Peräkamari

Mee suvilystipaika peräkamari o avattu suveks asuinkäyttöö. Ko tuli hiukka lämpimämpää ja viaraitaki o tiados, siivottii huane ja tulta o pidetty pesäs.

Eilä oli viäl aurinkoist mut tänäpä o satanu ja ollu pilvist ja melkei syksyse harmaat. Kuvaki o hämärä, vaik lisäsi hiukka valotust.

Tervetulloo, viaraat!

Tämä kamari o palvellu Ruska häähuaneen kaks kerttaa, ja kahten suven Ruska pentukamarin. Ja ain josaki välis tämä o ollu viaraskamarin. Viime suvenaki majotettii tääl muutamat viaraat enne enneko Ruska oli poikinu.

En tiä mitä kissoje pääs liikkuu, mut tuntuu, et he pittää tätä erikoise onnellisen ja viihtysän kamarin.

Rauha alkaa heti kehräämää tääl.

Olisko heil joku muistikuva, mitä tääl o tapahtunu, et tämä olis heil tuttu huane? Rauhal onnellisii kuvia siskoist ja veljest? Ruskal kuvia sulhasist ja pentuje hoitamisest ja imettämisest? Tiä hänt.

Ruska o asettunu muffinsiks sammaa piänee korrii josa hän o vastaaottanu kaks sulhasmiäst. Sillo tämä kori oli pöydäl klasi viäres. Ny se o korkee kaapi pääl.

Täsä sama näkymä kauvvempaa. Ovest näkkyy sali.

Vanha raanu oli ulkon tuulettumas. Mää oli nostanu se peti pääl vartoomaa seinäl nostamist. Rauha teki heti nukkumapesäs raanu pääl. 

Valmut

Viimeks oli puhet kaivopenkist mut ny mää hyppää toisee issoo kukkamaahaa, joka o talo edes talo toises pääs samas linjas kaivopenki kans. Niitte vällii jää viäl kolmaski istutusalue. Ko kaikki kukkamaat o etelärintees, ne o aika aurinkoisii. Rakennukset, puut ja pensaat varjostaa eri paikois erilail. Tämä kukkamaa o hyvi aurinkoine. Ilmankos vanhat valmut eli unikot viihtyy siin.

Tätä kukkamaat voiski sannoo unikkopenkiks, tai valmupenkiks, ko siin vanhat oranssit valmut liäkehtii alkusuvel. Ne o kauniit mut sitä lystii kestää vaa muutama päivä, ja kukostus onki jo ohitte. Se jälkee valmut o rumia rönttei.

Täsä kasvaa montaa muutaki lai kukkaa ja lisäks kolme pensast jokka o ihan liika liki toisiis. Ne pitäs siirtää kauvvemmaks toisistas mutten oikee tiä millai se onnistuu. Ensimmäist pensast kukkamaa oikees takareunas ei kuvvaa lainka nävykkää, ko se o nii matala, ollu samallaine viimiset neljä vuat. Seuraava puska o onnepensas ja viimine eli vasemmapualeine valkokukkane syreeni.

Täsä unikot likempää. Kuva o pari viiko vanha. Ny kaikki nämä unikot o jo menehtyny. On jälliil harmaat röntit, joitte mää anna ol kaikes rauhas.

Samas kukkamaas alkaa valkoset kukat koht aukeilemmaa. Yks yllätysvalmu, valkone idänunikko, kukostaa jo oudos paikas. Mää ole kasvattanu näit idänunikoit siämenest 2012 mut viime vuan yksikää ei kukkinu tosa paikas, eikä tänä vuan kuki muallakaa päi tätä varsinaist valmupenkkii, joho mää niit istuti.

Nuppujas o avvailemas eri pual tätä penkkii valkone sormustinkukka, toissavuatise sormustinkuka jälkeläisii, ja yks tähkähiatalilja, kuvas aika keskel. Tähkähiataliljoi o kaks kaivopenkis ja täsä penkis yks. Täsä maa o tiukempi ja savisempi ko kaivopenkis mut yhtläi hiatalija täsä viihtyy.

Tämä kukkamaa värimailma o ollu kelta-oranssi-sinine, ja mää ole säilyttäny värit mut lisänny kevennykseks valkost. Täsä samas penkis o viäl yks paratiisililja mut ny en olekkaa varma, misä se o. Kukkamaas o runsaasti keltast päiväliljaaki. Etualal olevat liljaplantut voi ol päiväliljaa tai sit sitä paratiisililjaa. Paratiisililjaa pitäs kylläki olemaa vaa yks. Sinist ei viäl ol kukas enkä sentähde näyt sitä ko ei ol näyttämist.

Kaks vuat takasi mää siis kasvati siämenist kaht färrii idänunikkoo ja ajatukseni oli istuttaa niit just tähä valmupenkkii. Unikkoo sanottii enne vanhaa ainaki Poris päi valmuks. Taimii tuli kamalasti, ihan kymmenittäi, mut ne ei sit kumminkaa oikee viihtyny. Viime vuan täsä penkis kukosti yks iso valkone puska ihan eri pual mitä tua valkone valmu kuva keskiosa vasemmal sivul. Ny niist ei ol ennää tiatoo paitti tämä yks yllätys. Nämä valkoset o 'Royal Wedding' (= kuninkaalliset häät) -nimisii. Toine lajike oli vaalee lohepunane 'Coral Reef' (= koralliriutta). Vaaleepunast ei viime suven ollu yhtäkää kukas, ja mää luulinki et ne plantut oli kaikki kuallu.

Ko näit idäuniko piänii planttui oli nii suuret määrät, ni mää istuti ylimääräsii kasvimaa syrjäl "korjuu". Ajatteli, et kyl mää ne jonneki kukkamaahaa siält klaaraa myähemmi. Ny sit onki just kasvimaal kukostanu nämä kaks kaunist idänunikkoo, kumpaaki kasvattamaani lajiket yks. Se vaalee lohepunane "koralliriutta" ja "kuninkaalliset häät". Kyl mul o ollu suuri ilo näist. Valkone kyl kukosti viime vuannaki samas paikas mut paljo vaatimattomammi ja tua vaaleepunane o minul hiano yllätys, melkei ko joku joululahja. Tai siis suvilahja. Niit suvilahjoi o ilmestyny tänä alkusuven muitaki, niinko ole jo kertonukki.

Hauskaa, et ainoastas nämä jämätaimet kasvimaal, kaks rehevää valmupuskaa, näyttää voiva oikee hyvi. En kyl uskal näit mihenkää täält siirtää. Kukostakkoo tääl raparperi ja sipulei joukos, vaik ansaittiski paremma paika. Nämä idäunikot kukkii pari viikkoo myähäsemmi ja hiukka pitemmä aikaa ko alkuperäset oranssit. Neki kyl taitaa ol idäunikkoi.

Viime vuan mää istuti kasvimaahaa kokkeeks siskoni Porist lähettämmää rakkaa Aune-täti vanhaa perintövalmuu. Se o färiltäs punasempaa ko tämä talo oranssi valmu. Mut ei lähteny alkuu. Ny mää ole pyytäny et sisko tois mul siämenii omist kaanaalaisist valmusitas joit vois kylvää. Niit vois ehkä yrittää ripotel eri paikkoihi. Ja näist kahdestaki vois yrittää kylvää ton varsinaisee valmupenkkii. Valkosii valmukukkii ainaki o paljo ja niist varmaa riittäs siämenii vaik muil jakkaa, jos joku tahtos yrittää siämenest kasvattaa. Vaaleepunasiiki kukkavarsii jo neljä, kai niist neljä siämenkottaaki kehittyy. En kyl oikee tiä millai noit siämenii otetaa. Luulisi, et kannattas pittää siämenkotia mahdollisimma kauvva varre pääs "kypsymäs". Toivottavasti ei siämenkodat mätän ko o nii märkää.

Kävi satteevarjo kans ottamas viäl yhde kuva tost valmupenkist, josa siis täl hetkel näkkyy yks ainoo valkone unikko. Täsä näkkyy keskel jo kukkineitte oranssie valmuje harmaat risat ja kukas olevat mut sattee hakkaamat päiväliljat. Päiväliljoi kasvo aikasemmi osittai täsä kukkamaas ja osittai ruahikos kukkamaa viäres mut mää ole siirtäny ne kaikki kukkamaahaa - ja miäs o tehny kukkamaahaa reunukse. Me ollaa miähe kans hiukka laajennettuki tätä kukkamaat ton vasemmal päi, mut se osa ei nävy tähe kuvvaa, se o viäl keskenki. Ja on tämä kuvas näkyvä osaki keske, kos noit puskii tarttis siirtää. Koko kukkamaa näyttää täl hetkel oleva niinko sekane vyhti. Mut koht alkaa sormustinkukat kukostammaa ja sit näyttää heti paremmalt. 

Juhannukse kukkaniitut

Jatkuva kylmyys, tuuli ja sade pakkaa kummallisesti painamaa miäle maahaa. Ei se kaupunkis nii kovi issoo erroo minul tee, sattaako vai paistaako. Mut tuntuu pyttymäiselt jos mail olles o jatkuvasti huano ilma. Tänäpä sanottii et kylmin juhannus kolmeekymmenee vuatee. Sisätilois oltii koko päivä.

Miäs toi autton eli eilä kyl oikee juhannuskoivut ove ettee. Ja poltettii piha peräl kolme kokkoo. Ne oli roska- ja risukasoi. Kolme kappalet niit oli sentähde, et vuasi takasi kokko oli liika suuri, liki olevie koivuje lehdet palo ja telefoonijohdotki oli vaaravyähykkees sullaa (ei osattu arvat et kokost tulis nii korkee). Ny sit päätettii polttaa roskat ja risut kolmes osas. Illa päätteeks oltii viäl saunas ja nautittii makkeist ja ihanist löylyist ja oikee vihdottii.

Mää kyl itteki ihmettele, kui suvisii kuvia mää ole kameraani viime päivin onnistunu saamaa. Ihan niinko olis suvi ja välil aurinkoki paistas tai kurkkais pilvie ravost. Sanokoo kukkaset oma painava sanas ja puhukoot suve pualest.

Tähä mää ny pane vaa piäne otokse.

Täsä kuvas o yks mee suvilystipaika isoist kukkamaist. Oikeastas tämä ei ol pelkkä kukkamaa, pikemminki kokonaine istutusalue. Tämä o ensimmäisen talloo tulijaa vastas. Kulku talloo mennee tualt kukkamaa ja kuuste takkaa - kuuste ja vahtera välist.

Täsä istutusaluees kasvaa kaks issoo pihtakuust, toises (oikees) pääs piäni pihlaja ja talo pualeises (vasemmas) pääs mustaviinimarjapensas. Lisäks penki etureunas heti isoje puskai takan o piänii, matalii mustilahortessoit. Kaks issoo puskaa tosa kuvas etumaisin o ilmeisesti jottai kurtturuusuu. Suvel 2011 tämä kukkamaa oli viäl isompi ja villimpi, siin oli aika paljo jualavehnää ja vuahekelloo joka meinas vallottaa koko tämä plänti. Miähe sisko, joka oli kukkamait hoitanu, oli kuallu edellisen talven eikä koko kevvään eikä alkusuven ollu kitkijää eikä hoitajaa.

Suvel 2011 me piänennettii kukkamaat se verra, et etumaisen olevat ruusupuskat jäi kivireuna ulkopual. Aikasemmi kivet oli enämpi hajallas epämääräsesti kukkamaa ympäril ja ruusut kivie sisäpual. Kivie välit lykkäs jualavehnää ja vuahekelloo. Vuahekellot o kauniit yksinäs mut kukkamaas muitte koristekasvie joukos ne levvii ja viä koko tila. Kukkamaa vasempaa päähää ole jättäny vuahekelloo kasvamaa "kiviaida" ulkopual mut sisäpualt ole yrittäny kitkee ja hävittää, toistaseks huanol menestyksel valitettavasti. Jatkuvasti niit puskee yls maast. Niil o juuret syväl.

Tätä kukkamaat vois sannoo kaivopenkiks ko keskel sitä o vanha kaivo. Kaivoo ei nävy kuvas ko se o ruusupuska peitos. Tänä suven me ollaa otettu kasteluvesi pumpu ja letku kans kaivost, ettei tartte vesijohtovet käyttää. Taivaalt o kyl tullu vet alkusuve aikan kai jo enämpi ko koko viime suven yhtees. Tätä kukkamaat vois sannoo akleijapenkikski, ko kasvie enemmistö o akleijjoit.

Tänä suven talopualimmaises pääs onki akleijjat kukostanu rehevästi. Näist ole kertonu jo aikasemmi erikses. Tua kerrottu Bordeaux Barlow o mu suuri iloni ja ylpeyteni, ko ole se itte siämenest kasvattanu. Pussillisest siämenii tuli muistaakseni kolme piänt taint, ja yks ainokaine o jääny henkii. Taaempan olevat punaset jalo-akileijat o ollu täsä kolmat vuat ja tänä suven ensimmäist kertaa neki o rehevii ja kukostaa kunnollisesti. Siniset/sinipunaset ja vaaleepunaset akleijjat täsä kukkamaas o alkuperäsii, tiäs kui vanhaa perruu.

Toises pääs kukkamaat vallittee täsä vaihees suvvee pualvilli niitu tunnelma. Iloset päiväkakkarat o kälyni peruja, samate punaset särkyneet sydämmet ja vaaleepunaset akleijjat, joit hiukka häämöttää epäselvästi kuva taka-alal oikees reunas. Aikasemmi kevvääl kuuse al kukostaa keltane vuahejuuri, seki kälyni istuttama. Ny se kukat o jo tält suvelt kuihtunu.

Tertu perennoist o hankittu yhten suven etualal näkyvää peittokurjepolvee ja sen takan olevaa tähkähiataliljaa. Ne asettu heti istuttamise jälkee täsä kukkamaas viihtymää. Peittokurjepolvi o hyvi matalaa, mut hiatalilja takan näkkyy korkeempaa kurjepolvee, joka kukostaa vaaleil kukil. Näitte idäkurjepolvie ('Derrick Cook', ihme kyl, nimi oli ylhääl) taimet ole tilannu pari vuat takasi Kauppila puutarhast. Kukis o vaaleet terälehdet ja niis henno vaaleepunasiniset suanikuviot. Tähä astikka pari vuat nämä o ollu kitukasvusii ja henkihiäveris, ja olenki funteerannu et paikkaa pitäs vissii vahettaa, ko ne ei viihdy täsä kukkamaas. Ny ne näyttää ensimmäist kertaa viihtyvä.

Vaik tämä onki ollu aika kylmä ja epäystävälline suvi, tämä kukkamaa ei viäl kerttaakaa ol ollu näi rehevä sinä aikan, ko mää ole tätä ollu kuaputtamas.

No, olis täsä kukkamaas viäl muutaki, ko se o nii laaja. Siin o muummuas tapolehtee, pikkutalvioo, orvokkii, kuuliljaa, kaht lai kurjemiakkaa. Ja niinko sanottu, särkynet sydänt, vaik kuvas näkkyy huanosti. Ja usiampi joriiniki o istutettu vaikkei viäl ykskää kukost.

Tämä viimine kuva o ihan toisest pääst pihhaa. Talo tontti o pitkä etelärinne. Talo o rintee yläreunas ja kaivopenkki liki talloo, aika ylhääl rintees siis.

Tämä kuva o tonti alapääst. Sauna takan o umpeekasvanu lampi ja se rannal villi niittu. Sitä o tänä suven poikkeuksellisesti hoidettu se verra, et miäs kulotti tämä lammeranna kevvääl ja se jälkee mää ole käyny repimäs täst nokkoset ja ohdakkeet sitä mukkaa, ko niit ilmestyy. Ihme kyl jualavehnääkää ei täsä pahemmi ol.

Sulas sovus ja kauniisti täsä kasvaa rohtosuapayrttii, joho myähemmi suvel tullee vaaleepunaset, tuaksuvaiset kukat, koiraputkee, timoteit, sinist korkeet kurjemiakkaa ja oliskos nua korkeet oranssit keisarililjoi? Tulevaisuude haaveen miähe veljepojil o ruapat lampi auki. Enne vanhaa lammes o käyty uimas sauna jälkee. Lampee laskee ojaa, joho laskee pari luannolähdet. Lamme jälkee oja jatkaa kulkuus ja pualestas laskee Paimiojokkee.

Tämä o minust ihana alkusuve niittu. Tätä mää ihhaili taas eiläehtoosti ko juhannussaunas käytii. Sikko suapayrtit myöhemmi suvel alkaa kukostammaa, näkymä muuttuu vaaleepunase-vihriäiseks. Siin vaihees valkoset, oranssit ja siniset o kuihtunu. 

Somerniäme kesätori

Pitkä aikaa mu o tehny miäleni Somerniäme kesätoril, jost ole kuullu juttuu jo usseempan vuan. Täsä yhten lauvvantain toiveeni vihdoviime toteutu. Ohitte o kyl ajettu ennenki, mut tori o sillo ollu kiinni. Tori o Somero ja Helsinki välise pikkutiä varrel.

Somerniäme kesätori o auki suvilauvvantaisi aamuyhdeksäst yhtee tai kahtee ehtopäiväl (päättymiskellonajast o netis ristiriitast tiatoo).

Pääkaupunkiseudultaki tän ajelee tunnis, matkaa Helsinkist (tiä 280) 90 kilometrii, Turruust 98 kilometrii. Tori o yllättävästi tiäposkes mettäsyrjäs. Ei mittää se kummempaa rakennelmaa ko piänii kioskei ja pari kylttii. Autot parkkeerattaa mettää, peltoaukeel tai tiäsyrjää.

Myynnis toril oli jos jotaki, hyvi paljo vanhaa maalaistavaraa. Yllättyny ja hiukka pettynyki oli siihe, et toril oli tavanomastaki markkinakrääsää, halpavaatteit ja karkkipöytii.

Miälenkiintost oli fiilistel menneitte vuaskymmenie tavaroit. Jos jotaki tilpehöörii löytyy.

Hiano pyykkipalju ja vanha tiinu. - Ei mar ko kirnu!

Noit Kupittaa kukkaruukkui mu äitini oli hankkinu ittelles 1950-luvul. Viäläki jokune o ehjän, mu siskoillani käytös.

Täsä pöydäs oli muummuas arvokas Gunnel Nymanni lasitooppi ja kuus juamalassii. Semmost lassii, jonka sisäl o piänii kuplii. Ja lisäks Arabia kuuluisa papukaijjatooppi.

Uuttaki aitoo tavaraa, täsä villasukkii.

Ja täsä taottuu rautatavaraa.

Kukkasii oli vähemmä ko olsi toivonu. Oli kyl niitäki, muutama myyntipiste.

Ja herkkuvihanneksii.

Mää osti siält torilt ittelleni vanha-aikase pyykkikopa. Taik tämä o kyl piänempi ko mun äitini pyykkikoppa, josa hän aikoinas polkupyärä sellääs kuskas pyykkii Yyterist Pihlava Halssii.

Pärekoppii myi sulone pappa, joka kehu tehnees koppii yli viiskymment vuat.

Ajatteli antaa tää kopa kissoil, jos vaik Rauha tykkäis hoitaa täsä pentujas.

Lisäks osti yhde ranskalaise rakuuna plantu. Ennestäs mul o vaa venäläist, ja ole kuullu, et ranskalaine olis parempaa.

Toine kasviostos oli piäni jaloakleijja Tertu Perennoist. Tertu perennapöytää mää oikee vartosinki näkeväni. Kaikki plantut, mitä ole tähä mennes Tertult ostanu, o menestyny hyvi. Tertul o taimitarha kotonas Koskel, mut enimmäkses hän myy toreil. 

Kissoi kattomas ja juhlimas

Tämä viikko alko mukavasti.

Maanantain mu oli käsketty kyllää Naukulaa kattomaa Sulloo. Sammaa aikaa oli käsketty Sulo syntymäkodo emäntä ja Pualu-koira.

Mää satui jo olemaa paikal enne heit ja näkemää kullai Pualu-täti pyyhälsi sisäl. Tervehti Naukula mamma ja minu ilosesti - ja tiätysti Sulo. Ei mittää viarastamise merkkei. Sulo näytti minust kyl sekunni verra yllättynneelt, et kuka tuli. Si mentii ja touhotettii koko huusholli ympäri. Tartti kai Pualu-täti tarkastaa, et mimmone koto pojal o. Hyväks värteeras ja hyviä oli Sulo raksutki. Loppui lopuks touhottajil tuli kuuma ja hee pantii ulos jähtymää. Sulo meni ommaa tarhaas ja Pualu tarha viäree patiol. Liki toisiis oltii ulkonaki.

Ko onnelline jälleenäkemine alko tulemaa päätöksees, Sulo lähti viäl piäneks matkaa saattamaa meit. Yläpual oleva kuva o tält saattoreisult. Visiitist o kerrottu Naukulanki sivuil jo tuareeltas.

Tiistaiehtoosti juhlat vaa jatku.

Mu muitte joukos oli käsketty Ree-pentuje kaksvuatissynttärijuhlii Vallila siirtolapuutarhaa. Ree- (eli Dee-)pennut oli Ruska ensimmäiset pennut, jokka synty kesäkuu kymmenenten 2012.

Ensi visiteerattii Mesi tykön, joka siis oli päiväsankari ja edusti muitaki ree-pentui. Mesi viralline nimi o Pinkkitassun Dorothy. Muut o Dionysos (Didi), Diana (Minni) ja Daniel (Sulo).

Meil trahteerattii herkullissii meloni-kinkku- ja mansikka-lohileipii.

Juhlis poukkoli lisäks Sipi (Pinkkitassun Gertrude), joka o Mesi pentu ja Naukula Sulo sisko, ja Pualu tiätysti, ja Pualu koiraystävä Riku. Ja lisäks meit ihmisii.

Siirtolapuutarhas kaikki oli rehevää ja hyvikasonnut.

Täs (ylä)kuvas näkkyy, et marjapuska viäres o Mesi ja Sipi oma pergola, josa he ulkoilee silloko hee emäntäs o palstallas. Heit kuljetettaa puutarhaa hianois vaunuis.

Täsä Pualu ja Riku. Pualu o siis sammaa perhet ko Mesi ja Sipi, ja Riku pualestas kuuluu pinkkitassulaiste perheesee. He o hyvvii kavereit keskenäs.

Kuva: Merja Lainio.

Täsä mää anna onnitteluhalaukse sankaril, joka o mee Ruskan pentu siis, aika lai emos näköne ja sorttine muuto mut vaikuttais oleva rennompi ja lepposampi kissa ko Ruska. Kauniit vihriäiset silmät o molemmil. Toine onnitteleva frouvva kuvas o Didi ja Minni eli kahde muu ree-pennu emäntä.

Mesiläst siirryttii toisee puutarhamökkii, josa itte pinkkitassulaiset asustaa suvisi.

Matkal ihhailtii kauniit kukkii ja pihoi ja puutarhoi ja poikettii museomökisäki tutustumas.

Mukava tervetuloportti Pinkkitassuje tyä.

Rehevää täälläki. Syreeni ja magnolia rinnasi (magnolia etumaine ja oikeepualimmaine).

Syntymäpäiväkaakkun oli raparperipiirakkaa. Oikee maistuvaist.

Ja kissoi täälläki oli meit vastas. Päiväsankarie mummu Pupu piti parempan seurat juhlaa peti alt. Isoisoisä Ludwig ja isoisosetä Leo tuli framil ja Ludwig oikee hellittäväkski fyrräämää.

Kymmene vuade ikkäine Ludwig o mee Ruska isoisä ja Ruska kumpienki pentueitte, Ree- ja Ee-pentuje - ja siis mee Rauhanki - isoisoisä. Niinko kuvast näkkyy, ni Ludwig o sama färine ko Rauha. Mut eri kuvioine. Ludwig o tabby, Rauha täplikäs.

Oli hianot ja hauskat juhlat ihanas ympäristös. 

Bordeaux Barlow -akleija - ja Rauha kymmene kuukaut vanha

Oli mu yllätysakleijjani se Bordeaux Barlow. Mää kylvi siämeneet joskus kevättalvel 2012, idäti taimii ja hoivasi ja kasteli. Mul oli paljo muitaki taimii esikasvatukses ko vaa tämä punane akleijja.

Akleijjasiämenist tuli kolme vaivast taint. Kesä alvus mää istuti ne kukkamaahaa liki muit akleijjoi. Ajatteli, et siin penkis ainaki akleijjat viihtyy. Mut ei nämä mu itte kasvattamani näyttäny viihtyvä. Syksyl en ollut varma, oliko ne kolme taint kuallu vai oliko ne viäl henkis. En erottanu niit muist siämentaimist.

Viime suven ei näkyny mittää merkkii Bordeaux Barlow -akleijjast. Mää päätteli et kyl ne kaikki taimet kuali.

Ny aljoi ihmettelemää, ko yhtee issoo akleijjapuskaa tullee erikoise mallisii ja färisii knuppei. Tuli miälee salane toivomus: olis hianoo, jos nämä olisiki sitä akleijjaa, joka jo kerkes aiheuttamaa mul pettymukse.

Ny o pari kukkast auvvennu. Kyl tämä sitä Bordeaux Barlow -akleijjaa on. Ihme.

Olkoo tämä kaunis piänikukkane akleijja samal onnittelukukka Rauhal, joka täytti 5.6. kymmene kuukaut. Onneks olkoo muilleki: Raital, Ellil ja Eetul (Pinkkitassun E-pennuil)! 

Arvotusakleijja

Mee suvilystipaika pihas kassoo paljo akleijjaa, semmost vanhanaikast, maalaisakleijjaa. Sinist ja vaaleepunast. 

Näit kassoo eri pualil pihhaa, yhdes ja erikses. Kaikist enämpi näit o isos penkis, jonka keskel o vanha kaivo. Me ollaa aljettu ottamaa kasteluvet kaivost. 

Samas penkis näitte perinteiste kans o pari punast jaloakleijjaa Crimson Star), jokka mää ole saanu tilaajalahjaks Viherpeukaloilt kevvääl 2012. Aluperi näit taimii oli viis kappalet, mut vaa kaks niist o selvinny aikuiseks.

Saman kevvään 2012 mää ensimmäist kerttaa elämäsäni kassooti kukkaseplanttui. Toiste planttuje esikasvatus onnistu, toiste ei. 

Yks mikä epäonnistu oli Bordeaux Barlow -nimine tummapunane akleijja. Siämenist kehitty kolme vaivast taint. Ne oli piänii ja hentoi mut mää istuti ne tähe issoo kukkapenkkii noitte punaste akleijjoje viäree. Loppusuvel mää en ollu ennää varma, oliko yksikää taimi säilyny henkis. Viime suven 2013 mää yriti kattel, oliskos näist Bordeaux Barlow -akleijjoist jottai jälliil. Ei näyttäny oleva. Ainaka kukkii ei tullu. Mut ny o noussu tämmene arvotusakleijja: 

Ei kai vaa? Ei kai tämä ny ol se Bordeaux Barlow? Olisko sittenki yks niist kolmest taimest jääny henkii ja ny kasonnu näi komiaks kasviks? Hellästi hoivattu kahde vuade takkaa. Vai onko tämä joku risteytys?

Viime suven mää sissuunnui edellisvuatisest akleijjaepäonnistumisestasni. Osti mont lai akleija siämenii ja kylvi ne maahaa suvel. Ajatteli, et jos niist ny kumminki tulis aikanas jottai. Aika näyttäs. Mää osti sitä Barlowin perhet mont perheejäsent: White, Nora, Blue, Bordeaux, Black. Ja niitte lisäks viäl sulost vaaleesinist: Tower Light Blue. 

Kuis ne viimevuatiset voi? Sinisist ei näy jälkeekää. Ei Barlowist eikä Towerist. Muist o itäny kaks tai kolme piänt taimiplänttii.

Ole piirtäny yls mihe järjästyksee mää siämeneet kylvi. Mut mu piirrokseni o nii epäselvä, ette saa ittekää siit selvää. Täsä kassoo jotaki. Olisko White? Tai Nora? 

Ja toises kohdas kukkamaat nämä piänet. Olisko yht vai kaht sorttii? Mut mitä? Black tai Bordeaux tai molemmat. Tänä suven ei ehkä viäl selken. Toine kysymys o se, et säilyyko nää pianokaiset ens suvvee saakka? Toivottavasti.