Kissauuttisii

Ruskalt meni valjaat rikki ja mää osti uudet. Nämä o oikee merkkivaljaat, kylläki koiril tarkotetut. Soppii Ruskalleki, on vähä tukevammat ko kissai valjaat.

Jokuset o kyselly, onko Ruska masus pentui. No, kyl merkit näyttää et olis. Jos kaikki mennee hyvi, ni laskettu aika o 7.8. Ruskal o paino noussu, nisät pömpöttää ja häne käyttäytymiseski o ehkä muuttunu. Aikasemmi häl oli jatkuva hinku ja vimma pääst ulloos, ny hän näyttäs oleva rauhallisempi. Kyl hän uloski tullee jos viädää, mut ovekahvois roikkumine ja ovie kraappimine o loppunu. Ihan niinko olis alkanu valmistautuu tulevaa muutoksee. Voi ol et kuvittele vaa.

Täsä ulkoillaa navettosillal ja kattellaa, kuulustellaa, haistellaa ja kaikellai aistitaa mailmaa. 

Kurjemiakat kukkii kauniisti.

Mut jo enne enneko Ruskast tullee toist kerttaa emo, hänest pitäs tulemaa isoemo. Ruska jälkeläisel Didil (Pinkkitassun Dionysos, punatäplikäs) oli morsein Minttunen, ja tämäki vartoo pentui. Niitte pitäs syntymää jo kolme viikkoo aikasemmi ko Ruskal. Enne leikkaamist Didil kerkes ol jo toinenki morsmaikku, mut tämä ei ollu kovinka suapee, näyttäs ettei toist pentuet tul. 

Mää ole "vähä" hidas, olis kannattanu kertoo jo aikasemmi, et kesäkuu 10. päivä fiirattii Ruska ensimmäiste pentuje, Pinkkitassu D-pentuee 1-vuatissyntymäpäivää. Didi ja Minni omistaja Eija oli järjästäny hianot juhlat joho munki oli käsketty. Didi ja Minni oli paikapääl, muut kissaosapualet ei. Oikee mansikkakaakkuki oli leivottu! Ei kylläkä kissoil. He sai juhla-annokse jauhelihhaa.

Pinkkitassu kissala isäntä eli kasvattaja Mikko puhalsi kynttilä ja leikkas ensimmäise pala.

Täsä Mikko pittää sylys Minnii, 1-vuatispäiväsankarii. Minni (Pinkkitassun Diana, sinitäplikäs) saa ny edustaa muitaki kolmee Ruska pentuu. Pennut ei ennää ol pentui, he o täyskasvusii!

Didi ja Minni isäntäväje piti lähtee juhannukse jälkee matkoil ja kissasisaruste tul Koskel pentuhuaneesees viikoks mu hoitooni. Mut kissai isäntä telo jalkas pahasti niät jalka pantii muutamaks viikoks kipsii. Hee matkas peruuntu. Ja sit mulleki tuli vyäruusu. Ei ain kaikki men niinko suunniteltii. 

Unikkoi ja Yyteri muistoi

Tääl talos ja pihas joka täl hetkel o mee puuhamaa ja suvilystipaikka, kassoo vanhastas oranssei unikoit. En tiä, mikä o näitte lajike. Luuli et nämä olis idänunikkoi, mut niis o erilaiset nuput ko mu kasvattamisani idänunikois. Tämä kuva o jo viimevuatine ja täsäki unikot o osittai ylikukkineit ja rähjäsii. Ne o hetke kukkasii. Tänä vuan mää näi ko ne vast alko avvaamaa nuppujas, sit mää lähdi käymää Espoos, ja seuraavaks ne oliki jo kukkineit. 

Vuasi takasi mää kylvi ja kasvati kaht lai idänunikkoo, valkost ja vaalee lohepunast. Unikot iti hyvi ja mul oli taimii hurumykky. Mää istuti niit noitte oranssie viäree ja mualleki pihhaa. Ei ol montaa ennää henkis. Valkosii o onneks ainaki kolme yksilöö. Lohepunasist en tiä ko yksikää ei ol ainakaa kukkinu. 

Valkoset ("Royal Wedding") unikot o mu miälestäni ihanii. Kyl kannatti itte kokkeil näitte idättämist ja kasvattamist vaik sai yli vuade varrot kukkasii ja enää muutama kappale o henkis. Ko nämä ny kumminki o asettunu "taloks" ni kai soppii toivoo et ne levvii. 

Täsä yks Royal Wedding jo kukkineitte oranssie joukos. 

Ja täsä näkkyy kaks kukkaa. 

Ehtoaurinkos otettu kuva toisest paikast. 

Lähikuva. 

Keskustaki o kaunis. 

Hiljakkoi mu siskoni Anna kuskas tän mu toise siskoni Auli lähettämä valmu eli uniko juurako, joka o Aune Kaanaa kantaa. Aune Kaanaa ja minu ikäero oli 40 vuat. Me oltii naapureit 1950-luvul, hän oli siis naapuri täti ja tärkee ihmine mul ja mu nuaremmil siskoilleni. Hän niinko meki jouduttii lähtemää Yyteri Kaanaast ko sin rakennettii tehdas. Mee perhe muutti tehtaa tiält Vähäraumal liki Pori kaupunkii mut Aune osti ittelles talo ihan siit enttise kotos likelt. Hän kävi tehtaas töis siivoojan. Siäl uudes pihas hänel oli monemmoisii kukkasii mut yks sortti oli punane valmu. Mää en ol varma se färist mut mul o muistikuva et se olis viäläki voimakkaamma punane ko nämä Särä talo vanhat oranssit unikot. Enne vanhaa Poris unikoit sanottii valmuiks. 

Mää ole muistellu muutonki tätä Aune Kaanaat. Joskus 1950-luvul ko mää oli al kymmene vuade vanha flikka, Aune sairastu vyäruusuu. Se oli sevvert merkittävä tapaus et se o jääny mu miäleeni. Mu äitini oli sitä miält et nii mukava ko Aune oliki, ni hän ei oikee kestäny sairastamist. Jos häl tuli vaik flunssa, hän oli nii kippee, nii kippee. Ja hän oikee valitti äänees. Voih-voih-oi-joi. Oi-joi-joi-voi-voi. Mää voi kuvitel et ko Aune sairasti nii kivulloist sairaut ko vyäruusuu, hän silloki oli tosikippee. Ja valitti. Syystäki. Mää luule muistavani et hän esitteliki sitä vyäruusuu mee äitil ja isäl. Mut mää en uskaltanu kattoo. 

Aune oli syntyny juhannusautton 24.6. Yleensä hän fiiras syntymäpäiviis, melkei joka juhannusautto. Hän leipo ain ISO kermakaaku ja koristeli se kauniisti ja trahteeras viarailles. Meki oltii häne tykönäs usiampan juhannuksen. Joskus oltii oikee yäseetäki. Hän tykkäs viaraist, ja hänel oli iso tuttava- ja ystäväpiiri. Aune tykkäs lapsist ja nuarist ihmisist. Ja nämäki tykkäs hänest. Aune oli nii lämmin ja ystävälline ja viaraavarane et oli ain hauskaa men häne tykös kyllää. Aune oli naimaton ja perheetön ihmine mut häl oli paljo perheystävii. Hän hoivas viaraitas ja järjästi lapsil tekemist ja pani mukavasti istumaa tai vaik huilaamaa sänkyy päiväunil.

Aune oli mul oikee rakas ihmine, niinko oma mummu. 

Ny o koht juhannus ja Aune syntymäpäivä. Hän täyttäs ny 104. Mää muistele Aunee senki tähde, et just ny juhannukseks määki sairastui sihe ikävää tautii: vyäruusuu. Ja munki tekis miäleni valittaa. Ja valitanki. Troppei on ja ole jo saanu yäni nukuttuu. En tiä millai vyäruusuu 1950-luvul lääkittii. 

Mää ole ollu sev verra huanos kunnos ja sitä enne kiiruine ja menos ja tulos et viäläki se Aune Kaanaa unikko (se jonka mu siskoni toi toiselt siskolt Porist) seisoo ämpäris ja vartoo istuttamist. On jo varronnu reilu viiko. Oi-voi, oih-voih. Toivottavasti se unikko viäl o henkis, suvaittee juurtuu ja mää saa ens vuan nähd se kukkiva. Siskoni Auli uhkas pan matalaks koko kukkamaas. Siit tuliki se ajatus, et Aune Kaanaa vanha valmu sais kasot josaki mual ja jatkaa elämääs. 

Trekoolihaaveit

Täsä näkkyy kui haaveist voi tul totta. Kaks suvvee takasi tämä kasvimaa-alue oli miähekorkuste rikkaruahoi peitos: jualavehnää, nokkost, ohdaket, voikukkaa ja valvattii kasos täsä piukas. Viime suven mää aloti rikkaruahoi raivaamise. Käänsi koko maa parrii kerttaa lapiol ja siilasi käsi paskaruahot ja niitte juuret. Mut ei voi mittää, kyl niit juurepalasii viäläki kasvimaast löytyy, ja on täs mullas varmaa aikamoine siämenpankkiki varastos. Mukko tähe o jo viljelyloorii ja kasvimaapenkkei saatu, kyl täytyy sannoo et haave o käyny todeks. Ens suven o tarkotus laajentaa kasvimaat. Miäs o jo alottanu paskaruahoi hävitykse siit kohtaa.

Kasvimaa alkupääs (täältpäi kattottun peräpääs) o kasvihuane. Sen o miäs askarrellu. Tarveaineet löyty omast takkaa, ainoastas kasvihuanemuavi o ostettu. Mää ole valla otettu täst kasvihuaneest, josa o kastelujärjestelmäki. Vaik oltas viikko kaupunkis, kasvihuanee kastelu toimii, testattu on.

Kasvihuanee penkkei vällii pantii tiilimurskaa. Varastos oli vanhoi hapertunneit salaojaputkii ja ne murskattii tähä tarkotuksee.

Kasvihuanees o ny kassoomas kolmatkymment tomaattii ja muutamii kurkkui. Tätä kasvihuaneunelmaa mää en kerriinny viäl oikee keksimäänkää, enne enneko se oli jo pystös. Tarkotus olis, et tämä o kokkeilukasvihuane ja seuraavaks miäs tekis kestävämmä ja pysyvämmä kasvihuanee vanhoist ikkuna- tai parvekeklaseist.



Täsä kuvas näkkyy suvilystipaika vanha saunarakennus. Sitä ei ol käytetty ainakaa parriikymmenee vuatee. Tänä suven miäs o alkanu lämmittämmää sitä, ja hikiset löylyt tullee, vaik kiuvvas onki hiukka romahtanu.

Kuvitelkaa, et tämä olis punaseks maalattu saunarivi ja viäres lampi, joho sauna jälkee vois suviehtoin pulahtaa ja ottaa pari uimaliiket. Lampi täsä onki, mut täl hetkel se o niin kasonnu umpee, ettei miäli tee sin kasvillisuude joukkoo men plohjaamaa. Haaveis kuulemma o, et joskus tämä lampi saadaa ruapattuu.

Entäs jos lampee ruappaukse jälkee istuttais viäl kaunii valkokukkasellise lumpee? Aah! Lampee laskee oja, joho pualestas laskee kaksiki luannolähdet. Aikoinas miähe äiti o tahtonu, et sauna viäree kaivetaa lammikko. Hän o istuttanu rannal hoppeepaju, sinisii kurjemiakkoi ja vaaleepunasii rohtosuapayrttei. Mää en ol ihmist koskaa treffannu mut häne istuttamas kukat ole jo kolmen suven pannu merkil. Ne o kasonnu paikallas oma onnes nojas lamme rannal vuaskymmenet. Hoppeepaju o aika räjähtäny.



Täsä vähä parempi näkymä lammel päi.

Ja täs lähikuva lammest ja sen kasvillisuudest. Saa nähd käykö nuat lampihaaveet joskus todeks.

Saunatakuse ja puuliiteri vällii jää tämmene valoisa, aurinkoine nurkka. Sen täyttää tehokkaasti kaunislehtine ja rehevä maanpeittokasvi. Se kantaa nimmee vuahenputki. Mamma N. hiljakkoi valisti et Ameriikas vuaheputkee myydää maanpeittokasvin. Mää en silti erikoisesti välit täst vuaheputkest, en vaik sen tuareet lehdet sopis salaattiainekseks. Me tahdottas pääst maapeittokasvist erroo ja tähe välikköö perustaa piäni fadelmatarha.

Mainittakkoo viäl yks mu lempiunelmani. Heti ko mää näi tämä 1950-luvult peräsi oleva vanha Fordson-traktori, mää ihastui siihe. Se o parkkeerattu pahnamakasiini seinä viäree ja ilmeisesti nököttäny täsä paikas jo vuaskaudet, jollei -kymmenet. (Tämä "pahnamakasiini" o koskelaine nimitys, en tiä mikä pahnamakasiini olis Poris, varmaa joku suuli.)

Mää ole haaveillu, et traktori pääsis viäl palvelemmaa kukkaistraktorin. Se pitäs siisrtää parempaa paikkaa likemmäks talo pihhaa ja nävöl eli framil. Sit mää koristelisi se suvikukil. Panisi tukeva, iso kruuku sammaloituneel traktoripukil ja sihe jonku korkeeks kassoova, tanaka taime. Ja täyttäsi kaikki mahdolliset muutki paikat kukil ja köynnöksil, jokka sais kiärtää ympäri traktorii. Ei mua yhtää haittais sekkää, jos kaikki naapurit ja naurismaa aidatki naurais mu touhujani. Olis se vaa mukavaa, jos mää jonaki kauniin kevvään pystysi tämä kukkaistraktoriunelmani viäl polkasemmaa käyntii vaikkemmää muute traktorii liikkeel saakkaa. Mut sihe tarttettas miähist appuu. Toistaseks miäs ei ol kauheesti täst unelmast innostunu, ko siit o keskusteltu.

Ko mää ole tätä jo pitemmä aikaa haaveillu, ainaki viime suvest astikka, ilahdui kovi, ko näi Saaripalsta Saila Routio kirjas Puutarha laatikoissa kuva piänest nätist henkilöautost, joka oli muutettu kukkamaaks. Tämä kukkatraktori-ideani sai heti tuult siipeis al. 

Kissahäät

Sillai siin siit kävi, et Ruskal  (Pinkkitassun Bette, EUR f 23, kilpikonnatabby) tuli juaksu ja sulhasmiäs Maahinen Turruust kiikutettii auto kyytis mee suvilystipaikal. Pariskunna rakkaus sytty heti. Oli aika kiihkeet ja sähäkkää. Sulho oli päällekäyvempi ja malttamattomampi ko Ruska ensimmäine sulhane Sinfonia. Mut muuto aika samasorttine kiltti ja rauhalline kolli. Siittäki mukava, ettei yhtää merkkaillu eikä jättäny hajujälkii.

Täsä Ruska o asemis, tahtoo ilmeisesti hiukka harkit viäl... Seinäs näkkyy Ruska viimesuviste pentuje tekosii. Vanhas talos o muutonki nuhruset tapetit ja pennut pääsi niit hiukka kraappimaa. Ei he pahhaa jälkee tehny, mitä ny vähä...

Ko Maahine jätettii ommii olloisiis yksinäs tutustummaa hääkamarii, Ruska meniki ja avas sulholles ove. Me istuttii sulho emännä kans toises huanees kaffepöydäs ko huamattii et kissat karas perätoukurii ympäri huushollii, Maahine edel tutkimas viarast uut paikkaa ja Ruska peräs.

Aika pia järjestys vahettu. Maahine hullaantu Ruskaa eikä nähny eikä kuullu ennää mittää muut ko tämä morsmaikkus. Ruska karas edel ja Maahine peräs. Ruska olis välil tykänny pittää enämpi välimatkaa.

Maahine o geneettisesti yksfärine punane kissa (EUR d). Hän o ns. noviisi. Tarkottaa sitä, et häne o rekisteröity eurooppalaiskissaks, vaik hän o ollu tavalline tallikissa. Ensimmäiset neljä vuattas Maahine o asunu Kuusjoel Varsinais-Suames. Häne o siält löydetty, testattu ja rokotettu, viäty arvostelunäyttelyy, ja kaks tuamarii o yksimiälisesti hyväksyny häne eurooppalaiskissaks rikastuttamaa eurooppalaiskanna geeniperimää. Eurooppalaine rotu o tiätääkseni ainoo, joho voidaa viäl Suames rekisteröid uusii kissoi rodu ulkopualt. Tämä rodu kaikki aikasemmatki kantaemot ja -kollit o ollu tavallissii maatiasikissoi. Mut ei sunkaa kaikkii maatiaiskissoi void rekisteröid rotukissaks. Siin o tarkat määritelmät, mimmone kissa täytyy ol.

Tätä enne Maahisel o ollu jo yks viralline morsein, eurooppalaiskissa Marenki. Eli molemmat oli jo toiskertalaisii.

Näis kuvis tutustututtaa. Ruska o linnottautunu piänee korrii pöydä ja Maahine lähestyy ja kiahnaa ympäril. Ko Ruska tahtoo huilat ja nukkuu tai ainaki o nukkuvanas, Maahine malttaa hiukka kattel ikkunast ullooski.

Samal pöydäl Ruska kuherteli Sinfonianki kans. Ja sammaa korrii asettautu huilaamaa. Ihan rutiinisti näyttää menevä.

Nyt on oltu koton jo pari päivää. Ruska o ollu aika voipunu ja huilannu kaikki päivät.

Viäl ei ol tiatoo, tärppäskö ja onko tulos pikkukisui. Jos on, tytöt voi ol punatäplikkäit ja (puna-ruskeekirjavii) kilpikonnatäplikkäit ja pojat ruskeetäplikkäit ja punatäplikkäit. Kummallaki vanhemmal o diluutiotekijä, mist seuraa, et joukos voi ol diluutio- eli vaalennusfärisii, siniharmait ja kremejä.

Ny taas varrottaa ja jännätää.

*****

Maahisest voi viäl kertoo semmost, et häne emäntäs hakkee häl sijotuskottii. Ko emännäl o kaks muutaki leikkaamatont kollii, hän joutuu pitämää Maahist eri tilas. Hän tykkäis et Maahisel sais ol koto, josa täl olis enämpi ihmisseuaa. Hyvä sijotuspaikka jo oliki mut kävi nii ikävästi et sijotusisäntä kuali. Maahine o kiltti, ystävälline ja siisti kolli, ei merkkail. Just tullu viis vuat täytee. Jos kiinnostaa, kannattaa soittaa Maahise emännäl, 044 350 3868.