Muistoja

Joskus täällä suvilystipaikassa tulee eteen muistoja, jotka säväyttävät, vaikken minä olekaan niistä osallinen. Hiljattain tuli vanhojen valokuvien keskeltä esiin vanha äitienpäiväkortti.

Näytin tätä miehelle ja kysyin, kukahan tämän on askarrellut. "En muista", hän sanoi, "voi olla että minä."

Sitten avasin kortin, ja sieltähän se askartelija selvisi. Ei tämä vielä varmaankaan ensimmäisen kansakoululuokan äitienpäiväkortti liene, ehkä toisen tai kolmannen. Joskus keväällä 1958 tai 1959 tätä on taidettu askarrella.

Tekstiä lukiessa minulle tulee pakostakin kyynelet silmiin. En ole mieheni äitiä koskaan tavannut, koska hän on kuollut monta vuotta nuorempana kuin minä nyt.

Äidille

Äitini luona on armasta aina
Äiti kun läsnä on, huolet ei paina
Puolesta äitini pyytelen Luojaa
että hän siunaa ja äitiä suojaa.

Esko Vähätalo

(En kestä tuota toka- tai kolmasluokkalaisen liikuttavaa allekirjoitusta!)

Toisenkin muiston huomasin juuri. Kamarin pöydälle oli ilmaantunut ikivanha klubiaski, kuulemma mieheni pappan eli äidinisän peruja. En tiedä, mistä se oli siihen ilmestynyt. Pappa poltti Klubia.

Tämä on minullekin hyvin tuttu aski. Tätä tupakkaa isäni poltti 1950-luvulla ja varmaan myöhemminkin. Hän oli oppinut tupakoimaan sodassa, kun siellä miehille jaettiin tupakka-annokset. Isä sairastui 1990-luvun alussa virtsarakon syöpään, johon sitten parin vuoden sisällä kuoli. Tupakan sanotaan olevan yksi virtsarakon syövän (niin kuin myös keuhkosyövän) syistä.

Mieheni pappa kuoli 1967, liki yhdeksänkymmentävuotiaana. Klubiaski on kai yli 50 vuotta vanha.

Kuluneena viikonloppuna Koskella oli perinteinen Kosken kohaus. Me olimme Porissa lauantaina Kosken varsinaisena tapahtumapäivänä. Sunnuntaina pääsimme mukaan haustasmaakierrokselle, jossa käveltiin ryhmissä hautausmaalla ja kuultiin selostusta haudoista. Kierros alkoi ja päättyi samassa paikassa, sankarihautausmaalla. Koskelaisille ja myös miehelleni kierros oli muistelua. Minulle kaikki täällä on uutta.

Sankarivainajien joukossa on myös mieheni eno Lauri Särä. Hänen olisi pitänyt jäädä Särän talon isännäksi. Kun hän kaatui sodassa, toinen Särän tyttäristä miehensä kanssa rupesi pitämään taloa. He olivat mieheni vanhemmat.

Sota muutti kohtaloita monella tapaa.

En lakkaa ihmettelemästä tämän paikkakunnan erikoisia talonnimiä. Enkä sitä, että ihmiset ja talot tunnetaan usein talonnimen eikä sukunimen perusteella. Osalla tietysti sukunimi on sama kuin talonnimi.

Tässä vain muutamia erikoisia talonnimiä:

Ali-Kattelus ja Yli-Kattelus
Harmaa
Hyhkö
Jalli
Julla
Lomme
Manni
Muti
Nyhä
Puras
Pyhkö
Ritari
Sarja
Särä
Sättäri
Tausa
Urmas
Vamma

Kyllä täällä Koskella valtaosa talonnimistä on "tavallisia" kuten Heinilä, Poutala, Rantala, Haavisto, Kuusisto tai Haapasalo, Rauharanta, Uusitalo, Vanhatalo. Silti minulta meni vuosia, ennen kuin opin, keitä asuu Poutalassa ja keitä Rantalassa, mikä talo on Nyhä, mikä Pyhkö, mikä Kärppä, mikä Haapasalo, mikä Kesälä. Ja minkä nimisiä ihmisiä niissä asuu. 

Hauskat kissajuhlat ja joulu ja juhannus

Toisen juhannuspäivän pioni Claire de Lune avas kukkas. Meil oli juhlat. Mistäs pioni se tiäsiki? Varotukse sana: täst tullee jättiläispostaus.

Fiirattii Ruska ensimmäiste pentuje eli Ree-pentuje kolmivuatispäivää. Ruska synnytti 10.6.2012 Pinkkitassu kissala neljännet eli D-pennut, ja niit aljettii porilaisittai sanomaa Ree-pennuiksi. Ja lisäks viäl juhlittii sitä, et Ruska Ree- ja Ee-pentujes ansiost pääsi vuade parhaaks siitosnaaraaks Eurooppalaiskissarenkaas (SER-FER) ja kolmannee kategoria parhaaks siitosnaaraaks Suame Rotukissayhdistykses eli Surokis ja Kissaliitos. Ser-Feri ja Kissaliito palkinto o jo saatu ja Suroki palkinto otetaa vastaa kissanäyttelys heinäkuu lopus Hämeelinnas.

Viarain toisen juhannuspäivän oli Pinkkitassu kissala ja Ruska Pupu-emo edustajat Mikko, Patrik ja Riku, Ruska Mikki-isä edustaja Monika, kahde Ree-pennu, Didi ja Minni, edustajat Eija, Heikki ja Ilkka, yhde Ree-pennu, Mesi, edustajat Tellis ja Pualu-täti, Mesi poja (Ruska lapselapse), Naukula Sulo, edustaja (ja samal Ruska toise lapselapse Namu) edustaja Merja ja Pinkkitassu Florence eli Lily ja tämä pentuje (I-pentuje) edustajat Johanna ja Sami. Lily o Ruska sisko lapselaps ja Ii-pennut sisko lapselapselapsii. Eli kissoje sukukokoustaki pidettii. Ni ja sit viäl erikoisviaraat Leena ja Heikki, jokka järjesti ohjelmaa, Leena anto hauska tehtävä kissoje nimist ja Heikki luki runo.

"Ai, mä en arvannu et tääl kotonaki o kissanäyttely",
huamauttaa Ruska kissaisännäl.
Kuva: Merja Lainio.

Itte Ree-pennuist ei ollu täl kerttaa kukkaa läsnä. Onneks Merja oli muistanu heitäki ja hee edustajas sai mukkaas lahja viätäväks päiväsankareil. Mut läsnä oli hee emos Ruska ja siskopuales Rauha, jokka koko juhla aja hiukka piileskeli ja tuijotteli kaht koiraviarast, Pualu-tättii ja Riku-settää. Nämä tunnetaa paremmi Naukulas, ko Pualu o erikoisesti Sulo ikioma täti.

"Mä oon Ee-pentu, mut mäkin sain lahjan. Mä tykkään tästä tosi paljon. Kiitos!"
Kuva: Merja Lainio.

Rauhal o ihmettelemist koiraviarais. Kuva: Merja Lainio. 

Meil oli hauskaa juhlaa ja touhuu, syätii ja pääl juatii pihal kaffeet. Koirat pääsi ulos mee ihmiste mukan, mut Ruska ja Rauha jäi sisäl.

Pualukka-koira ulkon. Kuva: Merja Lainio. 

Riku-koira. Pentun Ruska o peuhannu Riku kans Pinkkitassu kissalas. Kuva: Merja Lainio. 

Rauha seuras pirti klasist, mitä ulkon tapahtu. Rauha viäres näkkyy osa Ruska Kissaliitolt
saamaa mahtavaa pokaalii. Kuva: Merja Lainio. 

Kuva: Merja Lainio. 

Miäs järjesti eksoottise rakovalkee. Yritettii paistaa makkaraa vaik paistamine siin ei ollu kovi helppoo. Mut perniöläine makkara oli silti hyvvää. Ja rakovalkee oli hiano.

"Loppuks se kissanäyttely jo?" kysy Ruska Merjalt, joka kävi sisäl ja otti Ruskast kuva. 

Lopuks käytii viäl kaikki yhdes kattomas Koske kuuluisuuksii, kattohaikaroit.

Kuva: Merja Lainio.

Ensti katteltii emohaikara päälakkee, joka näky pesäst. Sit haikara nousi seisomaa ja viäl oikee juhlallisesti levitti siipeski. Täsä haikara nousee just framil. Varmaa toivottammaa haikaraonnee Pinkkitassu kissalaa.

Sit hyvästeltii: hei hei viaraat! Oli mukava juhannusohjelma! Kiitos ko kävitte! Viaraat lähti ajelemmaa omil teilles kuka Helsinkii, kuka Vantaal, kuka minneki.

Yks kovi merkilline juttu näis juhlis oli, mikä ei kuulu juhannuksee. Meil kävi nimittäi yks kuakkaviaraski joka yleensä käy ihmiste tykön vaa joulun. Sillo tätä viarast o harttaasi varrottu ja toivotettu tervetulleeks. Ny ei ollu lainka edes osattu käskee käymää, mut käyny oli. Sem mää huamasi selvästi vast ko viaraat oli lähteny kottiis. Viaraitte aikan mää oli hee kansas enkä keskittyny kauheesti muihi asioihi.

Oi että mitä lahjoi. Meinasi tul ihan noloks. Kissat sai herkkui ja ruakii ja lelui ja huiskui, hiano pehmose pesä ja punotu niinikori.

"Ruska sai tän pehmopesän mut mä koklaan ja esittelen tätä. Mä otan täs torkut." 

"Ai sainks mä tänkin? Ihan omaks?" 

"Tää on NIIN mun." 

Meil isäntäväjelleki oli yht ja toist, lautasliinoi, pöytäliina, seinäl pantava hevoskello, kaffepaketeit, laatikolline pusui, muit naposteltavii herkkui.

Ruska ja Rauha viimesimmät prenikat ja Ruska kunniakirjat pantii suvilystipaikaka seinäl. Kunniakirjoje alapual o heppakello, joka näyttää meil ny lepposaa aikaa.

Pusuja, joitte takan Ruska tepastelevat käpälät. Ruska tahto kans tul kuvvaa.

Ja sit viäl herkkukori! Hyvänen aika! Mist tämä juhannuspukki tiäsiki, et mää ole vuaskaudet haaveillu herkkukorist. Et joskus saisi semmose tai antasi semmose jollekki, vaik siskolleni tai ystävälleni.

Herkkukori kans kävi sillai, et mää oti se pikasesti vastaa ja ojensi se ettiippäi miähel. Miäs luuli et herkut oli tarkotettu meil ja kori annetaa takasi. Hän otti herkut korist ja pani jääkaapii ja ruakakaapii ja oli palauttamas korrii. Mut ei, kyl koriki kuulu sihe lahjaa.

Ko viaraat oli lähteny, mu tartti viäl oikee pan ne herkut takasi korrii ja ottaa valokuva. Enkä edes tiätäny mitä siäl oli ollu ko miäs kerkes tyhjentämmää kori. Ei miäskää ihan vuarevarmaks muistanu mut melko varmasti sano muistavas. En saanu ennää edes kaikkii herkkui mahtumaa sihe korrii. Koris oli muum muas kokonaine ananas, kaht lai herkkumelonii ja myskikurpitsa. Ja vaik mit muut herkkuu.

Kiitos kaikil viaraillemme! Oli ikimuistone toine juhannuspäivä.

* * *
Osa kuvist o ottanu Merja Lainio ja ne jois ei ol mainintaa mää itte.

* * *
Anteeks painovirhepaholaiset. Oli pitkä postaus ja kirjotusvirheit tullee ain. 

Kattohaikarat

Koskel o tullu uus nähtävyys: kattohaikarat. Kuulemma ensimmäine Suames pesivä haikarapariskunta. 

Me käytii jo toist kertaa kattomas tätä nähtävyyt. Ensimmäisel kerral oli hyytävä tuuli ja kalsee ilma ja mää säälei haikaraparkoi. Ny oli onneks lämmint ja aurinkoist. Kamera oti mukkaani. 

Siäl ne o molemmat pesäsäs Koske kirkokylä keskustas. 

Olispas parempi kamera. Täytyy tyytyy tähä kaukokuvvaa. 

Pari vuat aikaa (tämä o koskelaist, ei porilaist) tääl lenteli yksinäine haikara ja sitä varte nostettii trukkilava pylvää päähää siin toivos, et saatas haikara pesimää. Sillo ei saatu. Tänä kevvään trukkilava o asutettu.

Yksinäisii haikaroit o kuulemma muallaki päi Suamee nähty. 

(Poris sanottas varmaa: pari vuat takasi.)

Haikarat oikee poseeras meil. 

Pualu-koira kävi kyläs

Meil kävi koiraystävä kyläs. Pualu-koira. Mukan oli häne emäntäs Tellis ja Naukula mamma. Mamma otti ihanii kuvia. Kaikki tämä postaukse kuvat o mamma ottamii, paitsi ensimmäine ja kaks viimist o minu.

Mul o ollu mahdollisuus nähd millai Pualu syäksyy ko pyärremyrsky Naukulaa kattomaa Sulo-kissaa. Pualu o Sulon täti - eli Sulo sai syntymäkodosas ensimmäiset viikkos ja kuukautes kasot Pualu-täti komennos. He o kavereit ja tuttui keskenäs.

Meil Pualu tassutteli hillitysti. Hän heti hoksas ettei näitte kissoje kans paran riahuu.

Koko aja Pualu oli kahde kissa hellittämättömä tuijjottamise kohteen.

Varsinki Rauha vahtas Pualuu silmät tapillas.

Sänky alt.

Sänky päält.

Kartiini takkaa.

 Toise kartiini takkaa.

 Kankaspuitte päält.

Hyllylt.

Pualu-täti o kiltti koira, mut kyl hänestäki kivahduksii löytyy. Hän taitaa päästel niit enämpi koto-olois. Esimerkiks jos emäntä vahinkos vähä nyhjää hänt silloko hän nukkuu. Sillo hän kivahtaa. Ja perhees kissoil hän ossaa kuuluvasti haukkumal ilmottaa, mihe hän piilotti keksis. Ja et sitä ei sit saa kissat ottaa.

Meil ei tullu hauku haukkuu vaik viarait kissoi oli kaksi kappalei.

Ruska suhtaantu Pualuu hiukka rennommi ko Rauha. Oliskos ikä? Tai sit se, et Ruskaki o jo syntymäkodosas tottunu koiraa. Siäl oli ja on edelleenki Riku-koira.

Ensti me kotoväki ja viaraat seurusteltii sisäl, murkinoitii ja käytii pentukamaris, josa Tellis o käyny suvel 2012 ko hän kävi kattomas Mesi-pentuu.

Pentukamari soffal Pualu sai ilose hepuli. Mut ei hän kertonu minkä tähde. Me arvailtii oliskos ollu jotaki hajui Ruska kahdest pentueest tai kahdest sulhasmiähest.

Ko oli kaunis ilma, nautittii kaffeet ulkon.

Kuvas Pualu nätisti vartoo, ko me ihmiset ollaa korjaamas kaffee jälkee trahteereit sisäl.

Ruska ja Rauha pääsi kans ulloos, miähe kainalos. Hee viätii tarhaa.

Sit Rauha jatko vahtaamistas tarhast.

"Ei kai tua koira vaa tän sisäl tul!" Ruska näytti tykkäävä vähä huanoo mut ei sylkeny paljoo. Ja ihan hiukka pörhisti turkkiis, niinko kuvast näkkyy.

Kyl, kyl. Pualu tuatii kissatarhaa sisäl.

Naukula mamma keksi, et Pualu o kissakuiskaaja. Hän ossaa nii hianosti käyttäytyy erilaiste kissoje kans. 

Ko Pualu siirty taas tarha ulkopual, tuijjottelu jatku. Varsinaine tuijjotuspäivä. 

Nii paljo oli juttuu viaraitte kans, et juttu jäi keske ja unhottu asioit. Kyl me muustaki praatattii ko kissoist ja koirast.

Me saatii viarailtamme ihanii tuliaisii. Muummuas Ruska ja Rauha sai hiano ropokala. Yritettii esitel kallaa heil mut ei heit kiinnostanu nii kauvva ko oli paljo jännittävempää seurattavvaa: Pualu.

Ehtoosti otettii uus yritys. Kyl ropokala kiinnosti jo.

Rauha kasteli käpäläs ja Ruska katteli viärest.

Kiitos hauskast päiväst, Pualu, Tellis ja Naukulan mamma! Ja rapsuterveisii Mesil, Sipil ja Sulol.

* * * * *
Toho lukijalooraa o ilmestyny pari uut nimmee: Katja ja Marjaana. Lämpimästi tervetulloo teil.

* * * * *
Kuvat: Merja Lainio
Paitsi ensimmäine ja kaks viimist: Paula Eskola

Trekoolihaaveit

Täsä näkkyy kui haaveist voi tul totta. Kaks suvvee takasi tämä kasvimaa-alue oli miähekorkuste rikkaruahoi peitos: jualavehnää, nokkost, ohdaket, voikukkaa ja valvattii kasos täsä piukas. Viime suven mää aloti rikkaruahoi raivaamise. Käänsi koko maa parrii kerttaa lapiol ja siilasi käsi paskaruahot ja niitte juuret. Mut ei voi mittää, kyl niit juurepalasii viäläki kasvimaast löytyy, ja on täs mullas varmaa aikamoine siämenpankkiki varastos. Mukko tähe o jo viljelyloorii ja kasvimaapenkkei saatu, kyl täytyy sannoo et haave o käyny todeks. Ens suven o tarkotus laajentaa kasvimaat. Miäs o jo alottanu paskaruahoi hävitykse siit kohtaa.

Kasvimaa alkupääs (täältpäi kattottun peräpääs) o kasvihuane. Sen o miäs askarrellu. Tarveaineet löyty omast takkaa, ainoastas kasvihuanemuavi o ostettu. Mää ole valla otettu täst kasvihuaneest, josa o kastelujärjestelmäki. Vaik oltas viikko kaupunkis, kasvihuanee kastelu toimii, testattu on.

Kasvihuanee penkkei vällii pantii tiilimurskaa. Varastos oli vanhoi hapertunneit salaojaputkii ja ne murskattii tähä tarkotuksee.

Kasvihuanees o ny kassoomas kolmatkymment tomaattii ja muutamii kurkkui. Tätä kasvihuaneunelmaa mää en kerriinny viäl oikee keksimäänkää, enne enneko se oli jo pystös. Tarkotus olis, et tämä o kokkeilukasvihuane ja seuraavaks miäs tekis kestävämmä ja pysyvämmä kasvihuanee vanhoist ikkuna- tai parvekeklaseist.



Täsä kuvas näkkyy suvilystipaika vanha saunarakennus. Sitä ei ol käytetty ainakaa parriikymmenee vuatee. Tänä suven miäs o alkanu lämmittämmää sitä, ja hikiset löylyt tullee, vaik kiuvvas onki hiukka romahtanu.

Kuvitelkaa, et tämä olis punaseks maalattu saunarivi ja viäres lampi, joho sauna jälkee vois suviehtoin pulahtaa ja ottaa pari uimaliiket. Lampi täsä onki, mut täl hetkel se o niin kasonnu umpee, ettei miäli tee sin kasvillisuude joukkoo men plohjaamaa. Haaveis kuulemma o, et joskus tämä lampi saadaa ruapattuu.

Entäs jos lampee ruappaukse jälkee istuttais viäl kaunii valkokukkasellise lumpee? Aah! Lampee laskee oja, joho pualestas laskee kaksiki luannolähdet. Aikoinas miähe äiti o tahtonu, et sauna viäree kaivetaa lammikko. Hän o istuttanu rannal hoppeepaju, sinisii kurjemiakkoi ja vaaleepunasii rohtosuapayrttei. Mää en ol ihmist koskaa treffannu mut häne istuttamas kukat ole jo kolmen suven pannu merkil. Ne o kasonnu paikallas oma onnes nojas lamme rannal vuaskymmenet. Hoppeepaju o aika räjähtäny.



Täsä vähä parempi näkymä lammel päi.

Ja täs lähikuva lammest ja sen kasvillisuudest. Saa nähd käykö nuat lampihaaveet joskus todeks.

Saunatakuse ja puuliiteri vällii jää tämmene valoisa, aurinkoine nurkka. Sen täyttää tehokkaasti kaunislehtine ja rehevä maanpeittokasvi. Se kantaa nimmee vuahenputki. Mamma N. hiljakkoi valisti et Ameriikas vuaheputkee myydää maanpeittokasvin. Mää en silti erikoisesti välit täst vuaheputkest, en vaik sen tuareet lehdet sopis salaattiainekseks. Me tahdottas pääst maapeittokasvist erroo ja tähe välikköö perustaa piäni fadelmatarha.

Mainittakkoo viäl yks mu lempiunelmani. Heti ko mää näi tämä 1950-luvult peräsi oleva vanha Fordson-traktori, mää ihastui siihe. Se o parkkeerattu pahnamakasiini seinä viäree ja ilmeisesti nököttäny täsä paikas jo vuaskaudet, jollei -kymmenet. (Tämä "pahnamakasiini" o koskelaine nimitys, en tiä mikä pahnamakasiini olis Poris, varmaa joku suuli.)

Mää ole haaveillu, et traktori pääsis viäl palvelemmaa kukkaistraktorin. Se pitäs siisrtää parempaa paikkaa likemmäks talo pihhaa ja nävöl eli framil. Sit mää koristelisi se suvikukil. Panisi tukeva, iso kruuku sammaloituneel traktoripukil ja sihe jonku korkeeks kassoova, tanaka taime. Ja täyttäsi kaikki mahdolliset muutki paikat kukil ja köynnöksil, jokka sais kiärtää ympäri traktorii. Ei mua yhtää haittais sekkää, jos kaikki naapurit ja naurismaa aidatki naurais mu touhujani. Olis se vaa mukavaa, jos mää jonaki kauniin kevvään pystysi tämä kukkaistraktoriunelmani viäl polkasemmaa käyntii vaikkemmää muute traktorii liikkeel saakkaa. Mut sihe tarttettas miähist appuu. Toistaseks miäs ei ol kauheesti täst unelmast innostunu, ko siit o keskusteltu.

Ko mää ole tätä jo pitemmä aikaa haaveillu, ainaki viime suvest astikka, ilahdui kovi, ko näi Saaripalsta Saila Routio kirjas Puutarha laatikoissa kuva piänest nätist henkilöautost, joka oli muutettu kukkamaaks. Tämä kukkatraktori-ideani sai heti tuult siipeis al. 

Suvilystii, "kosijoit" ja tunnustuksii

Jo melkei kuukausi takasi Pömpsälä-ploki lähetti tunnustukse. Kiitos! Plokitunnustuksist tullee ain ilone miäli.

Siihe kuuluu nämä säännöt: 

♥ Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.
♥ Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
♥ Anna tunnustus viidelle suosikkibloggaajallesi ja kerro siitä heille kommentilla.
♥ Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Toine tunnustus tuli kaksi kappalei Elämää ja elämyksiä ja Memento mori -plokeist. Kiitos kissaplolikitunnustuksest!

Mää en täl kerttaa lähettel näit tunnustuksii ettiiippäi, ko näyttäis silt et ne o jo kiärtäny kaikki plokit. Mut ne o otettavis täält ja jatkettavis jos jollaki ei viäl ol. Olkaa hyvät!

Pitkää aikaa Ruskaa en ol maininnukkaa tääl. Vaik Ruska nuat tunnustukset o voittanukki pikemmi ko mää. 

Ruska ja me isäntäväki ollaa oltu suvilystil. Enne sitä Ruska oli vähä kippee. Eläinlääkäritäti arveli alkava kohtutulehdukse oireit, mihe Ruska sai antibioottikuuri. Ruska sai mult kissoje lääkkeesyänni mailmamestarikissa arvonime, ko hän söi nii nätisti lääkkeet. En ol semmost kissaa enne nähny. Hän otti itte vaaleepunase pilleri pöydält ja pisteli poskiis. Niinko namu. 

Aika pia tämä jälkee Ruska alko viäl oksentelemaa ja oli huanovointise ja alakulose olone. Hän sai antibioottie jälkee kaht sorttii mahalääket. Ja virkos pikkuhiljaa enttiseks iloseks ittekses. 

Eläinlääkäritäti määräs kohtureaktio lääkkeeks mahdollisimma pia astutust. Eli olis toivottavvaa, jos kissal tulis juaksu ja saatas kolli viaraaks. Selvää juaksuu ei ol ny viäl tullu. Sulhasii olis ilmeisesti ihan naapuris, ja senki tähde täytyy ol aika tarkkan Ruska kans. Virallinenki sulhasmiäs o kattottun. 

Ruska o nauttinu pitkät ehtopäivät ulkon valjais ja naru pääs. Mää ole pitäny hänt silmäl ja samal tehny kasvimaat. Vaik ei pääs seikkailemmaa, ko valjaat rajottaa, Ruska nauttii ulkon olemisest yli kaike. On oppinu ulkoilmas piänet torkutki ottamaa ja makkailemmaa ja aistimaa paikallas. Mää häärää viäres. 

Yhten ehtoon pihas liikku kollei kaksi kappalei ja mourus päiyhtee. Olisko tulkittavis, et täsä varrottas Ruska juaksuu ja oltas kilpakosijoin framil?

Oranssi kolli nimi o Pinkki. Ja mee Ruska viralline nimi o Pinkkitassun Bette. Hah!

Terveisii kaikil mukavil plokikavereil!