lauantai 29. syyskuuta 2012

EUR d 24


Pinkkitassun Daniel, EUR d 24, nejä viiko ikkäisen. Piänen Dansku pruukas
nukkuu ihmisvauvvamaises asennos. 




















Ko Ruska pennut oli lähteny uusii kotteihiis, mää läheti yhdel plokiystäväl linki Pinkkitassu kissalaa, josa oli Danielist uus kuva. Plokiystävä vastas et maksaaks nämä pennut 24 euroo, ko siäl lukkee EUR d 24. Onks nää jottai rotupentui? Kyl koirapentuje hintaa pannaa nollii perrää.

Millail muullail tota "koodii" EUR 24 voiskaa lukkee ko et se on kissapennu hinta? Jos o ihan ulkopualine eikä kummosemmi vihkiytyny kissaharrastuksee, ni EUR d 24 o ihan hepreaa, tai kiinalaine juttu. 

Mää selliiti et ei se tarkot hintaa. Kyl näitte pentuje hinta kalliimpi o.


Pinkkitassun Dorothy eli Mesi, EUR n 24, neljä viikkoo. 


















EUR tarkottaa rottuu eli eurooppalaist lyhytkarvaa. D o färikoodi ja se tarkottaa creme-färrii. Ruskal ja Sinfonial oli mahdollisuus saad kuut erifärist pentuu:

a  = sinine
d = creme
e = punane
n = ruskee (/musta)
f  = kilpikonna
g = sinikilpikonna

Kilpikonnaa ei pesuees ollu mut muut neljä färrii oli edustettuin.

Pinkkitassun Dionysos eli Didi, EUR e 24, kuus viikkoo. 

















Pinkkitassun Diana eli Minni, EUR a 24, seittämä viiko vanhan. 




















Ruska itte o esimerkki EUR-f:st eli kilpikonnast


Pinkkitassun Bette eli Ruska, EUR  f  22, imettää yhdeksä
viiko ikkäisii pentujas. 



















Viäl nämä koodie selliityksetki o vähä liävästi sanottun erikoisii. Sinine tarkottaa pikemminki siniharmaat. Punane kissa o oranssi tai ruskeeoranssi, millai kukaki sen tulkittee. Kilpikonna o punakirjava ja kaike lisäks ain naaras. Niät onks se kilpikonna olevanas joku färi? Minust kilpikonna ei yleensä ol färi, niinko kissakaa ei ol färi. Kilpikonna o eläin. No, kissaharrastuskoodikiälee o kumminki vakkiintunu tämmene erikoine "färi" ko kilpikonna, joka varmaa o käännös englannist (tortie). 

Eurooppalaiskissarenkaa nettisivuil sanotaa, et eurooppalaisel o hyväksytty kolme färiryhmää ja n. 70 färimuunnost. Färiryhmät o yksfäriset, valkolaikut ja kuviokissat. Mut pysytää ny vaa näis Ruska ja häne pentujes färeis, ko nämäki mennee melkei yli ymmärrykse.  

Nummero 24 tarkottaa täplikäst, ja kaikki Ruska pennut oli näit "24-eurosii" eli täplikkäit. Pentuje isäki o täplikäs, mut Ruska itte o tabby-kuvioine eli nummero 22. Tabbyki o englantii. Vaikeet selliittää mikä o tabbykuvioine kissa mut Ruska kuvist se kyl hiukka klaaraantuu. Tabbykuviot o isoi, kaarevii kuvioit, ei piänii täplii eikä soukkii raitoi. Eurooppalaiskissoil o täplikkää ja tabby lisäks olemas kolmaski kuviomahdollisuus ja se o tiikeri, raitakissa, EUR 23. 

Eurooppalaiskissaharrastuksel vihkiytynneet tiätää heti näist erikoisist merkinnöist, mimmone kissa millonki o kysymykses. Eli jos hän näkkee EUR n, hän tiätää, et tämä o yksfärine musta kissa. Ja EUR ns 23 tarkottaa hopeatiikerii.

Sisso.

Ole kuullu mukavii uuttisii pennuist, näist "24-eurosist"..

Mesi viihtyy hyvi uudes kodosas Helsinki Vallilas. Uutee perheesee kuuluu  kolme vuade vanha  lhasa apso -rotune tyttökoira Pualukka, tuttavallisesti Pualu. Jo ensimmäise viiko aikan he tutustu aika hyvi, mut nyte hee suhtees o viäl syventyny, ko emäntä o ollu töis ja he o ollu päivät kahteepekkaa koton. Oikee rennois ja ystävällisis väleis Mesi ja Pualu o alkanu olemaa. Mesi o kova puuhaamaa emännänki kans, mittää ei voi tehd ettei hän olis mukan, ei edes jääkaapi ovvee avat ilma ettei hän vilahtas heti jääkaapii. Eikä hän pelkää edes pölyimurii.

Didi ja Minni o osottautunu vilkkaiks, energiaa pursuviks ja supersosiaalisks piäniks kissoiks. Didi o tiskannu emännä kans ja kastellu ittes märrääks. Minni o nukkunu ruakapöydäl vaik o kiälletty ja yritetty suhist ja sihist eli ehdottaa kissakiälel et jos voitas soppii, ettei kissat oleskelis ruakapöydäl. Molemmipualise sopimukse tekemine o viäl niinko vaihees. Ko toine mennee syllyy ni toisenki tarttee pääst. Minni o yrittäny hakkee nissää velipoja masukarvoist ja immee tätä mut Didi o pannu lujasti vastaa. Niät vähä ikävä emä nissää Minnil o vissii ollu. Didi ja Minni asustaa Espoo Suamenojal.

Dansku o kans kuulemma kotiutunu oikee hyvi uutee kottoos Helsinki Toukolaa. Hänki (niinko muutki) o kova kehräämää ja seuralline ja sopeutunu helposti ja lyhkäses ajas. Hän o kuulemma ottanu torkkui mm. kattilas ja isäntäs pääl. Ko käy viarait, hän o kiinnostunu näist ja mennee ovel vastaa ja tykkää seurustel ihmiste kans.

Mesi ja Dansku o Pinkkitassu kissala sijotuskissoi. Heil o toivom mukkaa mahdollisuus jatkaa sukkuu. 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Daaliat


















Mää ole ain pitäny daalioit mummuje kukkin. Ehkä sen tähde, et mu lapsuudesani Yyteris naapuri "mummut", mm. Kaanaa Aune, kassootti kukkasänkes daalioit eli jorineit. Mummu hän oli mu miälestäni vaik oikeesti sihe aikaa 50 ikkäise paikkeil, ei viäl mummuikkää.

No, ei mul tiätääkseni ol mittää mummui vastaa. Mut jostai syyst en ol koskaa erityisemmi ollu kallellas jorineihi päi. En ol edes haaveillu jorinipenkist, vaik itteki ole jo mummu, ainaki piänte laste silmis.

Tänä suven mää sai miähe sukulaisemännält piänii joriniplanttui. Hän oli ne itte siämeneest kassoottanu. Mää pisti ne maahaa kahtee eri paikkaa ja eppäili mahtaaks niist mittää tänä suven kerriit tul. Mut tuli. Istuttaisani en yhtää tiätäny, minkä färisii nämä o, eikä planttuje antaja ittekää tiätäny. Ny must o sit tullu jorineittenki ystävä. Kellarii meinaa pan nämä talveks.
























Tämä keltane o mu lempijorinini.
























Kretliiniki o kaunis.












































Ja punane ja valkonenki, valkone o raikas ja soppii kaikkie kans yhtee. Nämä o tämmesii yksinkertasii perusjorineit.

Saas nähd millai mää onnistu näitte talvettamise kans.  Ny mu silmäni o auvvennu jorineil. Siit varmaa seuraa et ens suven mää ruppee kattelemmaa kaupoist ja luetteloist lissää jorineit.

Kuvat o otettu viikko takasi. Sen jälkee o tomaatitki korjattu jorinie takkaa sisäl siin toivos et ne lämpimäs kypsys. Näist kuvist ei yhtää nävy se syksyne tunnelma, mikä tänämpä oli, ko lähdettii Koskelt. Pihanurmi oli täyn syksysii vahteralehtii, ja sade lotisi. Ja tuuli. Oikee hyine ilma. Tuntu et syksy saapu täsä viikovaihtees. 

torstai 20. syyskuuta 2012

Rikkaruahoje raivaamist




















Suurin menestyksemme Koske maalaistalo pihahoidos ei ol ollu kukat eikä vihannekset. Mää ole miälestäni menestyny aika hyvi rikkaruahoje raivaamises. Ja miähel o siihe kas oma ossuutes. Mää oikee ihmettele, et rikkaruahoje nitistämisest o tullu nii tyytyväinen olo. Yläpual oleva kuva o otettu naveto kivijallaa viärest paikast, josa viime suven 2010 kasos miähekorkune nokkos- ja vuaheputkipöheikkö.

Aikani mää katteli nokkosii ja vuaheputkii, jokka oli ain silmis ko ovest astu ulloos. Mut sit rupesi taistelemmaa ja raivaamaa rikkaruahoi. Ensti kitki ne nii hyvi ko pystyi ja sit kahtee kerttaa käänsi maa. Maa, joka paljastu isoje rikkakasvie alt, oli ihan paljas ja musta. Siin kohdas o ohkane kova savimaa.

Se oli erinomast, et maast rupes ihan ittelläs nuasemaa piänt ruahoo. Ei mittää jualavehnää ko pehmeet nurmee. Kai ne siämeneet siäl mullas oli ollu korjus, varronnu vaa et sais valloo.



















Tänä suven nurmi o paikka paiko oikee tuuheet. Miäs o koko suve ajanu piha ruaholeikkuril eikä nokkosil, vuaheputkil tai pujoil ol ollu nousemist maast. Ei, ko uus nurmi ja apila senko levvii pihas.  





















Naveto toisel sivul oli kans korkeet jualavehnää, valvattii, ohdaket, nokkost ja voikukkaa. Oikee rehevän pöheikkön. Viime kevvääl mul selvis, tai mu kälyni, miähe sisko, joka oli käymäs, näytti mul, et täl pual navettoo o paksu kompostimaa. Sihe o ajettu suuret määrät karjalantaa, joka o palanu ja kompostoitunu. Ei ihme et ne paskaruahot oli nii rehevii. Maa o nii köykäst kompostimultaa, ettei tartte ko nostaa maast riakkahuahoi ni juurinas nousee. Heti kevvääl mää oti tinkikseni raivat tämä puale naveto sivustaa. Mut homma o ollu aika hidast.

Nyte vast hiljakkoi sai loppuu saakka maa kuarituks rikkaruahoist. Osa maat ole kääntäny jo pariki kerttaa ja käsi perraannu maast rikkaruahoje juurii. Kaikist pahempi o jualavehnä, jota Koskel sanotaa vikruutiks (tullee ruattist, vitrot). Mää luji jostai puutarhalehdest et jualavehnä biomassast 90 % o maan al näkymättömis. Mut tämmesest kelväst kompostimullast o helppo reppii jualavehnänki valkosii juurii ko kääntää maa ja hiuka siilaa sitä. Ja sitä mukkaa ko nousee uus korsi maast, mää käännä se kohda ja taas siilaa kaikki jualavehnät pois.

Pääasjas tämä alue pihhaa oli koko suve mustal mullal, sitä mukkaa ko mää perkasi ja maa paljastu. Yhdes kohtaa mul o ollu viljelylaatikois kesäkurpitsaa, salateit ja yrttei. Toisee kohtaa mää kylvi salkoruusuu, jokka o kasonnu kaksmetrisiks. Ja mää perusti väliaikase taimitarha, joho ole istuttanu taimii, joil en ol viäl löytäny pysyvää paikkaa.


















Taimitarhas kassoo rehevästi idänunikkoi, joit mää kylvi siämeneest viime kevättalvel ja esikasvati. Näist pitäs tulemaa valkosii ja vaalee lohepunasii. Kaikki idänunikot ei mahtunu sin mihe oli ne suunnitellu ja sentähde pani ylimääräset tähä raivattuu maahaa vartoomaa parempaa paikkaa.



















Vaik vanha maalaistalo piha kuuluuki ol hiukka villi, silti mää nauti kattel pihhaa ny ko ruahoo o leikattu. Kukkamaat ja pensaatki o ihan erimoisii, ko ympäril o matalaa ruahoo.



















Jos joka paikas o ylivalta isoil rikkaruahoil, ei kukkasänketkää näyt yhtää miltää. Silmä kaipaa rehevä vastapainoks avaraa ja ilmavaa.




















Me ollaa ny kahten suven oltu tääl miähe kototalos niinko kesämökkiläisin. Suurin ilo o mul ollu se, et rikkaruahoist ollaa saatu yliote. Mut tyät se vaatii. Toistaseks mää tykkää kitkemisest ja raivaamisest. Kai senki tähde, et se tyä palkittee tekijäs nii hyvi. Jos sitä ny tyäks voi sannoo.

Koko tämä viiko mää ole ollu yksinäni koton Espoos. Miäs ja kissa o ollu Koskel. Ruskal o siäl ollu mukavempaa, ko hän o saanu päiväsaikaanki seurustel ihmiste kans. Koton hän olis joutunu olemaa päivät pitkät yksinäs ko mää ole tyäs ja miäs Koskel. Koskel lämmitettää puil ja Ruska nautii kauheesti siit pesälämpimäst. Pentujas Ruska ei vaikuttas kaipaava, ihan tyytyväisen hän o huilaillu ja vetäny henkee. 

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Perennoit ja muit kasvei

















Kellohyasintit o korkeit ja on kukosti elo-syyskuus monta viikkoo.

















Rantakukat näytti kevvääl kualleilt, mutta isoiks puskiks ne kasos suve mittaa.


2011 suvel sai Plantagenist valkat pari perennaa palautettui purkkei vastaa. Mää oti kaks laventellii, jois toine selvis talve yli.






























Viime suven hankei mustilahortessoit ja istuti niit iso kukkamaa reunaa. Tänä syksyn ne kukosti ahkerasti.


Pihas kassoo entisestäs paljo liljoi. Tämä kukosti yhten viimisist ja tuaksuu ihanasti.














Täs toine Citronella-liljoist, jokka ole itte istuttanu. Mää luuli, et kaks Citronellaani oli kuallu talve aikan. Enkä oikee tarkkaa edes muistanu, mihe kohtaa mää oli ne istuttanu. Vast elokuu lopus Citronellat avas keltaset kukkas. Ne oliki ihan hyvi selvinny talvest mut kukki paljo myähemmi ko mää luuli. Saaripalstal nämä kukki jo heinäkuus. Hyvänen aika mikä ero.

















perjantai 14. syyskuuta 2012

Trekooliraportti



Nykko Ruska pennut o lähteny kottoo, tekkee miäli palat trekooliasioihi. Viime kevvään mää kassooti siämeneest kokkeeks paljo erilaisii kesäkukkii ja muutamii perennoitaki. Tämä suvi ei ollu yhtää passeli puutarhaharjottelijal, kostee ja viilee suvi. Toisaalt alkusuvest oli kuiviiki aikoi, riippu vähä maast, mihe mikkäki kukkaset oli istuttanu.

Yks kukkasist oli tämä vaatimatoin lääkärikukka. Se avas kukkas vast elokuus ja viäläki kukkii.







Lääkärikukka o mul ihan uus tuttavuus. Se o hassu, ko se ottaa oikee pitkät päiväunet ja pittää kukat supullas. Vast ehtopäiväl avvaa valkoset piänet, hyvält tuaksuvaiset kukkas. Kukkie terälehdet o päälipualt punasii ja sisäpualt valkosii.


















Kesäleimu (Twinkle mix) onnistu oikee hyvi siämeneest kassoottaa. Alko jo kesäkuus kukostammaa ja kukki koko suve. Mää istuti kesäleimui vanhaa ruastuneesee rautapattaa ja pani navettosilla piälee. Sopi sihe paikkaa oikee hyvi. Sammaa pattaa mää istuti muutama elämälankaplantu, mut ne ei jostai syyst menestyny, ei niist tullu oikee mittää eikä ainaka alkanu kukkimaa.




















Hyvä menestys oli isonolaanoillaki. En ol ikän enne kuullukkaa, enkä nähny. Matalii, tanakoit ilose sinisii reunakukkasii, nämäki o kukkinu ahkerasti ja pitkä aikaa.

















Kollaasikuvas näkkyy ylärivis harjaneilikka (nupullas), lääkärikukka, kesäleimu ja alarivis isonolaana, kesäpäivänhattu ja sinisalvia (Blue Angel).

Mul oli se käsitys, et harjaneilikat kukkis vast toisen vuatenas, mut kyl ne jo tänä suven, tai oikeastas syksyn, o kukkinu. Kesäpäivänhatut o pikemminki syyspäivänhattui. Vast syksyl o ruvennu kukostammaa. Samallai sinisalviat. Sinisalviat o erikoise voimakkaa sinise färisii, oikee nimes verosii "sinisii enkeleit". Nämä kesäsäpäivänhatut ja sinisalviat ei varmaa edes kerkee kunnol kukostaa enne syyskylmii. Rehevii niist kyl o tullu.

Yks hyvä menestys oli koristemaissi. Ehdottomasti ens vuan uus yritys.



















Samases maissipenkis rehottaa valkost kesämalvikkii, vaaleepunase ja kretliini raidallist malvaa, liilaa kosmoskukkaa. Kaikki kasos yli pualetoistmetriks jollei kaksmetrisiks mut kukostaa myähää. Kosmoskukasaki o ny vast syyskuus muutama hassu auvvennu kukka. Tämä o oikee varsinaine rehotuspenkki. Koristemaissit oli siämenest kassootettui, muut kasvit suaraa maahaa kylvettyi. Kukkapenki syrjäs o vaaleesinist neidonkukkaa, jonka siämenii Korpikankas lähetti pääliskauppaa.

























Kollaasis näkkyy likempää valkone kesämalvikki, kosmoskukka, malva ja neidonkukka. 





Täsä rehotuspenkki näkkyy kauvvempaa nurmiko takan ja kuuste edes valkosen kukkivan pehkon. Oikeel pual o toine kukkapenkki jossa o mm. kesäpäivähattui, sinisalvioit ja reunas isonolaanoi, mut niitte kukat ei täsä nävy.























Sama juttu salkoruusui ko harjaneilikoitte kans. Näittenki piti mu miälestäni ol kaksvuatisii mut kukostaa jo ensimmäisen suven. Nämä salkoruusut o suaraa maahaa kylvettyi.

Jokuset puhhuu slow-bloggaamisest, jos julkasee muutama päivä vanhoi kuvia. Nämä mu kuvani o otettu usseemma viikovaihtee aikan.

Vaik suvi ei ollu puutarha-alottelijal suapee, ni hyvi opettavaine. Mua ei yhtää harmittanu, et yhdet kukat mätäni penkkii eikä niist tullu mittää ja hajuherneet jäi surkeiks, olisko pari hentoo kukkaa ollu. Paljo ole oppinu ja ny tiädä, mitä mu kannattaa ens kevvään kassoottaa jos jaksa. 

torstai 13. syyskuuta 2012

Viimiset hyvästelyt

Didi ja Minni lähti uutee kottoos. Mul iski haikeus, itkuki nousi kurkkuu ja poru meinas pääst ko he lähti. Mut silti, oikeesti ilone tapahtuma se oli, et heil o hyvä uus koto ja kaike lisäks viäl yhteine. Mää voi kuvitel kui lystii heil o ko he saa ritirinna tutustuu uutee huushollii ja uusii huaneisii ja vallottaa kodo omakses. Oikee seikkailu. Ja kui jännää o ko uus emäntä aamusti kulkee kippa kädes ja Didi ja Minni hyppii päi emännä jalkoi ja roikkuu yäpaidahelmois ja Didi maukuu niinko ei olis koskaa ruakaa viäl saanukkaa ja olis nälkäkualema parttaal.


















Pinkkitassun Dionysos eli Didi. Hei sit, Didiliini!

















Pinkkitassun Diana eli Minni. Heippa, Minni-Dianuska!

Mää ole muistellu sitäki, kui ilone kissa Ruska oli meil tullesas ja kui paljo hänest oli meil illoo. Ja on tiätysti vieäläki.




















Täsä o muistelukuva piänest Ruskast joka tuli meil heinäkuus 2010. Hän o täsä kuvas just suuri piirtei sama ikkäine ko nämä Ruska pennut nyte.

Mitäs Ruska tykkäs siit et pennut lähti? Hän o kyl maukunu muutamaa otteesee, ja vois arvat et hän huutelee pentui. Mut ei mittää hätämaukui eikä sen kummempaa. Hän makas eilä ehtoosti pentuje lähtemise jälkee mu sylysäni ja kehräili kovi. Hän o maannu vanhas lempipaikasas keinustoolis. Hän o käyny puskemas miähe ja minu jalkoi. Hänt alko lapsettaa ja hän leikki hiirileikkii. Yä meni rauhallisesti ja hiljasesti. Näyttäs silt ettei Ruska olis moksiskaa.

Mää katteli Ruska pentuje vauvvavideoit  ja pane yhde tähä. Täs pennut o tasa neljä (eipäs ko kolme!) viiko ikkäisii.



tiistai 11. syyskuuta 2012

Rakas romu -haaste ja tunnustuksii

Mää sai kiva haastee Mamma N:lt Muistikirja-plokist. Siit o jo aikaaki, haaste tuli elokuu pual. Tarkotuksen o esitel rakas romu, miälelläs huanekalu.

Mää ole funteerannu tätä aikani ja ny välähti tämä rakas romu. Vanha lullu! 


















Täl lullul o mu äitini leikkiny 1930-luvul. 1950-luvul isäni o kunnostanu lullu minnuu varte ja maalannu se vihriäiseks. Lullu molempii päätyisii o liimattu kukkakuvia ja niitte pääl vedetty lakka. Kukkakuvat o äiti keksintöö. 



















Lullu o aika kolheentunu. Sil o leikkiny kaikki mu kolme nuarempaa siskooni, äitini monet päivähoitolapset, mahdollisesti muutamat mu siskojeni lapsistaki. Ko vanhempaini talo Porist tyhjennettii ja myytii 2007, tämä vanha lullu pääty mu huusholliini. Toistaseks. Toivottavasti joku sisarteni lapsist ottaa joskus korjuu tämä muistorikkaa lullu. 

Se o vanha romu mut silti rakas ja arvokas. Luulisi et museotavaraa. 

Didiki ilmesty lulluu tutkimaa. Mää olsi tykänny et Didi (Dionysos) ja Minni (Diana) olis molemmat tullu lulluu et mää olsi saanu heist kuva. Mut ei onnistunu, ei sit millää, ei millää ilveel. 

















Ettiippäi mää lähetä tämä Aulil virveriikka-plokkii ja Päivil sisäsiistii-plokkii

Ole saanu tunnustuksiiki. Tiina Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -plokist lähetti mul jo reilu viikko takasi tarraklapputunnustukse. Kiitos, Tiina! 

Mää tykkää tarraklapuist ja varsinki tämmesist sydänklapuist. 

Tunnustukse säännöt o nämä: 

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. 
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. 
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. 

Ole saanu tämä tunnustukse jo kahdelt muultaki plokilt Memento Mori Elinalt ja Junnun elämää maaseudulta -ploki Tanskult. Aikasemmi en ol viäl lähettäny tätä ettiippäi mut kolmas kertta toden sannoo. Tämä lähtee viidel riippumati siit, oletteko ja saanu ja kui mont kertaa: 

Ja eilä tuli mukava kukkakimpputunnustus Mummelilt. Kiitos!

Tämä tunnustus ei pyyd mittää, on vaa lämmin kiitos vastaaottajal. 

Kaikki ne jokka vaivautuu tääl mu plokisani käymää, o tsemppaavii plokiystävii. Teil kaikil tämä kuuluu! Kiitos! Ottakaa mukkaanne. 

perjantai 7. syyskuuta 2012

Jäähyväiset vaa jatkuu



















Tänäpä ehtoosti oli aika sannoo hyvästit ja näkemii Mesil. Mesi lähti tutustummaa uutee kottiis, ommaa emäntääs, hianoo kiipeilypuuhuu ja Pualukka-nimisee koiraa. Emäntä viästitti ettei ol tarvinnu ol erotuamarin koira ja kissa välil, vaik Mesi onki suhissu Pualukal. Kiipeilypuu pesäs häl o hyvä turva- ja näköalapaikka. Siält näkkee kaikki, mitä tapahtuu ja kuka liikkuu misäki..

Enne Mesi lähtöö kolmikko söi viäl yhteisest lautasest,




















Ja yhdes he  kolmisi oleskeli ja katteli ja leikki kiipeilypuus, massut kylläisin.



Dansku o Pinkkitassu kissalas kuulemma tutustunu isoisoissääs, joka o sama färine mut eri kuvioine ko Dansku. Hän o pörhistelly häntääs ja köyristelly selkääs, mut ei ol lähteny karkuu. Koiras o hänel enämpi sulattamist ko toisis kissois. Isoisosetäski hän on träffänny. Hänt o kehuttu rauhalliseks poikapennuks, mut on hän leikkinykki ittes valla läkähdyksii. Ja alkanu syömää ja juamaa.

Ero dramatiikast hualimati o hyvä muistuttaa ittelles, ettei nää pennut ainakaa viäl se kauvvemmaks ol lähteny ko Helsinkii.

Kaksikko, Didi ja Diana, jäi viäl muutamaks päivää järjästämmää meil ohjelmaa. Diana uudet omistajat o antanu häl nimeks Minni. Didil ja Minnil kävi hyvä tuuri ko he pääsee sammaa kottii. 

tiistai 4. syyskuuta 2012

Jäähyväiset Danskul



Ruska ja Sinfonia pennut täytti viime pyhän 12 viikkoo. Maanantaiehtoosti hee käytettii toisil rokotuksil, minkä jälkee he o luavutuskelposii. Ja tänämpä kasvattaja - ketä mää sano kissaisännäks - haki Dansku. Hän otti tämä tykös vartoomaa uut kottii. Kotonas kissaisännä o helpompi näyttää Danskuu.

Mää suri etukättee mee erroomme, pusutteli ja halitteli Danskuu perusteellisesti. Sikko tämä lähti, ei ollukkaa ennää vaikeet erot. Ruska ei evvääs väräyttäny eikä taitanu pan merkil et yks jälkeläine poistu häne hoivistas.

Dansku o terve ja hyväluantone ja hyvi kehittyny pentu. Kyl hän pärjää. Ja varmasti kasvattaja kattoo häl hyvä kodo, niinko o muilleki kattonu. Tälläi näi mää lohduta itteeni.

Muutki pennut o koht lähdös, Mesi perjantain ja loput kaks ens viikol.


Videois Dansku leikkii velipoja ja siskoje kans klappupeittoleikkii. Kyl sitä o leikittyki. Kui sattuki nii sopeva peitto olemaa vanha nojatooli pääl. Pennut o hajottanu peito, niät siin o pennumentävii läpiä. On se ihmeellist kui piänil ja yksinkertasil asjoil pennut ossaa leikkii ja huvittaa ittees ja toisiis ja harjotel elämää. 




* * * * *
Mää ole saanu joku aika takaperi haastee Muistikirja-plokist ja tunnustukse Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -plokist mut niist sit viäl erikses myähemmi! Kiitos kaunis Mamma N:l haasteest ja Tiinal tunnustuksest!

* * * * *

Tervetulloo lukijaks, Rada!