Kakskymment astet

Lämpötila putos tämä viiko alvust melkei kakskyment astet.

Ruska ja Rauha nautiskeli helteest parvekkeel.

Aika naattei he oli. Vissii helle uuvutti. Taik sit se et isännäl ja emännäl oli siivouspäivät.

Mattoi rullattii ja hakatttii pihal, kuskattii pesulaa ja takasi kottii, laatteet imuroitii ja kluutattii, pölyt pyhjettii, klasei ja parvekeklasei pestii.

Kai piänemmästäki kissat hellepäivin uupuu.

"Hoh-hoijjakkaa."

Sit tultii mail käymää ja yhdes päiväs lämpötila laski. Ei puhettakkaa et kissoi ulos tarhaa viätäs palelemmaa.

Määki ole pihahommis tarvinnu mont vaatekertaa pääletyste ja kahdet kalsarit päälihousui al. Ja villamyssy päähääni. Ei muute tarken.

Tänäpä o viilee, kolkko, satteine ja tuuline päivä oltu sisäl koko sakki. Pesäs o ollu valkee.

Ruskaki tuli tähä sanomaa sanases:

"Vois kyl jo kesä tul takasi."

Haaste Pömpsäläst

Mää sai Pömpsäläst haastee huhtikuus. Haaste oli miälesäni mut sit tuli muitaki asioit ja välil haaste unhottuki. Kiitos Kirsikal haasteest.

Haasteen tehtävänä on
1. Vastata saamiisi kysymyksiin
2. Keksiä viisi uutta kysymystä
3. Haastaa viisi bloggaajaa tekemään samoin.

Lisäks mää ota oikeudekseni kuvittaa tämä haastejutu kulunee viiko kevätkukkakuvil. Kuvat ei liity tekstii.

Kirsika kysymykset minul:

1. Lehti, pokkari vai kirja? Miksi?

No, riippuu tilanteestaki. Miälelläni mää plärrää aikakauslehtii. Pokkari ja kirja o lukemise kannalt ehkä samavertaset, mut mää tykkää kovakantisist kirjoist, ko ne säilyy paremmi kirjahyllys. Kirjoi o mu miälestäni mukavempi lukkeeki, ne tuntuu sillai kättee sopevilt.

2. Oletko luonteeltasi enemmän erakko vai sosiaalinen persoona?

Sekä että. Nuarempan mää oli enämpi erakko mut vanhemmite ja ijä myätä ole tullu seurallisemmaks ja tutustu helpommi uusii ja erilaisii ihmisii.

3. Harrastatko jotakin?

Harrasta. Nykko ole eläkkeel, harrasta melkei päätoimisesti. Tähä vuadeaikaa harrasta erityisesti puutarha- ja pihahommii. Sit mää harrasta kissoi ja ole kissoje ansiost tutustunu monnii uusii ihmisii. Mitäs viäl? Käsityät, kirjottamine, lukemine, netti, plokipito, facebook, matkat, valokuvat, kukkaset, koti, sisustus, vanhat tavarat ja vähä uudetki... Mää harrasta elämää.

4. Oletko miten sukurakas, pidätkö paljon yhteyttä sukulaisiisi?

Soitellaa siskoje kans, joit o kolme, ja käydää toine toisisamme. Siskoje lapset eli nuarempi sukupolvi tuntuu joskus elävä vähä toisel planetal ko meikäläine eläkeläine. Siskot kertoo lastes kuulumissii, ja näitte kans pidetää vaihtelevasti yhteyt ja treffataa sukujuhlis. En katto itteeni ylettömä sukurakkaaks ihmiseks.

5. Pidätkö työstäsi?

Oli ylitte kolmekymment vuat samas tyäpaikas, eli viihdyi ja tykkäsi, vaikken ny joka hetki. Kyl mää miälelläni jäi eläkkeelleki. Ja ny tykkää näist askareistani mitä mul o. En ny ihan kaikist. Olisi kiva jos koton kävis siivooja ja ruuvvaalaittaja. Pyykkäämisest mää tykkää nii paljo ette luavuttas sitä kellää toisel.

Mun viis kysymystäni. 

1. Aamun ensimmäisesi?
2. Ilon aiheesi?
3. Huolen aiheesi?
4. Ylpeyden aiheesi?
5. Illan viimeisesi?

Tämä haaste o kiärrelly plokeis kevvää mittaa mut mää taida kumminki lähettää nämä kysymykset muutamil kissaystävil. Eli siis viidel kissal:

1. Kissiminni
2. Neiti Ilona
3. Sulo Naukula
4. Sijaiskodin Myrsky
5. Keke Kassula

Pikarililja

Viime syksyn mää kitki piha alarinteesee omenapuu al ruahoist ja rikkaruahoist puhtaa plänti ja istuti sin kevvääl kukostavie kasvie sipuleit ja mukulii. Ne oli ihan viimiset syysistutukset ja siin vaihees oli aika väsyny. En ennää oikee edes muist, mitä mää istuti enkä sillo syksyl kirjottanu yllöös.

Mullast o tähä mennes noussu yllöös muutamii piänii sulosii iiriksii ja kuus lumikelloo. Ne o jo kukintas lopettanu. Paitti yks lumikello o hidas eikä ol viäläkää avannu knuppiis.

Sen mää ole hyvi muistanu, et istuti valkosii pikarililjoi. Eikä ol näkyny merkkiikää niist. Se o harmittanu.

Mää ole muitte plokeis nähny toine toistas kauneempii pikarililjoi. Niit o ollu ainaki Saaripalstal, Autuaas olos ja Tuijan koti ja puutarha -plokis. Ehkä viäl jossai muallaki.

Eilä ehtoosti ko oti näit kuvia mää tei oivallukse. Yks lumikelloist ei olekkaa lumikello. Se o pikarililja! Valkone pikarililja. Sen tähde se ei ol viäl puhjennu kukkaa, vaik lumikellot o jo kuihtunu. En muist, kui monta näit oli, mut ainaki enämpi ko yks. Mut yksiki oli ny ilone yllätys, ko mää se vast viime tipas hoksasi.

Saaripalstalt Saila valisti kyl minnuu, et pikarililjat saattaa tul pintaa vast seuraavanaki vuan, niät ensimmäisen vuan ei kannat menettää toivoos. Mut tämä yks näyttäytyki jo ensimmäisen vuaten. Kukka ei ol viäläkää auvvennu.

Samal ko ole tätä kirjottanu, ole kuulustellu ko miäs leikkaa ruahoo ensimmäist kerttaa tänä kevvään, tai suven, pitäs vissii jo sannoo.

Siin samas mul välähtää. Pikarililja o ihan liki ruahikkoo. En ol mittää puhunu miähel koko pikarililjast enkä ihmettelis vaik hän vetäs ruaholeikkuril se ylitte. Mul oli yäpaita viäl pääl ja karasi helmat hulmute miäst varottammaa. Jo kaukaa huamasi, et pikarililja kohdalt miäs oliki kerriinny jo ruaho leikkaamaa. Mut kyl hän oli säästäny pikarililja. Hyvä! Oli siin kyl keppi merkkin maast mahdollisesti nousevist kukkasist. En silti olis yhtää moittinu vaik hän olis pikarililja leikannukki. Häl o aika huano näkö eikä silmäklasitkaa ollu pääs.

Täsä ruaholeikkuu jälkee otettu kuva pikarililjast.

Niinko kuvast näkkyy, ruahikos kassoo vuaheputkee ja rönsyleinikkii. Ja kassoo nokkost, voikukkaa, ohdaket,  jualavehnää sun muut. Mukko pihhaa o aljettu säännöllisesti leikkaamaa, niinko tyhjäst o ilmestyny nättii nurmeeki, joka koko aja valtaa allaa ittelles.  

Kissatarha

Miäs o tänä kevvään pykänny kissatarhaa ja uut kasvihuanet. Toine pää o kissatarha-pergolaa, toine pää kasvihuanet. Siit tullee dyykkaamise ja kiärrätykse mestarinäyte. Kova hommaki o ollu.

Puutavarat o omist varastoist, taitaa ol oma mettä puutaki, joskus muino sahattui. Isot ja piänet klasit o saatu ystävilt, joitte kerrostalos tehtii ikkuna- ja parvekeklasiremontti. Vesivanerit o tehty vanhoist ilmahormeist (tai mitä ne ny oli), kovalevyt ja jokku muut tarpeet jostai rakennustyämaa roskalavalt dyykattui. Puuöljy o ostettuu, ja pääosa nauloist ja skruuvveist kans uusii. Ja uut verkkoo o käytetty. Se o sammaa, mitä käytetää puitte ja pensaitte ympäril jänesverkkon.

Keske-eräsii töitä ei sais näyttää, mut mää en malt ol näyttämäti. Kissatarha o ny siin vaihees, et kissat pääsi eilä ehtoosti ensimmäise kerra kokkeilemmaa.

Takapääs näkkyy kasvihuaneosasto. Sin mennää tarha läpitte. Tarha- ja kasvihuanee väline ovi o tehty yhdest parvekeklasist ja kovalevysis väliseinis o piänet ikkunat. (Ollu enne vaatehuanee ikkunoit.)

Viime suven miäs teki muavise kasvihuanee, joka o isompi ko tämä. Se o käytös kans. Nykko o kaks kasvihuanet, toisee voi pan kurkkui ja toisee tomattei.

Kissoil o ihmettelemist.

Varsinki Rauha ihmettellee silmät valla ymmyrkäisen. Tarhas o oikee lautalaattee ja klasikatto. Siäl voi ol piänel satteellaki.

Ulkoilu päätteeks tänä kevvään ensimmäist kerttaa Ruska pääsi valjais tekemää tarkastukse tiluksillas. Kuvas ollaa kattelemas ympäristöö navettosillalt. Kiärrettii taloki ympäri. Ruska kuvittellee et piha ja talo o häne - hän o pollee ja pelloottaa kaikki muut kissat poijjes. Tosiasias Ruska ja Rauha ja me ollaa tääl enämpi niinko (onnellisin ja hualettomin) syytinkiläisin.

Tänä aamusti käki kukku!

*****
Tervetulloo lukijoiks, Pepi ja Inka! 

Aamuriahut

Melkei joka aamu meil o aamuriahut. Ko aljetaa pettaamaa pettii, Ruska ja Rauha hyäkkää lakanoihii ja peittoihi riahumaa. Viimeistäs ko peti o peitetty, kissat painii ja riahuu peti pääl.

Silmät kannattaa pittää kii varmuude vuaks.

Rauha o tasavertane taistelupari Ruskal. Melkei yht isoki.

Ussei Rauha o haastaja ja hyäkkääjä ja Ruska ottaa hyäkkäykset vastaa.

Ruska rähiseeki täsä riahus. Rauha ei muris emolles Ruskal, vaik muuto onki äänekkäämpi ja puheliaampi kissoistamme.

Eilä oli harvinaiset ehtoriahutki.

Tääl suvilystitalos o iso avovintti, joka o täyn sukupolvie kromuja. On lampaataljaa ja vanhaa pölyttynet palttoot roikkumas ja paffiloorii ja kenkärajoi ja saappait, vanhoi sanomalehtii pinopäi ja vaik mitä. Vintis o jännittävä hämärää.

Yleensä olemme tarkkoi eikä kissat pääs vintipääl seikkailemmaa. Mää pelkää et vintis olis jottai vaarallist, vaik lasisirpaleit tai vanhoi tyäkalui, joihi vois loukat ittes. Tai jottai loukkui, joist ei kissa pääsiskää pois. Eilä ehtoosti miäs kävi vintis ja Rauha livahti overavost niättei miäs edes huamannu mittää. Sikko huamattii ja Rauhaa mentii pyydystämmää, Ruskaki livahti.

Täsä Ruska ja Rauha hämäris olosuhteis. Kyl oli hauskaa heil. En sit malttanukkaa ihan äkkii keskeyttää hee riamuus, ko he karas ympäri vanhaa vinttii ja tutki koloi ja piiloi, niät hännäpäät vaa vilahteli.

Sit nälkä ajo hee alakertaa ja ruakakupil ja vinti ovi pantii lukkuu. 

Plokkarit retkel Korkeesaares

Tänäpä oli plokkareitte, pääasias kissaplokkareitte retki Korkeesaaree. Naukula Mamma oli täsä järjästelijän, koolkutsulan ja oppaan. Viime tipanki esteit oli tullu, mut silti meit oli paikal viistoist (kolmetoist kissaploki ja yhde sisustusploki edustajat.

Ymmärrettävästi Kissalaakso oli meil pääkohteen. Valitettavasti vaa kissat oli aika laiskoi eikä tullu lainka meil poseeraamaa. Tartti yrittää ottaa kuvia kaukaa. Yks urosleijona kyl karjahteli mut sisätilois.

Itte eläinte kuninkas täsä. 

Ja häne frouvvas.

Urostiikeri.

Manuliki oli nähtävil talosas, mut nii kaukan ette saanu kuvvaa. Täyty tyytyy ottamaa kuva kuvast. 

Muitaki vetonauloi tiätysti nähtii. 

Apina. 

Karhu.

Kenkuru.

Eikä kaikki näkemämme ollu karvasii. Täsä krokotiili sukulaine ja kilpikonna. 

Kaikist korreemmat eläimet oli lintui. 

Kovaäänine riikikukko. 

Kaunii keltane lintu, jonka nimi jäi mul hämärä peittoo. 

Porvoolaine Brunberg oli muistanu plokkareit antamal evvääks pusui ja karkkei. 

Kissaruuvvaavalmistaja Naturea pualestes oli toimittanu meil ruakatuliaisii kissoillemme: raksumaistiaisii ja märkäruakapurkkei. 

Oli hianoo treffat kasvotuste ihmisii, joitte plokei o käyny lukemas jo pitemmä aja. Ja tuli ihan uusiaki plokituttavuuksii. 

Kaukasemmat mukanolijat taisi tul Tamperee seudult ja joku tuli Jyväskyläst astikka. 

Kiitos teil kaikil mukavast seurast ja yhteisest päiväst. Kiitos varsinki Mamma Naukulal eli Merjal retke järjästämisest. Kiitos Pepil, joka oli kekannu idea.

Auring*nihanat

Autuas olo

Elämää ja elämyksiä

Frieden valtakunta

Huusholli

Häivähdys purppuraa

Kissankujeita

Kissanpäiviä sijaiskodissa

Kuin kissa kermakupilla

Muistikirja

Naukulan kerho

Peto sängyssä

Snabelbacka

Tasha & Kissasirkus