Ensilumi

Viikovaihde oltii mail. Aurinkoo, sinist taivast, pakkast, ohkane lumipeite maas, ensilumi. Pyhäehtopäiväl lumi oli jo sulamaa päi.

Piha vahterat ja pihlaja oli tiputtanu kuivettunneet lehtes maahaa. Ainoo mikä oli pitäny pintas tuult ja pakkast vastaa, oli juhannusruusu naveto seinustal. Sen lehdet leisku viäl kauniis ruska färeis - ja huurtees.

Vaik peltomaisema o Varsinais-Suamest, vuadenajast riippumati se tua mu miäleeni Satakuntalaiste laulu: "Tyynnä kyntää aurallansa maata isien..."

Tänämpä oli kuntavaalipäiväki. Oltas kerriitty viäl äänestämmää muttei tarvinnu ko oltii käyty antamas äänemme ennakkoo.

Maalaishiiri ja kaupunkilaiskissa

Ruska pyydysti elämäs ensimmäise hiire, kahde ja puale vuade vanhan. Mu tiätääkseni Ruska ei ol elläisäs elävää hiirt enne edes nähny. Leikkihiiril on kyl ahkerasti leikkiny ja yhdet pennutki kouluttanu näit "tappamaa".

Mää tuli eilä ehtoosti Koskel. Miäs ja Ruska oli tullu jo viikol. Miäs puhu mul, et tiskikaapi al o varmaanki hiirii, ko Ruska kyttää sin vähä vällii. Määki pani merkil sama asia. Koko aamu kissa vaani tiskikaapi viäres.

Tänämpä me oltii molemmat muutama tunni ulkon. Tultii sisäl ja miäs kysy mult et mikä hiiri tämä o? Hän osotti tiskialtaasee. Mää meni kattomaa ja siäl oli kualle hiiri. Ihan selvästi. Ruska oli mual päi huushollii, kaikes rauhas.

Me funteerattii, et oliko Ruska pyydystäny hiire, tappanu se ja viäny tiskialtaasee. Minkä tähde tiskialtaasee? Vai oliko hiiri kiivenny tiskipöydäl ja pudonnu tiskialtaasee ja ottanu ja kuallu sin ihan ittelläs. Tämä jälkimmäine vaihtoehto ei tuntunu oikee uskottavalt.

Mää osoti Ruskal hiirulaist ja kysyi: "Mikä tää o?" "Tää o mu!" Ruska vastas omistaja elkei ja knappas hiire hampaittes vällii nii lujasti ette meinannu saad hiirt ennää pois Ruskalt. Mut sit Ruska hölläs ja mää heiti kuallee hiire roskii. (Tai siis ensti oti siit valokuva.)

Piäni epävarmuus tähe jäi. Oliko se hiiri sittenki vaa tippunu jostaki sin tiskialtaaseen ja kuallu kupsahtanu ittelläs?

Mää olsi luullu et jos kaupunkilaiskissa pyydystää hiire, ni se o nii suuri ekstreme-elämys, et hän valla ratkeis liitoksisas. Mut Ruska oli ihan tyyni.

Kai mä nyt yhen hiiren hengiltä otan. Minä te mua oikein pidätte.
Se on kuulkaa ihan läpihuutojuttu, ei siitä tartte tehä numeroo.

Huutokaupas

Pitkäst aikaa mää pääsi huutokauppaa tyäkaveri kyytis. Oli nautinto kuulustel ja kattel huutokauppameininkii ja kauppiaa meklarointii, yhdesorti taidet seki.

Vanhat tyäkalut oli kauniit ja vanha kalukistu komia. Siit kistust näkkyy kuvas pelkkä kansi. En kumminkaa huutanu.

En huutanu Silvia ja Kaarle Kustaa muavist kihlajaismuistolautastakkaa.

Kipat ja kupit kiinnosti minnuu enämpi, vaik niit o jo kaapit piukas ennestäs. Primavera-muki, Arabia vanha litrane tooppi (nokas o piäni särö), Arabia kukkaselline kaffekannu ja neliskanttine saksalaine lyijjykristalline lautane. Näist neljäst kipast mää maksoi yhteensä 45 euroo. 

Aurinkopaistetunnustus

Viikko takasi mää sai Elämää ja elämyksiä -ploki Pirkolt hiana aurinkopaistetunnustukse, Sunshine awardi,

Tunnustus osu oikee hyvvää aikaa, ko mää oli just ollu viiko aurinkopaistekylvys Santoriinil. En ny vasite maannu aurinkos, pikemminki mää ole jonkummoine hyätyaurinko-ottaja. Aurinkoo tullee siin sivus, ko pasteeraile paikast toisee ja taas takasi.

Täs o tunnustuksee kuuluvat kysymykset ja mu vastaukseni niihi:

Lempinumero?
Hmm... Lempinummero? 56. Sentähde et mu isäni aikoinas tankkas mu päähääni lähtemättömästi kertomataulu lasku, et mitä o 7 kertaa 8. Em meinannu millää oppii. Nii mont kerttaa isä kysy, et muista lopu ikkääni vaik unisani et 7 x 8 = 56.

Alkoholiton suosikkijuoma?
Helppo. Kaffee.

Lempieläin?
Kissa.

Facebook vai Twitter?
Feispuukki.

Intohimoni?
Täl hetkel päällimmäisin ainaki kissa, koti, puutarha, suppilovahverot... sit viäl matkustamine, kirjottamine, Pori murre ja piilevästi vartoomas vuaroos käsityät ja ehkä lukemine.

Suosikkiviikonpäivä?
Torstai, torstai o toivoo täyn. Se o sopivas kohdas viikkoo, vähä enne viikovaihdet.

Suosikkikukka?
Oi voi, tähä o kyl mahdotont vastat. Yks sadast lempikukastani o vanamo.

Ettiippäi tää lähtee. Kissanpäiviä sijaiskodissa -ploki Myrskyl ja häne henkilökunnalles. Voitte itte soppii kumpi vastaa. 

Lokakuine ruuhkaviikko

Mää tuli Santoriinilt kottii viikko takasi maanantaivastasen yän. Ja maanantaiaamusti reippaanani tyähöö. Päivät ja yks ehtooki meni tyäs, ehtoot koton omenahillokeittohommas. Miäs perkas ain päivä mittaa sopeva annokse omenoit ja mää keiti niist hilloo. Yks satsi meni piloil ko polti parhaa kattilani pahasti pohjaa.

Viikol pääsi fiiraamaa mukavii 50-vuatisjuhliiki. Toisii 50-kymmipisii oli juhlistettu just edellisel viikol Santoriinil.  Tänämpä oltii 60-vuatisjuhlis, oikee nuarekkais ja urheiluhenkisis.

Just Santorini matkaani edeltävän lauavvantain saman päivän oli hyvä ystäväni 60-vuatisjuhla ja Ransu-kissa 4-vuatissynttäri. 60-vuatisjuhlat oli liika kaukan lähtee enne Santoriini matkaa, mut Ransuu mää pääsi fiiraamaa oikee paika pääl.

Tämä kuva ei ol Ransust. Se o Ruskast, joka tuumaa:
"Voi ei, taasko se ottaa noit kuvias, eikö sylissäkkää saa ol rauhas!"

Täl viikol kaikki väliajat Ruska o ollu kauhee seuralline ja sylykippee. Maannu viäres tai sylys. Yäseet nukkunu mee sänkys.

Vaik Santoriinil oli ihana suvine ja aurinkoine ilma ja sai tankat paljo valloo, ni ei silti olo tääl syyspimmees ja satteises koto-Suames ol tuntunu yhtää hassummalt. Päivasto kodikkaalt. Tämä onki oikeestas mee perhee juhlavuadenaika, just tämä ruska-aika. Se o mee kissa Ruska nimikkovuadenaika.

Yks viäl sekotti mu viikkoni. Mää meni liittymää feispuukkii. Tähä asti ole karttanu sitä ja vannonu et sinnemmää men, mut Ruska pentuje tähde annoi peräks ja meni. Ko niitte pentuje kuulumissii o helppoo seurat feispuukist. Siin oli mul funteeramist, millai siäl pruukataa toimii. Yämyähää istui naama tiatokonnee ruudus kii.





Perjantain kävi ennakkoäänestämäs Kauniaiste postis ja matkallani pysäsi ihhailemmaa tätä kaunist rakennust syksyste lehtipuitte takan, Valmogårdii. Sen o aikoinas suunnitellu Lars Sonck yksityiskodiks kirjailija Mikael Lydeckil ja häne perheelles. Se o rakennettu 1900-luvu alvus. Nykypäivän se o Kauniaiste kaupunki omistama juhlatila ja kulttuurikeskus. 

Viimist päivää

Keltane bougainvillea.

Viimine päivä tääl Santoriinil. Ihan leppoisa lomapäivä, mää istui nettikahvila pöydä viäree tiatokonneeni kans.

Täkäläist romuromantiikkaa. Näyttää ihan vanhalt maitotonkalt. 

Joku päivä mää jutteli hotellini emännä kans. Hän sanoi, ettei kaikki piha kissat häne eikä häne perhees kissoi ol, kaks vaa heil o ommaa kissaa. Mukko he assuu hotelli pihapiiris ympäri vuade ja melkei kaikki muut kulmakunna hotellit tyhjenee ja ihmiset muuttaa mantereel, kissat syksy mittaa kokoontuu hee hotellilles. Heil o talvisi yks piäni huone, joho kissat pääsee sattee suajaa ja josa niil o ruakaa. 

Perhoskissa sivuprofiili. 

Perhoskissast emäntä valisti, ettemmää sitä ol voinu nähd kolme vuat takasi, ko se o vast kahde vuade vanhaki. Valokuvvai perusteel kyl tämä perhoskissa o ihan sen kolme vuat takasi näkemäni pennu näköne. Oli nii tai näi. Ehkä tääl assuu joukko ijättömmii ja ajattommii kissoi, kaikemmoisii, perhoskissoi, hupsukoit ja tupsuikoit, mustavalkosii, nokinennii, sinisilmäsii ja punaraitasii kollipoikii. 

Mää ole oppinu puhumaa täl perhoskissal kreikkaa yhde sana, jonka hän heti ymmärtää: ekso! (en tiä millai se kuulus kirjottaa). Mää ole kuullu, ko hotelli emäntä huutaa kissoil: ekso! Ja kissat tottelee ja mennee heti ulloos aamiaishuaneest. Tulkitti siit et ekso tarkottas: "Ulos!"

Se perhoskissa joho mää tutustui kolme vuat takasi, tahto tul mu huaneeseeni ja mää päästi. Tämäki perhoskissa lähtee seuraamaa minnuu ja tullee huanee ovel astikka. Mukko mää sano: "Ekso!" kissa pysähtyy ja istuu maahaa ja kattelee vaa minnuu, ko mää mene huaneesee. Ihan selvästi hän ymmärtää. 

Pikkuperhoskissa o söötti. Mää ole aika varma et hän o perhoskissa pentu. 

Panagia Episkopi 

-nimise kirko tykön assuu perhe, jonka koiral o neljä pentuu, näyttäs oleva kolmee "eri rottuu". Tämä o pesuee ainoo poika, muut kolme o tyttöi. Ihan syätävä sulosii kaikki. 

Oia aurinkolasku aikaa. 

Eilä ehtoosti oltii taas Oia-nimises kauniis kyläs. Se o ihan epätodellise kaunis paikka, rakennettu tulivuarekraatteri reunal. 

Hassu ihmine. Tullee Kreikkaa astikka ja puhhuu vaa kissoist ja koirist ja kukkasist. No, kyl mua muukki asiat kiinnostaa, mut näist kissoist ja koirist o helppoo ja luannikast kirjottaa ja näyttää kuvia. Varsinkaa kauhees tupakasavus josa ole jo pari tuntii istunu en jaks enkä ossaa kirjottaa Kreika ja Euroopa talouskriisist. Yht ystävällisii nämä santoriinilaiset o ollu ko aikasempinaki vuasin. 

Terveisii koto-Suamee kaikil!

Mistäs uus koto Danskul?

Pinkkitassun Daniel n. 12 viiko ikkäisen.

Tän Santoriinil mää sai tiätää, et Ruska yhde pennu, Danieli eli Dansku, uus isäntä o saanu vakavii allergiaoireit ja Dansku tarttis ny uude hyvä kodo. Dansku kerkes olemaa täsä ensimmäises uudes kodos kuukaude verra Pinkkitassu kissala sijotuskissan. Oli suunniteltu, et hän vois ison poikan treffat pari morsmaikkuu tositarkotuksel. Ny olis tärkeet et uus koto olis allergiatestattu ja pysyvä. Joka tuntee ihastukse pisto sydämmesäs ja o kiinnostunu sulosest, reippaast, leikkisäst, seurallisest, harkittevaisest, ystävällisest, kehrääväisest Pinkkitassun Danielist, ni ottakoo reippaasti yhteyt Pinkkitassu kissala kissaisäntää, sähköposti pinkkitassun(at)eurooppalaiskissat.net. Kissapoika voidaa myyd omaks tai luavuttaa sijotuskolliks sijotussopimuksel. Dansku o täl hetkel neljä kuukaude vanha sydäntemurskaaja.

Kukkasellisii terveisii teil kaikil plokiystävil täält Santoriini valost ja lämmöst. 

Syystunnelmist keskel suve lämpöö

Näkymä hotellihuanee parvekkeelt päi aamuaurinkoo. 

Ko lentokonnee ovi aukes ja lämmin ilma hulvahti päi naamaa, mää huamasi, et mul o tänä syksyn ihan huamaamati kasonnu talviturkki pääl - ja talvimiäli. Vaikkei ol vast ko syksy. Ko lampsei lentokenttärakennuksee, talviturkki tuntu painavalt ja tunkkaiselt.

Heti hotellis mul oli kiiru yrittää pudistel ja varistel turkkii pois päältäni. Miäle saamine suvivaihteel ei ollu yht helppoo. Ehkä ny miäliki o tullu vähitelle mukkaa tähä 25 astee lämpöö ja aurinkopaisteesee ja valomäärää ja kirkkaihi färeihi. Ny matkani o jo pualesvälis. Mää ole neljät kertaa kirjottamiskurssil Santoriinil Kamari kyläs. Opettaja o sama ja kurssilaisetki melkei kaikki ennestäs tuttui. 

Ko ole ollu tääl jo mont kerttaa, ni ei ennää ol intoo ottaa kuviakkaa samallai ko enne, ko nämä paikat o jo tyyni tarkkaa mu miälestäni kuvattu. Mut karu kaunist tääl o. Jottai kuvia mää tiätysti ole ottanu. 

  

Viinipuu lehvät katoksen. 

Bougainvillea.

Kukkasryäppy.

Pelakuu.

Sitruunat.

Nämä kauniit kuvat o toine puali. Toine puali o turistiaja loppu ja roskat, autiot kadut ja tyhjät tavernat. Maa o rutikuivaa, tääl ei kassoo mittää vihriäist, jossei kastel. 

Kuiva pensas. 

Täl kerttaa mää tuli asumaa hotelli Argoo, josa asui kolme vuat takasi lokakuus 2009. Sillo tutustui hotelli kissoihi. Kahten seuraavanaki suven oli käyny visiitil kattomas, onko tutut kissat viäl tavattavis, vaik ole asunu muis hotelleis. 2010 mää treffasi uudestas Perhoskissa ja Nokinenä. Ja Tupsuka, jol oli pentu. Pennu mää nimiti Hupsukaks.  

Ny en ol viäl nähny niist kolme vuade takkaisist kissoist muit vanhoi tuttui ko Perhoskissa. Sillo hän oli keskekasvune pentu joka valla pualväkisi änkes mu hotellihuaneeseeni ko mää päästi. Ny häne täytyy ol kolme ja puale vuade vanha. 

Vanha tuttuni jo vuadest 2009, Perhoskissa. 

Hotellis o toinenki pualipitkäkarvane kissa. Tämä o viäl pentu, ihan niinko Perhoskissa oli lokakuus 2009. Pitäskö tätäki sannoo Perhoskissaks, ko o nii sama näkköine? Pikku-Perhoskissaks? Jossei ol Perhoskissa pentu, ni ainaki o sukulaine.  

Isompi lauma hotelli Argo kissoi. He o täs kerjäämäs muka ruakaa. Se o kyl ihan pelleilyy ja huijjaust, ko heil o ruakakuppei pitki pihhaa. Kai heist o hauskaa seurustel hotelliviaraitte kans. 

Hyvvää loppuviikkoo koto-Suamee! Täl kerttaa mää en meinaa lähettää täält postikorttei ko tuntuu, et mää lähettäsi samoi postikorttei samoil ihmisil. Ne o jo lähetetty aikasempin vuasin.

Tervetulloo uudeks lukijaks, Encourage One Another!

Syystunnelmii

Viikovaihtees oltii taas Koskel miähe kototalos. Ruska oli fölis tiätysti.

Jostai syyst tämä syksy o vaikuttanu minust lempeelt ja tervetulleelt, vaik ilmat onki ollu aika kamalii. Ehkä just senki tähde. Ko koko suven ilmat ei ol ollu häävei, o semmone olo, et saiski jo alkaa kunno syksy ja sejjälkee rehelline talvi.

Maaviljelijöitte sois saava satos korjuu, vaik ain vaa luvataa uusii satteit.

Punaset salkoruusut kukoskaa Koske paika pihas rehevästi.

Daalioitte joukkoo oli ilmestyny taas ihan uudefärine kukka, kirkkaa sitruunakeltane.

Ruskaki pääsi ulloos pitkäst pitkäst aikaa. Ja kyl hän ottiki siit ilo irti, paljo oli tutkittavvaa, haisteltavvaa, katteltavvaa ja  kuulusteltavaa. Koko suven Ruska ei ol päässy ulkoilemmaa pentuje tähde.

Täsä Ruska tutkii talo kivijalkaa.

Tääl Espoos Ruska viihtyy enttisil lempipaikoillas, mm. keinustoolis.

Hyvvää lokakuut kaikil!