perjantai 30. syyskuuta 2011

Nuket




















Saanko esitel: oikeepualimmaine nukke o nimeltäs Eija. Vasemmapualeine o ilmeisesti kauvva kadoksis ollu kaksossisko. Eija, tai tarkemmi Eija-vauvva, o mun ensimmäisii leikkikalujani 1950-luvu alvust. Ihme kyl Eija-vauvva o säilyny korjus, vaik o vaa sorme mittane pikkune nukke. Vissii mää oli nii itsekäs ja tarkka lelujeni kans, etten antanu pikkusikoje leikkii niil enkä hukat niit. Eija ei ol koskaa käyttäny vaatteit, hän o ollu ain alaston, hiakkalapio toises kädes ja pikkune ämpäri toises.

Viime suven miäheni kotopaikast tuli vastaa tämä vasemmapualeine nukke, jonka mää heti tunnisti: ihan ko mu Eija-vauvva-nukkeni. Mää järjästi heil jälleennäkemise ja oti oikee valokuviaki siit muistoks. Muuto aika samallaiset mut mun nukellani o paljo enämpi leikitty, ko siit o lähes kaikki maalit krapissu pois. Sisko o paremmas kunnos, niinko uus. Kulmakarvoi myäte o värit säilyny. Sil ei ol vissii oikee paljoo leikitty eikä ainakaa livotettu vesis ninko mun nukkeeni.

Sevverra näkkyy vanhaa maalii Eija-nukest, et hänel o ollu sinine lapio ja punane ämpäri. Täl siskol o päivasto, punane lapio ja sinine ämpäri.

Tämä alempi kuva o otettu takkaapäi.




















Ei uskos, et nämä o jo 60 vuade vanhoi. Ainaki Eija-vauva, ja varmaa tämä siskoki. 

torstai 29. syyskuuta 2011

Jäähyväiset suvel



















Oli semmone tunnelma, et ny o jätettävä hyvästit suvel ja mee suvipaikalekki. Hiukka haikeel miälel mää lähdi kottiipäi Koskelt viime sunnuntain. Kovi syksyne o maisema ja seuraava kerra tullaa vast joskus lokakuu lopus. Sillo o varmaa aika haravoid maahaa pudonneit lehtii. Kuvas näkkyy iso kukkapenkki, jonka ypäril me kasattii uut kiviaitaa, ei varmaa oikeeoppisesti mut jollakilai kumminki. Periaatteen, et isommat kivet o alempan ja piänemmät pääl. Kiviaitaa joudutaa varmasti viäl korjaamaa. Kiviä o lissääki, niät aitaa varmaa tullaa saamaa lissää korkeut. Ennestäski täsä oli noit kiviä, mut ne oli enämpi hajallas ja kauempan kukkapenkist.




















Ruskaki jätti hyvästit suvipaikal, jon hän o kottiintunu niinko ommaa kottoos.

Sin Koskel jäi navettokissat, se pikkunenki, jota mää yriti loukuttaa, et saisi häne lämpimämpii oloihi talveks. Mut pennu loukuttamine ei luanannu, ruuvvaat käytii syämäs loukust mut loukku ei luaennu. Sillai vähä nolosti siin kävi. Kissoil o kumminki oma koto, navetto, ja heil o luvattu sin järjästää lämmitystäki sen lisäks et heit ruakitaa hyvi. Pikkust tummaraitast mää aljoi sanomaa Pyryks, vaik en tiä hän sukupualtas. Hän oli jo sen verra kessyyntyny, et tuli syämää ruakakupil muutama metri päähää minust. Navetos häne kansas o emo Miisu ja lisäks Musta Miina.



















Saman viikoloppun oltii miähe kans suppilovahveroit noukkimas. Voi hyvänen aika! En ol koskaa nähny semmost. Koskaa en ol lähteny siänimettäst poijjes sillai, et mettää jää kauheesti noukkimattomii siänii. Ny oli pako lähtee. Ei niist siänist olis tullu loppuu. Ei tarvinnu ko kulkee kyyrys ja noukkii siänii. Niit piilokkait hyppäs silmii yht mittaa.

Koton me pystytettii siänikuivaamo keskel olohuanee laatteet. Paril uunipellillisel, yhden leivinlaudal ja laatteel levitettyje sanomalehtipapereitte pääl mää leviti kaikki siänet. Ja sit lämminilmapuhallin viäree puhaltammaa. Siänet kuivu kahdes päiväs, vaik puhaltaja oli välil pitkät ajat pois päält.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Tunnustuksii

Minu plokilleni o myännetty kaks hianoo tunnustust.

Tämä tuli Saaripalsta-plokist Sailalt.






Ja tämä tuli Puikko ja Koukku -plokist Puikkoellult.











Kovi paljo kiitoksii kummastaki tunnustuksest kummallekki tunnustukse lähettäjäl, Sailal ja Puikkoellul. Miälelläni ota tunnustukset vastaa.

"Sinulla on kiva blogi" -tunnustuksee kuuluu vastat seuraavii kysymyksii:


1. Käsityösi, josta olet ylpein ja jota arvostat eniten? Liitä mukaan kuva.
























Jaa. No, vaikeit ja sen tähde arvostamiini oli trasumattot, jokka kudoi muutama vuasi takasi. Mattoi o kaikkias kolme ja färit o valkattu färiympyrä mukasesti sillai et kaikki kolme mattoo kuuluu yhtee, toises jatkuu toise färit. Keltasest färi muuttuu vähitelle oranssiks ja punaseks, sit kretliiniks, siniseks, turkoosiks ja vihriäiseks. Tähä kollaasii färit o sevotettu.


2. Kaunein rakennus, jonka olet nähnyt? Liitä mukaan kuva.
























Yhten esimerkkin vois sannoo vaik Villa Tusculum Kauniaisis. Mut muutonki vanhat puurakennukset, tämmeset hianot huvilat mut yht hyvi vanhat maalaistalot. Tämä kaunis rakennus o mu tyäpaikkani tontil ja mää näje se joka päivä.


3. Laulu, joka koskettaa sinua syväst?. Liitä mukaan linkki tai sanoitus.

Monet virret. Mut erityisesti kans tämä kissalaulu, jota mul o laulettu ihan piänen lapsen:

Mirrin kolttu se kirjava on
kuni maisema syksyn säällä.
Sen selkä on pellavanpehmoinen
ja silkkiä hiukan päällä.

Siinä se kykkivi kynnyksellä
ja kehrävi langan päitä.
Niistä mä ompelen hienon hilkan,
keijunen viettää häitä.

Hiiren otti se eineeksensä
ja metsähän hiljaa hiipi.
Siellä se telmi ja teuhasi niin,
ja sen suus oli peipon siipi.

Kuules, Mirri, sen peiponpojat
nyt kulkevat mieron mailla.
Tyhjä on tikka ja köyhä on kerttu
ja pulmunen penniä vailla.


4. Minkä asian koet arjessasi raskaaksi?

Tämä o kyl vaikee kysymys. Taida jättää vällii. Tai no juu, aamusti töihii lähtemise. Mun o ain ollu vaikeet ja hidast herät ja lähtee käyntii.


5. Mistä asioista nautit eniten arjessasi?

Koton oleilust ja hääräämisest omis oloissani, pakottomast juttelust tai yhteisest hiljaaolost miäheni kans. Nuarest, uteliaast, leikkisäst ja ilosest Ruska-kissast mää nauti erityise paljo.


"A Blog with a Substance" -tunnustus pualestas haastaa: "Kerro kahdeksan piirrettä tai asiaa itsestäsi."

Huh-huh. Mikkäs asjat ny viäl kertos?

1. Mää synnyi ensimmäisen lapsen mee perheeseemme. Äiti oli 23 ja isä 25. Sit synty viäl kolme muut flikkaa.

2. Mu ensimmäisii muistojani o, ko mu mustavalkone kissani Mikki putos peittämättömän olleesee likakaivoo ja hukku. Mää en voinu sitä onnettomuut käsittää.

3. Ensimmäine kotoni oli parikymmene neliö kokkoine pikkumökki, josa asuimme isä, äiti, äiti kasvatusäiti ja mää - ja se kissa sen vähä aikaa ko se eli. Mökkii lämmitettii puil, ei ollu sähköi eikä juaksevaa vettä. Huussis ja saunas käytii naapuris.

4. Ensimmäise matkani mää tei viide vuade vanhan Helsinkii, josa mää oli Lastelinna sairalas astma tähde. Matka kesti kaks ja pual kuukaut.

5. Ensimmäine leikkikaverini oli yks Markku. Ensimmäine sydänystäväni oli Leena, jonka kans me taas träffätää huamenehtoosti, täl kerttaa Espoo Sellos.

6. Ensimmäine kouluni oli Yyteri kansakoulu, semmone piäni ja kodikas, josa yks opettaja opetti kaht luakkaa.

7. Ensimmäine ammattihaaveeni oli lastehoitaja. (Johtu varmaa siit, et oli ollu sairalas, josa oli lastehoitajii.)

8. Ensimmäise kerra mää meni naimisii 56 vuade vanhan.


Sit nämä tunnustukset pitäs lähettää ettiippäi.


Tämä tunnustus ja kuus kysymyst lähtee Anna Amnellil häne Nojatuolipuutarhuri-plokkiis ja yhtläi muihinki plokeihis. Mää tykkää tost nimest Nojatualipuutarhuri. Hyvi keksitty. Ja plokis o ihanii kuvia puutarha-aiheest.


Tämä tunnustus (ja haaste kertoo 8 piirret tai asiaa ittestäs) kuulus lähettää kahdeksal. Se lähtee ny näil:

Kirsti/Kirjailijan häiriöklinikka, josa o tosipaljo supstanssii ja välistäi pitkii keskustelui. Joskus mun o posket kuumottanu ko ole lukenu kiivastaki sanavaihtoo mailmakatsomuksellisist asjoist.
Jenni/K-blogit: Koko lailla kirjallisesti, Koko lailla kodikkaasti, Koko lailla kissamaisesti. Kolmee sorttii supstanssii täälläki näi.
Cheri/Autuas olo. Täsä plokis taustal seikkailee supstanssipitone enttine villikissa, nykyine sohvaperuna, josa viäläki pinna al assuu se piäni villikissa.
Pipsan postit/Pähkinäpensaan alla, misä elellää välil kaupunkis ja välil mökil, käydää siänimettäs ja laitetaa siäniruakii, nostetaa perunoit maast, parsitaa yäsukkii ja askarrellaa kaikeimmoist. Montaa lai supstanssii.  
Sarppu/sitä, tätä, tota. Tääl o supstanssipitosii kuvia Reposaarest, porilaisittai Räpsööst. Mm. viime suven Sarppu esitteli monia harvinaisii painolastikasvei, joit Räpsöös kassoo.  
Ilona H./Ilonan kammari. Ilonan kammaris funteerattaa elämää, sen kulkuu ja elämä rajallisuut ja muit tärkeit asjoit. Tunnelmoida mm. suve viimist päivää ja käydää tynnäri- ja savusaunas. 

perjantai 23. syyskuuta 2011

Arpajaiset


1. palkinto
Nyte o tullu sopeva aika munki pittää arpajaiset. En ol enne pitänykkää. Vuasi o menny täsä plokitouhus, ylittenki. 50 lukijaa tuli täytee. Arpajaiset alkaa heti ko tämä postaus o julkastu. Kaikki, jokka kommentoi tätä, osallistuu arpajaisii yhdel arval. Ne jokka lisäks tykkää pan ton yläpual oleva arpajaiskuva linkiks omil sivulles, osallistuu kahdel arval. Ilmottakkaa kommentis, osallistutteko yhdel vai kahdel arval. Arpajaiset kestää reilut kolme viikkoo ja päättyy 16.10. klo 21. Sihe mennes tähä postauksee kommentoineitte keske arvotaa hianot voitot.

1. Ensimmäine voitto o ihan uutukaine kirja, porilaise Elina Wallini Pori murteisii skriivauksii. Tämä kirja Mansikkapaikka ilmesty Pori päivän 22.9. Vuasi takasi ilmesty Elina ensimmäine pakinakirja Onnepotkui.

2. palkinto

2. Toisen palkinton o Poris prännättyy kaffeet.















3. palkinto


3. Kolmanten palkinton o kissakuvakantine kirjoitusvihko. Sihe voi vaik skriivail kualemattomii ajatuksii, tärkeit reseptei taik ystävie osotteit. Tai voi alottaa päiväkirjapido.

4. Neljäs palkinto o jottai hyvvää ja makkeet. En san viäl tarkemmi.

5. Ja viides palkinto o tuliaine Santoriinilt, mihe mää matkusta 2.10. ja mist tule takasi 16.10. En viäl ittekää tiä, kummone se tuliaine mahtaa ol.

! Ja sit viäl ihan erikoispalkinno voitti Leena, joka sattu tulemaa mu plokini 50. lukijaks. Tämä erikoispalkinto o sama ko arpajaiste voittopalkinto eli Leenaki saa Mansikkapaikka-kirja. Voisiks sää Leena lähettää osottees minul sähköpostii eskola.paula@gmail.com.

Arpajaiset alkaa ny.

Arvonta tapahtuu 17.10. ehtoosti, ko arvat o tarkastettu.

Arpajaiste virallisen valvojan toimii Ruska-kissa, joka täs kuvas kyttää lintui parvekkeelt. Kuvast näkkyy et häne häntäs vispaa kovi, ko lintuje kattelemine o jännää. Suu käkättää ja häntä vispaa.


keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Saapastelluu asiast toisee




















Nyte o ollu saapastelukelit. Aamusti kannattaa lähtee liikkeel kummisaappaat jallaas ettei varpaat kastu. Vähä ole nokka roikollaski.

Tuntuu, et ploki tekemisseenki o tullu piäni plokki. Loppusuvel 2010 tämä ploki-innostus alko pikkuhiljaa ja pualvahinkos. Ploki o jostai syyst kiinnittäny mu vuadeaikoihi. Vuadeajois o ollu färei ja voimaa tavallist enämpi. Ensti viime syksy ruska, sit ihana lumine talviaika, kevät hiirekorvat ja kukkaseppäle pääs, ja sit kaikekukkuraks touhukas maalaissuvi ja kissakellopiantareet. Yli vuasi o jo kulunu siittäki, ko meil tuli piäni Ruska-kissa - joka o ny kasonnu aika isoks.

Ko yks vuasi o kulunu, mitäs sit? Alotanko porinat alvust, taas ruskast ja Ruskast?

Hiljattai mää löysi Anna Amnelli plokit. Kokonaine liuta plokeja. Hänel o Blogisisko, Nojatuolipuutarhuri, Kotikissat, Blogihetekka, Syksyblogi ym. Hauskoi nimiäki noil plokeil. Aihein eri plokeil o mm. kirjat, kirjallisuus, historia, puutarha ja kukat, käsityät, kissat, syksy, nukkekoti... Mää rupesi peilaamaa omia arkiporinoitani tähä plokiperheajatuksee. En kyl silti viäl meinaa pistää pystöö uusii ja eriaiheisii plokei. Yhdistävä tekijä mun porinoissani o porilaine murre. Viime aikoin ei ol tullu porinoituu lainkaa Porist, mut taustal kotikaupunki o koko aika, jollei muuto ni muistois tiätysti.

Oikee pysähdyi funteeraamaa, et minkä aiheisii plokei mul vois ol (taik on ollukki tämä yhde ploki sisäl).

Astiat eli kipat (vanhat ja uudet)
Eläimet
Huanekalut eli mööpelit (vanhat ja uudet)
Kirjat
Kirjottamine
Kirpputori, huutokauppa
Kissa Ruska/kissat
Koti
Kukat
Käsityät
Maalaiselämä ja kaupunkilaiselämä
Mailmankatsomus, vakaumukset
Pori
Pori murre
Puutarha eli trekooli
Reissut ja retket
Ruuvvaat ja reseptit
Tavarat ja tilpehöörit (vanhat ja uudet)
Tekstiilit
Vuadenajat
Värit

Tulevas viikovaihtees o taas Pori-päiväki. Ja piakkoi o mu Santoriini-matkani, lokakuu alvus. Viime syksyn mää plokkasi kovi siält Santoriinilt. Nyte en tiä, onko täs tämävuatises hotellis lainkaa nettiyhteyksii, niinko oli viimevuatises.

No, mää saapastele, sipsuta, hiivi, laahusta, kirmaile taik kompastele ettiippäi kunki vuadeaja jalkineissani tai joskus avojalvonki. Saa nähd mitä ettee tullee. Elämä o kyl aika yllättävvää. Viime kevvään mää oli puhtaasti miälikuvituspuutarhuri. Suvel minust tuli vähä niinko tuanoini tosipuutarhuri, ainaki kokkeeks, ko me oltii miähe kototalos aika paljo. Ja viäläki ollaa käyty siäl viikovaihteis hääräämäs.

Sikko mul tullee plokini lukijamääräks 50, mää taira pittää piänet arpajaiset.


maanantai 12. syyskuuta 2011

Kesy ja villi



















Kuvas o mee kesy kissa Ruska, ilmees jotaki villii ja vaanivaa. Silmäräpäys vaa ja saalii kimppuu. Ko ei ol oikeet saalist, kissa leikkii saalistajjaa. Tai sit mukava asento ja kehräys. Hur-hurr-hurrr.



















Sivuprofiili. Ruska leikkii mee sänkys. Mää ota kuvia täst kesykissast.



















Rivi pehmosii tassui piironkisyrjäl.



















Täsä taas vähä villi ilme.

Samas viikovaihtees ko hellittii ja leikitettii tätä kesykissaa, yritettii ottaa kii navetos asuvaa pualvillii kissapentuu. Kuva pennust o tääl. Huanot oli tulokset. Tai millai sen ottaa...

Navetos o vakituisesti kaks aikuist kissaa ja yks reilu kolme kuukaude ikkäine pentu. Täl kerttaa mää kovasi luantoni ja viriti louku, peräti neljä kertaa. Ensimmäisel kerral loukku oli lauennu mut syätti eli loukkuu jätetty ruaka oli koskematon. Eikä yhtää kissaa ollu loukus. Kolmel seuraaval kerral ruaka oli käyty nätisti syämäs louku perält mut loukku ei ollu lauennu???

Millais tää oli mahdollist? Oliko loukku vääri tai huanosti viritetty? Onko loukus vika? Vai onko nämä navettokissat liika fiksui menemää satimee? Ko mää luuli, et mää saa vapauttaa loukust mont aikuist kissaa enne enneko se pentu sin mennee. Enkä vapauttanu yhtää. Vei vaa kolme kerttaa ruaka-annokse loukkuu.

Ens viikovaihtees yritettää uudesti. Jossei sillo onnistu, sit jätetää tämä loukuttamine.  

torstai 8. syyskuuta 2011

Vai luennoiva kissa?




















Mää sai tänä aamusti yllättävä paljastukse mee Ruska-kissa puuhist. Yks mun ystäväni kirjoitti mul sähköpostii:

"Teidän kissa on uutterasti mukana Raamattuopiston työssä. Vuokatinrannassa järjestetään syyskuussa Ruska-arkki ja sitten on Ruskamatka Lappiin. Mitähän Ruska näissä tilaisuuksissa opettaa?

Mää yriti kissalt itteltäs kyssyy mut hän ei vastannu mittää, ei ilmekää värähtäny.

Ystäväni oli tehny lähempää selvityst ja häne mukkaas Ruska luentoaiheit olis ainaki nämä:

- Kissan syöttäminen sardiineilla ihmisen ensimmäisenä velvollisuutena
- Varusta kissasi loma-asunto riittävällä hiirimäärällä
- Muista aina ostaa kanaa ja kalkkunaa makoisassa kastikkeessa
- Rapsuta riittävästi mirriäsi
- Kehrääminen kissan mielenilmauksena

Ai jaa? Tommosiiko juttui Ruska meinaa opettaa?

"Tiädäkssää, Ruska, et Raamattuopisto tilaisuudet alotettaa ain rukouksel?" mää sanoi Ruskal. Ei hän taaskaa vastannu mittää. Ei viiksikarvakaa värähtäny.

Sit mää muisti, et mu kummiflikkani A. piti kaveris A. kans kouluu Miiru-kissal. He opetti Miirul kissoje rukoukse: "Pienet tassut yhteen liitän, Taivaan Isää aina hiiristä kiitän." Sit mää vihjasi Ruskal, et jos hän meinaa jonku alkurukoukse pittää, vois käyttää tätä..

Ruska ei vastannu mittää.


















Kissakoti o varustettu kissa-aiheisil tavaroil. Täsä o mee parvekkee ilone kynnysmatto, jonka mää ole saanu tuliaisiks siskoltani Annalt. Yks luentoaihe voiski ol:
- Elävän kissan ja kissa-aiheisten esineiden mielihyvävaikutukset ihmiseen

tiistai 6. syyskuuta 2011

Runtroppii?

Apilaviljelmä. Ihan selvästi piänii nokkose- ja voikukataimii joukos.



















Mää ole jo vuaskaudet ollu miälikuvituspuutarhuri. Se o kumma, ko siin miälikuvituspuutarhas ei koskaa kasonnu nokkosii, valvattei, pujoja, vuahenputkii, ohdakkeit eikä muitakaa paskaruahoi. Ei edes voikukkii eikä jualavehnää.

Tänä suven mää sai hiukka ol tosipuutrahurin, ko oltii miähe kototalos. Minul tämä puutarha o vähä niinko laina- tai adoptiopuutarha, joka ei ol mu omani mut misä mää saa häärät nii paljo ko jaksa.

Kerrotaa et siäl Koskel oli aikoinas yks Terttu, joka kehu käyttäväs Runtroppii. Annosteluohje oli semmone vähä suurpiirteine, et yks jukurttipurkilline Runtroppii yhtee kastelukannullissee vettä.

Suve aikan mää oti oikee missiokseni häätää naveto edustalt nokkoset ja vuaheputket. Siin ei muut kasonnukkaa, pelkkä musta multa oli näitte al. Enstiks mää kitki ne jo ainaki metriset nokkoset ja vuaheputket ja kiskoi juuretki yllöös, jos sai. Sen jälkee mää kolmipiikkisel puutarhakuakal hakkasi sitä maat ja revei loppui juurii maast. Sit vartosi pari kolme viikkoo ja taas sama juuriekaivamisoperaatio uudesti. Mää toivoi, et nokkosehäätö luanais.

Ko naveto edusta sai aurinkoo ja valloo, siält alko nousemaa nättii pehmeet nurmiruahoo. Ei mittää jualavehnää ko oikee nurmee. Ja kukkapenkeist mää siirsi sin kuulumattomii kasvei ja istuti niit naveto ettee, piharatamoo, valko- ja puna-apilaa, siankärsämöö. Näytti oikee hianolt.

Viime viikovaihtees ko taas oli siäl tosipuutarhas, huamasi, et mu apila-,
ruaho-, ratamo- ja  siankärsämömaahaani o tullu kauheesti piänempiänii nokkosetaimii. Millais ny suu pannaa?

Meilläki oli sitä Rounduppii eli ainet, josa o glysofaattii. Miäs laski mul, et yhtee kymmene litra kastelukannullissee sais mitat pual desilitraa myrkkyy ja sen kastelukannullise pitäs riittää yhde aari alal. Mää kokkeili levittää myrkkyvettä kastelukannul, mut ei siit riittäny ko muutamal neliömetril. Ko oli hiukka aikaa myrkkyvettä lotrannu, miäs katto minnuu ankarasti ja sano: "Lopeta!" Ja mää lopeti. Tarkotus oli, et hän myrkyttäs pahempii rikkakasvipehkoi reppuruiskul. Mut sitä ruiskuu ei ollu viäl käytös ja mää tahdoi kokkeil, et vaikuttaako se runtroppi jottai.

Mää oli nii julmal pääl, etten lainkaa funteerannu, mikkä o tämä myrky ekoloogiset vaikutukset maaperrää ja ympäristöö. Luji vaa tuate-esittelyst, et myrkky maaperäs muuttuu vedyks, hiileks, fosforiks ja typeks, vaikuttaa kasvie lehtivihreesee ja tappaa ne juurines.


Mut sitä ratamo-, apila-, kärsämö- ja ruahoviljelmääni en tahtonu myrkyttää, ko siit olis kualla kaikki.


Hento ruaho nousi maast ihan ittelläs, ratamoit mää istuti. Ne näyttää
menestyvä oikee hyvi. Mut ny nokkosetaimet o tehny vastahyäkkäykse.



maanantai 5. syyskuuta 2011

Ei ollu luantoo...

Kuva o otettu elokuu pualväli jälkee pari ja puale kuukaude ikkäisest  kissapojast.
Pentu huilaili ja paistatteli naveto aurinkoisel ikkunapenkil. Mää oti kuva ulkopualt,
ja kisu näkkyy likase klasi läpitte, joho taivas ja pihapuut heijastuu. Pentu o
kokonas kuviolline, ei nävy yhtää valkost naamas eikä rinnuksis eikä edes tassuis.
Ruskeeharmaat värkit o riittäny koko kissaa, ei ol tarvinnu jatkaa valkosel. Mut
likemmäks en päässy hänt tarkastelemaa.  























Viime viikovaihtees oltii taas miähe kotopaikas Koskel. Mää oli aikeis ottaa kii kissapentu, joka o kesäkuus syntyny ja o päässy villiintymmää konnei löydetty pentui ajois. Mää haaveile, et sais se  lemmikiks jonnekki, jos vaa koti löytys. Luvanki oli saanu tähä pennu kiini ottamissee talo omistajilt.

Yhdel navettokissal, jota mää nimitä Miisuks, oli pennut, joitte piilopaikast eikä lukumääräst ollu tiatoo enne enneko vast mu viimisel lomaviikollani nämä ilmesty naveto länsipäätyy aurinkoisel ikkunapenkil (klasi sisäpual) kattelemmaa mee touhujamme. Sen jälkee sitä punast pentuu ei ol ennää näkyny, mut ruskeekuviolline o ollu navetos. Olisko punane joutunu ketu suuhuu?

Mää hankei loukunki panttii vastaa lainaks, et sil yrittäsi pyydystää tämä nyte kolme kuukaude ikkäise pennu. Mu ei se ny onnistunu, ko mul ei ollu luantoo edes virittää sitä loukkuu. Yks kynnys o siin, et me itte ei voi hänt ottaa, ko meil o jo yks kissa, joka täl hetkel o sijotukses meil ja jol meinataa teettää pennut. Ruska o rekisteröity eurooppalaiskissa ja madotettu, rokotettu ja testattu vaikeitte sairauksie varalt eikä hän sais ol tekemisis testaamattomai kissai kans.

Silti toine kissa ehkä olis paras mahdolline arraa ja villi pennu kesyttäjä. Hän antas mallii siit, millai eletää ihmiste kans. Toisii kissoihi tämä kisu o tottunu, ja keskenäs ja toine toisiis kohtaa kissat näyttää oleva kovi hööveleit, puskevaisii ja kehrääväisii. Tätä pikkust ei kukkaa ihmine ol edes koskettanu. Sen hän o oppinu, et ihmiset antaa ruakaa. Melkei ain ko joku kaksjalkane jättiläine käy navetos, seurauksen o täysinäine ruakakuppi. Ja mittää pahoi kokemuksii ihmisist häl ei pitäs olemaa.

Mää ole käyny pentuu tutustumas navetos. Mul oli lelu, jota heilutteli naru pääs. Lelu o liahuvahapsune ja krapiseva. Luuli sen kovastinki tätä pikkust kiinnostava. Navetos o aika hämärää ja mää katteli taskulampu kans pentuu ja hän katteli minnuu vastaa muutama metri pääst, ko mää heilutteli ympäri sitä lelluu. Sit mää ihmeekseni huamasi et ei se se lelu hänt kiinnostanu, hän tuijotti minnuu: mikä ihme tua o ja mitä luulee tekeväs!

Ole keskustellu ihmiste kans siit, voiko kolme kuukaude ikkäine pualvilli pentu viäl kessyyntyy. Kaikki eläinsuajeluihmiset o sitä miält, et varmasti voi. Joku oli kuulemma kesyttäny viide vuade vanha helsinkiläise katukissanki, ei ny miksikää sylykissaks, mut kumminki semmoseks, joka tiätää, mis oma koto ja turvapaikka o.

Jokku maalaisihmiset sannoo, et kissapennut pitäs löytää heti, ko niitte silmät aukee, eli viimeistäs pari viiko ikkäisin. Sillo ne sais kii ja ne oppis olemaa ihmiste kans. Mut jos ne pääsee vanhemmiks, niit ei ennää saa millää ilveel kiini. Mut siin tapaukses et pystyy kumminki kesytämmää villiintynnee kissa, siit voi tul ihan ylikesy, riippuu tapauksest ja kissa ominaisuuksist.

Mu eläinlääkärissiskoni Anna kyl suhtautu vähä eppäilevästi, hän sano, et jos kissa ei kolme kuukaude ikkäisee saakka ol ollu tekemisis ihmiste kans, ei siit koskaa semmost lemmikkii saa, mitä ihmiset toivoo kissalt. Kissa sosiaalistumise ikä o sevverra varhane, ettei kunnolline kessyyntymine ennää yli kolme kuukaude ikkäisen välttämäti häne mukkaas ol mahdollist.

Oi-voi, olisko täl piänel nätil kisul, jonka sukupualest ei ol tiatoo, silti koto josaki? Vai olisko parempi, et pentu sais ellää navettokissan syntymäpaikassas? Löytyskö mult luantoo loukuttaa se?  Jos mää edes uskaltasi se louku virittää, sit pitäs ol valmis siihee, et ensimmäitteeks sihe loukkuu menis ahne Musta Miina, ja seuraavaks varmasti naapuri iso punane kolli, ehkä sit seuraavaks pennu emo Miisu. Kuulemma toist kerttaa sama kissa ei yleensä loukkuu men. Ei se loukku miltää pahalt näyt, vähä tavallist kissakoppaa isompi häkki se o.

Loukku o lainas Etsijäkoiraliitost. Loukkuu voidaa pyydystää kissoi ja 
muitaki eläimii. Kuva loukkuu ei ol viritetty.