Välipäivin

Me tultii suvilystipaikal Koski Tl:ää pitämää vähä talvilystii välipäiviks. Tääl ei ol yht paljo lunt ko Espoos. Yhten päivän lauhtu lämpöasteitte pualel mut ny o taas piäni pakkane. Tänäpä o ollu tihu talvisumu.

Horisontti peltoaukee takan just ja just häämöttää. 

Jotaki piänii hommii o tehty. Tuppaa lämmitetty ja hiukka siivottu. Miäs o purkanu vanhoi viljasiiloi. Mää ole leiponu mallasleipää. Lumityät oli jo valmiiks tehtykki, ja niit o tehty ihan nimeks. 

Tääl oli hiirefällii mee poisolles ja muutama hiiri oli menny fällää. Ruskal ei ol muut hiirulaiset ollu ny miäles ko leikkihiiret. Hän o ottanu lunkisti ja oleskellu miälipaikoillas. Täälläki Ruska o vallottanu leipäkori kööki pöydält - niinko kotonaki. Ko hän o nii vahvasti sitä miält et se kori o häne, me ei ol maltettu hänt häätää. Annetaa vaa häne istuu siin ja seurustel mee kans kaffepöydäs - taik ottaa nokosii. 

Ruska miälest tämä kori o just sopeva kokkoine. 

Hyviä välipäivie jatkoi kaikil lukijoil!

Viäl yks korikuva, lisätty jälkikättee.

Ruska ja pennut

Ruska (Pinkkitassun Bette, EUR f 22) elämä muuttu kertakaikkisesti viime suven 10.6. ko hän synnytti neljä pentuus. Ruska muuttu niinko toiseks kissaks, hualehtivaiseks ja vastuulliseks emoks jonka elämää ei muut mahtunukkaa ko pentuje hointamine. Leikkimine ja sylisistumine loppu sihe paikkaa. Onko se ihme ko kova mure oli piänel kissal neljäst jälkeläisest.

Mukko pennut saavutti 12 viiko ijä, se oli ilmeisesti Ruskanki miälest passeli aika pentuje lähtee. Ko pennut häipy meilt, ei Ruska näyttäny yhtää kaipaava eikä jälkeläistes perrää maukuva.

Aika äkkii Ruska palas entiseks leikkiväiseks ja hualettomaks lemmikiks ja sylykissaks. Pentuje jälliilt Ruska vaikutti hiukka kankeelt ja jopa köntykselt. Esim. ko häl heilutti höyhenhuiskaa, ei hän jaksanu huiska peräs kauheesti hyppii. Ny o kissa vetreentyny täysi ennalles. 

Hiljattai meil oli viarait ja rouvva otti Ruskast kuvia. Ensi hyppykuva (ylimmäine). Mää avusta Ruskaa heiluttamal höyhenhuiskaa. Eiks olekki komia hyppy?

Ruska meni makkaamaa keinustooli karmil. Tämä o tyypilline paikka. Ensti kylläki Ruska näytti tempu ja kaato keinustooli. Se hallittu kaatamine o Ruskan bravuuri. Pentui olles piänii Ruska ei semmosii temppui tehny. Sitä paitsi keinustooli oli sillo tönkötty liikkumattomaks ettei kukkaa pennuist olis jääny jalaste al. Ruskan pennutki tykkäs täsä toolis kiipeil ja nukkuu yhdes läjäs. 

Pennut täytti 10.12. pual vuat. Heil kaikil kuuluu hyvvää. 

Mesi (Pinkkitassun Dorothy, EUR n 24) asustaa Helsinki Vallilas. Häne kaverinas o Pualu-koira. Heil o oikee luattavaiset välit ja he riahuu ja leikkii keskenäs. Hellyttävä ja liikuttava pari. 

Minni (Pinkkitassun Diana, EUR a 24) ja Didi (Pinkkitassun Dionysos, EUR d 24) sai yhteise kodo Espoo Suamenojalt. Heil o seuraa toisistas, mut on he kovia sylykissoi silti, ilmeisesti tullee emmoos. Onneks o huushollis kaks syllyy. Didi o miälistyny emännä ja Minni isännä syllyy   Kuvas he essiintyy Sankta Minnin ja Sankta Didin - heil o pyhimyskehät pääs. Ko sukukypsyys alkaa olemaa edes, toine heist oli leikattava. Toinenki sai sama sädekehä - ilmeisesti niinko seura vuaks. He pottee täsä yhdes - tai leikkii pyhimyst. Kuva ei kerro, kumpi leikattii. 

Danskustaki (Pinkkitassun Daniel, EUR e 24) o kasonnu komia kollipoika. Puale vuade ijäs häne painos oli 3,9 kg - hän o jo kasonnu selvästi emos Ruska ohitte. Danskul kävi huano tuuri siin suhtees et häne ensimmäisel isännälles tuli allergia ja hän muutti sejjälkee Pinkkitassu kissalaa. No, kyl siäl hyvät oltavat oli ja sinneki hän sopeutu loistavasti. Siäl hän kerkes jo olemaa melkei yht kauvva ko syntymäkodosas. Olis häne voitu pittää pysyvästi isoäitis Pupu, isoisoisäs Ludwigi ja tämä velipoja Leo sekä Riku-koira kaverin. Dansku o ollu sopeutuvaine, rauhalline, varma ja reipas poika. 

Just joulu al Danskul löyty uus, pysyvä koto Espoo Lintuvaarast, aika likelt syntymäkottoos. Hän pääsi lapsperheesee toise kissa kaveriks. Tämä toine, Sisu, o peräsi Pikku-Piun kissalast ja on ruskeetäplikäs eurooppalaine, just leikattu ja hiukka Danskuu vanhempi. Ni ja juu! Dansku o saanu uude nimenki. Hän o Sulo. Eiks olekki luannikas ja sulone nimi sulosel kissal? (Vaik ei kyl Danielissakaa mittää vikkaa ollu.) Perhees o kolme last, 4, 7 ja 10 vuade vanhat. Varmaa vilsket ja vilinää ja meininkii riittää näil kollipojil, Sisul ja Sulol, ja perhee kolmel muksul.

Kuvien ottajina:
Kuvat Ruskasta: Eija Leppänen
Kuvat Mesimarjasta, Puolukasta ja Sulosta: Mikko Murtonen
Kuva Didistä ja Minnistä: Eija Sipilä

Beetlehem

JOULUKALENTERI 24/24

"Sillä seudulla oli paimenia vartioimassa laumaansa..."

Matkakertomusjoulukalenteri alko Beetlehemist ja päättyyki sin. Mää oli jo enne matkaa ajatellu et voisi ostaa joulukortit jostai matkani varrelt. Muut sopivaa ei sattunu silmiini enneko tämä lampaitte ja paimente kettoo esittävä kortti. Sitä myytii yhdes ainoos paikas, Beetlehemis kristittyje arabie myymäläs. Pääasialline myyntiartikkeli oli öljy- eli oliivipuust käsi veistetyt seimiasetelmat ja niihii kuuluvat yksittäiset hahmot, Joosef, Maria, Jeesus-laps, enkelit, itämaa tiätäjät, paimenet, lampaat, aasit.

Mee ryhmäs muukki ko minä tykkäs täst kortist ja se ostettii koko kaupast loppuu. Määkää en saanu näit riittävästi niät olis riittäny kaikil. Suunnilles joka toine sai meilt tämä joulukorti ja joka toine jonku muu korti.

Samast myymäläst mää osti matkamuistokseni puuveistokse josa o Maria ja Joosef ja Jeesus-laps ja Beetlehemi tähti hee yläpuallas. Tämä o käsi veistetty yhdest ainoost puukappaleest.

Selvää o, ko minust o kysymys, et jos silmiini olis sattunu viäl piäni kissahamo, se olis kans lähteny mu mukkaani Suamee. Mut ei kissaa ollu. Cherin seimiasetelmas on kissaki. Mää oleta samallai ko hän, et kyl siäl alkuperäsenki seime lähettyvil kissa täyty ol, jos oli lampait ja aasejaki. Melkei joka paikas misä me nykki käytii, näky kissoi.

Hyvvää ja rauhallist Joulujuhlaa kaikil!

Jad Vashem ja Jerusalem 66 jKr.

JOULUKALENTERI 23/24

Yks matkani koskettavampii kohtii oli Jad Vashem eli Vainojen museo Jerusalemis. Pikakäynnil sai käsitykse, et tämä olis tutustumise arvone ja koskettava paikka ja tän täytys pääst uudemma kerra ja paremmal ajal. Museos ei saanu käyttää kameraa, ja kai mää oli nii toistaitone etten toimertunu ottamaa kuvia ulkopualtakaa. Museos oli kuvia, esineit, muistoi ja haastattelui toise mailmasoda ajoist, jollo Euroopas liki seittämä miljoonaa juutalaist kaasutettii kualiaks. Ja muistoi henkiijääneist ja pelastunneist ja hee haastattelujas.

Museo ulkopual oli kaunis puisto, josa puil ja muistomerkeil muistetaa niit ihmisii, jokka taval tai toisel o pualustanu tai suajellu tai pelastanu juutalaisii vainoje aikan. Ei pelkästäs kuuluisuuksii niinko Schindler ja Wallenberg. Jos vainoist pelastunneet juutalaiset o pystyny muistamaa ketä tahansa ihmisii, jokka autto heit, näit ihmisii tai hee jälkeläisiis o Israeli valtio kustannuksel kutsuttu Israelii istuttammaa puu tähe puistoo, ja puu kantaa hee muistoos.

Yks toine käyntikohde oli Jerusalemi pianoismalli. Se edustaa Jerusalemii semmosen ko se o ollu vuanna 66 jKr. arkeologiste kaivauste ja tutkiuste mukkaa. Malli o rakennettu suhtees 1 : 50. Oikeastas koko Israel ja Lähi-itä on ja olis yht suurt arkeologist kaivausaluet, ko nii kauvvat ajat sitä o ihmiset ja kansat asuttanu. Päälityste saattaa ol montaki kulttuurikerrost.

Menneisyys ussei hidastaa uude rakentamist. Ain ko ruvetaa kaivamaa, voidaa löytää jottai arvokast muistoo menneisyydest. Sit kutsutaa arkeologit paikal. Ottaa oma aikas, ko paikkaa kaivetaa ja tutkitaa. Vast o arkeologiset tutkimukset o tehty, voidaa rakentamist jatkaa.

Tätäki pianoismallii korjataa ain sitä mukkaa ko kaivauksis tullee esil uusii asioit.

Viimine kuva o vanhakaupunki nykymuurilt, siis 1 : 1. Olisko täs joku vanhakaupunki porteist? Jaffa-portti? Kuka tiätää?

Kovi monta asiaa jää viäl käsittelemäti ko tämä jälkee ei ol ennää ko yks ainoo kalenteriluuku jälliil. Esimerkiks Qumrani kirjakääröt ja niitte löytymine ja Kirjan museo. Täl reissul me ei varsinaisesti käyty Qumranis mukko ajettii ohitte vaa. Sit olis kasvillisuus ja puut, joit tähe ei mahtunu. En niist paljo mittää tiädäkkää mut kuvia olsi voinu julkast. Sit oma lukus olis kibbutsit ja moshavit. Ja pelkist auriomaistaki olis varmasti paljo kerrottavvaa. Me ei käyty Punaselmerel mukko kääntymäs. Ei edes uimas. Punanemeriki o yksi nähtävyys Israelis ja yhtläi Jordanias.

Oikee hyvvää jouluautoauttoo kaikil plokiystävil!

Itkumuuri

ADVENTTIKALENTERI 22/24

Wikipedia selostaa Itkumuurii:

"Itkumuuri, virallisesti Länsimuuri, sijaitsee Jerusalemissa. Se on juutalaisten pyhin muistomerkki ja pyhä myös kristityille ja muslimeille. Hurskaat juutalaiset surevat sen luona Jerusalemin temppelin hävitystä valittaen ääneen, mistä itkumuuri on saanut nimensä. Muurin rakennutti Herodes noin ajanlaskun alun tienoilla ja muuri on ainoa Jerusalemin temppelistä säilynyt osa. Itkumuurin kivien väliin jätetään viestejä Jumalalle."

Ihan itkumuuri takan näkkyy kaks moskeijaa: Kalliomoskeija (kultakupoline) ja Al Aqsa (harmaakupoline).

Itkumuuri ja moskeijat ei ol pelkkää menneisyyt ja mennyt mailmaa. Ne o iha nykypäivää. Itkumuuris o jotaki yleisinhimillist mu miälestäni. Ehkä lohdullistaki. Jos o joku paikka joho voi men itkemää, se o hyvä. Itkemine o terveellist. Luulis et kyl tääl o montaa lai asiaa itketty. Tarkota et muutaki ko temppeli hävityst.

Täs turisti huuhailee itkumuuril. Vaatetuksest näkkyy et on aika viilee ilma. Turisti takan näkkyy se alue, joka Itkumuurist o varattu naisil. Toine pää Itkumuurii on varattu miähil.

Täl suamalaisel turistil Lähi-idäs o hämmentävvää se et juutalaisuus ja muhamettilaisuus o raavaa miähisii juttui ja lisäks hyvinki julkisii. Ko Suames ja pohjoismais taas o tottunu siihe, et uskonnost ei sopis julkisesti puhhuu ja se o yksityine ja arkaluantone asia.

Marraskuu lopus Ruatti opetusvirasto anto ohjeit adventi viatost ja koulu päättäjäisist. Koulust o kyl lupa men kirkkoo adventtin mut ei ol sallittuu pittää adventtitapahtummaa, jos pappi välittää siäl jottai uskonnollist sanomaa. Kiällettyy o rukous, siunaus, uskotunnustus, saarna ja muu julistus. Siis kirkos.

Täs kuvas o juutalaisii poikii koulureppu sellääs ja kipa pääs. Liki itkumuurii o Jerusalemi vanhakaupunki juutalaiskortteli josa assuu paljo ortodoksijuutalaisii.

Juutalaine miäs puhhuu kännykkää likel Itkumuurii.

Itkumuuri kissa. Joka pual ja melkei joka paikas tuli vastaa kissa. 

Puutarhahauta

ADVENTTIKALENTERI 21/24

Näi myähäsee meni ennenko kerkesi tämäpäiväse luuku aukasemmaa. Ilmankos. Tänämpä oliki mailmalopu päivä. Ympäri mailmaa o kuulemma fiirattu mailmalopu juhliiki. Ja mul oli elämäni viimine "viralline" tyäpäivä. Tyä jälkee meni viäl kauppaa tekemää jouluruakahankintoi. Tälläi täs ny kävi.

Joulukalenteri aiheki o vähä niinko mailmalopu aihe. Luukust tuli Golgata ja puutarhahauta.

Golgata paikast Jerusalemis o eri käsityksii. Kuvas olevaa Golgataa sanotaa Gordoni Golgataks. Gordon-nimine miäs o löytäny kallio, josa voi nähd pääkalloo muistuttava kuvio. Paika alapual o täl hetkel linja-autoasema ja yläpual arabie hautausmaa.

Toiset taas pittää pääkallokuvioo ihan sattuman. Se olis hee miälestäs paljo myähempin aikoin vast ilmestyny kallio pintaa.




Liki Golgataa o hautapaikka, puutarhahauta, jota ihmiset ympäri mailmaa käy kattomas Jeesukse hautan, tai Joosef Arimatialaise omistaman hautan, joho Jeesus pantii kualemas jälkee ja jost hän nousi ylös. No, tästäki haudast jokuset ja aika monetki o eri miält, mm. et se ei olis likikää 2000 vuat vanha hauta.

Mut ehkä nämä Golgata ja puutarhahauta o jotaki semmost, mitä "olis voinu" ol.

Aika mones paikas tuli vastaa tämä puu. Se o pippuripuu. Se kassoo liki Golgataa linja-autoasema laidal.

Israelis minnuu yllätti se, et siäl liikku nii paljo japanilaisii turistiryhmii. Joka pual heit suarastas parveili. Se tuntu yllättävält, ko japanilaisil o ihan erilaine kulttuuritausta eikä Japani ol edes kristilline maa. Mikä heit tääl kiinnostaa? Tuli miälee ko just tääl puutarhahaudallaki oli japanilaisii turiste sammaa aikaa ko meit suamalaisii. 

Öljymäki ja Getsemane

ADVENTTIKALENTERI 20/24

Meit kuljetettii Jerusalemis niinko muisaki paikois linjuril. Mul ei jääny päähääni mittää käsityst Jerusalemi suunnist ja mis päi me kuljettii ja mitä reittei pitki. Oli pakko vaa kulkee jouko fölis. Tarttis paljo enämpi aikaa ja itte kuljeskel kaupunkis, et vois jollakilai hahmottaa kaupunki pohjakaavaa.

Joka ehtoosti matka aikan mää siirsi tiatokonneesee kuvat kamerastani nimettyihi kansioihi. Muuto mää en tiätäs enkä muistas senkää verttaa. 

Ussei ehtoosti tuntu ette heti muistanu mitä aamusti oli tehty ja misä käyty, ko matkapäivät oli täyn elämyksii. Kuvat autto muistamaa, ja ko siirsi kuvat tuareeltas, niist saa paremmi tolkkuu ny jälkikätteenki. Silti mul o kuvia joit en ossaa oikee sijottaa enkä selostaa. 

Tätäkä kuvvaa en pysty kovi hyvi paikantammaa. Siin näkkyy Jerusalemi muuri, joka ympäröi vanhaakaupunkii. Etualal näkkyy oliivipuit ja taatelipalmui. Vanhakaupunko o Itä-Jerusalemii. 

Täsä aida takan häämöttää Öljymäki, joka o tuttu paikanimi Raamatust. Evankeliumit kertoo tapauksist, jois Jeesus ja opetuslapset oli tääl. 

Toine kuva Öljymäjelt. Liki Öljymäkkee o Getsemane, seki tuttu nimi. Viimisen ehtoonas enne tuamioo Jeesus ja opetuslapset meni Öljymäjelt Getsemanee. Jeesus joutu Getsemanes tuska valtaa ja rukkoili, opetuslapset nukku. 

Getsemane puutarhas o ikivanhoi oliivipuit. Puutarha o aidattu, sitä pääsee kattelemmaa aida takkaa.

Ussei tuntu, et nämä pyhät paikat ei oikee puhutellu, varsinkaa rakennukset ja kirkot. Ne o enämpi rekvisiittaa. Mää usko siihe, et Jeesus oli historialline henkilö ja se o mul tärkeet, sekä et hän aikoinas kulki näis täntapasis maisemis. Mut rekvisiitta toisaalt hämärtääki alkuperäsii tapahtummii. Yleensä kirkois ja muistomerkeil parveili turistei. Monist paikoist ei ol varmuut et onko ne just niit oikeit tapahtumapaikkoi tai on usiampii vaihtoehtoi, mut kyl ne joka tapaukses havainnollistaa. Öljymäki ja Getsemaneki o kumminki kai aika selvii paikkoi. 

Silkkimatto

JOULUKALENTERI 19/24

Mu matkani oli kolmeosane: kolme yät Tiberiakses, kolme yät Jordanias (joka yä eri hotellis) ja kolme yät Jerusalemis. Ko päästii Jerusalemii, matka olko olemaa loppupual. 

Yhten päivän käveltii mm. Itä-Jerusalemis, poikettii syämää välipallaa ja kuljettii arabie basaareitte ohitte. 

Värikäst meininkii. 

Mansikoit ja leivonnaisii.

Basaarikissa. 

Oi ja voi! Minust mahdottoma kaunis matto. Mut oikeastas liianki kaunis esimerkiks vaik mee huushollii. Mää poikkesi pahhuuttani mattokauppaa ja heti iski silmäni tähe kauniisee silkkimattoo. Mää pyysi kauppiast näyttämää mattoo mul ja kysyi se hintaa. Kauppias avas mattorulla, levitti mato ja sano et se o häne kauppas kaikkei kalliimpi matto, maksaa 6000 dollarii. Sit hän kehu, et on se hyvä jos o hyvä maku. Tiä sit hänt. Ainaki kallis maku. Matto jäi tiätysti kauppaa. 

Ko mää oli nuari, mää en olis ilmatteekskaa hualinu itämaisii mattoi, kristallikruunui tai -lamppui enkä ruusukuvoisii astioit enkä verhoi. Ny mää tykkää niist kaikist!

Kystä kyllä

JOULUKALENTERI 18/25

"On äiti laittanut kystä kyllä", sanotaa joululaulus. Tämä o hyvä aasisilta. Tänäpäiväsest luukust aukeeki Israeli ja Jordania matkani "kystä kyllä". Täytyy sannoo, et ruakatrahtöörit oli tyrmistyttävät runsaudesas.

Israeli illallissalaattei. Yht runsaat tarjoilut oli Tiberiakse ja Jerusalemi hotellis. Valitettavasti kuvat o liika keltasävysii, varmaa sentähde, et o otettu lampu- ja salamavalos.

Kypsennettyi kasviksii.

Liha- ja kalaruakii. Israeli hotelleis oli kosher-ruuvvaat. se tarkottaa, et liha- ja maitoruakii ei sevotet keskenäs. Illallisruuvvaat oli liharuakii, eikä edes illallise jälkiruuvviis ollu mittää maitotuatteit. Kermavahdonki näköset pursotukset jälkiruuvviis oli muist aineist tehtyi ko maidost tai kermast. Kuulemma kosher-hotelleis o erikses maitokeittiö ja lihakeittiö, misä ruuvvaat valmistettaa. Eri astioitaki käytetää liha- ja maitoruakie valmistuksee ja tarjoiluu.

Jälkiruakin kaakkui, torttui, hedelmii.

Aamiaisil oli kans runsaat salaatti- ja vihannespöydät.

Näis kuvis juustoi ja muit maitopohjasii aamiaisruakii. En edes tunne noitte mössöje nimiä.

Aamiaisel oli turha varrot tavallissii juusto- ja sinkusiivui. Leipää oli, hedelmii, kahvii ja mehui, pähkinöit, myslei, hunajaa, jugurttii, munakkait.

Jordanialaiset pani ruuvvaat tarjol erityise kauniisti ja taiteellisesti: Yhteist Jordanias ja Israelis näytti oleva, ettei sialihhaa ollu, ei kypsennettyn eikä leikkelein. 

Kaunis tomaattiruusu.

Kurkkukoriste.

Tämäki salaatti kauniisti särveerattu.

Jugurttii.

Jottai tahnaa, hyvält maistu.

Kaunis sitrushedelmäkoristelu.

Värikäs salaattiprikka.

Munakkaapaistopöytä. Täst sai valkat, mitä tykötarpeit tahto ommaa munakkaasees.

Aaamupalapöydäst jordanialaisest hotellist.

Kaakut ja leivokset oli tarjol aamiaisellaki.

Vähä erilaisii jouluruakii. Varsinki noist kauniist salaateist vois ottaa osviittaa.

Näist hotellie ylellisist ja mahtavist trahtööreist o vaikeet tiätää, mikä o tavallise kansa ruaka. Luulis ettei ainakaa mittää näi mahtavaa.