Pöheikkö

Tänä aamusti töihi tullessani Kauniaisis ihan tyämaani viäres joutomaal näky oleva kukkasii. Se oli oikee pöheikköist paikkaa mut täyty mar mu lähtee sin rämpimää ja kattomaa. Kyl oliki kukkasii.

Näit ukokelloi oli ihan niittu siäl puitte keskel.

Yks kaunis valkone varjoliljaki kukosti siäl mettikö keskel yksinäs ja omia aikojas.

Maas suikerteli suikeroalpii. Mu lapsuudekotoni pihas kivikkomaas oli kans näit.

Ja viäl tämmene kaunis, rehevä pillikekasviki.

Olisko täsä joskus ollu jonku puutarha? Vai onko nää karannu jonku puutarhast? 

Palkinto - mitä tullee miälee?

Plokist Erilaisia tapahtumia, uusia ja vanhoja, Mummeli lähetti minul tämmese palkinno. Kiitos! Palkintoo kuuluu kertoo, mitä kuva tua miälee.

Mää sai viide vanhan yhdelt setält ja tätilt tuliaisiks sormukse. Se oli jonkullaine kameesormukse tapane. Siin oli kiven kirkkaa sädehtiväsinisel emaljeerattu laatta, ja sen emalilaata pääl viäl oli hoppeefärine naise sivuprofiili. Mää tykkäsi siit sormuksest ja oli siit valla ylpee ja katteli sitä onnellisen. Mut sit yhten kauniin päivän mää hukkasi se. Ei se mul kovi kauvvaa ollukkaa. Minnuu harmitti kauheesti. Ja ole koko ikäni muistanu se harmitukse ja se kaunii sormukse ja kirkkaasinise färi.

Keltane aurinko hymyilee, niinko hymiö, niinko Hanko keksi. Kekseist kyl tullee ensimmäitteeks miäleeni Marie-keksi. .

Suvel 1996 oli olympialaiset, ja etukättee jo laskettii, kui monta aika varmaa mitalii Suami saa uimakilpailuist. Mut voitot oliki paljo vähäsempii ko mitä oli toivoteltu. Yhde tärkee uinni, jost Suame Jani Siävise piti saamaa kultamitali, voittiki unkarilaine uimari Attila Czene. Häne seppelöitii voittajaks. Mu kissalleni Keijul synty samoihi aikoihi kaks kollipentuu, joist vaa toine jäi elämää ja toine kuali. Mää keksei nimmee sil yhdel eläväl pennul ja pani sit nimeks Attila se olumpiavoittaja mukkaa. Attila oli komia umpimusta kolli. Mut ei kyl mikkää uimari.

Premio kuulostaa italialt, vaik italialaiselt jäätelölt. Vanha vanilja makust ja färist, josa o kirkkaa aurinkokeltasii makuraitoi. Mää pane aurinkohatu päähääni ja mene istumaa pihhaa puutarhatualii ja ota se jätski sin mukkaani. Istu siäl ja kuulustele lintuje lauluu ja tuule suhinaa - ja maistele Premio-jätskiini.

Kel mää ny lähettäsi tää ettiippäi? Kaikil niil jokka tahtoo! Ottakaa täst, olkaas hyvät. Kertokaa, mitä tullee miälee - ja pankaa ettiippäi!

Kirjanurkka, lepopaikka ja keskeneräset käsityät - kolme haastet

Nyt mää vastaa kolmee eri haasteesee samal kerttaa.

Rva Pioni  haasto 10.6. kommentissas yhtee minu postaukseeni minu kertomaa keskeneräsist käsitöist. Ja muukki vois kertoo.

Auli Virveriikka-plokis haasto lukijoit kertomaa: mitä näet, kun lepäät.

K-blogi - koko lailla kirjallisesti esitti haastee: kerro, millainen on se paikka, jossa kotona mieluiten luet.

Ensimmäises kuvas kirjahyllyi välis o mu lukunurkkani, joka yhtläi o mu rentoutumispaikkani. Eli se o mu lepopaikkani, semmone valvelepopaikkani. Siin mää miälelläni lue, siin mää plokkaile ja pidä tiatokonet sylys. Välit pidä sylys ja silittele kissaa. Siin mää ussei aamusti enne töihii lähtöö istu tekemäti mittää, ole vaa. Ole ottanu tavakseni pittää semmosii "olemishetkii". Ne o tärkeit lepohetkii.

Aika kumma yhdistelmä kylläki, et täsä mu lepopaikassani näkkyy keskeneräsii käsitöit, eli vastaus Rva Pioni haasteesee. Ei niit varsinaisii käsitöit mut kumminki käsil tehtävii töit. Ilmeisesti ne ei ol kauhee stressaavii, ko mää pysty niitte viäres kaikes rauhas huilaamaa ja olemaa vaa. Joskus joistaki ihan piänist hommist kehittyy semmone jumi, ettei saa millää tehtyy. Vaik olis pikku homma vaa. Toisel pual mu istumapaikkaani o kori täyn laskui, jokka olis tarkotus plokat ja pan mappii. Ja looras, joka o toisel pual nojatualii, o kirjaaläjä al papereit jokka o seisonu siin ainaki vuade ja varronnu selvittämist.

Suaraa mu edessäni o ikkuna. Ikkuna edes roikkuva amppeli oli tosikauvva tyhjänäs, ko en vaa toimertunu hankkimaa sihe mittää kasvii. Ihan hiljattai sai aikaseks ja osti vaaleevihreelehtise viherkasvi. Mut sevvert homma jäi keske, et en huamannu kyssyy tämä kasvi nimmee enkä hoito-ohjeit. Viiko pääst se rupes lykkäämää keltasii kukkasii, vähä niinko suikeroalpis. No, sai mää vihdoviime kukkase amppelii vaikken viäl tiäkkää sen nimmee. Siin o erikoise vaaleevihriäiset pyäreet lehdet.

Sit kysymys, mitä mää nää ko mää huilaa. Ussei iltasi mää nää ikkuna ja keltaste verhoi ja kukka-amppeli lisäks, et minnuu vastapäät toises samallaises nojatualis istuu mu miäheni. Kissa o alkanu menemää häne syllyys, oppinu, et hänenki sylysäs voi ol, varsinki silloko mun sylysäni o miniläppäri. Miäs kattoo ehtoisi telkkarii ja mää kuulustele toisel korval. Ussei mää tarkasta hänelt: "Ai mitä se sano!" "Mitä tua tarkotti?" Mää nää televisio mutten varsinaisesti kattel sitä, ajatukset o mual.

Huanee vasemmal pual mää näe edessäni puusoffa jonka pääl o nallei ja mokkuloit. Takanurkas oleva nuke mää ole saanu lapsen. Soffa o ollu mu äitini kasvatusäiti sänkyn suurimma osa häne elämääs. Ja äitiki nukku lapsen tämä täti kans ain talvisajat, äiti karmipual ja täti reunapual. Soffa levitettii yäseeks ja koottii päiväks.

Soffa färi oli aikasemmi sinine, sit se oli maalattu usseempaanki kerttaa valkoseks. Muutama vuasi takasi mää hioi kaikki maalikerrokset pois ja maalasi se sinisel maalil, yriti ottaa mallii siit alkuperäsest. Ei ol tarkkaa tiatoo siit, kui vanha tämä soffa o, mut on se ainaki yli 80 vuade vanha. Se o alialkaei kuulunu ihan eri ympäristöö ja kulttuurii, maalaissepä pirttii Pori maalaiskunna Yyteri kyläs. Ja nyte se asustaa espoolaise kerrostalohuaneisto televisiokatteluhuanees. Mää kattele se soffa päätyy, ko huilaa omas huilaustualissani. 

Juhannuksejuhlintaa

Eilä ehtoosti tultii kottii ja mää pikapikkaa kiärsi plokei läpitte ja lui eri ihmiste juhannukseviatost.

Me oltii taas miähe kotopaikas. Juhannusautton käytii käristämäs makkaroit yhdel laavul. Oli mukava paikka kallio lael nuares mäntymettäs, ei edes hyttyset hyäkänny kimppuu, vaik oli avolaavu. No, sauhu tiätysti vähä niit kans karkotti.

Aika paljo meil oli vaihteeks taas ruumiillissii harjotuksii. Miäs niitti vikattee kans pihhaa, ko rikkaruahot o meinannu ottaa se valtaas.

Mää tei miälipuuhaani, kitkei rikkaruahoi ja lisäks kärräsi niitettyy ruahoo kompostiläjjää. Pihas kukki päiväliljoi korkees ruahikos. Unikois oli kolme viikkoo takasi isot knupit ja ny jo koko kukinta oli ohitte.

Ruskallaki oli oikee juhlaa. Hän sai ol ulkon narupääs ja tutkii vanha talo nurkkii sisält ja ulkoo. Ihmeellise rohkee hän o omas, rauhallises pihas. Siäl pihapiiri navetos asustaa kolme tai neljä virkakissaa, joitte virkan o pittää viljasiilot puhtain rotist. Ja hyvi he kuulemma virkas hoitaaki. Heit käydää joka päivä ruakkimas. Nämä kissat ellää ihan eri planeetal ko mee kaupunkikissa Ruska. Mut yllättävä säyseesti he katteli toine toisiis. Mää annoi näil virkakissoil hee ja mun väliset nimetki. Yks o raitakissa Miisu, ja hänel o luultavasti pennut josaki piilos. Yht mustaa, jol o piäni valkone fläkki rinnuksis, mää rupesi tituleeraamaa Mustaks Miinaks, ja toist raitakissaa Martaks. Eiks siäl maal ol aika paljo marttoi, ko o Martta-yhdistyski? (Tai Matiks siin tapaukses, et hän paljastuuki kolliks.) Sit siäl pitäs olemaa viäl neljäski kissa, jota sanotaa Ruttukorvaks.

Ruska ei saanu ihme kyl mittää raivarii näil viarail kissoil, katteli vaa rauhallisesti ja oli pikemminki kiinnostunu. Voi ol, et näit pihakissoist tullee viäl juttuu ja kuviaki, sikko me viiko pääst mennää maal pitemmäks aikaa. Ruskaa ei kumminkaa valitettavasti voi päästää lähempää tuttavuutee näitte kissai kans, ko häne o testattu muutamie sairauksie varalt ja hänel meinataa teettää eurooppalaispennut. Tavallisissii navettokissoi voidaa kyl joskus rekisteröid eurooppalaisiks, jos ne o sopivii. Kaikkei eurooppalaiskissai kantaemot ja -kollit onki ollu tavallissii, enimmäkses pohjois-eurooppalaisii kissoi. Eurooppalaine o Euroopa alkuperäne kissarotu, joho ei ol sevottunu muit rotui.

Mikäs ihme tämäki mahtaa ol, Ruska ihmettellee.

Välil täytyy hiukka huilat pionipenkis.

Oi voi, mikä iso pelto täält talo nurka takkaa aukeekaa kaupunkikissa silmie ettee?

Tänä juhannusviikoloppun mul vast selvis, et nämä komiat pionit o vanhoi. Mää ihaili niit jo aikasemmi ja päätteli, et ne o ollu miähe sisko silmäterä. Mut niit o hoidettu jo kaks sukupolvee enne siskoo, ko jo miähe äitinäiti eli mamma o näit hoitanu. Kaks pionii oli juhannuksen lakannu kukostamast, pari leiskutti parhaillas.

Kaikist vaaleemmis pioneis oli viäl knuppei. Ne o varmaa auvvennu viiko pääst, ko me mennää sin. 

Köökiasiaa

Enne siivoomist.

Siivoomise jälkee. 

Hiljakkoi Lisa sisustusplokisas kehu kööki avohyllyi ja kyseli kokemuksii ja miälipitteit niist. Se aihe jäi pyärimää mu päähääni. Minust köökist tullee ilmava ja kaunis, jos o avohyllyi ja tavaraa esil. Emmää tykkää siit, et kööki o valkone laboratorio. Kööki o mum miälestäni tärkee huane, josa laitetaa ruakaa, syärää, oleskellaa, lujetaa lehtee, seurustellaa. Mut mää en sulat kovi kauvvaa sekasotkuukaa. Vaik ole aika hyvä pitämää tavarat ja paikat järjästykses, silti mee kööki avohyllyt ja tasapinnat tuppaa kokkoomaa kaikemailma sekalaist töönää. Eikä pelkästäs miähe jälliilt, yhtlai minu. O helppo laskee kädestäs. 

Enne siivoomist.

Siivoomise jälkee. (Tai taidakkaa ol suurt erroo.)

Mee köökis oli enne remonttii tilajakajan ruuvvaalaitto- ja ruakailutila välis iso, kattoo asti ulettuva kaapisto. Mu siskoni Päivi keksintö oli, et sihe panis matalemma kaapisto ja kaapie toine pää olis pelkkii avohyllyi. Sillai tehtii. Ja mää ole kovi tykänny näist hyllyist, vaik niis o se vika, mitä äskö selliiti. Lisäks o se, et pitäs pyhkii pölyjä, mut jos o liikaa sekalaist tavaraa, o vaikee pyhjet pölyjäkkää.

Täsä al o sama hyllykkö toiselt pualt kattottun.

Enne siivoomist. 

Siivoomise jälkee. 

Enne siivoomist.

Siivoomise jälkee.

Kööki pitkäl seinäl vastapäät ikkunaa hommattii tämmene astiakaapisto. Tämäki o Päivi suunnittelema kokonaisuus. Färit ja kaapisto ovimalli mää kyl valitti itte. Färi nimi oli "latte" mut mu miälestäni se muistuttaa enämpi maitokaakaoo ko maitokaffeet. Astiakaapis o keskul avohyllyi, muistaakseni se oli mu toivomukseni, ja klasiovet. Kaapi o sevvert matala, et se pääl voi kans pittää mialuisii esineit. Kaapi pääl o mu tooppi- ja kaffepannukokoelmani. 

Enne siivoomist.

Näil astiakaapi hyllyil o mu Pomona-purkkikokoelmani. Ja lisäks ussei tärkeet postii, laskui, reseptei, korui ja muit töpesköi, kumminauhoi, silmäklasei ja mitä millostenki. 

Siivoomise jälkee.

Siivoomise jälliilt Pomona-purkkikokoelma näyttää vähä kauniimmalt.

Enne siivoomist ja se jälkee.

Sinivalkoset lautaset pyssyy ain järjästykses, ko ne o tarpeeks korkeel, ni et ei tul sevotettuu niit. Niitäki tarttis ain joskus pest, ko ne tullee pölysiks. Ja ko köökis se pöly o viäl jotenki rasvast.

Korkee kaapi päält haukottelee mee paras koristus, Ruska.

Ussei Ruska oleskellee tääl kaapi pääl, jos meki ollaa köökis. Täsä o pesuhetki menos. Se o muuto klookii, et kissal o paras mahdolline pesuainekoostumus omas syljesäs, niät turkki tullee ilmavaks, puhtaaks ja tuaksuvaiseks. Sylki o ainaki kolmitehost, siin o pesu-, huuhtelu- ja hoitoaineet mukan.  

Kotokulmil

Viäläki nää mu Pori-plörinäni jatkuu täl yhdel postauksel. Kuvas o mu kotokatuni, jonka varrel asui 10-20 vuade ikkäisen. Ja vaik mää muuti pois kottoo ja lähdi opiskelemaa, oli se tukikohta siäl ain paikallas sihe astikka, ko äitini menehty sydäninfarktii kevvääl 2007.

En muist enkä tiä valitettavasti vuasilukui - enkä vuaskymmeniikää. Joskus taannoi kumminki tämä talo rakennettii mee talo naapurii (mu kotoni o tämä liikerakennukse takan) ja tähä tuli Linnaimmaa kauppa. Sit myähemmi Linnaimmaa lopetti ja tilal tuli uus kauppa ja jonku aja peräst taas uus. Ja vihdoviime tähä tuli iso kirpputori, Jättilöytökirppis, joka ilmeisesti o aika tykätty, ja siäl o kauheesti tavaraa. Mut ain vaa ainaki äitini elläis tämä rakennus tunnettii mee perhees Linnaimmaan.

Jotaki miälekiintost tääl kirpputoril o ain. Nykki mää katteli näit Göran Hongelli suunnittelemii Säde-sarja kippoi. Mul on jo tommone kermanekka, niät en ostanu. Tota  piänt skoolii olis tehny miäleni. Jotaki mää kyl ostinki, yhde kaffepannu seittämäl eurol ja aamutaki kymmenel. Niist mää kerroi ja näyti kuvia eilä. Ai ni juu, ja sit viäl piäne harava.

Mee naapuris oli Linnaimmaat vastapäät tiä toisel pualel Riantola. Se oli aika vanha puurakennus, rakennettu 1949. Riantolas pidettii häit ja juhlii ja tanssei. Sen omisti Vähärauma demokraattine yhdistys ja Suami-Venäjä-seura Vähärauma osasto. Ei sil Riantolal kovinkaa paljo merkityst mul ollu, muutako et se oli ja pysy ain siin paikallas. Suvel 2007 Riantola palo, ja mun kaks siskooni oli just sillo tyhjentämäs mee lapsuude kototalloo siit naapurist. He katteli sitä tulipalloo, ko iso puurakennus roihus ja palo ihan maahaa astikka. Riantola palost o kuvia mm. tääl.  Aika pia sihe samal paikal aljettii rakentammaa uut rakennust. Se o ulkonävöltäs aika lai samallaine ko se Riantolaki, tommone samahenkine puurakennus. Siin o nyte ravintola Rita's Place. (Hm... Kui kaikki tarttee ol englanniksi?)

Aikoinas Vähäraumatiä ja Korvetiä kulmas, Riantolaa viistosti vastapäät, oli iso ja jyhkee kivirakennus, vanha viljamakasiini. Varmaa viäl paljo Riantolaaki vanhempi. Se hajotettii siit joskus... no, en muist olik se 1950- vai 1960-luvu alvus. En tiä oliko se huanos kunnos vai haluttiinko se muuto vaa pois tiält, niinko Porissaki sihe aikaa paljo hävitettii vanhoi rakennuksii. Nyte ajatelle se viljamakasiini olis paljo hianompi ko tämä 1960-1970-luvu rakennus ja siit olis voitu tehd mikä vaa arvokas näyttelytila tai museo.

Täs "uudes" rakennukses o ollu ainaki pankki ja posti ja kauppoi ja pizzeria. Ihan sillo alkuaikoin, ko talo oli viäl uus, siin toimi Villen Valinta -nimine kauppa, enneko oli naapurirakennust ja Linnaimmaa kauppaa. Meil koton puhuttii Villevalkust. Siäl myytii ruakaa ja elintarvikkeit ja varmaa kaikkii mahdollissii muitaki tavaroit astioist leikkikaluihi ja erilaisii tarvekaluihi. Villevalku aikaa ostettii pussimaitoo. Mun sisareeni Anna sai täält rakkaa nalles, ja mul o ostettu pual tusinaa juamaklasei, ko mää lähdi opiskelemaa Helsinkii.

Koko rakennus näyttää nyte vanhalt ja rähjäselt ja autioltaki. Pitäskö tämä rakennus ny sit kumminki säilyttää ja pittää kunnos oma aikakautes muiston, vai pitäskö se hajottaa maa tasal? 

Kirpputorilöytöi Porist

Poikkesi Pori Isolinnakadul yhtee myynti- ja ostoliikkeesee ja heti huamasi siäl ihana Arabia vanha Canton-sarja ruakalautase. Täyty kai mu se ostaa. Se soppii ko nakutettu mu sinivalkosee lautaskokoelmaani, joka o mee kööki seinäl. Enne Poris päi lautast o muuto sanottu taltrikiks. Mu isäni kerto semmost juttuu, et häne kummitätis huusi pojalles Henrikil: "Hentrikki, tuas tän se taltrikki!" Ja Henrikki, se isäni serkku, loukkaantu valla ja suuttu ja kloosus äitiis et: "Kui te pojallenne semmose nime olette antanu, ettette ossaa sitä eres sannoo!"

Poris o mu miälestäni hyvät kirpputorit. Niit o keskikaupunkil, mm. Sisätori Isolinnakadul ja Fida Lähetystori liki torrii, ja hiukka kaupunki ulkopual o mm. iso Superkirppis Paanakedokadul, Kontti Mikkolas (josa en ol muuto edes käyny mut ole kuullu kovi kehuttava) ja Jättilöytökirppis Vähälraumal  mu enttise kotoni naapuris.

Tämä Sointu-sarja pullalautase mää löysi kans Porist. Viime syksyn osti kaks samallaist Viherlaakso kirpputorilt. Ny sai sit kolmannee, ja kuppei o epälukune määrä. Ole alkanu kokkoomaa näit sen tähde, et meil oli koton lapsuudessani näit ja ne oli minust kauniit. Ja sit mää perei äitiltäni pari kuppii ja tassii ja kermaneka ja sokeriastia. Ain ko joskus harvo nää kirpputoril tätä sarjaa, osta.

Kuparipannukokoelmaani sai kans lisäyst, kaks pannuu. Isompi makso 10 euroo ja piänempi 7 euroo. Mää tykkää, et nämä o aikasemmi maksanu kirpputoreil kolmekympi paikkeil. En ymmär kui oli nii halpoi. Enempää en voi näit hankkii, kokoelma tuli ny täytee.

Vähärauma kirpputoril hyppäs silmääni pellavaine sauna- tai aamutakki. Usseinkaa en kirpputoreilt ossaa kattel vaatteit. Mut kui ny tämä sattu silmääni. Luultavasti tämä o virolaist tekkoo, siin o kauniit ruusukuvioit. Makso vaa 10 euroo, vaik o mu miälestäni hiano pellavavaate. Ja just sopiva mul.

Ihanii naamoi

Ain välil joku tuttu tai tuntematoin anonyymi kirjottaa tervetullee kommenti mu plokkiini. Ja välil joku ihan uus. Uusii ihanii naamojaki o pikkupikkuhiljaa ilmestyny toho naamaluettelloo. Varmaa vähä lapsellistaki, kui innostunu ja ilone mää teist naamoist ole.

Sit o niit ystävii ja tuttui, jokka seuraatte mu plokkiini muttette jät merkkei käynneistänne. Te vast oletteki tervetulleit! Joskus mää saa kommenttei ihan muut kaut, aika usseinki, puhelimes tai tavates tai sähköpostis.

Viime maininna jälkee ainaki seuraavat o liittyny plokini julkilukijoiks:
Pipsa, Amalia, Ané Brydé, Mummeli, Sarppu, Kirsti Ellilä, Pipsa, Tanja S.

Tua orvokkikuva o kiitos ja tervetulotoivotus teil kaikil lukijoil ja kattelijoil, liittyneil ja liittymättömil, kommentoivil ja kommentoimattomil. (Älkää ny vaa pelläässtykö ja lähtekö karkuu.)

Sarpi perhoset ja porilaine kaffeesekotus

Pori reissul pääsi sev vert poikkeemaa Sarpi kahvilas, et sai ostettuu juhannusherkuks ja tuliaisiks muutama perhospikkuleivä. Näit perhosemallisii kanapeepikkuleipii Sarpil o ollu ain, nii kauvva ko mää muista. Minust Sarpi leivonnaisii o ain yhdistyny kas asiaa: hyvä maku (joka tykkää makkeest) ja kaunis näkö. Näit perhosii o ollu tarjol mul Espoossaki. Ole millo siskoni ja millo äitini värvänny niit tuamaa. Niinko mee häihii äitini toi niit iso hivaka.

Täl kerttaa osti kaffetuliaisiiki Porist. Enttise puuvillatehtaa tilois o joku kaffepaahtimo, ja siäl valmistettaa muummuas tätä Mu Porini -kaffeesekotust. Varmaa hyvvää, me ei ol viäl maistettu.

Yks tärkee herkkupaikka jäi viäläki käymäti: Annan marenki. Ole kuullu et siält saa mailma  parhait marenkei. Se paikka o mu listallani seuraavie Pori-reissuje varal. 

Pori kävelykatu

Nuarempan mul oli ristiriitane suhde Porrii. Vähä niinko yks toinenki Porist kotosi oleva lausu: Pori olis viimine paikka mihe mää mensi asumaa. Mut mitä vanhemmaks mää ole tullu, sitä enämpi Pori o tullu nostalgiseks ja rakkaaks paikaks ja nuaruude angstit ja inhot o haihtunu. Vaik viikko o jo kulunu siit, ko mää viimitteeks kävi Poris, ni vaa riittää tätä porinaa siält, kuvia ja aiheit. Ei lopu tähänkää postauksee. Viikko takasi pyhän mää oli siin Pori kävelykadul eli Yrjökadul kävelemäs. Kävelykatu näytti aika nukkuvalt pualepäiväaikaa, niiko tämä nukkuva mansikkakioskiki. Täst mää suunnisti toril ja kirkol päi.

Tämä frouvva virkeenäs ja sirkeenäs siäl kyl istu puistopenkil Yrjökadu ja Itäpuisto kulmas. Mut hän istuuki siäl ain, pävät ja yäseet, käsiveska viäresäs penkil.

Frouvaa vastapäät siin Itäpuisto-risteykses o näit kauniit kukkapylväit.

Eetu Salini patsas ei ol varsinaisesti Yrjökadul. Täytyy koukat Itäpuistoo pitki Isolinnakadul päi, ni tullee tämä patsas. Harmi ettei siin ol ennää penkkii viäres eikä rauhallist, ko autot ajjaa ympäri, ni siin ei voi istuu eikä kattel ja kuunnel suihkulähtee lirinää.

Matka jatkuu Yrjökattuu pitki toril päi. Vasemmal kädel torisyrjäs o Airiokulma. Siin kohdas o Airio astia- ja klasikauppa. Siäläki taas poikkesi. Oli kyl eri päivä, nämä kuvat oti jo lauvvantain, ko kaupat oli auki. Airiol oli kauniit majakka-aiheisii Teema-mukei. Ei ol enne nähny. Olis kivoi suvituliaisin antaa jollekki.

Oura o Merikarvial ja Säppi taas o liki Porrii.

Katu ja suunta o samat, mut tämäki kuva o otettu jo lauvvantain. Mennää tori ohitte, ja siin Yrjökadu vasemmal kädel o vanha porilaine liike, Vesan siämen. Nimes mukkaa liikkees o kauheettomat määrät siämenii. He pussiittaaki ne ihan itte. Mää kyseli kauppiaalt luppaa ottaa kuvia. Hän kerto, et tämä siämenlaatikosto o tehty heil silloko 1960-luvult muutti näihi tiloihi. Komiat o loorat.

On Vesal muutaki myytävää, kukkasii, puutarha- ja kukkasehoitovälineit ja tarvikkeit, mut ei taimii. Ja niinko kuvast näkkee, nättei linnupönttöi vois ostaa jo ens kevvääks.

Ko Vesalt jatketaa matkaa, tullaa Keski-Pori kirkol. Se o siin oikeel kädel Yrjökattuu enne Kokomeäjoe siltaa. Sinä pyhän Poris oli Suame Lähetysseura lähetysjuhlat ja niitte kirkommenot oli tääl kirkos. Määki oli siäl. Kirkko oli täyn väkkee.

Kirkko näytti sisält juhlallisemmalt ja kauniimmalt ko mää muistinkaa. Mää ole tääl päässy ripilt aikoinas. Voi ol et mu o tääl kastettuki, ainaki mu kastetodistuksessani o tämä kirko kuva.

Sit kirkolt patuleerasi takasi toril ja jäi kattelemmaa kirpputoripöytii. Taas pysäsi tähä toriparlamenti tyä ottamaa valokuvvaa. Yks seisoo päälläs ja toine ihmettellee ja kolmas praatailee.

Pori terveiset jatkuu viäl.