Parihyppy ja muit mahtihyppyi

Pentuje lähdöst o kulunu aikaa. Tänäpä tuli viikko Hilda ja Namu lähdöst ja huamen tullee viikko täytee Hartsa ja Tindra lähdöst. Täsä viäl viimiset hypyt.

En menis vannomaa, ketä nua ensimmäiset hyppääjät o. Namu ja Hilda, Hilda ja Hartsa vai Namu ja Hartsa? Mut kymmene pistee parihyppy joka tapaukses. Huiska peräs hypätää. Mää heiluta huiskaa ja Merja eli Naukula mamma ottaa kuvia.

Täsä o Hartsa ja Tindra, etuvarpaat hauskasti harallas. Ruska kattelee takan.

Hyppyvooros Hartsa.

Hildal kävi tuuri, hän sai saalii kii.

Hartsa laskeutumas laatteel.

Namu kauniit tabbykuviot näkkyy hyvi.

Suuri saalistaja o siirtyny katsomoo ja saalis suus kattelee siskoje hyppyi.

Ruska-mummuki innostuu.

Hauska (alivalottunu) kuva Ruskast. Etukäpälät o muuttunu siiviks.

Näyttäs Namult. Vai mahtaaks ol Hilda, en ol varma.

Täsäki Namu ilmas.

Namust tuliki monta hyppykuvvaa.

Väsynet porukkaa...

Viikko ilma pentui o menny meil rauha merkeis. Miäs oli mail, ja me "flikat" oltii kolmestas koton. Ruska ja Rauha nukku yät ja päivät. Mut joka aamu ja joka ehtoo heil tuli riahukohtaus ja he karas kaikki mattot läjjää. Ja leikki leluil. Hmm.

Mää kaipaili pentui. Ruska hiukka miukuili - olisko hänki kaipaillu? Pennut oli Ruskal mukavaa ajaviätet. Rauhast en pystyny näkemää, et hänel olis ollu mure pennuist tai ikävä heit. Väsyny hän oli. Kuka tiätää...

Pennuist o kuulunu hyviä uuttisii. Kaikki o asettunu uutee kottii oikee luanikkaasti vaik hiukka heki o miukuillu ja kaipaillu kavereit emmoo. Ainaki muut paitsi Namu, joka muutti Naukulaa, Sulo kaveriks. Siäl oli tuttu ihmine ja toine kissa eikä ehkä aikaa itkee emo perrää.

Perheet o saanu piänii apureit, jokka häärää joka pual misä ihmisekki o. Hyvvää jatkoo mää heil kullanupuil toivottele, ja hee perheilles.

Kuvat: Merja Lainio.

H-pennut ja hee emos - ja mummus

Tämä oli viimine yhteine päivä kaikkie pentuje kans.

"Naukula kuvapalvelu" o viimisee astikka ahkerasti ottanu kuvia pennuist ja hee emostas ja mummustas. Nämä kuvat o otettu viime pyhän 15.2. ko pennut oli päivää ylitte kolmetoist viikkoo ja tasa kolme kuukaut. Täs tullee pentu-emo-kuvia, jokkaine pentu kahdestas emos kans.

Liikuttava kuvasarja vai mitä? Tindra anto lähtösuuko emol?

Tämä o nii sulone kuvasarja, et mää meinasi ihan pökrät ko mää näi nämä kuvat. Millai o mahdollist et Merja sai nämä suloset hetket talletettuu kameral kuviks.

Tindra synty esikoisen ja hän o sattunu ottamaa semmose rooli, et hän hoitaa muit, nualee ystävällisesti millo ketäki millo mistäki paikast. Ussei hän pessee Rauha-emo korvii tai nualee tämä poskii. Minnuuki nualee nenäpääst jos ollaa liki toisiimme.

Täsäki (keskimmäises kuvas) hän lipasi Rauhaa, eli pussas selvästi. "Rakas emo."

Täsä Namu ja Rauha. Namul o iha samallaine kaula ko muillaki pennuil mukko ruvetaa ottamaa kuvia, hän vettää ittes kaulattoma näköseks, tollai noi vähä niinko kilpikonna vetäs päätäs kilve sisäl. "Namu-asento."

Hilda poseeraa seuraavas kuvas emo kans.

Kuvie ottamist yritettii edesauttaa taas huiska kans. Rauha oli huiskast enämpi tohkeisas ko pennut, ja se näkkyy Rauha ilmeest. Hänel o isot mustuaiset ja vähä niinko lentoo lähdös koko kissa. Kyl pennutki huiskaa seuras muttei he jaksanu kovi kauvvaa ol kiinnostunneit.

Hilda o pennuist ainoo, joka o murissu toisil pennuil. Kaks lelluu o häl nii mialuisii, ekko hän leikkii niil, hän murisee muil ja ilmottaa, ettei muut saa niit ottaa.

Hartsa on täsä rauhallise (ehkä unise) näkösen, ja Rauha-emo vahtaa silmät tarkkan mu huiskaani.

Hartsa on ainoon poikan kaikist isompi pennuist. Reipas pentu, ei missää jääny jälkee likoist. Hartsa soppii oikee hyvi tähä naarasvoittosee pentueesee, hyvälaitase sorttine kollipoika, joka tasavertasesti leikkii siskojes kans. Siis ei mikkää pomottelija.

Hartsa pääsi mummunki kans kuvvaa. Ruska ja Hartsa kummanki silmist näkkyy, et he seuraa huiskutust, vaik istuvatki rauhallisesti.

Ko poseerattaa kuvis ja leikitää, välil tullee nälkä.

Kuvas pennut vartoo innokkaasti ruakaa ja kattoo lautasee, joka o mu kädesäni.

Mää tule ain muistamaa tämä "punapentuee" siittäki, kui he oli hyviä syämää, ainaki tääl meil koton. Kaikkii ruakii mitä mää annoi, he söi ainaki vähä. Näi hyvi ja tasasesti syäväisii pentui mää en ol enne nähny.

Ei ainakaa emostas ottanu oppii, ko Rauha oli piänest pennust astikka syämistes kans oikee varsinaine jukopää. Ei mittää muut emomaido ja kissamaido ja kermaviili jälkee kelpuuttanu ko raksut.

Ei tiä, millai nämä pennut alkaa syämää uusis kodoisas. Varmaa yksilölliset miältymykset ja miälipitteet alkaa vahvistummaa.

Kuvauste jälkee pennuil tullee kova uni. Tämmöses kasas o välistäi kuuma ja pennut nukkuu jo paljo erikseski - tai kaksittai. Täsä o hee viimepyhäset päiväunes.

Eilä ehtoosti Rauha ei ennää menny nukkumaa pentuje kans sammaa huaneesee. Pentui täytyy pittää yät eri huanees Ruska tähde, ko Ruska ei sais pääst syämää hee ruakiis, ettei hän lihhois liikaa. Ko Ruska o leikattu ja häl o kova ruakahalu, hän söis koko aja enämpi ko tarttee. Pentuje taas tarttis pääst syämää nii paljo ko maistuu. Ko pennut o menny ehtoosti nukkumaa, Rauha o ain josaki vaihees maukunu pääst sammaa kamarii pentujes kans jos ei ol menny sammaa aikaa ko pennut. Muttei ennää eilä. Mu tuli haikee ja surulline olo, mutte yhtää patistanu Rauhaa pentuje kans. Päivasto käänsi miälesäni se asia sillai, et mu täytyy ottaa oppii Rauhast. Se o elämä laki, et pennut lähtee mailmal, eikä hee perrääs paljo kysel. Siis luultavasti Rauha ei kysel. Mää kyl kysele tiätysti. Kissoje mailma o erilaine ko ihmiste.

Ko Ruskalt lähti kahdet pennut, ei hän ainakaa ollu moksiskaa vaik pennut lähti menemää. Päivasto näytti oleva hyvi tyytyväine pennuttommaa elämääs. No, viime kerta oli vähä erilaine, ko yks pennuist, Rauha, jäi kumminki kottii. Ruska pualest varmasti Rauhaki olis saanu lähtee.

Toisaalt viime suven Ruska ja Rauha otti mutkattomasti vastaa Rauha sisko Elli, joka tuli meil kolmeks viikoks hoitoo. Elli kyläreisust meil kerrotaa tääl ja tääl ja tääl. Se jäi mul arvotukseks, muistiko he perältäki toises vai mist oli kysymys.

Ei nämä postaukset H-pentueest ihan täysi tähe loppunu. Kyl joku loppuhuipennus viäl varmasti ja toivottavasti tullee. Huamen o eläinlääkäri ja kaks pentuu lähtee huamen perjantain ja kaks lähtee lauvvantain. 

Liikuntataiteilijoit ja jahtimestari

Hilla uus perhe anto Hillal uude kutsumanime: Tindra. Nimes o miälikuvitust ja kissamaist särmää ja ytyä, pehmeyt ja notkeut. Ainaki minu kankeel kiälelleni tämä tarjoo hyvä notkeusharjotukse. Ole jo pari viikkoo harjotellu tätä nimmee ja keksiny lissää lempinimiä. Tindra: Tintra, Tintruska, Tintsu, Tinsku, Tinde, Tindrukka... En ol kumminkaa viäl viittiny julkistaa nimmee, enneko varmisti perheelt.

Niinko tiädätte, yks pennuist, Namu, mennee Naukulaa. Kolme muut muuttaa lapsperheesee. ja kaikkie uus koti o pääkaupunkiseudul. Tindra, Hilda ja Hartsa perheis o kaikis sama ikkäine, hiukka toisel kymmenel oleva flikka. Tindra perhees tämä flika lisäks ei ol muit lapsii, Hilda perhees o kaks vanhempaa poikaa ja Hartsa perhees yks nuarempi poika.

Tindral ja häne uude perhees tyttäreel o yhteine harrastus: balettitanssi. Niinko tiädätte, kaikki kissat o loistavii liikuntataiteilijoit luannostas, ja kyl he balettitanssijoistaki käy. Ja sit jos vähä harjottellee, ain vaa paranee.

Täsä nähdää ko Tindra harjottellee solistist tanssiosuuttas balettii La Balle Rouge. Varpail nousu o aika hyvä.

Ja täsä o Tindra karakteritanssi sammaa balettii, nimeltäs Kärmetango Adagio.

Vaikkei uskos, ni tämä punapallobaleti koreografia taitaa ol Ruska-mummu käsiallaa. Ja libretos o kuulemma varpaat pelis pentuje isäl Onnil.

Mää en oikee hallitte tota balettiranskaa enkä balettitermei, niätten voi ko valittaa, jos o virheit.

Kyl Hildaki ossaa. Kattokaa vaik.

Mikä köykäne ilmaliito! Lentävä kissa tämä Hilda.

Kuvas näkkyy koko perhekunta. Liitävä Hilda takan o Ruska-mummu ja Rauha-emo. Vasemmas syrjäs makkaa Tindra ja kuva oikees laidas o Hartsa ja tämä takan Namu.

Täsä Namu hyppää samal tasol, muttei yht kaukaa. Täsä o kuvattun hallittu ja höyhenekevyt alastulo. Ei edes tömähdyst kuulu.

Hartsa lähtee just lentoo.

Tätä heikunkeikunasentoo Namu saattaa tarvit Naukulas, sikko hän Naukula mamma kans esittää siäl asuval serkulles Sulo Salamatassu -lauluu.

Aika notkeit taitureit. Ei uskos, et viime joulukuu alvus nämä piänet vast harjotteli pysymist huteril jalvoillas.

Hartsa taipumukset näyttäs hiukka enämpi viittaava jahtialal ko balettitanssii. Hän ehkä kehittyy mestarihiipijäks, lyämättömäks vaanijaks, mahtiloikkaajaks ja serkkupoikas Sulo lail salamatassuks.

Rauha-emo seuraa jälkikasvus harjotuksii ja seisoo rennosti koritooli karmil. Tasapainoo ei häne tartte harjotel.

Lopuks viäl yks primadonnakuva pari viiko takkaa. Tindra primadonna emos Rauha kainalos.

Kuvat: Merja Lainio. 

Matkani pentuje syntymäst luavutuksee

H-pennut olis jo valmiit lähtemää, ko he o yli kakstoistviikkosii. Toise eläinlääkärikäynni ja rokotuste tähde mää saa viäl pittää heit ilonani tämä ja ens viiko. Hee luavutettaa neljätoistviikkosin.

Viime pyhän ko "Naukula kuvauspalvelu" kävi meil, pennut oli harvinaise poseeraavaisel tuulel. Ihan itte tultii täl pöydäl. No, täytyy myäntää, et huiskutin oli mu apuvälineenäni.

Hartsa. Luultavasti niinko ilmetty Onni-isäs (Kissakallion Orlando) sama ikkäisen. Ja muistuttaa kuulemma Mikki-isovaariiki (Mikki eli Silkkiturkin Menevä Macho o Ruska-mummu isä). 

Hilda-fröökynä siistii ittees. Hän o koko aja ollu fiini neiti, ja mää ole välil sanonu hänt Lady Hildaks.

Neitokaiset Namu ja Hilla. Namu jää Pinkkitassu kissala kissaks jatkamaa sukkuu ja muuttaa sijotuskottii Naukulaa, serkkupoja kaveriks.

Hilla o piäni trapetsitaiteilija ja balettitanssija alku. Mu miälestäni kaikki kissat tai ainaki melkei kaikki o synnynnäisii balettitanssijoit ja trapetsitaiteilijoit. Tämä harrastus soppii oikee hyvi kaunii Hilla olemuksee.

Koko ihana konkkaronkka. Hilda (vasemmal) kattoo suaraa kameraa. Muut seuraa huiskutint (Hildast seuraava Hartsa, sit Namu ja Hilla).

Kissapentuje syntymä ja kasvu o mul vähä samallaine kokemus ko joku pitkä ulkomaa matka. Reilus kolmes kuukaudes kerkee tekemää vaik mailmaympärysmatka. Matkal o tärkeet et o seuraa. Varsinki jälkikättee o hianoo muistel matkaa jonku kans. Ko o matkaseuraa, jää enämpi muistoi, ja niit voi vahettaa ja tarkistaa. Yks muistaa yht ja toine toist.

Täst H-pentuje reilu kolme kuukaude matkast syntymäst luavutuksee jää erikoise paljo matkamuistoi, ko o ollu matkaseuralaisen ahkera valokuvaaja, Merja "Naukula kuvapalvelust". Kissaisäntäki eli kasvattaja, Mikko, o tehny seurantakäyntei ja osa ajast tiiviisti seurannu pentui ulkomailt käsi. Pinkkitassu I-pentuee emäntä Johanna o ollu kans matkaseuran ja ollaa voitu vertail pentui keskenäs. Pinkkitassu I-pennut synty täsmälles saman päivän ko nämä H-pennut. Ja oma miäs tietysti - ja häne humoristiset ja ystävälliset kommenttis. Ruskaki o ollu matkaseuraralaisen. On ollu mukava , millai Ruska isoäiti roolis suhtaantuu pentuihi ja näitte emmoo Rauhaa.

Lisäks o käyny paljo viarait. Vähä yllättävvääki, et varsinki Ruska on näyttäny nauttiva viaraist ja ollu mukan esittelemäs pentui. Jos ollaa oltu seurustelemas viaraitte kans olohuanee pual ja pennut o ollu omas kamarisas, ni Ruska o kyl mialuummi ollu ihmiste seuras ko pentukamaris. Sikko o menty pentui kattomaa, Ruska o tullu mukkaa. Toisaal Ruska o nauttinu niist hetkist ko o saanu ol mee kans ainoon kissan, sil aikaa ko Rauha ja pennut o ollu omas huaneesas.

H-pennut o ollu ihmeellise kesyi ja rentoi tapauksii minnuu kohtaa. Heit saa makkuuttaa selläälläs sylys ja roikottaa käsivarrel. Näis pennuis o kaikis mollamaijaretkalee taipumuksii. Täytyy toivoo, et tämä rento luattamus siirtyy hee mukanas ja kohdistuu hee uusii ihmisiis.

Eikä nämä ol viarastanu uusii ihmisii. Vaik o tupa täyn viarait, he nukkuu tai leikkii eikä ol moksiskaa ihmisviaraist.

Rauha o ollu lempee ja hualehtiva emo. Kovilt kyl otti. Rauhal tuli leukaa ikävä akne mut se parani aika vähäl hoidol. Korvist lähti karva, kuulemma hormoonit vaikuttaa. Turkki oli synnytykse jälkee karhee ja kuiva. Kolme uut juaksuuki o jo ollu imetykse aikan. Rauha o ollu naamastas valju näköne posket valla lommol. Painoo häl kyl o enämpi ko riittävästi. Ny selvästi Rauha o alkanu taas kukostaa.

Hurmaava matka näitte H-pentuje kans. Viäl tätä matkaa o muutama päivä jälliil.

Kuvat: Merja Lainio. 

H niinko Herkkupennut

Neliapila ruakailee. Tämä o ihana näky. Mitä vaa annat heil, ni kaikki maistuu. No, ehkä yks saattaa lopettaa aikasemmi ja joku taas syä viimisetki murenat, mut yleensä nämä syä kaikkii ruakii mitä tarjotaa. Ussei he tyhjentää ensti tämmöse ruakalautase, josa o pussiruakaa tai lihhaa (pakastimest sulatettuu sikanautajauhelihhaa, porsaasydänt tai kypsennettyy broilerii), ja sit he siirtyy maistelemmaa jälkiruuvvaaks raksui.

Leikkei keksitää mist vaa. Esimerkiks täst mikrokuvust ja siin olevast ihmeellisest reijjäst o otettu kaikki ilo irti. Täsä Hilda ihmettellee pyäreet reikää. Heil o paljo oikeit lelujaki, vanhoi ja uusii. Niilläki leikitää kauheesti.

Mikrokuvul o muutaki käyttöö ko leikkimine ja lykkäämine pitki laatet. Siin voi maat, tai nukkuu. Täsä Hartsa.

Nojatuali alt näkkyy Namu käpälät.

Kaikki pennut mitä mul o ollu, o ollu hurmaavii. Silti selvästi erilaisii. Täsä peräjälkee o syntyny kolmet Pinkkitassu sijotuspennut, Ruskal D-pennut 2012 ja E-pennut 2013 ja ny Rauhal o ollu nämä H-pennut. Joka pesuees o ollu neljä pentuu.

Ruskal kummallaki kerral kaikki pennut oli eri färisii. Rauhal taas kaikki o melkei sama färisii. Tuntuu et muutenki tämä Rauha lauma o tiivis ja yhtenäine paketti, ihana helppo pentue. Oikee varsinaine herkkupentue. Ruska pennuis oli paljo eroi, kuka tykkäs mistäki ruuvvaast ja kuka ei ehdottomasti syäny mitäki. D- ja E-pennuis näky suuremmat luanne-erotki jo varhases vaihees. En ymmär, onko nämä H-pennut nii sama luanteisii vai minkä tähde mää en paljoo eroi näe. Kukkaa ei ol mahdottoma vilkas, kukkaa ei selvästi ol leikijohtaja ja se joka ensimmäitteeks mennee joka paikkaa. No, voiko ny kissapennuist sannoo, ettei ne olis vilkkait? Totkai he o leikkiväisii ja vilkkait, niinko kissapennut pruukaa ol. Mut sanosi, et aika rauhallist porukkaa. Muttei kukkaa silti ol muist selvästi erottuva rauhalline hissukka tai tarkkailijatyyppi, joka jättäytys erilles ja rauhallisesti tarkkailis mitä muut touhuu ja vast omas tahdisas menis mukkaa. Yhdes porukas karataa ja leikitää, painitaa ja hypitää, nukutaa ja syädää. No, voi nämä erikseski nukkuu varsinki ny ko he o jo näi isoi.

Hilla ja Rauha-emo o nätti pari. Kaks vaaleet kissaa, iso ja piäni. Hilla sai viimitteeks uude kodo, mut on siittäki jo aikaa. Ihmeellisesti hyviä koteja löytyy ja kivoja perheit. Hilla uus perhe o funteerannu uut lempinimmee Hillal mut mää en ny viäl julkist sitä. Puhun ny vaa Hillast.

Pennut o mun ilonani ennää ens viiko loppupual astikka. Pualtoist viikkoo ihanuut. Ens viiko perjantain pennut alkaa muuttamaa uusii perheisiis.

Likoil tuli uni ja he makkaili yhdes nojatoolis. Hartsaa ei huvittanu huilail täsä siskoje kans. Mukko hän sai mikrokuvu alles, ni sit huvitti. Hartsaki alko torkkumaa. Likat eturivis, vasemmalt Hilla, Hilda ja Namu.

Uni tuli kaikil. Nii tuli kuvaajal Merjalleki ja minul. Merja päätti lähtee kottiis ja mää meni maate soffapääl pentuje viäree. Harvo saa päivänokosii ottaa näi ihanas seuras.

Kuvat: Merja Lainio. 

Sianporsaat

"Siin ne makkaa niinko siaporsaat", sano miäs ko täst ohitte kulki. 

Neljä kissanpoikaa

Ahh! Yksi = Hilla. 

Aahh! Kaksi = Hilla ja Namu.

Oih ja voih! Kolme = Hilla ja Namu ja Hilda. 

Apua! Neljä = Hilla, Namu, Hilda ja Hartsa (kuvas oikeelt vasemmal). 

Sin meni jo!