Kaks juhannuskuvvaa

Mää katteli vanhoi juhannuskuvia ja tuli etteeni 2012 otettu kuva suvilystipaikast. Vaaleemma ja tummemma liilat illakot o just juhannukse aikoihi kukostanu yhten sulosen pilven talo edustal.

Viime talvi vei illakot. Ihan muutama piäni taimi jäi. En tiä millai kasvusto toipuu.

Täsä uus kuva eiliselt päivält eli toiselt juhannuspäivält. Aikaa o kulunu neljä vuat.

Sama vanha koivu o paikallas. Saarni, sireenipuska ja jasmike o kaikki kasonnu reippaasti. Illakot o hävinny näkyvist.

Sama vanha talo mut radikaalisti muuttunu se jälkee, ko talo alimmaine, laho hirsi vaihdettii uutee, eli talo kenkitettii, toist kuistii suaristettii ja talo maalattii. Koko ryhdistetty kuisti o ny pusiko peitos.

Täsä talo hiuka toisest vinkkelist.

Ja täs iso ruusumarjapuska takkaa.

Loppuu pari kuvvaa Ruska ja Rauha juhannusjuhlast.

Ruskal oli kiiru syäd ruahoo.

Rauha nauttimas pihanurmel.

Kosken Keukenhof ja ihana toukokuu - ja plääh

Me ollaa jo pari viikkoo oltu suvilystil. Oltas ilma kissapentui tultu jo kuukaut, pualttoist aikasemmi. Normaalisti mää olsi jo huhtikuus tehny aika paljo pihahommii.

Viime syksyn mää istuti poikkeuksellise paljo sipulikukkii. Oli tilannu iso paketi suaraa Hollannist.

Oli kehränny kuvitelma, et minnuu vartoo tääl ihana, loistelias kukkakarnevaali, niinko joku Koske Keukenhof.

Ei varronnukkaa. Vartos kyl kukkasii siäl sun tääl mut pettymyksii kans ja rikkaruahoi. Jopa tulppaanit paikka paiko kukosti vähä aneemisesti, tai oli jo kukinta ohitte. Narsisseist suuri osa oli häipyny niinko tuhka tuulee. Perennoist ja pensaist talvi oli verottanu yllättävästi. Mää ole kulkenu ympäri pihhaa ja ihmetelly. Kolme ruusuu, villiviini, köynnöshortensia, pähkinäpensas, talviot, osa kurjepolvist ja kurjemiakoist, tarhapäivänhatut, viimisetki värimintut, alppipiikkiputket, sormustinkukat, suuri osa esikoist, malvat, rantakukat... Ja mitä viäl? Ne kaikki meni.

Jualavehnät, voikukat, rönsyleinikit, vuaheputket jäi ja voi oikee hyvi ja oli ottanu jo aluevaltauksii mu kukkamaistani.

Ensimmäist kerttaa kuutee vuatee ko me ollaa tääl käyty, tuli semmone miäli et: mää en jaks!

Pikkuhiljaa mää ole toipunu pettymyksestäni ja paikannu aukkoi ja kattellu tarkemmi. Oli mukavaa ja pelasti koko mu kevvääni ko meil kävi tääl kyläs yks ihmine joka ei ol enne käyny ja joka vaa ihasteli et kyl o ihana paikka. Munki silmäni alko taas kattelemmaa hellästi aurinkoist piharinnet.

Lempitulppaanini 'Ronaldo' o vähä taantunu parist aikasemmast vuadest. Monet kukinnot oli jääny kehittymäti niinko olis kärsiny kuivuudest. Tätä lajiket mää tahtosi ostaa lissää. Aikoinas ole ostanu tämä Villist niityst, joka lopetti toimintas. En ol Suamest viäl mistää mualt löytäny.

Tulppaani 'Gavota' o ilo silmäl.

Korkeet kretliiniraitaset ja matalammat liljakukkaset tulppaanit o mul ollu jo monta vuat. Ole joka alkusuvi kukinna jälkee nostanu ne maast yllöös, antanu kuivuu suve ylitte ja istuttanu sipulit uudesti syksyl. Ainaki nämä lajikkeet o tykänny täst kohtelust.

Ripsureunaset vaaleepunaset o kans vähä taantunu ja määrä vähentyny, vaik näitäki ole parin vuaten nostanu suveks maast. Sulosii mu miälestäni.

Raitatulppaanit 'Flaming Spring Green' kaunistaa kaivopenkkii. Taustal näkkyy sinise siperiakurjemiaka soukat lehdet ja niitte edes matalammal sydämmemallisii lehtii. Nämä halvatu sydämmet kuuluu hirviökasvil: vuahekellol. En tiä millai siit pääsis erroo muuto mukko myrkyttämäl.

'Sun Lover' -tulppaaneis o färi- ja sävyeroi.

Valkoset, isokukkaselliset 'Purissimat' näyttää välistäi niinko ne liahus tuules niinko liput.

Kerratut kermavaaleet 'Verona'-tulppaanit o kauniit. Viime syksyn istutettui, niinko 'Purissimat', 'Sun Loverit' ja 'Gavotat'.

Tiävarsipenkki o mu kälyni perintöö: komeamaksaruahoo, punasii tulppaaneit ja norja-angervoit. Tulppaanit näyttää joka vuasi vaa lissääntyvä.

Täsä kohdas pitäs soittaa joku ihana fanfaari ja nostaa esirippu: 'Tulipa Avignon', olkaat hyvät! Nämä oranssit 'Avignonit' avas kukkas viimitteeks. Ne oli mukan siin viimesyksyses Hollanni-paketis. Ihana pitkä, vahvavartine lajike. Mää ole käyny näit ihhailemas yht päät.

Samat 'Avignonit' vähä kukkeempin.

Täsä 'Avignonit' aurinkopaistees. Tarttis vaa ol isompi määrä näit. Mitä kauvvemma mää ole istuttanu tulppaaneit, sitä enämpi mää ole vakuuttunu siit, et tulppaaneit tarttis ol kutaki lajiket aika iso määrä. Kakskymment melkei olis minimi. Näit Avignonei oli paketis viistoist.

'Avignonit' häämöttää tämä pitkä penki loppupääs.

Ko aikani ole kattellu ni ole huamannu et yht ja toist o säilynykki talve ylitte. Niinko tämä kuva kultatyräkit kuva oikees alakulmas.

Ukohatut o kans säilyny. Tämä kuva keskel näkkyy kirjoukonhattu, joka o peräsi Saaripalstalt. Tämä ja muut ukohatut selvis talvest.

Ukohatust viistosti takavasemmal kasvaa terhakkaasti perhoangervo. Se mää ole saanu tuliaislahjan Tellikselt ja Merjalt. Tuntuu ain et ne kasvit, jokka o peräsi joltaki ihmiselt, o muit arvokkaampii.

Valmui näkkyy täsä kuvas kans, pia alkaa kukinta.

Pionit piti pintas ja kesti talve hyvi, ei ykskää hävinny.

Täsä sama pionipenkki toisest kulmast. Ikivanhat perinnepionit kukostaa jo.

Arovuakot o säilyny hyvi mut syysvuakot häivinny.

Alppikärhöki o säilyny talve ylitte vaik mää ole aikoinas istuttanu se rautapattaa eikä se kasva edes maas. Talveks mää ole ain fyllänny paksul kerroksel lehtii ja harsoi.

Vaik narsisseist oli suuri osa hävinny, tämä nunnanarsissi 'Kedron' voi hyvi. Hualimati vaatimattomast kasvupaikast nurmiko reunal.

Valkone narsissi o nimeltäs 'Pueblo´'. Seki säily henks.

Mää luule et viime talves oli paha leutoje ilmoje, märkyyde, lumettomuude ja äkkipakkaste yhdistelmä. Ja ihan loppukevvääst kasvit o tääl Lounais-Suames kärsiny kuivuudest. Tulppaaneis näkkyy, et kuivuus o koetellu.

Kymmenest koirahampaast kaks o kituliaasti henkis. Mut ei kuki.

Kyl mar tästäki talvest ja kevvääst selvittii. 

Hämärähyssyy, kurakellii, flunssaa

Me tultii suvilystipaikal lämmittämmää vanhaa talloo vähäks aikaa.

Ei ol hohtavii hankii eikä helmikuu kirkkait aurinkopaisteit eikä hiihtokelei.

Sisäl ollaa oltu pääasias ja pidetty hämärähyssyy. Ulkon sattaa vet.

Rauha o ahkerasti, yät ja päivät hoitanu piänii pentujas pentukopas. Pennut kasvaa nätisti, ja ylihuamen he jo täyttääki kaks viikkoo. Valokuvausolot ei ny just ol parhaat mahdolliset.

Tual pentukopa pohjal Rauha ja pennut häämöttää. Paino o kaikil pennuil ny ylitte 300 grammaa eli syntymäpaino o kolminkertastettu.

Jospas ylihuamen, kaksviikkospäivän, ottas piänet hämäräst pesästäs valosampaa paikkaa ja sais parempii kuvia. Toivottavasti olis vähä kirkkaampi ilmaki.

Pennut o saanu viralliset nimet, aika juhlalliset: Pinkkitassun Kevin, Pinkkitassun Klaus ja Pinkkitassun Kristiina. Ole yrittäny miälessäni pyäritel hellittelynimiä mutte viäl ol keksiny sopivii. Kevinist tullee miäleeni Kehveli, mut voiko tämmöst piänt sulost kissapentuu ny ruvet Kehveliks nimittämmää? Tai sit Kevi tai Kepsu. Eikä Kristiina tai Klaus ol se helpompii.

Miähee iski flunssa ja hän o tänäpä maannu pehkuis.

Ruska o koko päivä pitäny seuraa flunssapotilaal.

Ulkon o varsinaine kurakeli ja ankee näköst.

Pionipenkis seisoo vesi, ja muissaki kukkapenkeis.

Saa nähd millai pionit ja muut perennat selvii täst talvest.

Muisto viime suvelt. 'Claire de Lune.' Toivom mukkaa saa ihastel näit kukkii viäl tulevanaki juhannuksen. 

Göreme

Göreme o täl hetkel ulkoilmamuseo Kappadokias, yks Unesco mailmaperintökohteist. Muinaisin aikoin se oli alkukristittyje pakopaikka ja ehkä mailma ensimmäine teologine korkeakoulu ja pappiskoulutuslaitos. Kappadokias o paljo lualakirkkoi, jonku arvio mukkaa jopa tuhat, mut Göreme kirkot o parhaite säilyny. Monet vanhat freskot o säilyny ja muit o entisöity. Lualakirkkoi ja yhtläi asumuksii oli helppo kaivertaa kalkkikivvee. Kristinusko laillistettii Rooma valtakunnas joskus vuade 300 paikkeil, ko keisari Konstantinus Suuri anto asiast määräykse.

Joskus myähemmi, Bysanti aikan, ehkä 700-800-luvuil, oli ikonoklastine vaihe ainaki näil seuduil. Sillo kuvia ja patsait hävitettii. Jollei muute tuhottu ni ainaki silmät kraaputettii pois, niättei ihmiskasvoi näkyny kunnol. Mul ei ol kirkoist sisäkuvvii, ko lualakirkois valokuvie ottamine oli kiälletty.

Ettei meilläki Suames olis ollu samallaine meininki silloko tuli uskopuhdistus ja roomalaiskatolise aja kuvat maalattii umpee tai hävitettii.

Mää ole siis käyny tääl Göremes viime kevvään maaliskuus ja ny taas marraskuus.

Göremes o kirkot ja ruakalat ja muut tarpeelliset paikat. Varmaa ollu iso kylä tai kaupunki.

Jos joku o kiinnostunu, tiatoo ja kuvia löytyy netist ja kirjoist. Matkoil ussei tullee nii paljo uut asiaa, et mul ainaki kaikki mikä mennee toisest korvast sisäl, tullee samatiä toisest korvast ulos.

Tämä o kuuskerroksine kerrostalo, enttine nunnaluastari. Yleiset tilat oli alakerroksis ja asumukset ylemmis kerroksis.

Melkei sama näkymä laajemmalt alueelt kuvattun. Tämä o kuva o viime kevväält (13.3.), edelline kuva tämä viiko alvust (maanantailt 9.11.).

Viime maaliskuu kukkaloistoo Göremest.

Sinisii marjoi marraskuus.

Kevväisii puit ja pensait täydes kukas.

Kevvääl mää leperteli koirapennuil, joitte leikkei emo tarkkaa valvo. Täsä yks veitikka.

Ny nähtii mustavalkosii kissapentui. Tämä miukuva varmaanki lähettää terveisii kaikil Suame kissoil.

Pätkä ja Pitkä eli Paula ja Leena Göremes.

Meki lähetettää terveisii kaikil ystävil ja plokilukijoil täält kaukaa. Ja varsinki miähillemme!

Pualukas

Päivää, pitkäst aikaa!

Me oltii pualukas. Ko oltii lähdös, mää ilmoti Ruskal: "Mei mennää mettää!" Matkei koskelaist. Sit huamasi, et tämä oli selvästi runo: Mei mennää mettää. Ruskaa runo ei tehny vaikutust. Mää lausui Ruskal toisenki (koskelaise) runo: "Hei, ei mei men mettää." Ruska ei korviis lotkauttanu.

Sit me mentii.

Miäs oli etukättee kattonu paika ja vei mu sin. Oliki hyvä paikka, saatii yli toiveitteni.

Mu saaliinani oli melkei ämpärilline. Mää noukei poimuril ja miäs käsi.

Koko loppusuve ja alkusyksy puuhan mul o ollu marjastamine ja sadokorjuu. Ja säilömine. Miäs o auttanu parhaa taitos mukkaa.

Mont kerttaa oltii mustikas ja saatii hyvi, paremmi ko monnee vuatee.

Suvilystipaika pihast ollaa saatu lisäks viinimarjoi ja karviaisii.

Ole pakastanu ja keittäny mehuks, hilloks ja hyytelöks.

Omenii o ollu huanosti, yhde ainoo kerra ole keittäny hiukka hilloo ja yhde maijallise mehhuu.

Talvikurpitsoist ole tehny hilloo. Kevvääl mää istuti talvikurpitsoi kolmee lajiket, ja yhdest ainoost kerkes tulemaa jottai. Muist ei tullu, oli huano kurpitsakesä. No, kesäkurpitsat menesty paremmi. Niist ole tehny hiukka pikkelssii ja muitte kasviste kans monet kerrat sosekeittoo. Ja pannu pakkasee. Talvel voi käyttää soppavihanneksen tai sit tehd kesäkurpitsalasagnee.

Punajuurii mää ole säilöny etikkaliämee. Avomaakurkkui ei tullu, ei sit yhtää. Aikasempin vuasin niit o saatu riasaks astikka, muutama hassu taimi o tuattanu kauheettomat määrät kurkkui. Tänä vuannaki oli kasvattanu itte taimet, mut ne menehty heti ko istuti maahaa. Osti torilt uudet taimet, eikä niistäkä tullu mittää.

Lehtikaalii ollaa saatu suuret määrät, vaik toukkiiki o jouduttu vahtimaa ja viime aikoin joka päivä noukkimaa käsi pois lehtikaalie kimpust. Koko suvi ollaa syäty lehtikaalisalaattii. Miäs tekkee sitä.

Ensti mää aljoi kuivaamaa lehtikaalii kiartoilmauunis. Kuivasinki muutama satsi. Sit miäs perusti oma kuivaamo puuhella pääl.

Suunnitelmisani o viäl tehd punasipuleist hilloo, ko löyty semmone resepti netist.

Tämpäiväsist pualukoist laita varmasti toisest pualest sokeri kans survost ja toiset pualest hilloo.

Monnee vuatee en ol säilöny näi kauheesti ja monipualisesti ko tänä syksyn. Klasipurkitki o alkanu loppumaa keske, niät kerra jo koukittii klasikeräyslaatikost muutama purkki ja viäreisest metallikeräyslaatikost kansii. Kyl niist kiärrätyspurkeist pesemäl hyviä tullee.

Vaik mettäs ollaa kuljettu, ei ol paljo siänii nähty. Muutama kanttarelli ole löytäny. Me varrotaa suppilovahveroit ja ollaa suunniteltu, et varmaa niitäki vois kuivat samas telinees jonka miäs pani hella pääl lehtikaalei varte. Ainaki kaalit kuivuu hyvi, ko polttaa piänii pesällissii. Jos pannee pesä täytee puit, kaalit pallaa. Telinet voi nostaa ja laskee, ja valkeet voi säätää.

Mul ei ollu tänäpänkää mettäs kameraa mukan. Olis ollu tarpeelline olemas. Nähtii iso kyy polvul. Ei se oikeestas nii kauheelt näyttäny ko olsi luullu. Taivaal nähtii pari komiaa kurkiauraa. Oli just sopiva ilma, ei paistanu eikä satanu, mut oli raikast ja suht lämmint. Hirvikärpäset ei kiusannu. Ainoastas yhde ole löytäny hiusrajast.

Kyl tämä vuadeaikoje kiarto ja vaihtelu o hiano asia. Syksys o hohtoo. Hyvvää syksy jatkoo! 

Viimiset tulppaanit

Syksyl 2013 mää tilasi Villist niityst (joka o lopettanu nettikauppas) narsissi- ja tulppaanisipuleit. Siäl oli myynnis yksittäi tilattavvii historiallissii ja luannotiäteellissii tulppaaneit, jokka oli tavallist tyyriimpi, niät määki tilasi vaa kaks tai kolme sipulii yht lajjii. Yks lajike oli Rembrandt-tulppaani 'Insulinde'.

Viime kevvään 2014 kaks 'Insulindee' kukosti kauniisti. Mut yhten kauniin aamun toine oli syäty. Näytti silt, et sipuliki oli vedetty maast ja syäty. Voi harmi. Mul ei ol kauriit tehny paljonkaa tuhojas. Silloko meil yhten vuaten oli kasvimaa pellol, kauriit kävi nyppimäs ja syämäs punajuurenaatit. Yks ainoo tulppaani tähe mennes o syäty, ja just tämä harvinaine.

Tämä kulunu kevät oli mahtavaa tukppaaniaikaa, ko oli tavallist viileempää. Tulppaanit kesti viikkoi kauniin. Ainokaine Insulinde kukosti viimiste joukos. Takan näkkyy samafäriset Ronaldot ja näitte välis Hawera-narsissei. Insulinde viäres parikymmene senti pääs kassoo yks yksinäine tulppaanilehti (ei näy kuvas). Siit vois päätel, ettei peura sittenkä pistelly ihan koko sipulii, et jotaki jäi maahaa.

Toine harvinaine tulppaani, jonka istuti sammaa aikaa, oli keltane 'The Lizard', josa o hiukka punasii raitoi. Se kukosti sammaa aikaa ko kaveris Insulinde. Näitäki mul o vaa kaks, ja ne o säästyny peuroje ja myyrie hampaist.

Ny tulppaanie kukinta o ohitte. Mää ole alkanu haaveilemmaa jo ens kevvääst ja suunnittelemaa, mitä uusii vois viäl istuttaa. 

Tindra

Viime viikol pääsi Tindraa kattomaa. Tindra o siis Rauha pentu, ainoo samafärine ko emos, Pinkkitassun Hillary (EUR e 24). Ihana pentu mu miälestäni, leikkisä ja samal rauhalline, rento ja seuralline. 

Tindra viihtyy samallaises lötköttelyasennos sylys ko siskos Namu ja Hilda ja veljes Hartsa. 

Kuvas Tindra o perhee tyttäre eli piänemmä emäntäs käsivarsil. 

Tindral o ainaki täsä kehitysvaihees selvemmät kuviot eli paremmat kontrastit ko emollas Rauhal. 

Vertailukohteeks pari kuvvaa Rauhast. 

Rauha nukkumas tiatokonepöydäl mu seuranani. 

Rauha PetExpos Helsinkis kissanäyttelys huhtikuu lopus. Kuva: Sami Jaala.

Ko mää oli ollu Tindraa ja häne perhettäs treffaamas, tuli kottii Tapiola kaut. Tapiolas oli ihana kirsikkapuu täydes kukas. Täyty pysähtyy ottamaa kuva. 

Hyvvää äiteipäivää kaikil äiteil ja emoil!