Hyvvää uutta vuotta 2012!

Tänä uutenvuaten o piäni jännitysmomentti siin, et tulleeko talvee lainkaa vai siirrytäänko suaraa pitkäst ja kosteest syksyst kevvääsee. Kävi nii tai näi, ainaki valosempaa suuntaa ollaa jo menos.

Kiitos kaikil lukijoil jokka olette jaksanu mu porinoitani silmäil ja kuviani kattel. On ollu hauskaa pittää plokkii ja poikkeil toiste plokeis.

Antaas kattoo mitä ens vuasi tua tullesas ja mitä se viä mennesäs.  Sitä mää funteerasi vuasi takasinki. Kuluneen vuan oli iloja ja suruja. Oli yllätyksiiki. Nyte vuadevaihtees minul o kiitolline miäli ja levolline olo.

Jos asiat mennee niinko ole suunnitellu, ni ens vuasi o mu viimine kokonaine tyävuateni. Sitä seuraavan vuan jää ehkä eläkkeel.

Mee kissa Ruska kohdal uudevuadetoivomukseni  o, et ens vuade aikan hän sais ensimmäiset pentus. (Sitä mää toivotteli varovaisesti kyl jo viime vuadevaihteessaki, vaik hän oli sillo viäl aika nuari.)

Kevvääks ja suveks me ollaa suunniteltu, et miäheni pääsis maalaamaa kototalloos Koskel ja mää tekemää trekoolihommii. Jos tervein ollaa. Ensimmäiset siämenet meinaa kylvää jo joskus tammi-helmikuu vaihtees. 

Ruskan joulu

Täällä Ruska MOI.

Mä tulin tänne emännän blogiin kirjottaan. Mul on ollu tosi jännää viime päivät.

Ensteks mun on ihan pakko kertoo, et mä sain oman joulukortin. Siin lukee mun oikee nimi: Pinkkitassun Bette. Mä oon oikeen ylpee tost joulukortist, ei joka kissa vaan sellasii saakkaan!

Se tuli mulle Helsingist mun syntymäkodista. Onks mun emäntä kertonu et mä oon stadin friidu ihan oikeesti, syntyny Helsingin keskustas? Mut ku mä olin ihan pieni ku mä muutin tän Viheriin, ni en sit viel osannu sitä stadin slangii. Ja ku mun porukat siis toi emäntä ja isäntä puhuu semmost koskelais-porilaista sössötystä, ni mä puhun vaa ihan tätä yleistä. Jos on vähä koskelaist tai porilaist päässy mukaan ni ei voi mitää.

Eilen vast jännä päivä olikin. Mun emäntä ja isäntä oli kumpikin kotona ja ne teki kaikkee, mitä mun piti tarkastaa ja valvoo ja vahtii. Siinä mulla oli kova homma.

Mun emäntä tietteks hyöri keittiös melkein koko päivän ja teki ruokii. Täs kuvas on yks, jota se sano kyljyspadaks. Tää ei oo vielä valmista, tää on vast menos uuniin. Mä en oikeen välitä noist niitten ruuista.

Ne pesi pyykkiiki viel jouluaattona. Siks mun piti vahtii sitä pyykkikonettaki, et se vesi menee oikein siihen lavuaariin.

Ne meni istuun ja katteleen televisioo, ku sielt tuli semmonen joulurauhan julistus. Mä menin valvoon sitä mun isännän taa ikkunalaudalle.

Se joulurauha kait vaikutti nii tehokkaasti, et mua rupes ihan kauheesti ramaseen. Vaik kuinka yritin pitää silmii auki, ne rupes meneen kii.

Seuraavaks mun emäntä meni taas sin keittiöön kokkaamaan ja laittaan ruokii. Ku mun piti vaa tarkastaa yks juttu, mä hyppäsin ihan vahingos kuumalle hellalle. Mistä mä sen olisin voinu arvata, et se oli just sil hetkellä kuuma? Mä pelästyin ihan hirveesti mut sit mä pelästyin viel enemmän sitä, ku mun emäntä huusi mun isäntää avuks ja ne ajo mua takaa ja otti mun kii. Ja emäntä vei mut kylpyhuoneeeseen, päästi kylmää vettä vatiin ja upotti  mun kaikki tassut veteen. Arvaatteks taistelinko vastaan. Mut mikää ei auttanu, emäntä vei voiton, se piti mua siin kylmäs vedessä ainaski puol tuntii, siltä musta tuntu. Se yritti sit selittää jotai, et yks eläinlääkäritäti oli sanonu, et jos kissa polttaa tassut, ni ei riitä, et ne vaa kastetaan kylmää vetee, niit pitää liottaa siel vedes ainakin kymmenen minuuttii tai enemmän. Ei se tajunnu, et emmä edes polttanu mun tassuja. En kai mä niin tyhmä ole. Mä vaan huomasin et se hella on kuuma ja sit heti ponkasin pois ni et ei mun tassut edes koskettanu sitä hellaa. Höh! Ihan turha numero se tassujen liotus.

No sit mä nuolin mun tassut kuiviks ja jatkoin emännnän vahtimista mun lempikorista keittiön pöydältä.

Kohta ne porukat tuli siihen juomaan kahvii ja ne sytytti kynttilän.

Taas tuli kauhee hössötys, ku mä vaa vähän koklasin sitä kynttilän liekkii. Emmä mitää tassuja meinannu polttaa. "Ei! Ei!" ne karju siinä täyttä kurkkuu. Olis saanu olla hiljempaa ja muistaa sitä joulurauhaa.

Mä päätin et siirryn rauhas ottaan nokosii keinutuoliin. Siinä voi samalla torkkuu ja sit vähän vahtii koko taloo, ku näkee joka puolelle, minne ne menee ja mistä ne tulee ja mitä ne tekee.

Seuraavaks ne rupes jakaan lahjoja. Mun emäntä sai yöpaidan, sellasen pitkän ja pehmeen. Isäntä sai sellasen nauhan, joka pannaan kaulaan, mikäs se ny oikein onkaan, kravatiks ne vissiin sitä sanoo. Ja jotai kirjoi ne sai kans.

Sit ne sai ihan mun ansiosta tollasii kivoja lahjoja, kissapatalappuja ja kissapussukankin.

Mut mäkin sain yhen lahjan! Heti ku mä näin sen, mä tiesin, että toi on mun! Tollanen ihana punanen hiiri! Eiks oo makee?












Sit tää joulupäivä onki ollu paljo rauhallisempi. Porukat joskus jo aamupäivällä teki lähtöö ja sano et ne menee jonneki suomalais-kiinalaisee joulukirkkoo. Jassoo. Sisso, sano porilaine. Hyvä vaa et lähti. Heti ku ne pani oven kii, mä kiipesin vaatekaapin ylimmälle hyllylle ja menin nukkuun puhtaiden pyyheliinojen väliin. Ihana rauha. Mä sainkin ottaa oikeen makeet unet.

Hoh-hoijaa. Täytyy sanoo, et se joulurauha taitaa olla mun juttu. Joulurauhaa vaa kaikil teil muilleki! 

Arkijoulu

Ihmisel o tähä ikkää mennes ollu jo montaa lai jouluu. Ihmisel mää täs tarkota kai itteeni. On ollu hauskat ja jännittävät lapsuude joulut. On ollu nuaruude joulut, jollo koko joulu tuntu vähä tyhmält ja tyhjält touhult. On ollu yksinäiset joulut. On ollu perhejoulut. On ollu onnelliset ja onnettomat joulut. Jokusin jouluin o ollu läheisteni sairaut tai muit onnettomuuksii ja jokahetkine mure sydänalas.

Mää ole vissii alkanu tulemaa lapseks jällee, ko mitä vanhemmaks ole tullu, sitä helpommi o tullu semmone lapselline jouluilo ja juhlamiäli.

Elämäni aikan mää ole viättäny yhde korpijoulunki, silloko me jouluks 2006 ajettii Tohmajärve korpee Venäjä rajal miäheni kans. Miähel oli sillo siäl vuakral mökki, ko hän oli pitäny siäl mehiläisii. Yläpual oleva kuva o muisto siält mee korpijoulust: jouluvaloil koristettu joulukuusi pihal. Oli meil siäl kyl kuusi sisälläki.

Yhtää jouluu en ol viäl ollu ulkomail.

Tämäkertasee jouluu vissii sopis nimitys arkijoulu. Ei mittää kummempaa. Ei mittää suurempii murheit just nyte, ko et tartti tähä päivää eli autoauttoo astikka ol töis ja oli olevanas stressi ja kiiru. Seki o kyl onni, jos ei ol sen suurempii murheit. Se o suuri onni, ihan oikee juhlaa, jos tarkemmi ajattellee.

Hyvä joulu toivottelemine alkaa jo tuntuu silt, et mää häipysi jonnekki valla pimentoo. Emmää minkää häivy, tääl mää ole. Varmaa joulun tavallist enämpiki kattele toisii plokei.

Mut silti. Hyvvää jouluu kaikil jokka tän joulunne keskelt öksytte!

Koht joulu soittaa ovikelloo!

Mää en miälestäni ol vuaskausii kärsiny mistää joulukiiruist enkä -stresseist. Ole ollu siin onnellises ja helpos asemas, et o ollu mahdollisuus fiirat jouluu ihan omil ehdoillani niinko ole tykänny ja mikä o millonki huvittanu. Ja miähelläni o vähä sama asenne. Joulukuust ei hankit eikä ol paineit jouluruakienkaa kans.

No, joululahjoi ole kyl hiukka tänä vuannaki hankkinu. Ne o must ihana osa jouluu. Oikee erikoisesti niitte lahjoje paketoimine.

Mut tänä joulun onki jottai poikkeuksellist, ko stressaa ja käy hermoje pääl. No, ei itte joulu minnuu hermostut eikä kiiruiseks tee. Päivasto ole jo aikoi sit jutellu koton, et tänä vuan meil ei ol joulusinkkuu eikä -kalkkunaa. Livekallaa ei ol ollu ennenkää. Tänä jouluauttoaterial pitäs olemaa kyljyspattaa. Ko miäs ei tykkää sinkust eikä kraavist kalast, ni mitä sitä sit ain joulun tarttis laittaa piäntäkää määrää. En silti tiä, tykkääkö hän siit kyljyspadastakkaa. Tai tykkäänkö määkää. Mut ole sitä kuullu nii kehuttava, et se alko mu miälessäni paisumaa ihan jouluherkuks. Siin o kyl joulusii aineksii, niinko porsaakyljyksii, kuivattui luumui, inkiväärii ja kermaa. Aika tuhtii tavaraa, niinko jouluruuvvaat pruukaa ol. Muuto ruakalista o viäl aika lai alkutekijöis, paitsi punajuurilooraa ajatteli tehd, semmost mihe tullee sinihomejuustoo. En kyl tiä sitäkää, soppiiko punajuuriloora ja kyljyspata yhtee mut sen näkkee sit jouluauttoehtoosti. No, joulukaakkuuki ole kyl leiponu. Nii hyvvää, et ensimmäine kaakku meni parempii suihii ja täyty leipoo uus.

Tämä tyäviikko enne jouluauttoo o nii kiiruine ja ruuhkautunu ja kaikki myähäs, etten mittää oikee joulu hyväks kerkee tekemää. Se mua täs stressaaki.  Joulu o mul nii tärkee ja ihana juhla, et mun tarttis saad jo etukättee vähä pysähtyy, haistel joulukukkii, kuulustel joululaului, kirjottaa kaikes rauhas kauppalistaa, ol vaa hiljaa.

Tämä joulu al en edes kuvia ol ottanu, niät täytyy tyytyy viimevuatisii. Enkä ol kerriinny plokkii päivittämmää enkä teenkää plokejanne kattelemmaa saatikka kommentoimaa. Viime vuan mää pidi joulukalenteri tapast, päiviti plokkiini joka ikine päivä joulukuu alvust jouluauttoo astikka.

Ja ulkon vaa sattaa ja sattaa ja sattaa lotisee. Viime joulun oli hanket korkeat niatokset, niinko lapsuude joululauluis - niinko täst viimevuatisest kuvast näkkyy. Nyte ei voi ainakaa sannoo, et laps hankeen hukkuu, unhottuu...

Niät täytyy vaa selvit täst vuade viimisest tyäviikost ja antaa joulu tul ko o tullakseks. Tuntuu vähä niiinko olis kutsunu harvinaisii viarait muttei yhtää pannu huushollii viaraskuntoo. Ja vast ko viaras jo soittaa ovikelloo ja astuu sisäl, mää alja kattelemmaa ruakatarvikkeit konttuureist ja jääkaapist ja funteeraamaa, mitä mää viaraal trahteeraisi. No juu, kaakkuu on. Kaffeet voidaa keittää. Ja glögiäki on, ja rusinoit ja manteleit. Ja juu, hyväs lykys kyljyspata ja punajuuriloora o uunis kypsymäs.

Tämä viimine kuva o Ruskast viime joulun. Miäs täs leikittää kissaa. Kuvast näkkyy, et Ruskal ainaki oli hauska sentään. Viime joulu oli Ruska ensimmäine joulu, hänel oli sillo ikkää kahdeksa kuukaut.

*****

Tervetulloo lukijaks, Anniina!

Kesä vai talvi? Kevät vai syksy?

Tämä kuva o otettu tänäpä eli 12.12.2011 Kauniaisis. Ei vois helposti tiätää, et o joulukuu pualväli. Ny pitäs olemaa talvi. Vai onks tullu kesä keskel talvee? Vai syksy vai kevät?

Vuasi takasi näil kulmil (Espoo Viherlaaksos mee taloyhtiö parkkipaikal) näytti tält:

Tämä kuva o otettu 8.12.2010.

*****
Tervetulloo uudeks lukijaks, Vanilja!

Katsomos

Mu lapsuudeystävälläni ja minul o tullu perinteeks et me joka joulu al mennää yhdes jonneki Helsinki fiinii ravintollaa joulupuffettii. Ei me muuto, mukko nämä ravintolat mainostaa ittees ja tarjoo mainospostitukses mukan jouluateria kahdel yhde hinnal. Ja mulleki tullee semmone mainosposti. Lauvvantain kolmannee adventi autton me taas mentii.

Siäl aterial me nyte niinko muullostenki herkuteltii ja juteltii mitä miälee tuli ja muisteltii menneit ja suunniteltii tulevaa ja vahetettii kuulumissii.

Ko praatattii mitä miälee tuli, ni tuli puhet tavallisist pihakasveistaki. Mää yriti sannoo ystävälleni yhdest arkisest lempipihakasvistani jotaki, mut tyssäs siihee, ko en millää saanu päähääni se ihan tavallise pihakasvi tavallist nimmee. Sen ny kyl joka ihmine tiätää ja tuntee. Mut kummalist, et mää muisti se nime latinaks mutten suameks. Ja sanoi sit: "plantago major!" Ystäväni kekkas et: "Ai, piharatamo?" Kyl se o nykyjäs aika tavallist, et mul mennee sanat sekasi ja hukkaa, mut ei ne enne viäl latinaks ol mu päähääni tullu.

Ystäväni o jo päässy eläkkeel ja mullekki se reilu vuade pääst saattaa ol edes. Mää muistuti, et sikko ei ennää saad alennuskuponkei ja molemmat ollaa eläkeläisii, täytyy varmaa tyytyy Hesburgeri joulupuffettii. Mut ehkä me ens vuan viäl päästää jonneki parempaa paikkaa.

Ollaa vissiinki yhdeksä vuade aikan katsastettu ainaki Sipuli, Töölönranta, Royal, Pörssi, Kellariravintola ja Finlandiatalo ravintola, jokuset jo usiampaa kertaaki.

Täl kerttaa oltii Katsomos, aika uudes ravintolas. Emmää ainakaa enne semmosest ol kuullu. Olisko se rakennettu vanha elokuvateatteri paikal?  Ravintola oli nii erikoine, et täyty harvinaise paljo kattel ympärilles ja ihmetel et mitä tämä kaikki ny oikee tarkottaa.

Herkut Katsomos oli hyvät ja maukkaat. No... joka tahtoo kinkkuu, lanttulooraa ja sallattii, sen ei paran tän men syämää. Ainoot perinteiset jouluruuvvaat tääl taisi ol joulumakkarat ja keitetyt perunat ja leipä. Eikä jälkiruuvvaks ollu luumukräämi se paremmi ko jouluhalkookaa.

Mut melkei nämä herkut jäi sivuroolii, ko ravintola oli nii ihmeelline... sanosinko absurdi. Vast jälkikättee mul alko valkenemmaa, mikä se katsomo oli ja misä me oltii. Mul tuli semmone aaninki, et me ei oltu katsomos, me oltiinki näyttämöl.

Katsomos oli nämä juhlalliset taulut, joitte arvokkaat henkilöt, mitä liä kuninkaallissii, ritareit, paavei ja muit arvohenkilöit, katteli meit totisinas prammeitte kultaraamie sisält.

Seinät oli piukkaa täyn taului, lähinnä ne esitti ihmisii, mut oli tauluis ihmisiks pujettui tärkeenäkösii koiriiki. Kissoi ei ollu.


Joistaki tauluist tuli kyl semmonenki tunnelma, et raamit oli pääosas ja niitte sisäl olevat mustavalkoset hahmot sivuosas.

Absurdii tunnelmaa lisäs epäsymmetriset tilat (vai oliks se epäsymmetrisyys vaa vaikutelma?) ja vinot kattopinnat, läpinäkyvä ja heijjastava klasikatto, erikoiset lamput, valoje ja pimmee vastakohta, ainaki tähä vuade aikaa. Ja sit viäl joulukoristukset kaike lisäks.

Täytyy sannoo, etten toises näi erikoises ravintolas ol taitanu ollakkaa.

Kissat vartoo joululahjoi?

Yks ystävä lähetti mul lehtikirjotukse, jos valistettii ja muistutettii siit, et kissatki kaipaa joululahjoi yhtläi ko ihmiset. Tämä Aamulehde kirjotus kertoo Kaunost ja Pekost, joil o tilattu joululahjat naapuri isännält. Tämä o värkänny aikasemmi omal kissalles möki vanhoist mehiläislaatikoist. Ja Kauno o nähty vaivihkaa käyvä ottamas nokosii naapuri kissa mökis. No, ny naapuri isäntä o luvannu reerat samallaiset Kaunol ja Pekol ja kummallekki viäl omat. Mää kyl veikkaa, et täsä voi sattuu sillaiki, et Kauno jatkaa päivänokoste ottamist naapuri kissa mökis ja naapuri kissa muuttaa Kauno mökkii.

Jaaha, kyl varmaa kissat vartooki lahjoi. Ko tiätäs vaa mitä lahjoi. Viime vuan mää osti Ruskal miälestäni oikee hiano vaaleepunase lelu, monilonkeroise pehmee mustekala, mut ei Ruska ol ollu siit yhtää innostunu. Mut häne paras lelus o ikivanha pirtanauha, jonka hän o itte löytäny mu vaatekaapistani. Sitä hän vettää peräsäs ja kantaa ympäri ja ettiistakasi ja jokapual.  Välil se nauha on mee sänkys aamusti ko herätää. Välil se o ovesuus ihan ko se tahtos lähtee ulloos. Ja välil - aika ussei - se o Ruska ruakakupi viäres.

Tämä o tavalline näky: Pirtanauha Ruska ruakakupil (viäreine kuva). Mul ei ol viäl selvinny, onko tämä nauha Ruska miälest saalis, jonka hän tua einespöytää lisukkeeks. Vai onko se häne kaveris, jol hän trahteeraa ruakaa ja vettä?

Ruskal o vanhoilt kissoilt perinnöks jääny hiano punottu kori. Semmone oikee kissoi varte tarkotettu. Hänel o ostettu pehmee iso pesä. Hänel o ostettu toinenki piäni ja nätti pesä, josa o häne nimes mukaa ruskalehtii. Ja muutonki soppii häne väreihis. Ei ol mikkää näist pesist eikä kori kiinnostanu.

Mut minu korini o Ruskast mukavii.

Täsä kuvas Ruska makkaa minu käsityäkorissani. Esti hän tuuppas kori kanne pois kori päält, ilmeisesti et olis pehmeempi maat. Kuva o otettu eilä ehtoosti ko me isäntäväki kokkoonnuttii kattomaa televisioo. Ruska tuli sammaa selskaapii ja meni nukkumaa mu käsityäkorriini. Ehkä hän kuulustellee täs toisel korval Linna juhlai selostust.

Ja on sanomalehti tai kokonaine lehtipinoki kissa miälest aika mukava paikka funteerat mailma mennoo. Näit erilaisii kissamaisii paikkoi olis vaik kui paljo mut lopeta ny täl kerttaa tähä.

*****
Tervetulloo lukijaks, Simpura!

Joen kaupunki

Jo aikasemmi ole kertonu, et viikko takasi oli käymäs Joensuu kaupunkis. Mul oli valitettavasti nii lyhkäne ja kiiruine visiitti, etten kerriinny oikee yhtää tutustummaa kaupunkii. Juna-asemal saavui perjantain ja samast paikast lähdi kotimatkal lauvvantain.

Sevverra kerkesi kävelemmää siin ihan keskustas, et huamasi miälenkiintose Taitokortteli. Niinko kuvist näkkyy, siäl oli taitoshoppii, punast lankaa ja sinist kammarii ja muit kiinnostavvii pikku kauppoi, jokka oli täyn nättei piänii käsityä- ja taideteollisuustavaroit ja tekstiileit

Näis puareis olis voinu kiärrel vaik kui kauvva. Mut en kerrinny ko muutamas poikkeemaa.

Etukättee oli jo sovittu yhde tyäkaveri kans et käydää jossai kirpputoril. Hän oli valmiiks kattonu sopiva välimatka pääst kirppikse. Se mainosti ittees Itä-Suame suurimmaks. Mut siälläki oli nii vähä aikaa, ettei paljo kerriinny syventymmää eikä osteskelemaa.

Ko Itä-Suames oltii, kyltit oli venäjäkski.

Väkkee oli kirpputoril jo lauvvantaiaamusti paljo ja parkkipaikka täyn autoi.

Tämä oli tämmene ihan pintapualine kraapasu Joensuuhuu.






Kuvist näkkyy seki, ettei sillo viikko takasi Joensuussakaa ollu yhtää lunta. Tänäpä tän Espoosee o satanu hiukka märkää sohjoo, jota kai hyväl tahdol vois sannoo ensilumeks. Saa nähd onko se viäl maas huamisaamun.

Hyvvää huamist itsenäisyydepäivää! 

Uus käsityä

Pitkäst aikaa tuli alotettuu uus käsityä. Lanka o Viron-villaa, tommost liukuvärjättyy. Aika räväkkä väri miähe villapuseroo. Malli ole ottanu Moda-lehdest, ja mallis oli käytetty eri lankaa ja eri värrii, hillity harmaat. Nämä kuvat ei tee oikeut väril, ko tua sinine o sinist eikä turkoosii, jolt se ainaki tämä konnee ruudus näyttää.

Tämmest lankaa o hianoo kuttoo, erityisesti noit värivahetuksii. Kiva seurat, millai vaaleeruskee muuttuu tummaruskeeks ja tummaruskee siniseks.

Jos täst tullee jotaki valmist, miälelläni esittele tätä villapuseroo viäl myähemminki. Viime kerral, ko tei villapaida miähelleni, mul ei ollu mittää mallii ja tei se vaa omast päästäni ja vanhast muistist. Se epäonnistu. Uumapaikka tuli liika löysä ja hartiat krinnas ja muutonki koko paita ihan epäsopiva. Kyl miäs sitä silti urhoollisesti hiuka piti päälläs, mut mua harmitti. Seuraava projekti oliski riistää se vanha pusero ja kuttoo siit jotaki uut.

Tähä kuvvaa hyäkkäs jo Ruskaki. Hänel oli meiniki ryästää lankakerä ittelles. Mee huushollis Ruska o ain joka paikas misä jotaki piäntäki tapahtuu. Esimerkiks jos mää vaik levittele kutime valosaa paikkaa ikkunaviäree, joka sattuu olemaa Ruska kiipeilypuu, ja meinaa ottaa valokuvia, Ruska o heti tiätysti juanes mukan.

Hyvvää toise adventi viikonvaihdet kaikil!

Madeiran mahtavat jouluvalot

Madeira jouluvalot tuli mu miäleeni ko ole just lukenu usseemmist plokeist kuvaust pimeydest, jonka keskel me just ny eletää. Meil Suames o nii lyhkäne päiväki ja päivälläki valo määrä taitaa ol aika vähäne. Yks ja toine o tuntenu ittes väsyneeks ja haluttomaks ja masentunneekski. Lunta varrotaa, et tulis edes hiukka valosampaa.

Äitini ja mää pruukattii matkustel yhdes ja jostaki syyst me tehtii melkei kaikki matkamme syksyl ja monet just tähä vuade aikaa, ko Suames oli pimmeet. Me oltii Turkis, Prahas, Varsovas ja Budapestis. Ja viimise yhteise matkamme tehtii Madeiral syksyl 2003 marras-joulukuu vaihtees. Siäl Madeiral oli mahtavat jouluvalot, eikä me edes kerriitty niit kaikkii näkemää. Joka ehtoo siäl sytty uusii valoi uusil kaduil. Me matkustettii kottii enne enneko kaikki valot oli sytytetty. Ne jouluvalot oli oikee varsinaine turistinähtävyys. Kuvas näkyvät enkelivalot oli tuamiokirko edes Funcahlis, joka o Madeira pääkaupunki. Mee hotelli oli lyhkäse kävelymatka pääs täst paikast.

Äitini oli pikkuflikast astikka unelmoinu matkustamisest. Vanhan hän ihmetteli sitä, mist hän semmose haavee oli päähääs saanu, kirjoist vissiinki. Ko nimittäi hän ei edes tuntenu kettää, joka sillo 1930-luvul olis matkustanu ulkomail. Jonku tuttava tuttava tai sukulaise sukulaine oli kyl käyny Ruattis, siit hän oli kuullu kerrottava. Mut hän haaveili paljo kaukasemmistaki maist mihe hän matkustais. Vanhan hänel oli mahdollisuus matkustel, ja kyl hän oli siit kiitolline, ain matkoil ihmetteli sitä, et matkustamine o nykysuamalaisil mahdollist. Ja hänelleki. Mut Madeira matka jälkee hän sano, et hän ei ennää uusi passiis. Eikä uusinu. Hän eli sen jälkee viäl kolme ja pual vuat.

Täst matkakuvast ja täst tämähetkisest pimeydest mu tuli yks ihan toinenki asia miäleeni, nimittäi ns. Jesaja jouluevankeliumi, erityisesti sen alku. Ain enne ole ymmärtäny ne sanat vertauskuvallisesti. En ol koskaa enne tullu ajatelleeks, et se o ihan niinko suamalaise lumettoma joulukuu alvu kaamoksest kirjotettu.

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus..."  

Väitös

Viime perjantain ja lauvvantain mul oli pikakäynti Joensuuhu. Perjantain oli mu enttise esimiäheni väitöstilaisuus Itä-Suame yliopistos. En ol enne elämässäni ollu tohtoriväitöstilaisuudes enkä karonkas. Ne oli hyvi vaikuttavvii ja kohottavvii tilaisuuksii.

Kuva väitöstilaisuudest. Väittelijä seisoo ja pittää lectio praecursoria -luentoo enne varsinaist väittelyy, ja opponentti ja kustos istuu. Ja yleisö kuulustellee.

Tämä väitöskirja painaa liki kilo. Siin o 524 sivvuu ja 1634 alaviitet.

Erityiseks mun suhteeni tähä kirjaa ja väitöstilaisuutee tekkee mm., et mää ole kirja taittanu ja kanne sil suunnitellu. Mää huakasi helpotuksest ko opponentti sano väitökse lopus et kirja teknist toteutust ei ol moittimine ja kansiki o "ihan nätti". Mul oli semmone pelko et jos mul o sattunu joku paha mistaaki, ko kova kiiru tuli ja aika loppu keske. Piänii mistaakei ole kyl jo itteki huamannu ja neki harmittaa.

Kirja käsittellee norjalaise pastori, ajattelija ja kirjottaja Olav Valen-Sendstadi teologiaa. Hän eli 1904-1963. Tält norjalaiselt o 1970-luvult alkai ilmestyny aika monta kirjaa suamekski, siis häne kualemas jälkee.

Olav Valen-Sendstadi suamennetut kirjat oli minul nuaren opiskelijan tärkeit oma mailmakatsomukse rakennusaineit. Eikä pelkästäs minul, luule et aika monel sama ikkäisel samoihi aikoihi. Niit kirjoi levitettii erityisesti opiskelijoil viidennee herätysliikkee piiris. Väitöstilaisuude kuulustelijoitte joukos oliki monia ikätovereit. Junas paluumatkal joku taisi sannooki, et tämä oli niinko 1970-lukulaiste luakkakokous. Minul oli tunne, et yks ympyrä mu elämässäni sulkeutu. Sen tähde oli hauskaa ja tärkeet ol mukan hankkees ja saad etuoikeus taittaa tämä kirja.

Väittelijä kertoo esipuhhees, et väitöskirja tekemine kesti yht kauvva ko aikoinas Israeli kansa autiomaavellus Egyptist Israelii, neljäkymment vuat. Hän alotti tämä kauvvat ajat takasi töis ollessas ja teki loppuu eläkeläisen. Tyä ohes hän ei pystyny väitöskirjaa riittävästi keskittymmää eikä valmiiks saamaa.

Samasen perjantai-iltan Joensuus oli juhlalline karonkka, jonka väittelijä järjestää vastaväittelijä kunniaks. Täsä kuvas kauniisti katettu illallispöytä vartoo karonkkaviarait. Karonkas oli herkulliset alku- ja pääruuvvaat, jälkiruaka ja kahvi. Puhheit pidettii puali ja toisi. Määki sai valistust vast pari tuntii aikasemmi, et ko tohtori karonkkapuhheessas mainittee nimelt henkilöit, joit hän kiittää, ni näil o velvollisuus kaikkie vastat samas järjestykses ko hee o mainittu. Mul oli syyt eppäil, et minukki mainitaa. Ja ko mainittii, oli varautunu, vaik puhheeni oliki lyhyt ja valmistelematon.

Mää oli aikasemmi ajatellu, ekko kerra elämässäni saa kutsu tämmesee juhlaa, ni kyl tarttee men, Joensuuhu astikka. Miäheni ei tullu, ni mää meni yksi.

Sit vast myähemmi hoksasi, et ei sitä tiä, on mul noit sisarte lapsii, ykski A. joka juur o päässy tutkimaa jottai muinaisliskoje luita. Sikko hän muutama vuade peräst väittelee, ni kyl mää ainaki sitä väitöst mene kuulustelemaa.

Hyvvää adventtiaikaa

Tänäpä oli ensimmäine adventtisunnuntai. Meki käytii päivä kunniaks paikallises Viherlaakso kappelis perhemessus.

Koton o olohuanee ikkunas adventtitähti.

















Kirkkokaffeet nautittii koton kööki pöydä viäres.

Täytyy kai Ruskanki ol fölis ja seurapiiris ko me kaks ihmist kafffet juadaa, toine toisel pual pöytää ja toine toisel pual. Ruska paikka häne miälestäs o keskel pöytää. Hän mennee istumaa tyhjänäs olevaa leipäkorrii.

Mahtuskos tähe mukavaa asentoo? Kori o vähä piäni täl kissal, niät takapuali ja kylkinahka roikkuu valla ylitte. Ei oikee meinaa mahtuu.

Mahtusko tälläi peri, jos pannee ittes oikee piänee kerrää, melkei solmuu? Ei näi piänes solmus kissakaa kauvvaa jaks ol, vaik yritys o hyvä kymmene.

Täytysko hankkii isompi leipäkori?







Hyvvää adventi aikaa kaikil!

Taas o tullu pikkuhiljaa muutama uus lukijaki, ainaki Malli, Teijasbeauty ja Berenice Studio da Bere -plokist Brasiliast astikka. Tämä Berenice o ilmeisesti varsinaine tilkkumestari. Welcome, Berenice, to visit and follow my blog! (On se merkillist mut sitäki tervetulleempaa, en joku brasilialaine tullee liittyneeks Pori murtee plokkii.)

Puutarhaunelmii

Vuasi takasi mää määritteli itteni miälikuvitus-puutarhuriks. Kevvääl kulji ympäri ja oti kuvia luannost ja naapuritaloje ja viaraitte ihmiste puutarhoist.

Sit tuli semmone tilaisuus, et miäheni kans saatii viime suven pittää laina- tai adoptiopuutarhaa miähe kototalos, jonka täl hetkel omistaa nuarempi polvi. Saadaa käyd siäl talos vähä niinko kesämökil. On ollu jo puhet siittäki, et ens suven tehtäs sin kasvimaa.

Siittäkös mää innostui, ihan yli äyräitteni. Netist osteskeli  jo ny loka-marraskuus valmiiks siämenii. Niit siämenpussei mää plärrää ehtoisi ja pellaa niil niinko jollai laste pelikorteil. Pane niit erilaisii pinoihi: tomaatit ja kurpitsat, palkokasvit, juurekset, salaatti ja maustekasvit.

Noit keltaste pallomaiste kesäkurpitsoje siämenii mää ostii vaa sitä varte, et tos kuvas ne kurpitsat näyttää nii kauniilt.

Mut kesäkukkii mää vast hurmaannuinki. Niist ostamistani kukkasesiämenist tullee monta läjjää.



Siniset:
- Sinisalvia Blue Angel
- Isonolaana
- Sinisievikki
- Kääpiöritarinkannus
- Kurjenkello

Punaset:
- Salkoruusu (erisävysii punasii vaaleest tummaa ja valkosiiki joukos)
- Silkkiunikko Sperling's Engels Chor (pastellisävysii tummemma ja vaaleemma punasii ja valkosii)
- Kesäleimu Twinkle Mix
- Harjaneilikka Coral
- Idänunikko (lohepunane)
- Koristetupakka Avalon Bright Pink

Tummapunaset (melkei mustat):
- Koreatörmäkukka Black Knight
- Lehtoakileija Bordeaux Barlow

Kelta-oranssit:
- Blomsterkörvel/Orlaya grandiflora (suamekiälist nimmee ei sanot)
- Pensaskrassi Peach Melba
- Kehäkukka
- Kesäpäivänhattu Marmelade

Valkoset:
- Ahkeraliisa Accent White
- Kesäharso Covent Garden

- Kesämalvikki
- Sinikoisokki White Robe
- Lääkärinkukka
- Maitohorsma (valkoinen)

Ja sit viäl valkoset royal weddingit:
- Idänunikko Royal Wedding (monivuatine)
- Hajuherne Royal Wedding (yksvuatine)












Samoist siämenpusseist tullee toisemmoisiiki pinoja, jos lajittellee eri perusteel:
- tammikuus kylvettävä (niit o vaa yks)
- helmikuus kylvettävät
- maaliskuus kylvettävät
- huhtikuus kylvettävät
- toukokuus kylvettävät
- suaraa avomaal kylvettävät

Näist kahdest monivuatisest, valkosest horsmast ja sinisest kääpiöritarikannuksest sanotaa pussi kyljes, et kylvetää maaliskuus "ulkona". Lumihankeenko niit pitäs kylvää, jos maaliskuus o viäl lunta? Vai kukkapurkkiinko enstiks? Tämä o minul arvotus.

Ja vois näit pussei viäl plärät tämmesiinki pinoihi:
- yksvuatiset
- kaksvuatine (niit o vaa yks)
- monivuatiset.

Ja senki mukkaa voi noit lajitel, et mimmosee paikkaa niit meinaa pan kassoomaa.

Mut ny ole alkanu ajatel et millai hyvänenaika mää saa näit kerrostaloasunnos kasvatettuu tammikuust alkai.? Ja viäl kissahuushollis? Esti kyl suunnitteli, et koton näit tarttee yrittää kasvattaa. Mut naps, kekkasinki hyvä idea.

Mää katteli tyäpaikkallani yht valosaa käytävää sil silmäl. Se vois ehkä ol ihanteelline taimie kasvatuspaikka. Se on hyvi valosa paikka, mut siin ikkunoitte yläpualel o semmone mukava lippa, joka just sopevasti siivilöittee valloo. Santpauliatkaa ei pala, vaik aurinko paistaa suaraa. Varovasti mää esitinki ehdotukseni jo yhdel kukkavastaaval, ja hän näytti vihreet valloo. Hän keksi heti muitaki yht hyviä ja valosii paikkoi, jois kukkii vois idättää.

Tämä kuva o otettu tyäpaika kukkakäytävält  viime suven. Meil alko sillo toises osas talloo remontti, ja sen tähde kaikki kukat siirrettii täl valoisal käytäväl. Isoje ikkunoitte viäres o ikkunapenkki kukkasii varte ja istumapenkki ihmisii varte. Täl hetkel istumapaikatki on varattu suureks osaks kukkasil. Remontti valmistuu jouluks, ja sillo kasvei siirrretää taas omil paikoilles ympäri rakennust. Mun tyäpaikassani o iso piha ja puutarha ja paljo sisäkukkii. Pääasias vapaaehtoset viherpeukalot hoitaa näit talkooperiaatteel.

Ei tää asia viäl varma eikä lopullisesti sovittu ol, mää vast ole esittäny kysymykse ja ehdotukse. Mut jos tämä toteutuu, tehdää ehkä semmone sopimus, et mää saa idättää kukkii sovituil paikoil ja sitävastaa anna talol kesäkukkii. Jos nimittäi idättämine onnistuu.

Nyte oikee jo vartoo ens tammikuut. Sillo saa kylvää ensimmäiset siämenet. Ensimmäisen olis sinisalvia Blue Angel. Kuvast päätelle se o loistava sinine.

Mul ei ol minkäälaist kokemust ennestäs kesäkukkai kasvattamisest. Mitä ny lapsuudestani muista jottai rinkeplummui ja kosmoskukkii. Jos mää olsi viisas ja varovaine, mää olisi esti hankkinu vaa muutama siämenpussi, ja kaikki semmosii et voi kylvää suaraa kukkapenkkii. Mut mää lumoudui näitte kukkase kauneutee pelkästäs kuvie perusteel ja meni hankkimaa vaik mitä vaikeesti kasvatettavaa ja hoidettavvaa. Antaas kattoo kui hyvi yritykseni onnistuu taik menneekö pahasti mönkää. Oliski varmaa enstiks pitäny kyssyy viisaammilt.

Sitäki mää ole koko aja funteerannu, ekko tämä elämä o nii kovi epävarmaa. Ei sitä tiä, onko meist edes ens suven menemää sin miähe kototalloo. Voidaa vaik sairastuu.

Kerrotaa, et Martti Luther olis aikoinas sanonu, et vaik huamen tulis mailmanloppu, tänäpä täytyy istuttaa omenapuu. Sitä vois ehkä soveltaa, et vaik ens suven tapahtus mitä yllättävvää tai ikävää, mää ainaki tänäpä osta siämenpussi ja suunnittele, mihe mää se kylvä ja millai se taimeks kasvata.

Ne nettikaupat, joist mää siämenii tilasi, oli valla miälekiintosii. Toine oli Vesa siämenliike Poris ja toine  Joyseeds.