Plokkarit retkel Korkeesaares

Tänäpä oli plokkareitte, pääasias kissaplokkareitte retki Korkeesaaree. Naukula Mamma oli täsä järjästelijän, koolkutsulan ja oppaan. Viime tipanki esteit oli tullu, mut silti meit oli paikal viistoist (kolmetoist kissaploki ja yhde sisustusploki edustajat.

Ymmärrettävästi Kissalaakso oli meil pääkohteen. Valitettavasti vaa kissat oli aika laiskoi eikä tullu lainka meil poseeraamaa. Tartti yrittää ottaa kuvia kaukaa. Yks urosleijona kyl karjahteli mut sisätilois.

Itte eläinte kuninkas täsä. 

Ja häne frouvvas.

Urostiikeri.

Manuliki oli nähtävil talosas, mut nii kaukan ette saanu kuvvaa. Täyty tyytyy ottamaa kuva kuvast. 

Muitaki vetonauloi tiätysti nähtii. 

Apina. 

Karhu.

Kenkuru.

Eikä kaikki näkemämme ollu karvasii. Täsä krokotiili sukulaine ja kilpikonna. 

Kaikist korreemmat eläimet oli lintui. 

Kovaäänine riikikukko. 

Kaunii keltane lintu, jonka nimi jäi mul hämärä peittoo. 

Porvoolaine Brunberg oli muistanu plokkareit antamal evvääks pusui ja karkkei. 

Kissaruuvvaavalmistaja Naturea pualestes oli toimittanu meil ruakatuliaisii kissoillemme: raksumaistiaisii ja märkäruakapurkkei. 

Oli hianoo treffat kasvotuste ihmisii, joitte plokei o käyny lukemas jo pitemmä aja. Ja tuli ihan uusiaki plokituttavuuksii. 

Kaukasemmat mukanolijat taisi tul Tamperee seudult ja joku tuli Jyväskyläst astikka. 

Kiitos teil kaikil mukavast seurast ja yhteisest päiväst. Kiitos varsinki Mamma Naukulal eli Merjal retke järjästämisest. Kiitos Pepil, joka oli kekannu idea.

Auring*nihanat

Autuas olo

Elämää ja elämyksiä

Frieden valtakunta

Huusholli

Häivähdys purppuraa

Kissankujeita

Kissanpäiviä sijaiskodissa

Kuin kissa kermakupilla

Muistikirja

Naukulan kerho

Peto sängyssä

Snabelbacka

Tasha & Kissasirkus

Sireenit ja pupu

Sireenie huumaava ihana tuaksu pysätti mu ja pakotti ottamaa muutama kuva.

Kumma juttu, et tuaksui ei ossaa kovi tarkasti sanallisesti kuvail. Hyvä taik paha, raikas taik ummehtunu... Esimerkiks tuame, sireeni ja kialo kukat tuaksuu kaikki erilaisilt, mut ei ol sanoi, joil vois selliittää, mikä niis o erilaist. Kialo tuaksuu kialolt, sireeni sireenilt, tuami tuamelt, ruusu ruusult... Kaikki suloselt, ihanalt, hyvält...

Me isännä kans innostuttii viime viikovaihtee Koske-reisust nii et päätettii men sin ny uudesti, ko o tavallist pidempi viikoloppu edes. Miähel jäi hiukka puutaimie istutus keske. Minnuuki jäi harmittammaa, ko pualet kukkamaist jäi viäl kitkemäti. Vaik kyl niit muutki voi kitkee, ei se mu vastuullani ol.

Miäheni o tehny sukupolvevaihdokses semmose sopimukse, et hänel o käyttöoikeus kototalloos. Ei meil silti ol mittää pitkätähtäime suunnitelmii. Mennää sin vaa niinko päivä kerrallas tai viikolloppu kerrallas. Ko on toivotettu mee tervetulleikski.





Tänäpä aamusti tyäpaikkani pihamaal oli arka pupu. Näi lähel mää pääsi ottamaa hänest kuvvaa, ko hän oli maastoutunu vanha talo kivijallaa suajaa, mut ko astui viäl yhde askelee lähemmäs, sillo pupu lähti kiiruusti pomppimaa.

Hyvvää helatorstait ja viikovaihdet!

Jouluporot

JOULUKALENTERI 2/24

Näit kauniit kynttyläporoi mää ihasteli ja sormeili jokune
päivä takasi joulukiarroksellani Helsinkis ja miätei taas
kerra et just tämmese mää vissii tarttisi... 
Mut en sentää ostanu. 

Juokse, porosein,
poikki vuoret, maat!

Seistä, syödä saat
majall' impyein.
Siellä verraton
sammalaarre on,
siellä verraton
sammalaarre on.

(Kansanlaulu)

Kalenteriluukust tuli tänä aamusti porolaulu ja kauhee määrä poroi. Tämä "Juokse porosein" o yks niist tutuist lauluist, jokka alkaa heti ilosesti soimaa pääs ja tuntuu oikee joulusilt. Silti voi ihmetel, mitä täl laulul ja täl porosel o tekemist joulu kans. No, tiätysti se, et poro o joulupuki ajoneuvvo. Vaik ei joulupukki just täsä laulus porokyytis ol. Se o valla joku toine poromiäs, joka porolles täs laulelee.

Viime suven me Lapi reissullamme nähtii poroi. Ne oli hassui ko ne seiso jökötti keskel autotiät eikä suvainnu yhtää väistää. Sai oikee tyytät enneko poro asteli syrjää.

Ny joulukiarroksellani Helsinkis mää huamasi, et poroi o jos jonkullaisii ja joka lähtöö kaupois. Porot liittyy pohjosee ja Lappii, eikä ne meil etelä ihmisil ol se tutumpii ko turisteil, joil porotavaroit trökötettää turistikaupois. Mut joulu o toine syy poroje vaelluksee tän etelää.

Täs kuvas näkkyy kokoelma pehmoporoi. Taitaa ol oikee koko perhe
koos. Oikeel kädel istuu isäporo vakava näkköisen. Vasemmal huilaa
äitiporo kontit oikosenas, vetoketju ja sanka sellääs – hän on kassi.
Näitte välis o vauvvaporo – penaali. 

Täs o lähikuva vauvvaporost. Aika söpö.

Poroaiheisii pipoi pehmeisii paketteihi.

Poropöytäliinoi joulupöytää. Tullee meinaa aika kalliiks nämä
suamalaiset porotavarat. Santoriinilt olis saanu aasipyyhkeit viidel
eurol.

Porotonttui tai tonttuporoi...

Sit viäl täst porokuvallist lahjapaperii ja porot
pakettii!

Turistin tutus Helsinkis

Poro o minul yht eksoottine elävä ko aasi tai kameli. Tätä porroo
mää ihmetteli ja kuvasi viime suven Rukatunturil. 

Yhten iltan töitte jälkee mul oli mennoo Helsinkii. Kuljeskeli siäl sit kaupoissaki. Yhtäkkii mu tartti oikee pysähtyy semmose iso kori ettee, jos oli turisteil tarkotettuu tavaraa. Mää seisoi siin harttaasti pitkän aikaa ja pöyhei ja katteli niit tavaroit. Siin oli poropehmolelui, porokassei, poropussukoit, pororeppui ja poropenaaleit. Ja viäreises koris oli samoi lelui ja pussei ja kassei hirviversioin. Oli ne nättei! Sit minnuu iski semmone ajatus, et mu tarttis välttämäti saad ittelleni tämmene söpö pehmone poropenaali. Kui kauvva siit oikei mahtaa ol ko mää viimitteeks ole ostanu ittelleni penaali, varmaa kakskymment vuat taik enemmänki. Kyl penaali olis tarpeelline. Mut en sit kumminkaa ostanu.

Mää jatkoi matkaani ja funteerasi sitä poropenaalivillitystäni. Koskaa enne mää en ol edes huamannu tommosii poropenaaleit. Normaalisti mää menisi ohitte vaa ja kattelisi jottai kiinnostavampaa. Kuka ny ostas ittelles pehmolelu näkköise poropenaali? Em mää ainakaa.

Ei siit ol viäl kauvvaa aikaa, ko mää vast palasi Kreikast, Santoriinilt. Matkani aikan mää katteli, ko joka pual oli aasitavaroit myytävän. Mää valokuvasinki niit. Ja oli siäl oikeitaki aasei. 

Sanotaa, et matkailu avartaa. Varmaa seki oli jottai avartumist, et ko mää oli matkaillu Santoriinil, mu silmäni aukes näkemää poropenaaleit tääl koto-Suames. Em mää niit muute olis huamannu.

Santoriini turistikaupois oli kauheettomat määrät pehmoaasei, isoi ja piänii ja silt välilt. Oli aasikassei ja aasipussei ja aasireppui ja aasipenaalei. Oli t-paitoi ja kankaisii kassei ja hantuukei ja isoi uimapyhkeit, jois oli aasi kuvvii. Jossai päi Kreikkaa varmasti täytyy ol iso aasitehdas, josa niit aasei suunnitellaa ja tuatekehitellää ja valmistettaa. Taik sit se tehdas o jossai kauvvempan. Mut mun ei tullu miäleeni et ostasi siält jottai aasii mukkaani.

Ko mää en normaalisti kulje Helsinkis turistin, ni ei kai mul ollu kameraakaa mukan, niät olsi saanu edes kuva poropenaalist. Mut Santoriinilt mul o aasikuvia vaik kui paljo.

Vuare ylitte

Kamari kylä jäi taa. Vuare ylitte vaa.

Tänäpä mää meni vuare ylitte jalkapatikas. En olis kyl uskonu.

Eile eli perjantaiehtoon mult hajos aurinkoklasit. Aamul mää en päässy nettii. Sit mää rupesi pesemää pyykkii ja lavuaari korkki juuttu kiinni niät en saanu sitä millää irti.

Mää lähdi kävelemmää sin vuarel päi, ilma aurinkolasei, vesipullo kassis. Ajatteli et katotaa ny. Jossen jaks, ni mää käänny heti takasi. Mää kävele vaa tälläi pikkuhiljaa. Ei mun ol mikkää pakko eikä mikkää kiiru minnekkää.

Mää kiipesi ylspäi sammaa reittii ko keskiviikkon. Ja kiipesi vaa ylemmäs. Ei se kiipeemine ottanu polvii, pikemmi se etukenos kulkemine otti pohkeisii ja ristiselkää. Aika ylhääl kävelypolku yhty vähäks aikaa serpentiinimaantiähee. Kahde vuare, Mesa Vuno ja Profetis Iliakse, yhtymäkohdas oli paljo ihmisii kattelemas maisemii. Osa oli tullu jalkapatikas niinko määki, osa oli tullu tai tuatu autol. Kreikkalaine vanha miäs myi kioskis juatavaa.

Vuarel vilisi yht mittaa sisiliskoi. Mut ne oli nii vikkelii ettei niist kerriinny
ottamaa kuvvaa. Mukko täst yhdest ainoost liskost. Siskoflikkani Aino ehkä
tiätäs mikä tää lisko o.

Ko mää oli päässy sin korkeel astikka, en kai mää takasi voinu palat. Se ei kyl ollu mikkää kaikist korkeempi kohta, ko se oli niitte kahde vuare matalampi yhtymäkohta, se mist kulki jalkapolku ja autotiä. Perissaa päi mennes Profitis Ilias -vuare laki jäi oikeel ja Mesa Vuno vasemmal kädel.

Tartti mu nähd, milt näytti vuare toisel pual Perissa suuntaa. Alastulo oli kyl pahempaa ko ylösmeno. Perissa pualeine polku oli aika louhikkoine, epätasane ja kivine, ei lainka päällystetty niinko Kamari pualeine. Mää en kattonu kellost aikaa enkä tiä kui mont kilometrii mää kulji enkä sitäkää kui korkeel mää oli.

Tält näytti vuare toisel pual ko Perissa kylä alko näkymää.

Pääsin ko pääsinki Perissaa. Olin kyl hijest märkä ja oli tukala olo. Ensimmäise rantapuari edes roikku kivan näkösii puuvillahousui. Ko mää hypisteli niit, myyjä heti kaappas mu sovittammaa. Mää soviti ja osti mustat puuvillahousut, sai alennuksel. Myyjä sano, et huamen he sulkee kaupa. Jäti uudet kuivat housut jalkaani ja sulloi hikkoomisest märräät farkut kassii ja meni istumaa rantaravintollaa. Istui siäl ja huilasi ja söi kreikkalaist salaattii ja mussakaa. Ja sit nousi linjurii kello 14.30.

Ko mää tuli takasi, ni hotellihuanee vessa lavuaari korkki oli irrotettu. Ja nettiki toimi taas. Aurinkoklasei em mää tääl ennää tarttekkaa.