Kappadokia kohokohdat: maisemat, mattot ja dervissit

Me ollaa jo mont päivää oltu Turki etelärannikol mut viäl vaa riittäs Kappadokiast kertomist ja näyttämist. 

Yks Kappadokia kohokohta tiätysti oli tarumaiset maisemat. Kuvia mul o paljo, ei pelkästäs kuumailmapallost ottamani. 

"Kerrostalo". Eli hiakkakivikallio o hakattu täytee lualii ja mustat reiät vuareseinäs o ovi- ja ikkuna-aukkoi. 

Kuva vasemmas reunas oleva "patsas" näyttää kamelilt. Eiks näytäkki?

Tämä paikka (yläkuvas) o nimeltäs Kyyhkyste laakso. Kuva o otettu jo viime maaliskuus, kaikki muut maisemakuvat ny marraskuus. 

Mu vasemmal pualellani olevat kolme kivvee tunnetaa "kolmen kauniin" tai "isän, äitin ja lapsen".

Sokeritoppatalo.

Täsä aurinko laskee Munkkie laaksos. 

Mu silmääni tämä kivilohkaree pääl o laskeutunu kivikyyhky.

Toine kohokohta mul oli dervissie tanssi. Tätäki sai ny kattel jo toist kertaa. Dervissit kuuluu muhamettilaisuudes suufilaisee suuntaa. Taitaa ol lempeemmäst pääst islamii ja edustaa mystiikkaa. Tämä dervissie rituaalitanssi perustaja o ollu Mevlana-nimine imaami, jota sanotaa lisäks kirjailijaks, runoilijaks ja filosofiks. Häne muistomerkkipaikkas Konyas oli nii kaunis, et varmasti hän oli aikoinas kuvataiteilijaki. 

Dervissit pyärii ympäri vastapäivää ja valkoset helmat hulmuu. Välil he pysähtyy ja kumartellee, polvistuu ja rukkoilee. Ja taas lähtee pyärimää. 

Piäni orkesteri soittaa rauhallissii sävelmii ja välil laulaaki jonottaval äänel. Eksoottine elämys. 

Kolmas suuri kohokohta Kappadokias oli käynti mattotehtaas. Turkis ja itämail solmitaa käsi mattoi, ei kudot. Suurin osa mattotehtaa tyäntekijöist tekkee mattoi kotonas. He saa tehtaalt välineet ja lankat ja jonku peruspalka ja sen lisäks joka mattost osuude hinnast. Tehtaas kerrottii mattoist ja mattoje solmimisest ja kaupattii niit korkeesee hintaa. Tämä viarailu mattotehtaas oli siis myyntitapahtuma. Mattot o kalliit Suame hintoihi verrattun, mut ymmärtääkseni korkeelaatusii. Mattot o yksilöllisii taideteoksii.

Ensi tehtaa etuhuanees esitellää turisteil mattoje solmijoit ja joitai mattomallei. Matosolmijoit ja etuhuanee esittelymattoi saa kuvat muttei ennää myyntipuale mattoi. 

Mattoi o hyvi erityylisii ja erivärisii. 

Mattomalli yhde solmija edes. 

Pyäree kuvio mattos. 

Sinisävyne. 

Kalleimmat ja hianoimmat mattot o silkkimattoi niinko tämä. 

Silkkilankoi hyllys. 

Muut materiaalit o villa ja puuvilla. 

Täsä viäl yks villamatto. 

Mattoi tehdää ja valmistettaa tiätysti joka pual Turkkii eikä pelkästäs Kappadokias. Jokkaisel  alueel o omat tyypilliset mallis ja färis. Mää ole ihan myyty näihi turkkilaisii mattoihi, vaik ei ne sunkaa kaikki sopis mu huusholliini. 

1-vuatissyntymäpäiväonnittelut

Kaikil matkoillani mää kanna rakkait kissojani ja niitte pentui mukanani - tiatokonnee kuvakansiois.

Heti aamusti muisti, et tänäpä tullee tasa vuasi siit ko Rauha ihanat H-pennut synty. Mää meni baarii tekemää tätä synttärionnittelluu. Tilasi vihriäise drinki without alcohol H-pentuje kunniaks. Edellisel kerral oli punast mut tämä vihriäine oli parempaa. Avasi tiatokonnee kuvakansio ja siält osu silmiini ensimmäitteeks tämä kuva, josa mää pidä Hildaa käsivarsillani.

Rakkaat H-pennut ja tee perheenne: 

ONNEA JA ILOA MONTA SATAA KILOA!

H-pentuje kuvakansioist pomppas ensimmäitteeks päivämäärä 6.1.2015. Sillo pennut oli reilu seittemä viiko ikkäisii. Kaikki kuvat Merja eli Naukula mamma ottamii. 

Tindra Tindruska kaunokaine söpöläine Hilla Hillariini. Pentuee esikoine. Virallisesti Pinkkitassun Hillary, cremetäplikäs (EUR e 24) naaras. Omistaja Aulikki Johansson. Tindra takkaa näyttäs katteleva Namu. (Hmm. vai Hilda? Punapentuje erottamine toine toisestas oli joskus piäni haaste.)

Namu nakertaja punanuttu, muutti meilt Naukulaa Sulo-kissa kaveriks. Pinkkitassun Hagar, punatabby (EUR d 22) naaras. Sijotusemäntä Merja Lainio, omistaja Mikko Murtonen.

Leidi Hilda Hilduri, piäni muriseva peto ja hiano ja viisas neiti samas persoonas. Pinkkitassun Hilda, punatabby (EUR d 22) naaras. Omistaja Heli Pöntinen. 

Kuapus ja pikkuveli Hartsa. Oikee aito mettämiäs ja hiirulaiste kauhu, kissatuamareitte hurmaaja. Pinkkitassun Harvey, punatabby (EUR d 22) uros. Omistaja Eija Haukka. 

Kissapentuje tarttee pistel ruakaa ahkerasti, et heist kasvais isoi, kauniit ja terveit kissoi. Neliapila aterioittemas 6.1. 

Täsä painitaa, riahutaa ja leikitää. Oli meinaa vilkast elämää. 

Kuvas Namu o ylimmäisen pesä pääl, Hartsa o pesä sisäl leikkilinnu kimpus ja pesä edes Hilda ja Tindra painii keskenäs. 

Leikkimine, hääräämine, riahumine, juaksemine, hyppimine ja pomppimine kestää sihe astikka ko virta loppuu tykkänäs. Täsä Tindra sammuu ko saunalyhty.

Rauha-emo alati vahti ja valvo pentujas. Hän hoiti pennut lempeesti ja erinomasesti mut oli itte aika rasittunu. Vastuu paino nuart emmoo. Täsäki kuvas Rauha näyttää väsyneelt ja hualestunneelt. 

H-pentuje onnelline sijotusemäntä olim mää ja kasvattaja o Mikko Murtonen. Ja niinko sanottu, ihanat kuvat otti Merja Lainio.

*****

Saman päivän 15.11.2014 ko mee Rauha synnytti H-pennut, Pinkkitassun Florence eli Lily synnytti Pinkkitassu I-pennut. Onnee teilleki, Ivan, Iris,OnniOskari ja Mikki!

Göreme

Göreme o täl hetkel ulkoilmamuseo Kappadokias, yks Unesco mailmaperintökohteist. Muinaisin aikoin se oli alkukristittyje pakopaikka ja ehkä mailma ensimmäine teologine korkeakoulu ja pappiskoulutuslaitos. Kappadokias o paljo lualakirkkoi, jonku arvio mukkaa jopa tuhat, mut Göreme kirkot o parhaite säilyny. Monet vanhat freskot o säilyny ja muit o entisöity. Lualakirkkoi ja yhtläi asumuksii oli helppo kaivertaa kalkkikivvee. Kristinusko laillistettii Rooma valtakunnas joskus vuade 300 paikkeil, ko keisari Konstantinus Suuri anto asiast määräykse.

Joskus myähemmi, Bysanti aikan, ehkä 700-800-luvuil, oli ikonoklastine vaihe ainaki näil seuduil. Sillo kuvia ja patsait hävitettii. Jollei muute tuhottu ni ainaki silmät kraaputettii pois, niättei ihmiskasvoi näkyny kunnol. Mul ei ol kirkoist sisäkuvvii, ko lualakirkois valokuvie ottamine oli kiälletty.

Ettei meilläki Suames olis ollu samallaine meininki silloko tuli uskopuhdistus ja roomalaiskatolise aja kuvat maalattii umpee tai hävitettii.

Mää ole siis käyny tääl Göremes viime kevvään maaliskuus ja ny taas marraskuus.

Göremes o kirkot ja ruakalat ja muut tarpeelliset paikat. Varmaa ollu iso kylä tai kaupunki.

Jos joku o kiinnostunu, tiatoo ja kuvia löytyy netist ja kirjoist. Matkoil ussei tullee nii paljo uut asiaa, et mul ainaki kaikki mikä mennee toisest korvast sisäl, tullee samatiä toisest korvast ulos.

Tämä o kuuskerroksine kerrostalo, enttine nunnaluastari. Yleiset tilat oli alakerroksis ja asumukset ylemmis kerroksis.

Melkei sama näkymä laajemmalt alueelt kuvattun. Tämä o kuva o viime kevväält (13.3.), edelline kuva tämä viiko alvust (maanantailt 9.11.).

Viime maaliskuu kukkaloistoo Göremest.

Sinisii marjoi marraskuus.

Kevväisii puit ja pensait täydes kukas.

Kevvääl mää leperteli koirapennuil, joitte leikkei emo tarkkaa valvo. Täsä yks veitikka.

Ny nähtii mustavalkosii kissapentui. Tämä miukuva varmaanki lähettää terveisii kaikil Suame kissoil.

Pätkä ja Pitkä eli Paula ja Leena Göremes.

Meki lähetettää terveisii kaikil ystävil ja plokilukijoil täält kaukaa. Ja varsinki miähillemme!

Kuumailmapallo kyytis Kappadokias

Mää ole ollu jo toist kertaa tämä vuade aikan Turkis ja Kappadokias. Viime maaliskuus oltii tääl miähe kans ja ny taas ole lapsuudeystävä Leena kans. Kevvääl en saanu aikaseks kertoo matkast plokissani, vaik tarkoitus oli. Syy matkailuu o helpot hinnat ja hyvä hinta-laatusuhde ja mahtava matkakohde Kappadokia. Kyl matkailu sinänsäki kiinnostaa, siis avartaa.

Kappadokias maisemat o erikoisii. Ny mää pääsi oikee kuumailmapallo kyytis kattelemmaa niit. Yhtaikaa aamukoittees palloi oli ilmas yli viiskymment.

Mää en osannu etukättee pelläät kuumailmapallos lentelyy.

Vaikeimmaks kohdaks osottautuki se et millai mää pääse kämpimää ilmapallo korrii ko se reunat oli aika korkeet. Kori reunas oli reikii, joit pitki ihmiset kiipes ja määki yriti. Näytti varmaa vähä kankeelt esitykselt ko yhtäkkii kaks turkkilaist miäst heitti mu sin korrii. En kerriinny edes huamaamaa millai he otti must kii ja millai päi he mu sin kampes. Varmaa he oli aika tottuneit mummuje heivaamissee. Eli ihan helposti tälläi autettun mää pääsi korrii - ja kaikki muut pääsi omi avui. Kuumailmapallo kyytii mahtu kuski lisäks kakskymment matkustajjaa. Ni taik pitäskö sannoo "lentäjää".

Kuvat puhukoot.

Tämä o mu itte ittestäni ottama kuva kuumailmapallo kyytis. Oli kylmä, ja opas oli sanonu et täytyy ol miälelläs joku myssy pääs ja käsineet kädes. Mul oli Leenalt lainattu paskeri.

Mee ilmapallo näytti tämmöselt sisäpualt kattottun. Täsä näkkyy liaskaki joka kuumentaa ilma.

Kuumailmapallo kuski oli nuari miäs mut varma ja taitava otteissas. Välil hän hörppäs kupistas kaffeet. Hän ohjas mee yli seittämäsada metri korkeudel.

"Kappadokia" tarkottaa oppaa mukkaa alualkai kauniitte hevoste maat.

Täsä aurinko alko nousemaa. Aurinkonousu oliki just tarkotus nähd kuumailmapalloajelul.

Nuari ilmapallokuski oli kyl taitomiäs. Ko ajelu loppu, hän ohjas kori laskeutummaa suaraa auto peräkärry laval. Meit oli opastettu menemää kyykkyasentoo silloko tullaa maahaa, ja mentiinki. Als laskeuduttii hallitusti ja pehmeesti, ei kyyti edes töyssyny yhtää.