Onnellisesti koton

Eiläehtoosti mää tuli takasi kymmene päivä ja yhdeksä yä matkaltani Israelist ja Jordaniast. Kolme päivää Tiberiakses, kolme päivää Jordanias ja kolme Jerusalemis. Mää reissasi kahdes maas ja oli yäseet viides eri hotellis.

Matka meni hyvi ja ylitti kaikki mu odotukseni. Matkal lähteisäni oli epävarmat tunnelmat, onks siäl peril rauhatont ja olenko menos soda jalkoihii. Ko me päästii peril, aika pia tuli tulitauko Gazaa. Se rauhotti miält. Mää silti luule, et vaikkei mittää tulitaukoo olis tullukkaa, silti mee reiteillämme olis ollu yht rauhallist ko ny oli. Paitti ettei ehkä olis menty Beetlehemmii Palestiina pual. Viimisen matkapäivän retkeiltii sin.

Tämä matka oli nii hyvi onnistunu ja vaiherikas, et sitä täytyy kauvva sulatel ja muistel. Mää kekseinki, et ny mää ala tääl plokis pitämää jouluu astikka matkakertomusjoulukalenterrii: joka päivä yks piäni pala matka varrelt ja kuva tai pari tai kolme. Huamen aukee joulukalenteri ensimmäine luuku.

Ylhääl oleva kuva o otettu hotellihuanee klasist aikasi viimisen matka-aamun. Kuu viäl paistaa taivaan. Etualal näkkyy uus raitiovaunu, jonka rata kulki just hotellimme ohitte. Raitiovaunulinja o ollut toiminnas vast

Tunnustuksii ja terveisii

On tullu tunnustuksii.

Junnu elämää maaseudulla lähetti tämä tunnustukse. Mult meinas men tärkee tunnustus valla sivu suu mut onneks Tansku muistutti. Plokis seikkailee kaunis hoppeefärine Junnu-herra. Kiitos, Tansku ja Junnu!

Säännöt o nämä:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5 lempiblogillesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopioi posti it -lappu ja liitä blogiisi.
4. Ole iloinen saamstasi tunnustustesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it -lapulla, ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Toine tunnustus tuli Pömpsäläst Kirsikalt.

Kiitos, Kirsikka!

Liebster tarkottaa raikkaint tai rakastettuu mut voi tarkottaa suasikkiiki. Palkinno tarkotuksen on antaa huamioo plokeil, jois o vähemmä ko 200 lukijaa. Säännöt o nämä:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joissa alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti tunnustuksesta heidän blogiinsa.
3. Toivon, että annat tämän eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi.

Kolmas tunnustus tuli Pirkolt Elämää ja elämyksiä -plokist ja se o tämä sama mut kuvio o hiukka eri versio:

Kiitos, Pirkko!

Sääntöje 1. ja 2. kohta o ihan samat. 3. o eri:

 Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Näit o ollu jo nii monil, etten ennää keksi, kenel lähettäisi. Se tähden mää ojenna nämä inspiraattorilleni, Ruska kissal. Ja anna hänel tehtäväks vastat näihi kysymyksii:

1. Mikä o su lempipaikkas?

- Riippuu tilanteesta. Sillon ku mun isäntä ja mun emäntä nauttii kahvia, mä tykkään oleskella täs korissa keittiön pöydällä ja seurustella niitten kaa. 

2. Mikä o su lempivuadenaikas? 

- Syksy tietysti. Sehän on mun värinen, varsinkin se alkusyksy. Syksyl on ihanan pimeetä. Mä tykkään kytätä pimeessä, esimerkis ku me ollaan siel maalla, ni mä vaanin pimeessä.

3. Lähettäsiks terveisii? 

- Jep, kauheesti terveisii! Ekas tietysti Sinfonialle. Ja tokaks mun omille penskoille, Mesille, Didille, Minnille, Danskulle. Lisäks Rosvolle ja Nekulle, Junnu-herralle, Ransulle ja Mustille, Helmi Hempukalle, Kollolle, Myrskylle, Nero-Prinssille, Gebsulle, Nipsulle ja Bélalle, Nekolle, Tinkalle ja Miolle, Borikselle, Myrskylle, Esterille, Felixille ja Magnukselle, Totolle ja Cisulle, Aatulle, Otolle ja Iinekselle, Nestor Burmalle ja sit niille niille kahelle, niille joilla on se "ihminen"... Tarkotan niitä karvamöllejä, Mustalle ja Harmaalle. Ainaskin näille ja sit viel kaikille muillekin. Ai niin ja sukulaisille tietysti! Niitä on vähän siellä sun täällä. 

- Entäs voinks mä lähettää terveisii koirillekin? Terveisii Pualulle, Rikulle, Patelle, Himmulle, Väinölle, Simolle ja arvon rouva Olgalle. 

- Sit mä vielä haluisin lähettää terveisii Liemi Kilpikonnalle. 

Hoh-hoijaa. Nyt rupes ihan kauheesti ramaseen. Täytyy vissiin ottaa pienet nokoset. Kyl mä vielä mahun tähän koriin nukkuun ku mä vähän sovitan. 

Näätteks? Ihan hyvin mä mahun. 

Aamukampa ja hiirijahti

Hommakampa

Mul alkaa tyäpäivät ol vähis. Laski just er varsinaisii tyäpäivii o ennää parikymment tai sitä luakkaa. Voiko ol tottakaa. Tyäpäivii siirtää ettiippäi se, et viiko pääst mää ole menos 9-10 päivä matkal Israelii ja Jordaniaa.

Kuva o otettu Koskelt pari viikkoo takasi. Sillo oli satanu ensilumi. 

Ei tunnu oikee luannikkaalt ruvet pitämää aamukampaa. Täytys pittää hommakampaa. No, huameaamusti pitäs iso piikki kampast tippumaa, jos mää saa yhde homma lähetettyy ettiippäi kirjapainoo. Täl hetkel ei ol edes haikee olo, päivasto alustavasti huajentunu.

Varsinaine eläke alkaa vast 1.4.2013 mut lomat alkaa jo joulu aikaa.

Hiirijahti, osa II

Viime viikovaihde oltii taas Koskel ja Ruska hiirijahti sai toise näytökse. Ensimmäine näytös oli pari viikkoo takasi. Heti ko perjantaiehtoosti päästii peril ni Ruskal alko kiiru. Täyty oikee juaksujalkaa ravat huaneest toisee ja nurkast toisee. Arvattii, et Ruska vainuu tai haistaa tai kuulee hiirii.

Lauvvantain meit oli kolme ihmist todistamas et Ruska nappas hiire tuva nurkast. Hiiri vinkasi ja Ruska kanto sitä suusas ja päästi irti, taas juaksi peräs ja jahtas, taas otti hampaisiis ja päästi irti. Pani tassu hiire hännä pääl ja katteli, ko hiiri yritti karkuu. Me kolme kehuttii kauheesti: "Hyvä, Ruska, hyvä!" Mee viaraski kannusti Ruskaa ja todisti meil, et tämä irti päästämine ja hiire kiusaamine kuuluu asiaa, sillai kissat tekkee. (Jos joku ihmine kiusais toisii niinko kissa kiusaa saalistas, ni sitä ihmist varmasti pidettäs ihan luannehäiriöisen...)

Mut sit käviki nolosti. Ko Ruska taas päästi hiirulaise ja jaakas sitä, ni hiiri luikahti kööki kaapi sokkelii. Ei auttanu.

Me lähdettii ulos eikä oltu näkemäs, kullai hiirijahti jatku.

Myähemmi ko tultii sisäl syämää, Ruska makas käpälät oikosenas kööki yläkaapie pääl katorajas. Köökis o puuhella ja lämmi ilma nousee sin katorajjaa. Yläkaapie pääline o Ruska pölyne uunipanko. Nii korkeel ettei sin uletu edes pyhkimää pölyi. Siäl o vissii mukava paistatel. Me arvuuteltii, et oliko Ruska saanu hiire vai eiko ollu.

Äänet meni tasa 1 ja 1. Miäs äänesti sen pualest, et kyl hiiri oli päässy lopullisesti karkuu eikä Ruska sitä ollu saanu. Mää äänesti sen pualest, et Ruska oli pyydystäny hiire ja syäny se. Hiire raatoo ei missää näkyny.

Mu perusteluni oli se, et Ruska oli raukee ja tytyväine. Ihan sen näkköine et oli hiiripaisti mahas ja tyä tullu tehtyy. Ruska itte ei lainka kommentoinu. Arvuutteluks jäi. Ääni äänt vastaa.

Danskuu kattomas

On ollu oikee rauhalline viikovaihde pitkäst aikaa. Piti men maal mut lahotettii meno ja jäätii kottii huilaamaa ja viättämää pyhämiästepäivää.

Eilä oli mukava käyd viarailul Pinkkitassu kissalas ja träffät siäl mee kissa Ruska pentu Daniel. Dansku oli kasonnu silminnähde ja näytti komialt ja sopusuhtaselt kollipojalt, koht täyttää viis kuukaut. Dansku oli kottiintunu hyvi, ihan suvereenisti hän otti toiset kissat ja Riku-koiranki. Kissakaverit o muut leikattui: isoisoisä Ludwig ja tämä veli Leo sekä isoäiti Pupu.

Ja minnuuki kohtaa Daniel oli oikee lepposa tuttavalline. Mää sai ottaa hänt syllyy ja hyssytel ja hän kehräs helppeesti. Hänest näyttäs kehittyvä samasorttine rauhalline ja rohkee herrasmiäs ko häne isäs Mäkikatin Sinfonia.

Tuli kovi hyvä miäli siit, et Danskul lähtö syntymäkottoo näytti tehnee vaa hyvvää. Ko nii vaikeet oli hänestäki luapuu. Tai viäl vaikeempi ko muist, ko häl ei lähteisäs ollu uus koto täysi selvil, hän lähti väliaikaisesti Pinkkitassu kissalaa. Koto löyty koht, mut uude isännä allergiaoireitte tähde Dansku palas kissalaa. Dansku itte ei näyttäny millää lail kärsineelt tai reissust rähjääntynneelt, päivasto.

Danielil hajetaa uut hyvvää kottii, mut kyl häl oikee mainiot kissapäivät Pinkkitassulasaki o. Määki tykkäisi ottaa Dansku meil mutten voi senkää tähde ko emo Ruska o leikkaamatoin ja suunnitelmis o, et Ruska sais joskus viäl toiset pennut. Liekkaamatont naarast ja kollii ei voi pittää samas huushollis vaik onki emo ja pentu.