Lämpöö pennuil

Mul o jo muutaman päivän ollu mure, et pentukamaris o viilempää ko mual huushollis. Tänäpä mää soiti hualtoyhtiöö ja valiti asiaa. Siält luvattii lähettää miäs kattomaa.

Jaa. Ei kulunukkaa ko varti verra ko ovikello soi. Mää näyti hualtomiähel viileet pentuhuanet ja patterii. Hän pani lämpömittaris pääl ja se näytti kahtkymment lämpöastet. Mää valitteli ette ollu itte huamannu pan lämpömittarii huaneesee. Ei ne muutkaa, aina soitetaa hualtomiäs paikal, hä meinas.

Hän pyysi siirtämää häkkyrä pois patteri edest. Häkkyrä oli kissoje raapima- ja kiipeilytolppa. Mää siirsi häkkyrä ja hän väänsi termostaati irti ja kraplas ja sörkki patteris ja koitti onko ilmaa. Ei ollu.

Mää selliiti häl ettemmää itteni tähde, ko sentähde, et mee toine kissa pitäs synnyttämmää just minä päivän hyvänsä ja mää pelkää et huanees o liika viileet.

"Voi että siu kanssais!" hualtomiäs nuhteli - mut naureskeli samal. "Ai että KISSAN tähde miut tän hälyytit!" Sit hän viäl muistutti, et mu täytys sit se venttiiliki säätää kissal sopivaks.

Kiitos ja näkemiin. Ymmärtäväine tämä hualtomiäs.

Olis täytyny hualtomiähe ol viäl paikal, ko molemmat kissat meni heti pentukamarii tarkastammaa mitä hualtomiäs oli siäl tehny. Ruska tarkasti alapualt ja Rauha yläpualt. Kuvas o Rauha joka kurkottaa patteri yläpualt kiipeilytelineest, et mitä se miäs siäl sörkki. Kummallakkaa kissal ei ollu näköyhteyt patteril hualtomiähe aikan mut ilmeisesti tarkka kuuloyhteys oli.

Meil o hiljaiselloo ja vartoomist et koska se H-hetki koittaa. Rauha tullee synnyttämmää Pinkkitassu H-pennut.

Rauha makkailee pötkölläs millo misäki. Tämä pesuhuanee matto o kyl paras paikka, en tiä minkä tähde. Pesuhuanees o kissoil ylimääräne juama-astia ja Rauha pääsee täst helposti ottamaa hörpyt.

Rauhas näkkyy piänt rauhattomuut siin, et hän vahettaa pötkötyspaikkaa aika ussei.

Välil hän tullee pyytämää ruakaa keittiö tasol, jos o täl hetkel häne oma ruakapaikkas. Ruuvvaat ei voi framil ko Ruskaki kävis jatkuvasti syämäs näit rasvasii mammaraksui. Rauha täytyy erikses pyytää. Hän pistelee muutama raksu ja sit taas uutee paikkaa makkaamaa. Ja välil aina juamaanki.

Oliskos täs parempi ol? Rauhal o varmaa aika kömpelö ja kankee olo.

Vai olisko tämä asento parempi.

Tai ehkä laatteel oliski mukavempi.

Kivikis-pesä ei täl hetkel sovi Rauhal. Mut Ruskal soppii.

Ruska mahtuu muutenki ahtaampii paikkoihi ko Rauha.

Ihan täsä viime päivin o Facebookis joku jakanu juttui joit mää ole funteerannu.

Toises eläinlääkäri muistutti et eläimil o oikeus ol eläimii eikä heit niit sais inhimillistää. Eläimet ei voi hyvi jos heit niit pidetää ihmisin.

Täl tänäpäiväsel hualtomiähel oli varmasti ihan terve asenne. Hän ossaa tehd ero ihmiste ja eläinte välil. Ehkä se mu murreeni oliki aiheeton. Kukatiäs siäl pentuhuanees pitäs lämpöö piänentää? Pentupesä o aika ahdas, sikko siäl o korilline pentui ja Rauha. Tulleeks liika kuuma, ko he ne o kuitenki vaa kissoi ja heil niil o kaikil turkki pääl?

Toises Facebooki uuttises puhuttii tutkimuksest, jonka mukkaa kissat ei edes erityisemmi tykkää silityksist eikä hyvänpidost. Tutkimukses oli osotettu lisäks, et ne kissat jokka parhaite siäti silityksii, oli kaikist stressaantuneempii. Mää ymmärsi, et siin tutkimukses silittäjät oli ollut niit tutkijoit. En tiä mitä kissoi ne oli, oliks ne tutkijai ommii kissoi vai viarait. Semmää tiä et en munkaa kissani tykkäis et viaraat ihmiset heit yhtmittaa klähmis. Varsinkin Ruskast tiädä, et häl sil o aikoi jollo hän se ei tykkää silittämisest eikä koskettamisest. Sillo se väistää ja mennee karkuu. Mut sit o aikoi jollo se oikee tunkemal tunkee syllyy ja kehrää kauheesti ko saa silityksii. Ei kai Ruska nii juani voi ol, et tullee syllyy vaa mu miälikseni ja kärsii itte kauheest stressist?

Ehkä tämmene kissaploki kirjoittaminenki o yhde sorti inhimillistämisleikkii. Vähä et niinko aikuiset naiset leikkii kissoil niinko pikkuflikat leikkis nukeil. Lemmikkiplokit o kai enämpi naiste juttu. Miähil o ehkä ussei erilaisii leikkei. Vaik niinko jollai koirat ja mettästys - stereotyyppisesti ajateltun. Mut ei kaikil. Ja monet miähetki o kissarakkait. Jo seittämäl veljeksel oli Killi ja Kiiski, kissa ja koira - muttem muist  kumpi oli kumpi.

Ei siit mihenkää pääs et kissat o hurmaavii eläimii. Jos on koiratki. Ja monet muut eläimet.

Tomaattikartiinit

Tänä vuan meil tomaatit ei kypsyny ajallas. Syyskuus oli viäl kasvihuane valla vihriäisen. Miäs raahas vanha kamiina Pori Mati kasvihuaneesee ja rupes lämmittää ehtoisi.

Se edisti kypsymist.

Silti kasvihuanees oli nii paljo vihriäist, et vihdoviime korjasi koko loppusado ja vei se sisäl. Miäs teki pirti klasi ettee telinee, joho tälläsi kaikki loput tomaatit kypsymää aurinkos. Välis käytii kaupunkisaki olemas ja taas ko tultii takasi, saatii punasii tomaattei. Sillai niit kypsy pikkuhiljaa.

Ulkopualt tomaattikartiinit näytti tält.

Sisäl kypsyneit tomaattei.

Osa tomaateist oli liika pehmeit tai kuivuneit tai niis oli jottai muut vikkaa. Ne mää pisti kattilaa ja kattila hella pääl. Pesäs oli valkee niät sai kypsentää tomaatit oikee hellavalkeel. Se tuntu mukavalt. Mää funteerasi, et kai tämmöne vanha puuhella pääl kypsymine antaa tomaateil jotaki erikoist terveyseliksiirii.

Hella lämpöki tuntuu suloselt ja erilaiselt ko tavalline keskuslämmityslämpö.

Ko tomaatit oli kypsii, mää muussasi ne tehosekottajal hianoks. En kuarinu, kuarines vaa sosseeks. Talvel voi käyttää tätä vihannes- ja juureskeittoihi ja kastikkeisii. 

Ruska kissanäyttelys

Ruska oli kissanäyttelys Kirkkonummel reilut kaks viikkoo takasi 11.10. Tämä oli Uudemmaa Rotukissayhdistykse 30-vuatisjuhlanäyttely. Näyttely oli kakspäiväne mut me oltii vaa yhten päivän.

Kuva: Merja Lainio.

Rauha ei tiätysti ollu mukan, ko hän o pentulomal.

Ruska o aika muhkee, niinko kuva kertoo. Kissatuamarifrouvva anto Ruskal serti ja kehu häne maast taivaasee. Harmi, hän sano. Ei voi kumminkaa ottaa tuamari parhaa valintaa ko o liika lihava. Pitäs kilo laihduttaa, sano.

Ei ny ihan täyt killoo mu miälestäni. Neljä killoo olis ihan hyvä paino. Ny o "hiuka" yli. Kaikki o suhteellist. Rauhaa verrattun Ruska tuntuu keijukaiselt - painaa melkei kilo vähemmä ko Rauha.

Täsä näyttelys oli hianoo se, et mukan oli enskertalaisen Ruska pentu ja Rauha sisko Elli (Pinkkitassun Ellen, EUR f 23) emäntäs kans.

Kuva: Merja Lainio.

Hyvi Elli pärjäs vaik selvästi jännittiki. Silmist se jännitykse näkkee.

Kuva: Susanna Pöyhönen.

Elli tykkäs ol pualittai piilos hiakkaloora takan.

Viäl toinenki hiakkaloorakuva Ellist, mu ottamani.

Täst kuvas näkkyy Elli kaulaliinane, se jonka hän o periny emoltas. Ruskal o samallaine. Liinane o vasemmalt pualt punast ja oikeelt pual ruskeet raakaa.

Kuva: Merja Lainio.

Elli tuamarin oli suamalaine Jarmo Räihä.

"Ei hassumpi, ei yhtää hassumpi!" hän sano ja valkkas Elli tuamari parhaaks aikuiseks naaraakses. Elli pääsi loppupaneelii. Hiano menestys Ellil. Sitä paitti tuamari kehu, et Elli oli sinä päivän häne paras eurooppalaises.

Kuva: Merja Lainio.

Ruska jälkeläisist oli mukan muitaki: lapselapset Sipi (Pinkkitassun Gertrude, EUR g 22) ja Sulo (Pinkkitassun Gilles, EUR n 24). Sipi tuamarin oli sama ko Ruskallaki. Kuvas frouvva tutkii Sipi-neitii.

Kuva: Merja Lainio. 

Täsä Sulo näyttelyhäkisäs. Sulo vähä möbleeras häki sisustust miäleisekses. Sulo tunnetaa paremmi Sulo Naukulan. Hänki pääsi loppukilpailuu eli paneelii. Sin pääsemine sinänsä o jo palkinto omistajai ja kasvattajai miälest. Ei kyl varmaa kaikkei kissai miälest.

Paneeli joka sarjas oli yks eurooppalaine. Yks heist oli isofaari Mikki eli Silkkiturkin Menevä Macho - Ruska isä. Eurooppalaisist kukkaa ei täl kerttaa päässy näyttely parhaaks omas sarjasas.

Naukulas täst näyttelyst o kerrottu jo aikapäivii takasi. Mamma kerto tääl ja Sulo tääl. Mää ole vaa nii hidas. Heti näyttelyviikovaihtee jälkee me mentii mail jokskuks aikaa, ja siäl oli olevanas kauheesti tekemist.

Ny me ollaa rauhas eikä pidet mittää kiirut. Rauha o viimisilläs ja huilaa paljo. Mää jännää millo merkit synnytykse alkamisest näkkyy. Keskiviikkon, torstain, perjantain vai lauvvantain? Vai jo sitä enne? Tai se jälkee? Pia se nähdää. 

Viiko pääst...

Viiko pääst o Rauha laskettu aika. Ny ollaa voito pual. Jos Rauha synnyttäis vaik heti, pennuil olis mahdollisuus selvit henkis.

Täsä näkkyy Rauha iso masu. Minu miälestäni siis aika iso. Onko siält tulos... hmm.? Mää luule et ainaki kolme, tai neljä... Painoo Rauhal o tullu pualtoist killoo lissää.

Täsä lähikuva masust.

Tänäpä Rauha o pitkät ajat nukkunu kopasas, jonka mää suvel osti Somerniäme kesätorilt yhdelt vanhalt pappalt. Pappa oli pärekopa itte tehny, ja häl oli tiätysti paljo muitaki myynnis mut yks ainoo näi iso. Jo ostaisani ajatteli pärekoppaa Rauha pentukopaks.

Rauhal o pääalusen kankaine kissa, toine raitakissoist jokka hän sai pari viikkoo takasi mialuisalt viaraalt, Naukula mammalt eli Merjalt.

Silloko Rauha oli ihan piäni, kolme viiko vanha, hän jo ensimmäise kerra kuulusteli Merja kamera knapsutust, ko tämä kävi meil kyläs ja otti kuvia Rauhast, Elli- ja Raita-siskoist ja Eetu-veljest. Ja Ruska-mammast tiätysti.

Kuva: Merja Lainio.

Täsä Rauha reilu vuasi takasi elokuu 26. päivä kolmeviikkosen pianokaisen.

Kuva: Merja Lainio.

Ja täsä kuvas Ruska ja kaikki pennut saman päivän. Eetu Ruska-mamma pääl ja siskokset imemäs, Elli keskel, Raita oikeel kädel ja Rauha vasemmal. Eks olekki oikee varsinaine pehmoiskuva? Kädet viäläki muistaa mimmosii pehmopalleroit nua piänet oli.

Takasi viäl siihe kahde viiko takkaisee Naukula mamma visiittii. Niinko sanottu, Rauha sai mammalt raitakisut. Kuvas mamma ja Rauha seurustellee ja leikkii leluje kans.

Rauha selvästi tykkää mammast. Mukava täti.

Mammal esiteltii pentukoppa.

Ruska tuli ja seurustelemaa.

Vähä epäkohteliait kuvia mee viarast kohtaa ko viaraastamme näytetää vaa osa ihmist tai osa kät.

Täsä välis viarailu jälkee ollaa jo oltu pari viikkoo mail. Ny mää asetu kissai kans kaikes rauhas talviajaks koto-oloihi. Miäs meinaa viäl hiukka aikaa jatkaa hommii suvilystipaikas, joka tähe vuadeaikaa onki syyslystipaikka.

Ensimmäitteeks mailt tultuumme siivosimme pentuhuanee ja laahasimme siält pois ylimääräst tavaraa. Sin o tarkotus Rauha pesäkoppaki sijottaa.

Olohuaneesee tuatii väliaikasesti kirjotuspöytä, et olis enämpi tillaa ja rauhaa pentukamaris.

Kirjotuspöydä pääl o koppa Ruskal. Hän tarttee oma paika silloko miäs tai mää ollaa tiatokonneel.

Oli tarkotus pari viiko takkaisest kissanäyttelystäki kertoo, mut se jääköö seuraavaa kertaa. Sama se ollaanko myähäs vai viäläki myähemmäs.

Tervetulloo ploki lukijaks, Kahden Naisen Loukussa!

Oikee mukavaa pyhäpäivää teil kaikil, jokka tääl käytte!

Arpajaisvoitto: Kivikis-pesä

Me voitettii Kuin kissa kermakupilla -ploki arpajaisis hiano Kivikis-pesä.

Se oli selvää, et mu miälestäni huapapesä oli kaunis ja viihtyisä. Mut mul oli piäni epävarmuus, ottaako Ruska ja/tai Rauha tätä pesäkses. Tähä mennes varsinkaa Ruska ei ol hyväksyny yhtäkää pessää, jonka mää ole ostanu. Edes kissanäyttelys hän ei viihdy pesäs - hän piilottelee verhoje takan.

Rauha o hetke ollu josaki niist pesist, jokka meil o.

Ruska viihtyy koreis. Mitä piänempi ja ahtaampi kori, se parempi.

Nii, ja kumpiki viihtyy yleensä paffilooris.

Mää sai hakkee voittopesä Megaeläin-lemmikkikaupast Isost Omenast. Pesä oli pakattu tukevaa, lujatekkoisee looraa, mut se oli nii suuri et sitä oli hankala kuljettaa. Myyjä ehdotti, et mää jätä paffiloora sin kauppaa ja pannaa pelkkä pesä muavikassii. Ei, mää tahdoi looranki. Arvasi, et ainaki siit kissat tykkäis, vaikkei pessää hyväksyis.

Juu, heti tuli selväks, et loora o Rauha ja Ruska miälest kiva. Kumpiki tykkäs.

Pessää kokkeili enstiks Rauha nuaremmakses. Mut Ruskaki osotti myätämiälisyyt ja kiinnostust, niinko tost ihan ensimmäisest kuvast näkkyy.

Rauha tuli pois, ja Ruska meni kokkeilee.

"Mikäs tää o?"

Se jälkee pesä o ollu päivittäises käytös. Jopa Ruska tykkää nukkuu pesäs.

Ussei toine makkaa pesäs ja toine paffilooras. Pesä ja loora o viäri viäres olohuanees.

Välistäi huapapesä o lytys ja jompikumpi makkailee siin pääl.

Ko lähdettii mail, sinneki otettii uus pesä mukkaa, mut loora jätettii kottii. Mää ole pannu pesä päiväks mee sänky pääl. Eilä pesäs nukku mont tuntii Ruska (kuvas näkkyy hyvi hämärästi, et Ruska tual luuraa).

Tänäpä taas Rauha nukku pesäs ja Ruska sänky pääl siin viäres.

Pesä o kaunii ja sopiva färine. Färi sai itte valkat neljäst vaihtoehdost. Toiset färit oli sinine, vihriäine ja luannovaalee. Mää päädyi, et tämä hiakaruskee olis meil hyvä, ko se sointuu kummanki kissa turki färeihi.

Kiitos, tämä oli kyl hiano voitto! Varmasti sil o käyttöö myähemminki. 

Sfinksi salaisuudet

Rauha (Pinkkitassun Edina EUR e 24, kasvattaja ja omistaja Mikko Murtonen) sulhase Onni emäntä kuvas Rauhaa "hymyileväks sfinksis", ko hän toisel astutuskerral makkaili tyytyväise näkköisen Onni kans sauna lavol eikä mittää näyttäny tapahtuva. Ei Onnikaa ollu lainkaa nii onnesas ko ensimäisil treffeil. Hei oli vaa muuto mukavaa yhdes. Sentähde Rauha Onni tyä viätii, et häl oli juoksu. Tai näytti oleva.

Rauha uudes Kivikis-pesäs, joka me voitettii Kuin kissa kermakupilla -ploki arpajaisis.
Kivikis-pesäst viäl enämpi myähemmi.

Rauha piti salaisuutes aika pitkää.

Ko mää tuli viime pyhän Santoriini-matkalt kottii, mää heti huamasi, et Rauha masu oli pyäristiny. Mukko siit viimisest astutuksest ei ollu viäl kovi kauvvaa aikaa, mul synty piäni eppäilys, et Rauha o heti ensimmäisel kerral tullu kantavaks. Nisätarkastus osotti, et nisät selvästi punotti ja pömpötti. Mut mee puntari mukkaa paino ei ollu yhtää noussu. Se tuntu kummalliselt. Et oliko hän siis kantavan? Ja jos oli, ni kummal kerral hän oli tullu kantavaks, "kenraaliharjotukses" vai "tuplahäis"?

Mää ilmoti kissaisännäl, ja hän tuli kattomaa. Varmuude vuaks hän päätti kiikuttaa Rauha eläinlääkäril et varmistus, mikä o tilanne. Kaike lisäks Rauha järjesti eläinlääkäris muunki yllätykse, ko hän karkas kissaisännä käsist ja meni hankalaa piiloo. Millai kissa ossaaki huaneest hakkee ain se kaikist "haastavamma" piilopaika, muatisannaa käyttääkseni? Semmose mist ihmiset ei pääs käsiks. No, kyl häne siält piilostas vihdoviime kiskottii esil. Mää en itte päässy mukkaa ko oli sammaa aikaa hammaslääkäris.

Eläinlääkäri näki heti, et Rauha o kantavan. Ultraäänitutkimus varmisti, et masus o elämää. Tarkasti ei voi pentuje lopullist lukumäärää sannoo mut sevvert voi et ainaki enämpi ko yks pentu. Varmasti pentuje määrä selkenis vast röntgentutkimukses, mut sitä tutkimust ei Rauhal tehd. Laskettu aika o lokakuu viimine päivä tai marraskuu ensimmäine eli pyhämiästepäivä. Meil o aikaa varrot kui monta tullee. Ultraäänitutkimuksiikaa ei Pinkkitassu kissalas ol aikasemmi harrastettu.

Kuva: Mikko Murtonen

Täst ultraäänikuvast näkkyy, et Rauha masus o pentui.

Kuva: Rauno Heinonen.

Rauha sulhasmiäs Onni eli Kissakallion Orlando (punatäplikäs, EUR d 24) o täsä emäntäs sylys Myyrmäkihalli kissanäyttelys viime elokuus. Rauha oli samas näyttelys, ja heil oli sama tuamariki. Heti näyttelyst seuraavan päivän Rauhal alko juaksu ja häne viätii Onni tyä Mäntsälää. Onni kasvattaja ja omistaja o Tuula Heinonen. Tämä Tuula-emäntä o muuto melkei Porist kotosi - Ulvilast.

Kuva: Tessa. 

Toinenki kuva Onnist.

Kuva: Mikko Murtonen.

Rauha täs tyytyväisen kotosohval saman maanantaipäivän ko kissaisäntä tuli hänt kattomaa ja häne salaisuutes paljastu. Ruska varmaa tiäsi et Rauha o piänii päi. Ehkä kissat semmoset asiat arvaa paremmi ko ihmiset.

Paljo onnee Rauhal ja Onnil!

Tilkkutäkkipäivä

Eline päivä oli nii vaihteleva, et mää pani otsikoks Tilkkutäkkipäivä.

Aamusti mee kuskattii Panagia Episkopi -kirko pihhaa kirjottammaa. Siäl annettii vaihtoehtosii kirjoitustehtävii ja runsaasti aikaa kirjottaa. Määki kirjoti niät kynä sauhus. Samas pihas makkaili sulas sovus kissoi ja koirii.

Kissapentu kukkakruukus nukkumas. Sulone, eks olekki? 

Täsä koirii. Pihapiiris assuu perhe, joka hoitaa kirkkoo. Kissat ja koirat o hee, ei mittää kulkukissoi ja -koirii.

Kirjottamise lisäks mää kerkesi ottaa kuvvii kirko pihast. Tämä Panagia Episkopi o Santoriini vanhin kirkko.

Oikeepualine valkone rakennus o kirkko. Tämä kuva ny ei kyl valitettavasti an mittää kuvvaa kirkost.

Kirkolt kuljettii "Pyhhää tiät" pitki alas ahdet ja tultii Canava Roussokse viinikellaril. Siäl oli viinimaistiaisii, ja meil oli hyvä paikka, josa istuttii rinkis. Jokkaine sai voorollas lukkee mitä tahto ja lukemastas sai opettaja ja toiste kurssilaiste palautet. Mittää lukemise pakkoo ei ol, mut kaikki oli innokkait lukemaa. Mää luji edellise päivä tuatokse, jonka oli kirjottanu Iokse saarel. Se oli aistiharjotus, josa piti ol kaikki aistit esil (näkö, kuulo, haju, tunto ja maku ja lisäks mahdollisesti synestesiaa, aistie sekottamist).

Suamalaisetki toivotettaa tervetulleiks.

Viinipensaa kiäppei koristeen viinikellari seinäs. Santoriini viinipuu tai pikemminki -pensaa varsi kiärretää tommoseks kiäpiks kuivuude tähde. 

Viinikellarilt jatkettii matkaa Akrotiri-nimisee paikkaa, joka o saare eteläkärjes. Siäl o muinaiskaivauksii. Me ei oltu muinaiskaivauksii kattomas. Me oltii syämäs. Mahtavat ruuvvaat taas oliki. Ruuvvaa jälkee poikettii iha liki ruakapaikkaa olevaa kauniisee maalaiskauppaa.

Täsä o kaupa ilone myyjäfrouvva.

Voitteko kuvitel, jokaine joka vaa otti, sai tämmöse maistiaisprika. Täyn herkkui, sualast purtavaa, herkkuhilloi, viinitilkkoi ja erilaisii pähkinöit. Mää meni istumaa yksinäni tyhjää pöytää ja pisteli nämä kaikki, vaik just oltii noustu ruakapöydäst. Toiset kyl vähä nauro minnuu, mut hyvätahtosesti. Ei kai näit jättääkää voinu? Eikä kyl muutkaa jättäny. Oli kyl meinaa tuhti olo. Sit tehtii ostoksii. Mää osti piäne purki sitruunahilloo, hunajaa miähel tuliaisiks, pussillise aurinkokuivattuu tomaattii ja viikunoit.

Täs kuvas mää ja opettaja Taija hillohyllyje edes. Joku englannikiäline turisti sano, et tahdonks mää et hän ottaa meist kuva. Hän otti mu kamerallani.

See you next year! Nähdää vuade pääst, sanottii myyjjäfouvval ko lähdettii.

Maalaiskaupa tuntomerkki o tämä pullee poni. Ko me tehtii lähtöö ni viimitteeks joku viäl huamas, et poni juamaämpäri oli kaatunu. Poni seiso liakas kaviostas kii aurinkopaahtees pölyses paikas, ko autoi ajo jatkuvasti ohitte. Kauppaa käytii viäl ilmottamas, et poni tarttis vettä. Ja poni sai vettä juadakses.

Matka jatku Pirgosi kyllää. Siält mul o jo ennestäs vaik kui paljo valokuvia. Siäl o... oliks se ny 38 kirkkoo, aika piänes kyläs siis.

Tämä Pirgosi kylä o melkei ko jottai unta. Ainoot kulkuneuvvot jokka mahtuu kulkemaa kylä sisäpual, o aasit. Kaikki soukat kujat johtaa yls- tai alspäi.

Pirgosi jälkee oli viäl yks piäni kohokohta: käytii Lidlis. Se oli matka varrel. Sitä oltii jo varrottuki. Siält saa ostaa Kreika herkut pualet halvempaa hintaa ko mistää mualt. Mää osti halvaa - miähel tuliaisiks.

Tuli aikamoine kuvapläjäys, jos ny joku jaksaa nämä kahlat alvust loppuu astikka. Eikä täsä ol edes kaikki. Ei yhtää ainoot kuvvaa edes Lidlist. Eikä kunno kuvvaa siit kirkostakkaa. Ajatelkaa: kaikki tämä yhten ainoon päivän.