Kukkaroihu

Vaik ny o jo melkei syksy, meil Koskel o ollu suve värikkäin kukkaroihu, taik -riaha. Mut alotettaa kukkariaha tarkastelu pentuhuaneest. Huane o talo takapäätys ja toine klasi antaa läntee puutarhaa päi ja toine pohjosee tiäl ja pellol päi.

Läntee päi kattovast klasist näkkyy puutarha, joka jää talo ja korkee syreeniaida vällii. Ja oikeel kädel kulkee kylätiä. Mää sano tätä puutarha ossaa "takamaaks", ja siäl o täl hetkel muutama marjapensas ja omenapuu ja pääasias kukkamait. Tiä viäres isoje kuuste al o pitkä kukkasänki, joho mu kälyni o istuttanu komeamaksaruahoo ihan tiä syrjää, kolme morsiusankervoo ja pitkä rivi tulppaaneit, jokka kukosti tääl ensimmäise kerra kevvääl 2011. Käly oli muakannu koko "takamaa" viimisen suvenas enne kualemaas. Hän ei koskaa nähny istuttammiis tulppaaneit kukkivin. Siin oli jottai riipasevvaa ja puhuttelevaa.

Mää ole tiäsyrjää istuttanu näitte mainittuje lisäks kirkkaasinisii ja -keltasii kukkasii, syyspäivähattui (Marmelade), sinisalvioit (Blue Angel) ja kellomaisii isonolaanoi. Näit kaikkii kolmee o mu kokemukseni perusteel helppo esikasvattaa siämenist.



Edes kassoo isonolaanoi, niitte takan ja morsiusankervoje välis sinisalvioit ja niitte takan keltasii syyspäivähattui. Ja viäl niitte takan komeamaksaruahoi.

Täsä o sama tiäviarupenkki tiält päi kattottun. Komeamaksaruahot kukkii vast myähemmi syksyl ja niihi tullee marjapuurofärisii kukkasii. En ol tullu ajatelleeks, soppiiks ne lainka noihi sinise ja keltase sävyihi.




Lähempän pentuhuanee klassii o tämä rehevä daaliapenkki, josa o toises pääs sinipunasii syysleimui (ei nävy kuvas) ja toises pääs samafärisii loistosalvioit. Siihe vällii mun tarkotukseni oli istuttaa muutamii keltasii daalioit vastaväriks. Mul oli käsitys, et takan olevat syysleimut kassois kaikist korkeemmiks ja daaliat olis matalempii. Mut syysleimut onki ihan matalii ainaki ny ensimmäisen suvenas ja daalioist vaa osa sattu olemaa keltasii. Joukos o yks kirkkaapunane, kaks punakretliinii ja yks valkokeltane. Valkone ja punakretliinit sopiski kukkapenki muihi färeihi muttei mu miälestäni kirkkaapunane. Lisäks yks virhe täsä penkis o se, et näit daalioit o pualet liikaa ja ne täyttää koko penki.

Takamaa takaosas o viäl muutama soikio malline kukkamaa. Issoo kukkamaas o vaaleit (valkosii) ja punasii kukkasii. Toises pääs o mm. väriminttuu ja valkoalpii ja toises pääs kaunopunahattuu (Magnus) ja valkost kellopeippii. Lisäks kukkapenkis o täytteen yksvuatisii kesäleimui (Twinkle Mix) ja muutamii viisastekukkii. Keskel o daalia, jost mää en tykkää, ko se o kasonnu patimetriseks jättiläiseks.

Talo etupual o kuisti molemmil pualil aika iso kukkamaa. Oikeel (itä)pual o pionipenkki, joka o kukintas lopettanu jo alkusuven. Ei siit sen enämpää. Mut kuisti vasemmal (länsi)pual o toine kukkamaa täydes roihus, niinko näkkyy.

Asiast toisee. Kuisti ryhdistettii tänä suven. Uudet ovetki o tilaukses. Kuistist enämpi erikses myähemmi.



Tätä ilosekirjavaa kukkaroihuu ollaa saatu ihastel viime ja tämä viiko, ko o ollu kauniit ilmatki. Eikä ny syyskuu alvus roihu osot sammumise merkkei. Etualal koivupölky pääl o kaunii syväpunane pelakuu, jonka mää osti toisvuan Plantagenist Espoost. Takan näkkyy violetipunast rantakukkaa täydes kukas ja sen takan o viäl daaliapenkki. Kuisti seinustal kassoo muutamii gladioluksii. Rantakuka juures kukkii valkone malva.

Kaunis rankakukka o ilmeisesti kälyni istuttama. Valkost malvaa mää löysi piha ruahikost ja siirsi sitä kukkapenkkii. Nu ole miälisäni ko malva o alkanu viihtymää ja levinny kukkapenkis. Daaliat ja gladiolukset o mun istuttammiini, daaliat siämenest kassootettui. Mää sai siämenii toiselt kälyltäni, miähe velivainaa leskelt. Mu miälestäni malvat, gladiolukset ja daaliat soppii vanhaa maalaistalloo.

Aikasemmi keskel tätä kukkapenkkii rehotti iso raparperi ja sen lisäks penkis oli pari ruahosipulii ja muit sipuleit. Raparperi ja sipulit mää ole siirtäny kasvimaal.

Täsä viäl joriinit eli daaliat, jokka kassoo seinäviarustal isomma kukkamaa takan. Kahten edellisen suven mää ole yrittäny kasvattaa täsä tomaattei, mut ei ol onnistunu. Jorinit menestyy paljo paremmi. Ny jorineit o liika tihusti, ja jokku jää likistyksii toiste vällii. Kannattais istuttaa pualet vähemmä niät joka joriini sais kasvutillaa ympärilles. Oppia ikä kaikki.



Talo toises pääs, itäpääs, o toine kuisti, jota pääasias käytetää. Kuisti piälee ole istuttanu kans joriineit. Tähe oli tarkotus valkat valkosii. Pari valkost onnistuki tulemaa, mut tuli joukkoo punasiiki.



Yksi punasist o erikoise tumma, varsinki knuppein kukat näyttää mustapuhuva punasilt. Sitä mukkaa ko kukkaset aukenee kunnol, ne vaalenee. Mää tykkää täst jorinist kaikist enämpi. Viime vuan mul ei tämmöst ollukkaa.

Isos kukkapenkis, joka o pääkuisti likel talloo tulles etuosas pihhaa, kassoo sekalaine ja sattumavarane lajitelma kukkasii, usseimmat aikasi suvel tai jo kevvääl kukostavvii. Mut tämä rehevä daalia (Optic Illusion) ja tuaksumiakkaliljat kukostaa just nyte. Miakkaliljat tuli Viherpeukaloilt pääliskauppaa enkä yhtää tiätäny minkä färisii ne mahtas ol. Summamutikas istuti mukulat tähä kohtaa daalia ettee. Kui ollakkaa, miakkaliljat o kaikki sammaa färrii ja soppii prikulles yhtee iso daalia färie kans. Kävi hyvä tuuri.

Naveto edes o jo koko suve kukostanu kesäleimu (Twinkle Mix) vanhas saunapadas. Ja viäl vaa o täydes kukas. Ihan sattumalt jo viime suven 2012 satui istuttammaa kesäleimui tähä pattaa ja huamasi et tämä o passeli paikka niil. Istuti uudestas ja istuta varmaa ens suvenaki, jos tervein ollaa ja puutarhaa voidaa tul hoitamaa. Näit kesäleimujaki o ollu helppoo esikasvattaa. 

Kasvimaallaki kukkii - ja rehottaa. Etualal kesäkurpitsai oikeel pual kukostaa muutamii punakukkasellisii salkoruusui. Kasvimaa vasemmal reunal o rivi rinkeplummui. Ole kuullu et rinkeplummut eli kehäkukat karkottaa tuholaisii. Kasvimaa o naveto viäres vastapäät päärakennust ja heti kasvimaa alvus talost kattoi o muavine kasvihuane.

Kasvimaa komistus o tämä melkei taivait hipova maa-artisokkakasvusto, varmaa ainaki kolme metrii korkee.

* * * * *
Tervetulloo lukijaks, vanha lukija Monika!

Ihanaa suvvee

On saatu nauttii lämpimist ilmoist. Ruska o päivät pitkät ottanu nokosii talo viileimmäs huanees koris, jonka hän o ominu. Ihan tylsäks tullee jo julkast kuvia samast kissast samas koris. Samas huanees Ruskal o ollu kaks sulhast, Mäkikati Sinfonia pääsiäisen 2012 ja Maahine tänä suven. Kummanki kans ollesas hän o välil vetäytyny ommaa korriis ommaa olloos ja antanu ymmärtää et hän tahtoo ny huilat. Ny hän o käyny nukkumas samas kamaris samas koris. Ja ensimmäisii pentujaski Ruska sai hoitaa samas kamaris. Sillo taas pennut miähitti kori. 

Miäs o maalannu talloo viimiset viikot. Ensimmäine maalauskerta o ny tehty. Toine maalaus jätetää ehkä ens suvvee. Ikkunois o viäl kova puuha ja homma. Talo färit o ollu tarkotus ol samat joil talo o ennenki maalattu. 

Täsä o kuva talost enne maalaamist, samast suunnast mut hiukka kauvvempaa. 

Mää ole pikku hiljaa touhuillu pihas ja kasvimaal. Kukkapenkit o jääny vähä retuperäl mu vyäruusuni tähde. Paljo parempi vointi jo on, mut siltä ole aika väsyny ja voimatoin. Tauti verottaa.

Ko talo pihhaa tullaa tiält päi, ensimmäisen vastas o iso kukkamaa. Siin kassoo särkynet sydänt, orvokkii, tappolehtee, talvioo, kurjemiakkaa, vuahejuurt, päiväkakkaraa, vuahekelloo, kurjekelloo, tähkähiataliljaa ja runsaasti sinist ja vaaleepunast akileijaa. Kevvääl kyl ensimmäitteeks sipulikukkasii. En ol tätä kukkamaat enkä muitakaa kunnol päässy siivoomaa ko aikani o ensti menny kasvimaa kimpus. Mitä ny uut ole istuttanu, muutama jorini, jaloleiniki ja miakkalilja. Tämä o sekalaine pualvilli kukkamaa. 

Pionipenki asukkaat o kaikki kukostanu, nämä voimakkaamma pinkipunaset jo enne juhannust. 

Ja nämä ihanat vaaleepunaset juhannuksen ja se jälkee. Kahten vuaten enne tätä o käyny sillai nii, et just ko vaaleepunaset pionit o kauneimmillas täydes kukas, tullee ukkoseilma ja kaatosade ja hakkaa pionit maahaa ja riipii kukat. Siit viisastunneen mää kokosinki iso kimpu pioneit vaasii heti ko säätiadotus lupas ukoilmoi. Mut ei tullukkaa ukkost eikä kaatosatteit tän päi. 

Yks mu lempikukkiini o tämä tähkähiatalilja, joho ensimmäise kerra ihastui Saaripalsta-plokis näkemieni kuvie perusteel. Tätä mää ole istuttanu kahtee eri kukkapenkkii ja se näyttää viihtyvä hyvi. 

Suuri ilo mul o ollu täst tuuheest harjaneilikkapuskast, joka o säilyny viime vuadest. Toivosi kovi, et se siämentäs jatkosaki ja saisi nauttii näist kauniifärisist harjaneilikoist. 

Tääl pihas o kahdes eri paikas jalopähkämöö, joho kans ole kovi ihastunu. Tämä pähkämö täytyy syksyl siirtää toisee paikkaa, ko se rehottaa täsä liika ahtaasti syreenipuska ja toiste perennai välis. 

Viime vuan kukosti yks iso ja komia valkone sormustinkukka. Mää en hoksannu et olis kannattanu kukostamise jälkee leikat kukinnot ja säästää siämenet ja kylvää niit tänä vuan hallitusti. Ny se sormustinkukka oli itte siämentäny ittes nii tehokkaasti, et koko kukkapenkkii ilmesty pehmone taiminukkamatto. Ja lisäks yksittäisii planttui siäl sun tääl. Päivä siin meni, ko kitki tämä nukkamato ja jäti jälliil vaa yksittäisii taimii ja istuti niit eri paikkoihi.

Heinäkuus mun o meininki jatkaa kukkamaitte siivoomist ja kitkee ja kastel kasvimaat. Mustikatki alkaa kuulemma jo kypsymää. Miäs taitaa alottaa ikkunoitte reeraamise. Ja Ruska vartoo toisii pentujas.

* * * * *
Lämpimästi tervetulloo teil, uudet lukijat, joitte naamat o viime viikkoin ilmestyny toho lukijalooraa: Minni, Rajari ja Me Like!

Unikkoi ja Yyteri muistoi

Tääl talos ja pihas joka täl hetkel o mee puuhamaa ja suvilystipaikka, kassoo vanhastas oranssei unikoit. En tiä, mikä o näitte lajike. Luuli et nämä olis idänunikkoi, mut niis o erilaiset nuput ko mu kasvattamisani idänunikois. Tämä kuva o jo viimevuatine ja täsäki unikot o osittai ylikukkineit ja rähjäsii. Ne o hetke kukkasii. Tänä vuan mää näi ko ne vast alko avvaamaa nuppujas, sit mää lähdi käymää Espoos, ja seuraavaks ne oliki jo kukkineit. 

Vuasi takasi mää kylvi ja kasvati kaht lai idänunikkoo, valkost ja vaalee lohepunast. Unikot iti hyvi ja mul oli taimii hurumykky. Mää istuti niit noitte oranssie viäree ja mualleki pihhaa. Ei ol montaa ennää henkis. Valkosii o onneks ainaki kolme yksilöö. Lohepunasist en tiä ko yksikää ei ol ainakaa kukkinu. 

Valkoset ("Royal Wedding") unikot o mu miälestäni ihanii. Kyl kannatti itte kokkeil näitte idättämist ja kasvattamist vaik sai yli vuade varrot kukkasii ja enää muutama kappale o henkis. Ko nämä ny kumminki o asettunu "taloks" ni kai soppii toivoo et ne levvii. 

Täsä yks Royal Wedding jo kukkineitte oranssie joukos. 

Ja täsä näkkyy kaks kukkaa. 

Ehtoaurinkos otettu kuva toisest paikast. 

Lähikuva. 

Keskustaki o kaunis. 

Hiljakkoi mu siskoni Anna kuskas tän mu toise siskoni Auli lähettämä valmu eli uniko juurako, joka o Aune Kaanaa kantaa. Aune Kaanaa ja minu ikäero oli 40 vuat. Me oltii naapureit 1950-luvul, hän oli siis naapuri täti ja tärkee ihmine mul ja mu nuaremmil siskoilleni. Hän niinko meki jouduttii lähtemää Yyteri Kaanaast ko sin rakennettii tehdas. Mee perhe muutti tehtaa tiält Vähäraumal liki Pori kaupunkii mut Aune osti ittelles talo ihan siit enttise kotos likelt. Hän kävi tehtaas töis siivoojan. Siäl uudes pihas hänel oli monemmoisii kukkasii mut yks sortti oli punane valmu. Mää en ol varma se färist mut mul o muistikuva et se olis viäläki voimakkaamma punane ko nämä Särä talo vanhat oranssit unikot. Enne vanhaa Poris unikoit sanottii valmuiks. 

Mää ole muistellu muutonki tätä Aune Kaanaat. Joskus 1950-luvul ko mää oli al kymmene vuade vanha flikka, Aune sairastu vyäruusuu. Se oli sevvert merkittävä tapaus et se o jääny mu miäleeni. Mu äitini oli sitä miält et nii mukava ko Aune oliki, ni hän ei oikee kestäny sairastamist. Jos häl tuli vaik flunssa, hän oli nii kippee, nii kippee. Ja hän oikee valitti äänees. Voih-voih-oi-joi. Oi-joi-joi-voi-voi. Mää voi kuvitel et ko Aune sairasti nii kivulloist sairaut ko vyäruusuu, hän silloki oli tosikippee. Ja valitti. Syystäki. Mää luule muistavani et hän esitteliki sitä vyäruusuu mee äitil ja isäl. Mut mää en uskaltanu kattoo. 

Aune oli syntyny juhannusautton 24.6. Yleensä hän fiiras syntymäpäiviis, melkei joka juhannusautto. Hän leipo ain ISO kermakaaku ja koristeli se kauniisti ja trahteeras viarailles. Meki oltii häne tykönäs usiampan juhannuksen. Joskus oltii oikee yäseetäki. Hän tykkäs viaraist, ja hänel oli iso tuttava- ja ystäväpiiri. Aune tykkäs lapsist ja nuarist ihmisist. Ja nämäki tykkäs hänest. Aune oli nii lämmin ja ystävälline ja viaraavarane et oli ain hauskaa men häne tykös kyllää. Aune oli naimaton ja perheetön ihmine mut häl oli paljo perheystävii. Hän hoivas viaraitas ja järjästi lapsil tekemist ja pani mukavasti istumaa tai vaik huilaamaa sänkyy päiväunil.

Aune oli mul oikee rakas ihmine, niinko oma mummu. 

Ny o koht juhannus ja Aune syntymäpäivä. Hän täyttäs ny 104. Mää muistele Aunee senki tähde, et just ny juhannukseks määki sairastui sihe ikävää tautii: vyäruusuu. Ja munki tekis miäleni valittaa. Ja valitanki. Troppei on ja ole jo saanu yäni nukuttuu. En tiä millai vyäruusuu 1950-luvul lääkittii. 

Mää ole ollu sev verra huanos kunnos ja sitä enne kiiruine ja menos ja tulos et viäläki se Aune Kaanaa unikko (se jonka mu siskoni toi toiselt siskolt Porist) seisoo ämpäris ja vartoo istuttamist. On jo varronnu reilu viiko. Oi-voi, oih-voih. Toivottavasti se unikko viäl o henkis, suvaittee juurtuu ja mää saa ens vuan nähd se kukkiva. Siskoni Auli uhkas pan matalaks koko kukkamaas. Siit tuliki se ajatus, et Aune Kaanaa vanha valmu sais kasot josaki mual ja jatkaa elämääs. 

Viimist päivää

Keltane bougainvillea.

Viimine päivä tääl Santoriinil. Ihan leppoisa lomapäivä, mää istui nettikahvila pöydä viäree tiatokonneeni kans.

Täkäläist romuromantiikkaa. Näyttää ihan vanhalt maitotonkalt. 

Joku päivä mää jutteli hotellini emännä kans. Hän sanoi, ettei kaikki piha kissat häne eikä häne perhees kissoi ol, kaks vaa heil o ommaa kissaa. Mukko he assuu hotelli pihapiiris ympäri vuade ja melkei kaikki muut kulmakunna hotellit tyhjenee ja ihmiset muuttaa mantereel, kissat syksy mittaa kokoontuu hee hotellilles. Heil o talvisi yks piäni huone, joho kissat pääsee sattee suajaa ja josa niil o ruakaa. 

Perhoskissa sivuprofiili. 

Perhoskissast emäntä valisti, ettemmää sitä ol voinu nähd kolme vuat takasi, ko se o vast kahde vuade vanhaki. Valokuvvai perusteel kyl tämä perhoskissa o ihan sen kolme vuat takasi näkemäni pennu näköne. Oli nii tai näi. Ehkä tääl assuu joukko ijättömmii ja ajattommii kissoi, kaikemmoisii, perhoskissoi, hupsukoit ja tupsuikoit, mustavalkosii, nokinennii, sinisilmäsii ja punaraitasii kollipoikii. 

Mää ole oppinu puhumaa täl perhoskissal kreikkaa yhde sana, jonka hän heti ymmärtää: ekso! (en tiä millai se kuulus kirjottaa). Mää ole kuullu, ko hotelli emäntä huutaa kissoil: ekso! Ja kissat tottelee ja mennee heti ulloos aamiaishuaneest. Tulkitti siit et ekso tarkottas: "Ulos!"

Se perhoskissa joho mää tutustui kolme vuat takasi, tahto tul mu huaneeseeni ja mää päästi. Tämäki perhoskissa lähtee seuraamaa minnuu ja tullee huanee ovel astikka. Mukko mää sano: "Ekso!" kissa pysähtyy ja istuu maahaa ja kattelee vaa minnuu, ko mää mene huaneesee. Ihan selvästi hän ymmärtää. 

Pikkuperhoskissa o söötti. Mää ole aika varma et hän o perhoskissa pentu. 

Panagia Episkopi 

-nimise kirko tykön assuu perhe, jonka koiral o neljä pentuu, näyttäs oleva kolmee "eri rottuu". Tämä o pesuee ainoo poika, muut kolme o tyttöi. Ihan syätävä sulosii kaikki. 

Oia aurinkolasku aikaa. 

Eilä ehtoosti oltii taas Oia-nimises kauniis kyläs. Se o ihan epätodellise kaunis paikka, rakennettu tulivuarekraatteri reunal. 

Hassu ihmine. Tullee Kreikkaa astikka ja puhhuu vaa kissoist ja koirist ja kukkasist. No, kyl mua muukki asiat kiinnostaa, mut näist kissoist ja koirist o helppoo ja luannikast kirjottaa ja näyttää kuvia. Varsinkaa kauhees tupakasavus josa ole jo pari tuntii istunu en jaks enkä ossaa kirjottaa Kreika ja Euroopa talouskriisist. Yht ystävällisii nämä santoriinilaiset o ollu ko aikasempinaki vuasin. 

Terveisii koto-Suamee kaikil!

Syystunnelmist keskel suve lämpöö

Näkymä hotellihuanee parvekkeelt päi aamuaurinkoo. 

Ko lentokonnee ovi aukes ja lämmin ilma hulvahti päi naamaa, mää huamasi, et mul o tänä syksyn ihan huamaamati kasonnu talviturkki pääl - ja talvimiäli. Vaikkei ol vast ko syksy. Ko lampsei lentokenttärakennuksee, talviturkki tuntu painavalt ja tunkkaiselt.

Heti hotellis mul oli kiiru yrittää pudistel ja varistel turkkii pois päältäni. Miäle saamine suvivaihteel ei ollu yht helppoo. Ehkä ny miäliki o tullu vähitelle mukkaa tähä 25 astee lämpöö ja aurinkopaisteesee ja valomäärää ja kirkkaihi färeihi. Ny matkani o jo pualesvälis. Mää ole neljät kertaa kirjottamiskurssil Santoriinil Kamari kyläs. Opettaja o sama ja kurssilaisetki melkei kaikki ennestäs tuttui. 

Ko ole ollu tääl jo mont kerttaa, ni ei ennää ol intoo ottaa kuviakkaa samallai ko enne, ko nämä paikat o jo tyyni tarkkaa mu miälestäni kuvattu. Mut karu kaunist tääl o. Jottai kuvia mää tiätysti ole ottanu. 

  

Viinipuu lehvät katoksen. 

Bougainvillea.

Kukkasryäppy.

Pelakuu.

Sitruunat.

Nämä kauniit kuvat o toine puali. Toine puali o turistiaja loppu ja roskat, autiot kadut ja tyhjät tavernat. Maa o rutikuivaa, tääl ei kassoo mittää vihriäist, jossei kastel. 

Kuiva pensas. 

Täl kerttaa mää tuli asumaa hotelli Argoo, josa asui kolme vuat takasi lokakuus 2009. Sillo tutustui hotelli kissoihi. Kahten seuraavanaki suven oli käyny visiitil kattomas, onko tutut kissat viäl tavattavis, vaik ole asunu muis hotelleis. 2010 mää treffasi uudestas Perhoskissa ja Nokinenä. Ja Tupsuka, jol oli pentu. Pennu mää nimiti Hupsukaks.  

Ny en ol viäl nähny niist kolme vuade takkaisist kissoist muit vanhoi tuttui ko Perhoskissa. Sillo hän oli keskekasvune pentu joka valla pualväkisi änkes mu hotellihuaneeseeni ko mää päästi. Ny häne täytyy ol kolme ja puale vuade vanha. 

Vanha tuttuni jo vuadest 2009, Perhoskissa. 

Hotellis o toinenki pualipitkäkarvane kissa. Tämä o viäl pentu, ihan niinko Perhoskissa oli lokakuus 2009. Pitäskö tätäki sannoo Perhoskissaks, ko o nii sama näkköine? Pikku-Perhoskissaks? Jossei ol Perhoskissa pentu, ni ainaki o sukulaine.  

Isompi lauma hotelli Argo kissoi. He o täs kerjäämäs muka ruakaa. Se o kyl ihan pelleilyy ja huijjaust, ko heil o ruakakuppei pitki pihhaa. Kai heist o hauskaa seurustel hotelliviaraitte kans. 

Hyvvää loppuviikkoo koto-Suamee! Täl kerttaa mää en meinaa lähettää täält postikorttei ko tuntuu, et mää lähettäsi samoi postikorttei samoil ihmisil. Ne o jo lähetetty aikasempin vuasin.

Tervetulloo uudeks lukijaks, Encourage One Another!

Tiäviarukukat

Vuasi takasi mää ihasteli tääl plokisani tiäviaruje kukkasloistoo. Ny taas ole ihhaillu sammaa. En missää ikänäni ol pannu merkil näi ihanaa kukkaloistoo. Viime vuan mää just kerkesi kuvani ottamaa ja plokijutu tekemää, ja kui ollakkaa, sit niittomiäs jo tuliki ja veti silleeks kukkaloisto.

En tiä mikä o kukkasil hyväks ja mikä huanoks. Mut mää olsi kyl miälelläs kattellu sitä kukkaloistoo kauvvemminki. Ny muisti tämänki niittoasia ja oikee pelosekasil tunteil aljoi aanaamaa, et koht ne kukkaset niitetää. Kuvat o otettu viime viikol ja osast tämä viiko alvus. Niittomiäs tuli isol traktorillas ja kaato tiävaruje kukkaset seuraavan päivän ko viimiset kuvat oli ottanu.

Näis kahdes viimises kuvas näkkyy, mitä o kukkakasvustoje takan. Tiä toisel pual aukee ohrapelto, jonka takan kulkee Paimiojoki. Tiä toisel pual aukee rypsipelto ja kaukan takan o mettää.

Nämä tasaset peltoaukeet istuu hyvi tämmese Pori tasasis maastois kasonnee ihmise miälemaisemaa.