Juhlallissii näkyi

Joka aamu mu linjapiilipysäkkini ylitte jyrisee jatkuval syätöl lentokonneit. Sihe äänee o korvat nii tottunu ettemmää niit edes huamais, jos olis siin pysäkil muutaki tekemist ko seisoo ja varrot. Lounaa suunnast alkaa kuulumaa ensi jyrinää ja pia ilmalintu jo näkkyyki, lentää likemmäks ja likemmäks, suaraa mu pysäkkini ylitte ja jatkaas matkaa koillisee päi ja koko aja näyttää laskeutuva alemmaks.  Kai siit kulkee joku laskeutuvai lentokonneitte ilmatiä Seutula lentokentäl.

Saapuvat ja lähtevät lentokonneet - ja laivat - saa mus aikaa jonkullaise syvä liikutukse tuntee. Vähä samallaise ko torvisoittokunna soitto. Kurkkuu nousee pala. Kyynelkanavat ruppee aukeemaa. Ne lähtemiset ja saapumiset enteilee muutoksii. Jotaki alkaa ja jotaki loppuu. Jätetää jottai taa ja mennää kohti uut. Hyvästellää ja treffataa taas. Mennää saattamaa ja heilutettaa ja tullaa vastaa ja halataa.

Nyte näist kuvist tullee miälee sisareflikka Aino, joka tänä vappun tullee takasi Ameriikast, jos hän o ollu kolme viikkoo. Tervetulloo vaa, Aino!

Nämä lentokonneet tunnelmaltas soppii hyvi vappuu. Mun o jääny miäleeni ko aika piänen flikkan mää pääsi isä pyärä pääl häne kansas vappumarssil Pihlava tyäväjetalol. Mää ole ollu sillo vast pari-kolme vuade vanha, mut muistavanani ole. Kyl oli nii hianoo ko punaset liput liahu ja ilmapalloi oli ja torvii soitettii! Juhlallist! Ehkä mää ole se muistavanai senki tähde, ko isäki täst vappumarssist joskus jutteli ja hänt viäl jälkeepäiki huvitti kui kauheesti ne liput ja torvet oli minnuu ihastuttanu.

En ol aikuisen ikän vappumarssil ollu, en ainakaa muist, mut joka vappu mää muista tämä "ensimmäise" vappuni. Kai siin oli juhlaa seki, et pääsi isä kans kahdestas, häne pyäräs pääl. Se jäi miälee, se ei ollu kovi tavallist.

Vähä samallaine liikuttunu tunnelma tullee noist lentokonneist ja isoist laivoistaki.

Yhten aamun ko katteli niit lentokonneit, näi linnunki kuuselatvas. Mut nii kaukan, ettei siit kunno kuvvaa saanu.

Lintutiatoni on sevverra heikot, ettei ol aavistust, mikä lintu o.

Täs o vähä suurennettu kuva. Mahtasko tämä pullukka ol joku rastas? 

Häit katteltii meilläki

Oli juhlalline päivä, ko Englanni prinssi William ja Kate Middleton meni naimisii. Heist tuli Cambridgen herttua ja herttuatar. Mää en nähny televisiost suaraa lähetys, mut meil oli yhdet televisiottomat kattomas. Esko ja Ruska oli koton ottamas televisiokattojii vastaa. Viaraskirjaa oli kirjotettu: "Ruska katseli aikansa syrjäsilmällä häitä ja enemmän meitä, mutta vetäytyi sitten keinutuoliinsa unelmoimaan omasta prinssistään. Esko keitti juhlakahvit. Kiitos!"

Kiitos kiittämäst. Tälläi meil. Nyte illal mää vast katteli koostee WIlliami ja Kate häist.

Huamasitteks et tos kuvas Ruskal o kruunu pääs?

Kuninkaallisilt hääsivuilt täält Ruska sai tämmese uljaa kuninkaallise nime:
Princess Bette Tildsley Pinkpawsberton Viherishire.

Väriympyrämattoo

Täs kuvas o järjästetty färiympyrää äitimme jälliilt häne valmiiks leikattui mattokutteitas lapsuudekotomme pihanurmel. Kuva o otettu suvel 2007. Toiseks nuaremmal mu siskoistani oli tilat ja taito ja kiinnostus ottaa huusholliis äiti kankaspuut. Hän sai suurimma osa näist mattokutteistaki.

Varmaa tämä färiympyrä oli minul yhten esikuvan, ko mu tuli miäleeni, et mää tahtosi kuttoo satteekaarimato, semmose, jos färit ja sävyt  muuttus färiympyrä mukases järjästykses. Lisäks se matto mu miälesäni oli äitini muistomatto, ko mää leikkasi siihe äitini vanhoi vaatteit, aika paljo häne hammeitas, semmosii Marimekko-tyylisii puuvillamekkoi. Syksyl 2008 mää oli kutomas satteekaarimattoo Espoo kaupunki yhdes kudontapistees.

  Ensi tuli keltane pikkumatto.

 Sit siirryttii kelta-vihriäisee ja vihriäisee.

 Vihriäisest turkoosii.

  Sit turkoosist sinise sävyihi.

Färit muuttuu seuraavas (kolmannees) mattos ensti kretliiniks,

... ja pinkiks ja sit punaseks.

Punane muttuu vähitelle oranssiks ja vihdoviime keltaseks. Ympyrä tullee täytee.

Tämä muisto- ja färiympyrämatto oli mul harjottelluu. Ain kutteet ei ollu hyviä, oli klomppisii taik liika ohkasii kutteit, tuli virheit. Färie ja sävyje siirtymät ei menny nii kauniisti ko olsi toivonu. Mut aika tyytyväine mää kumminki oli ja viäläki ole lopputuloksee. Kutteit jäi viäl vaik kui paljo. Mää haaveile, et sikko jää eläkkeel, olis aikaa taas kuttoo mattoo. 

Sinivuakot ensimmäisin...

Me asutaa tääl Espoo Viherlaaksos isol betonikerrostaloalueel, jota kahdelt sivult ympäröi ihmeelline satumettä. Äkkiseltäs vaikeet edes yhdistää elementtitaloi ja asfalttijalkakäytävii kauniisee lehtoo ja luantoo.

Parempi kuvaaja sais varmaa napattuu täält vaik mitä perhos-, lintu-, orava- ja pupukuvia, mut mää ole ilmeisesti aika hidas. Kukkaset pyssyy paikallas ja niit o helpompi kuvat.

Ensimmäittees kevväisi kukostaa sinivuakot. Paikka paiko ne kassoo isoin sinisin flaimuin mettäs, niät muuto ruskee maa o ihan sinisenäs.

Mää jo luuli, et tänä kevvään sinivuakot ilmestys vast ihan huhtikuu lopus. Mut ei mittää! Viikko takasi niit jo mettäst löyty vaik kui, ja nyte ne o parahultases valokuvausvaihees.

Valkovuakotki jo aurinkoisis paikois avvailee ensimmäisii kukkasii.

Ja heti valkovuakkoi peräst alkaa kukostammaa kialot. Niittenki piänii piikkimäisii taimii sojottaa jo tirheesti maast. On tää kevät ihmeellist aikaa.

Ole jo ennenki huamannu ja sanonukki, et tämä plokkailu o pitänyt mu tavallist paremmi täsä vuadeajas kii. Mää ole huamannu, et kevät o tullu! Monen vuaten o käyny, ettemmää ol oikee lainkaa pysyny kevvää ja suve alkamise fölis, ja vast joskus juhannukse aikaa ole huamannu et aha, kevät oli ja meni, ja suviki o pia ohitte. Ainaki mun isäni pruukas aikoinas heti juhannukse jälkee huakail kuuluisii sanojas, et se o suvi ny sit menny ja juhannuksest alkaa syksy.

Yllättävä puutarha yllättäväs paikas

Eilä ensimmäisen pääsiäispäivän miäheni ja mää mentii liki olevaa Viherlaakso kappelii pääsiäisjumalanpalveluksee. Ko astuttii sisäl kappelii, tuli hiukka epätodelline vaikutelma. Mihe me ny oikee tultii? Iso osa kappeli etuosast oli rakennettu puutarhaks. Puutarhaa varte oli haalittu varmasti kaikki koko rakennukse viherkasvit ja kukat, oli ostettu vartavaste, ja joukos oli muutamii tekokukkiiki.

Puutarhaa varte oli idätetty suuret määrät ruahoo suurii laatikoihi.

Puutarha oikeeseen ylänurkkaa oli rakennettu vuarerinteesee hauta. Siäl hauda edes enkeli oli ilmottamas muutamil murheemurtamil ja pettyneil Jeesukse seuraajil et hauta o tyhjä. Markukse evankelumis kerrotaa enkeli kysynee, et minkä tähde te haette elävää kualleitte joukost.

Keskel puutarhaa oli hommattu jopa ihanasti soliseva suihkulähde. Alttaril kukki pääsiäisliljat.

Tämä ihana puutarha oli rakennettu lapsii varte osaks pääsiäisvaellust. Seurakuntatalo eri huaneisii oli pystytetty pääsiäisaja eri tapahtummii kuvaelmaks.

Minnuu tämä puutarha teki suure vaikutukse. Kevväine puutarha ja viäres oleva tyhjä hauta saarnaa vahvasti ylösnousemuksest. Ja aljoi kuvittelemaa, et kui paljo hianompi ja puhuttelevampi tämmesest ylösnousemuspuutarhast viäl saatas, jos se annettas ammattilaiste, puutarhureitte, kukkakauppiatte ja floristien tehtäväks. Ja heil annettas vappaat kädet mut semmone kialto tiätysti, et tekokukkasii ei saa käyttää.

Mut oli tämäki Viherlaakso kappeli ylösnousemuspuutarha hiano idea ja hiano toteutus, oloihi ja tiloihi nähde valla loistava. Linnulaulu ja kukkaistuaksut vaa puuttu.

Kissamaiset kaakut

Ruska-kissa 1-vuatissyntymäpäivää fiirattii pääsiäislauvvantain.

Ruska sai itte juhla tuntuu sil, et hän pääsi ensimmäist kerttaa tänä kevvään ulkoilemmaa. Ko oli pitkä talvi välis, hän piti parhaan kulkee visusti pitkä seinäviarui ja kotiovel päi hän ain tahto. Ja ko mää avasi ove, ni äkkii sisäl turvaa. (Kuvas näkkyy muuto hyvi Ruska punane takatukka.)

Ateriaks Ruska sai nauttii parast herkkuuu: Sheba kana- ja kalkkunasekoitusta mehevässä kastikkeessa.

Me ihmiset juhlittii kaakkukaffeil. Mää tei kaksiki erilaist kaakku, joihi yriti keksii jottai kissamaist. Täst juustokaakust olis ihan tälläi näiki tullu kaunis. Koristein o vaa kiiviviipaleit ja pakastefadelmii.

Juustokaku resepti o herkulline, mu siskoflikkani tuatekehittelemä, à la Aino.

Mut oikee varsinaisesti kaakust tuli kissamaine, ko mää keksei koristel sitä pajukissoil. Ne o pursotettu sulatetust valkosest ja tummast suklaast.

Toisest kaakust tuli tämmene kermapläjäys. Nämäki kissafiguurit mää askarteli eli pursoti sulatetust tummast suklaast ja sit koveti ne pakastimes.

Lähikuva suklaakissast.

Synttärijuhlii osallistu yks perhee ulkopualinenki, naapuri täti, joka tuli Ruskaa onnittelemaa.

Juhlie päätteeks mää voivotteli miähelleni, ei oi voi ko mul meni tää kaakuteko vähä överiks, mihe me ny joudutaa näitte kaakkuje kans. 

"Kui ni överiks? Hyviä kaakkui ne oli mum miälestäni", miäs lohdutti minnuu. 

No, on täs viäl kaks pyhäpäivää ja mää voi tarjoil kaakkui pääsiäisherkuks. 

Ja jos jonku tekis miäli poiket ja tiätää paika ni tervetulloo vaa meil! Kaakkui ja kafffeet o tarjol. 

Vauvvakuvia - "haaste"

Pinkkitassun Bette eli Ruska 22.4.2010 kahden päivän ikäisenä.
Kuva: Patrik Floréen. 

Pari päivää takasi Saaripalstan Saila julkasi kissastas Ransust hellyttävvii vauvvakuvia. Hän ei esittäny näit kuvia miksikää haasteeks muil, mut mää ihan omi lupineni oti tämä koppin vastaa haasteen. Haastee nimi o "Julkaise lemmikkisi vauvvakuva tai -kuvia". Määki kysyi Ruska kasvattajalt Pinkkitassu kissalast luva julkast Ruska vauvva- kuvia. Nämä kuvat o kyl kaikki nähtävin Pinkkitassu omillaki sivuil ja siält lainattu, luva kans.

Pinkkitassun kissalan toinen eli B-pentue kahden päivän ikäisenä.
Kuva: Mikko Murtonen. 

Täs o koko viide pennu pesue. Pentuje emo on Feronian Magnolia Purpurea (Pupu) ja isä Silkkiturkin Menevä Macho (Mikki). Pennut Vasemmalt oikeel: Bessie (Tikru), Bette (Ruska), Brunetto (Bono), Benjamin (Sisu) ja Beatrix (Bea). Betten eli Ruskan tunnistaa helposti siit, et häl o syntymästäs saakka ollu punane takatukka. Kuvas Bessie-sisko söpösesti kaulailee hänt.

Ny vuade pääst pesuee kollit o jo isoi jässiköit ja kolme naarastaki tiätysti aikuisii tai ainaki melkei.  Ruska emo näyttää täs kuvas aika samasorttiselt ko Ruskaki. Ruskas o inakse enämpi punast färrii turkis. Luanteeltas mää luule Ruska tullee aika paljo issääski, ko isä Mikki o kuulemma mahdottoma höveli ja ystävälline kissa. Pupu o ollu oma arvos ja rauhas tunteva frouvvaskissa, joka o pitäny perhees kollit (isäs ja setäs) komennos. Nyte Pupu o kyl leikattu ja häne luantos o kuulemma hiukka pehmentyny.

Ko mää näi tämä vauvvakuva kasvattaja nettisivul, mää heti ihastui toho piänee tyttökissaa, jol näky punane läiskä takaraivos. "Voi ko mää saisi tua!" Nämä pennut ja hee äitis mää näi ensimmäise kerra ko pennut oli viäl ihan piänii mönkeriäisii, silmät kii.

Pinkkitassun Bette kolmen viikon ikäisenä 11.5.2010 .
Kuva: Mikko Murtonen.

Täs kuvas Ruska o liikuttava pikku taapero.

Pinkkitassun Bette seitsemän viikon ikäisenä 9.6.2010.
Kuva: Mikko Murtonen. 

Täsä Ruska o kasonnu jo aika isoks tytöks ja ennää viikko ko hän o lähdös uutee kottiis, meil. Hän kattelee silmät pyärein päi kameraa omas syntymäkodosas Helsinki Kampis.

Ja täs viimises kuvas Ruska yhde vuade ikkäisen nuaren fröökynän  miätiskellee parvekkeel. 

Hyvvää pääsiäise jatkoo!

Pitkääperjantait meil o viätetty hiljasesti kotiolois. Piänel lenkil vaa o käyty. Aamusti tääl sato mut päivä mittaa selkeni.

Yks asia, mist mää nauti nii joulun ko pääsiäisenäki, o kukat. Näis kevvää sipulikukis, narsisseis ja tulppaaneis ja muis, o oma lumos. 

Minul ei ol pääsiäisen muit koristeit, ei ol pupui eikä tipui, mut on kukat sentää. Ko ei ol lapsii huushollis, ei ol vissii sentähde tullu hankittuu pääsiäistilpehöörii.














Täs kuvas mee Ruska nuakahtellee helmililjai viäres parvekkeel .

Ruskaki täytti vuasii

Tänäpä 20.4. mee kissal Ruskal tuli yks vuasi täytee. Syntymäpäivää fiirattii antamal Ruskal runsaasti rapsutuksii ja silityksii. Mää ajatteli ottaa ilo irti täst lystist ja leipoo lauvvantain 1-vuatiskkaakunki. Saas nähd et mimmose kissamaise kaaku mää kehittele - meil ihmisil kylläki.

Muuto me viätetää näit pääsiäispyhiä hiljasesti. Ollaa puhuttu, et kiirastorstaiehtoosti mennää iltakirkkoo Aurora kappelii joka o mee kotikirkko (ko mee o siäl vihhiitty).

Me saatii mu siskoltani Aulilt ihana pääsiäisyllätys, pellavaine kananen, jol o pitsipyrstö ja pitsi- ja knappikoristus toises kyljes. Kanal oli fölis meit, miäst ja minnuu, varte kaks suklaapatukkaa ja -munnaa. Ruska oli ihan henkee piukas näist lahjoist. Hän kanto kannaa ympäri ja tupsutti sitä. Ja olis tahtonu kiärittää pääsiäismunia laatteel. Mää annoi hänel luva sitä kanast hiukka käyttää ja lainat leikkeihiis. Ny se kana o kyl semmoses paikas ettei kissa uletu siihe eikä pääs sitä riapottammaa.

Kiitos tunnustuksest!

Kiitos ja kumarrus tunnustuksest, jonka mää sai Tuijan koti ja puutarha -plokist! Tunnustukse saaja haastetaa julkasemmaa 3-5 enne julkasematont kuvvaa elämästäs ja selliittää niit lyhkäsesti ja sit lähettämmää tunnustus ettiippäi kolmel.

Kuva o otettu 1955 Helsinkis Lastelinna sairalas. Mää ole kuvas  just lähtemäs kottii sairalast josa oli ollu runsaat pari kuukaut astma tähde. Arvo Ylppö oli mun lääkärini. Mul ei ol mittää muistikuvvaa tost nätist piänest jenkkikassist joka o mul käsivarrellani - sen paremmi ko Arvo Ylpöstäkkää.

Tämä kuva o otettu ehkä (?) kevättalvel 1959 Pori Yyteris. Kuvas vasemmal o mu siskoni Päivi, etualal oikeel toine siskoni Auli ja mää ole keskel takan. Kuva ottamise aiheen o uudet revontulipuserot, jokka äiti o just sillo kutonu Päivil ja minul. Ja myssyt ja vanttuut o sammaa revontulimallii. Nämä o ensimmäisii värikuvia, joit mee perhees otettii, just näitte värikkäitte puseroitte tähde.

Takan näkkyy mee kototalomme, joho me oltii päästy muuttamaa joulukuus 1953. Niinko kuvast näkkyy, talloo rakennettii pikkuhiljaa ja täsäki viäl tervapaffit o talo ulkoseinis, vaik talos o asuttu yli viis vuat. Vanhempani rakensi tätä rintamamiästalloo hartiapankkiperiaatteel. Loppuilopuks talo ei koskaa valmistunukkaa, ko sihe lähistöl Kaanaasee rakennettii titaanitehdas ja me jouduttii siält evakkoo. Minustaki tuli sillai Kaanaa (ei Karjala) evakko, joka joskus ain käy tutkimas, löytyskö viäl vanhoi kivijalkoi...

Tämä kuva o 1960-luvu pualelt, otettu Yyterist Fatijärve rannalt. Me kolme siskoo ollaa taas samas järjästykses. Auli nauraa krakottaa etualal oikeel, Päivi hymyilee vasemmal ja mää takan keskel. Aulil o vaaleepunane nailonklänninki pääl ja rusetti  pääs. Päivi nailonklänninki o vaaleesinine ja minu kirjava.

Näist kuvist puuttuu kokonas yks tärkee henkilö, minu kolmas siskoni Anna. Hän o syntyny vast ko mää oli jo 16 vuade vanha, eikä minul ol ny hänest skannattun vanhaa kuvvaa.

Mää anna tää tunnustukse ettiippäi Daisyl ja häne Silmukoiden ketju -plokilles. Viime kerral mää jakeli yht toist tunnustust nii monil, et ny mää ojenna vaa yhdel. 

Kevätfiilinkei

Tänä kauniin kevväisen palmusunnuntain Suame lippu liahu meenki pihas vaalipäivä kunniaks. Taustal oli pääasias sinine taivas, tai sinivalkone.

Tämä kevät o ollu erilaine, ko mää ole kattellu sitä muitte plokie näkökulmast. Ole kattellu kuvia kukist ja silmuist, linnuist ja perhosist ja pysyny ehkä paremmi kevvää fölis ko aikasemmi. Nykki ko lähdi piänel kävelykiarroksel Viherlaakso mettää, mää kuvitteli, et suuri näkymätön plokkaajie armeija kulki mu kansani, ja kaikil meil roikku kamera kaulas ja kaikki me sihtailtii ja tsuumailtii samoi sinivuakkoi ja samoi kurasii mut kovvaa faarttii sulavii lumikasoi.

Mun kansani ristii rastii kulki oikeestiki yks nuari naine kamera fölis. Hän otti kuvia samoist kukist ko hetke pääst määki oti, ja yks ohikulkeva miäs sano et ne kukat o ihan ko jottai julkkiksii.

Ja nämä krookukset kuulu kans niihii valokuvattuihi julkkiksii.

Kuraset lumikasat seisoo jökötti viäl paikallas. Luule kyl, et viiko pääst nämä lumiläjät o sulanu.

Sulavie lumikasoje alt oli paljastunu jos jotaki, ihan kerrostalo seinäviäres kuivettunneel pihanurmel oli isot määrät eläinte jätöksii. Mun silmiini nämä näytti jäneksepapanoilt, tai minkä liä rusako. Ompas ne kesyi, jos uskaltaa tul ihan  ihmiste kulkuväylä viäree ahkerasti papanoimaa.

Samas pihas muutama metri pääst lumikasoist kivijallaa viärest lykkäs jo näi iso voikuka taimi.

Minul oli aika suuri yllätys, et jo nyte, huhtikuu 17. päivä, Viherlaakso mettäs kukosti sinivuakkoi kuivie lehtie joukos ja lumialueitte välis.

Vesi solisi ilosesti ojas.

Kiarroksellani näi kaks sitruunaperhost lepatteleva ilosesti. Muutama keltanokkane mustarastas juaksi ettiistakasi nokkimas murkinaa maast. Isos kuuses kujersi selpelkyyhky. Niist en saanu yhtää kuvia, onneks muist plokeist niitäki löytyy.