Kyläilemäs kotokulmil

Alkuviikost mää oli sukuloimas ja muutonki käymäs kotokulmil.

Sisko pihas Paarnooris komiat lehtokialot toivotti tervetulleeks.

Siskoni ensimmäine lapselaps, Toivo-poika, ymmärtää jo rekisterikilvet ja automerkit - ni ja pakoputket.

Ehtoosti käytii ajelemas Yyteri sannoil.

Täsä ranta Viasvede ja Preiviiki suuntaa.

Ja täsä ranta Herraipäivie ja Mäntuluado suuntaa.

Tuttu ranta. Tääl mää uiskenteli lapsen ja polti selkäni, käsivarteni ja niskani joka suvi. Siit hualimati et Niveal rasvattii.

Seuraava päivä oli oikee varsinaine retki- ja kyläilypäivä. Ensti poikettii Mäkilä leipomo kaupas ja Taimimoisios ja sit käytii kattomas sisko toist lapselast Alisaa Noormarkus.

Seuraava kyläpaikka oli Noormarkus kans, ystävä tykön.

Pihas oli mukava ja hyvi varustettu polkupyärä.

Kodikas tupa. Tääl nautittii herkulliset trahteerit ja muisteltii ja juteltii.

Matka jatku Merikarvial toise sisko tyä. Komia talo kattel. Tämä o talo toine pääty, sisäl mennää talo toiselt sivult, ei näit trappuit pitki.

Olohuanees o sali tunnelmaa.

Pihakukat.

Päivä päätteeks ajettii Merikarvialt Ahlaiste ja Reposaare kaut takasi Paarnoorii.

Kuvas aurinkolasku Revaskeri sillalt.

Mukava reissu oli. Kiitos kaikil keskityksist ja vaivannävöst!

Kissoi (Nekku ja Rosvo) ja koirii (Effi, Tofu ja Puppe) oli mukava silitel ja hiuka sylitelläki. Nekku ja Rosvo assuu Paarnooris, Effii mää tutustui Noormarkus, ja Tofu ja Puppe koto o Merikarvial. 

Murut

Päivät kulluu ilosesti pentuje kans.

Kuvas pennut o unte mail. Lallu nojjaa leukaas velipoja olkaa vaste ja Pippi nojjaa niskaas Lallu kylkee vaste. Velipoika o muuto saanu oma puhuttelunime: Pinkkitassun Kevinist o tullu Kasperi. Mää harjottele puhuttelemaa tätä valeempaa poikaa Kasperiks. Kiva nimi. Kasperi o isoin pennuist täl hetkel, painaa jo liki tasa pualtoist killoo yhdeksä ja puale viiko ikkäisen. Se o aika iso paino tämä ikkäisel kissapennul. Eikä Lallukaa kauvvaks jää. Pippi-tyttöne o viäl parisattaa grammaa köykäsempi.

Kasperi o ainoo joka syä raksui. Ko syä hyvi ni kasvaa isoks pojaks. Pippi ja Lallu ei viäl tykkää raksuist, mut reippaasti heki syä muit ruakii ja nostaa painoos.

O mukavaa kuulustel taas kerra piänte tassuje ropinaa laatteel ko pennut painaa ympäri huushollii. Osa päiväst pennut saa jo ol koko huushollis mut kaapipäälisii ja ikkunalautoi en ol viäl tyhjentäny vahinkoje varalt. Varmaa ens viikol täytyy klaarat huushollii ettei tartte pentui koko aikaa vahtii. Yäseet ja osa aikaa päiväst pennut o porti takan omas huaneesas. Kasperi ja Pippi alko jo hyppimää porti ylitte mut Lallu ei viäl päässy. Miäs korotti porttii niättei kukkaa pennuist pääs yli parrii viikkoo.

Mää oti tänäpä kuvia pennuist, ja kyl tuli epätarkkoi, en voi mittää. Kyl tost ny pennut näkkyy hyvi ko he sattuu nukkumaa ja olemaa paikallas. Katteli just Stockmanni Hulluje päivie tarjouksii ja huamasi et siäl olis hiano Canoni järjestelmäkamera, mut alennettunaki hinta o yli 600 euroo. Enkä ossaa nykyistäkkää kameraa käyttää kunnol. Sitä paitsi nämä o täl tiätämäl viimiset pennut mitä meil tullee olemaa. Ni mittää ihmekameraa emmää kai ennää tarvittekkaa. Kai mu nykynenki kamerani riittää kukkakuvia ottamaa.

On ollu kyl suuri lahja, et Naukula Mamma o ollu meil hovikuvaajan, ihan hyvä hyvvvyyttäs. Tai ehkä tämä kissoje ja pentuje kuvvaamine o häl intohimo oikee. Ruska ensimmäisii pentui (D-pentui) hän kävi kattomas kerra, ja sillonki häl tiätysti oli kamera mukan. Ruska seuraavii pentui (E-pentui) hän kävi kattomas ja kuvvaamas jo usiamma kerra ko mää uskalsi pyytää. Entäs sit seuraavat Rauha ensimmäiset pennut? Niist hän otti ne kuuluisat ykstoisttuhat kuvvaa! Ja nykki mul o jo iso läjä hyviä kuvia näist K-pennuist. Kuvat jää tärkeiks muistoiks. Mää ole pruukannu tehd Ifolor-valokuvakirja joka pentueest, ja sillonki o hianoo jos o kuvia mist valkat.

Huamen mää ole lähdös käymää Poris ja viivy siäl voorokaude. Pennut jää miähe hoivii, ja hän o saanu tarkat ohjeet, millai ruakitaa ja mitä ja millo, millai puntaroidaa ja merkataa painot yllöös, kui mont kertaa siivotaa santaloorat, millai vahditaa, ettei pentuje piänet tassut jää overakkoo... ja ettei Ruska-mummu men syämää pentuje ruakii... yms. yms... Miäs teki muistiinpanot ni kyl hee tääl pitäs pärjäämää.

Ensi viikol o jännittävvää ko pennut täyttää pyäreit viikkoi ja mennää eläinlääkäril ja ensimmäisil rokotuksil.

Oikee hyvvää viikovaihdet teil kaikil ystävil!

Tähä loppuu viäl Ruskast yks nätti kuva, jonka Naukula mamma eli Merja otti viime kerral tääl käydessäs.

Pori murrepiiri

Mu multane viikkoni venuki aika pitkäks, yli kuukaude mittaseks, päätelle siit ettei tääl plokis ol mittää tapahtunu. No ei se mittää.

Huhtikuus oli paljo kaikemmoist. Oli pääsiäist, pääsiäisviarait, pääsiäiskyläilyy, 30-vuatisjuhlaa, 40-vuatisjuhlaa, myyjäisii, ystäväi treffaamist, Mesiläs käyntiki. Se viimemainittu tarkotti, et oltii Naukula Mamma kas kattomas Ruska pennu Mesi pentui, siis Ruska pennupentui, jokka oli sillo just liki luavutusikkää. Pualet huhtikuust oltii mail ja pualet kaupunkis. Kuljettii Espoo ja Varsinais-Suame vällii, käytii Loimaal, Poris ja Tammela Mustialas.

Yks huhtikuu alvu kohokohta oli Poris käynti. Mua oli käsketty Pori kansalaisopisto murrepiiri juhlii, ko piiri fiiras 30-vuatisjuhlaas.

Juhlas oli puhheit, muisteluit, sopevaa musikkii, murtee lujentaa ja lausuntaa ja murrejuttuje esittämist. Mul oli yhdesorti elämys ko korkees ijäs oleva Aino Korhone, mul vanhastas tuttu, esitti mu äitini murrepakina Epätoivo vimmal. Äitini oli murrepiiri jäsenii alvust alkai. Hän ain praakaili mul,  mitä murrepiiris millostenki oli tehty ja puhuttu ja kirjotettu.

Piirii o pualet 30 vuadestas fööränny Ulla Leino, joka pakinoittee murrejuttui porilaises Uudes Ajas. Hän o omalt ammatiltas sjuuksöötterska, nyte eläkkeel.

Täytyy kovi ihmetel ja ihhail tämä murrepiiri elinvoimasuut. Tänä lukuvuaten piiriläisii o 18 mainitu jööpitäjäs Ulla lisäks. Ikähaitari o kuulemma knaftist kolmestkymmeneest kahdeksaakymmenee ja silt välilt.

Murrepiiri o ollu moneks. Siäl o talletettu murret ja murresanoi, siin sivus kerätty perinnettäki ja talletettu sitäki paperil. On kirjotettu murrejuttui ja annettu palautet, niät piiri o toiminu kirjotuskoulun, luava kirjottamise ryhmän ja varmaa ina elämätarinakirjottamisryhmänäkki. Siäl o muisteltu vanhoi sanoi ja vanhoi asioit, on koottu aarteitte kapsäkkii eli elämä aikan kapsäkkii saatui muistoi ja tärkeit oivalluksii. Välistäi o ollu nii hauskaa et murreki o päässy unhottummaa. Sit o viäl yhdes retkeiltykki ja tehty piänii opintomatkoi.

Jokkaine kirjottaa omal laillas ja tyylilläs. Kuulemma yritettää ol triihaamati siit et mikä o oikeet Pori murret ja mikä väärää. Monet asiat voi sannoo monel lail ja Pori sisälläki o ollu murre-eroja.

Yks piiris jo kauvva olleist o Lampise Ulla, taiteilija ja kallikraaffi. Häne käsiallaas o viimeks julkastuje neljä kirja ulkoasu. Eli murrepiiri o julkassu kirjojakki. Kaikki o saatu myytyy, niät omist rahoistas ei ol kukkaa piiriläine omakustanteit joutunu maksamaa, paitti julkasuvaihees. Nyte just enne 30-vuatisjuhlaa ilmesty neljäs kirja Soo sit siin.

Jokkaine joka o joutunu kirjoje kustantamise kans tekemissii, tiätää, et yhdenki kirja saamine painost o iso jooni. Ei kirja sunkaa tyhjäst synny. Siin o ollu paljo tyät ja tyävaiheit, ja kaikki o tehty ymmärtääkseni talkoohenkes. Hianoo seki, et murrepiiris o semmonenki ihmine, joka pystyy antamaa kirjal ja kirjoil taiteellise ulkoasu. Monet kyvyt o päässy käyttöö. Kirjoje otsikot o itte tekstattui, ei mittää valmiit fonttei. Kirjas o mukavii välilehtii. Niis o kallikraaffitekstauksii, joitte ajatust ja murret lukija pyssää kattelemmaa ja funteeraamaa. Vähä ninko aforismei.

Tähä juhlakirjaa o koottu juttui enttisilt ja nykyisilt murrepiiriläisilt, niiltäki, joist aika o jättäny. Semmosen se o vähä ninko murrepiiri historiikki. Puhheesas Ulla muisteliki äänees niit piiriläisii, jokka oli jääny jo pois.

Munki oli pyydetty pitämää puhe "vaatimattomast" aiheest "Pori murre". No, mää oli valmistanu puhheeni vähä niinko vanhoist evväistäni ja siit, mitä tääl plokisaniki ole joskus miätiskelly. Julkine puhumine ei ol oikee mu heiniini, ei voi mittää.

Mut otettu mää oli siit et oli käsketty juhlaa.

Juhla veti väkkee Pori kansalaisopisto auditorio aika täytee. Ensti kylläki trahteerattii juhlakaffeet.

Murremaakarit Heli Laaksone ja porilaine Elina Wallin istu juhlaviarain etupenkis.

Täsä kuvas kaks porilaismuijjaa prohtaa Pori toril Kaarina Alava pakina mukkaa.

Makuri ko ole, täyty kai mu Poris käydesäni trumffat Sarpil tori syrjää ja ostaa yks käpykaakku kottii viämisiks. Penskan Sarpi konditoria paakaamat käpykaakut oli mu miälestäni mailma parast  herkkuu, varsinki se vihriäine marsipaanipäällysteine kaakku. Ny pääsiäise al käpykaakku oli muuntunu valkoseks pääsiäismunaks.

Koton kaakku pantii pakkasee ja sit trahteerattii myöhemmi pääsiäisviarail (ja ittellemme tiätysti) kaffee kans.

Postauksee oli taas sujahtanu yks kissaki, vaikkei ollu pyydetty. Kuvvii ottaisani oli vähä tekemist et sai kissat pysymää pois kirja ja se sivuje päält. Josse olis häätäny heit pois, kuvis olis Rauha makkaamas kirja pääl.

Hyvvää toukokuut! 

Deet ja reet

Ruska pentue o Pinkkitassu D-pentue. Dee-pennut siis. Eli deet.

Poris o ollu vuaskymmenie aja vänkäyst siit, mikä o oikeet Pori murret ja sanotaanko Poris dee vai ree. Nykyää ko murrepiirteet o aika lai himmentyny, ree o varmaa vihroviime hyväksytty Pori murtee tunnusmerkiks, ko se ainaki erottaa Pori murtee yleiskiälest. Aikoinas pakinoitsija Porin Manta pakinoitti Satakunna Kansas "dee pääl". Sit tuli toisii pakinoitsijoit, jokka kirjotti tai kirjottaa "ree pääl". Reelline Pori murre aiheutti ensti paheksuntaa ja miälipahhaa deemurtee kannattajil. Olisko täsä ollu ripaus luakkataisteluuki?

Mun kototaustasani kyl ykselitteisesti puhuttii ree pääl. Isäni kuulusteli rarioo. Vanha vitsi o, ko hän kerra yritti kiäli keskel suut kirjottaa sannaa radio kirjakiälel, ni hän kirjotti dario. Häl meni ärrät ja reet sekasi. Täytyy viäl sanoo ettei ärrä ja ree ol samoi äänteit. Ärrä o särähtävämpi ja ree pehmeempi. Kyl porilaine ne erottaa. Ärrä sanas Pori o erilaine ko ree sanas sare. Sitä lyhkäst pehmeet reet o joskus sanottu ykstäryseks ärräks mukko sil ei ol ommaa kirjainmerkkii ni täytyy tyytyy ärrää eli reehe. Mää ole täsä plokis kumminki yleensä käyttäny deet helppoure tähre vaik ny vaihroinki täsä postaukses reehe.

Piti puhumani dee-pennuist. 

Näil dee-pennuil pitäs varmaanki ol rinnakkaiset ree-nimet porilaisittai. Ne olis syntymäkotohellittelynimiä.

Dodothy sanottas Pori murtees varmaa Rorothy (just niinko kirjotettaa) tai sit Roroti tai Rorofi  - millai kukaki vääntäs tua th-ääntee poriks. Tai jos yritettäs pinnistel ja kääntää Rorothy takasi kirjakiälel niinko mun isäni sano dario, ni nimest vois tul vahinkos Rodothy. Sen vois lyhentää Rodoks. Eiks oliski ihan hiano nimi, Rodo? Se sopis ruskeetäplikkää tyttöpennu ree-nimeks, mää ole funteerannu. Hänest tullee vaikutelma, et o kasvamas tomera ja lunki tyttö. Jos otetaa käyttöö viäl tua äffä antama lisämauste, siit sais hiano hellittelynime: Rodofiina.

Entäs sit punatäplikäs poika Dionysos? Rionyysos? Poris ussei hankalai diftongei vakaalie vällii pakkaa tulemaa ylimääräne j, niinko muuto piänte lastenki kiälee. Yks mun äitini porilaine hoitolaps sano aikoinas mu issääni Lejoks, ko häne nimes oli Leo. Sillo Dionysokse ree-nimi olis Rijonyysos ja lyhennettyn Rijo. Ei ol oikee käypäne nimi. Vai onko? Aikasemmi 1990-luvul mu Sohvi-kisallani oli kans punane pentu, jonka nimeks mää pani Onni. Uudes kodosas Onni sai nime Rufus (Onni Rufus). Puhuttelunimi oli Ruffe. Jospas Dionysokse ree-hellittelynimi tääl syntymäkodos oliski Ruffe muistoks vaik Ruffeli.

Kremetäplikkää Danieli ääntämine porilaisittai riippus siit onko kysymykses enklanni Däniel vai ruatti Daniel tai Daaniel. Räniel tai Raniel tai Raaniel. Räni tai Raani tai Rani. Tai entäs Taneli? Ei Taneli käy, ei se ol ree-nimi! Eikä nämä ol passeleit mu makkuuni. Varsinki Räni o ihan liika rämisevä nimi fiinil kermafärisel poikapennul, jol o pyäreet isot siniset silmät. Jos luanteest voi tehr jottai päätelmii, tämä kreme tuntus rauhallisemmalt ko punane velipoika. Jostai syyst tämä pentu o päässy emos kainalopojaks. Häne imupaikkas o usseimmite ensimmäisen Ruska-emo kainalos. Hänel o hellyttävä hualestunu ilme piänes naamasas. Ehkä hän o prinssi ja häne piänii harteitas painaa jo vastuu prinsessast ja pualest valtakunnast. Tai ehkä hän o piäni jellona ja hän o hualestunu siit, koska se Daniel tullee leijonie lualaa. Hänt vois hellitel nimel Rassuli tai Ressuli.

Veljekset ko ilvekset, Ruffeli ja Rassuli. Nää o tämmesii mu ja pentuje välisii hellittely-nimiä. Ja siin samas ree-nimiä.

Ja sit sinitäplikäs sulone pikku Diana olis poriks Riana. Ei sekkää ol luannikas nimi. Ei kelpaa. Entäs Rina tai Rana? Mää taira tuunat tämä nime Rillaks, tai Rillamaliinaks. Lässytysnimi voi ol Lillamaliina. Se passaaki oikee hyvi, ko tämä Diana o pesuee Lillan. Kyl tämä Rillamaliiniki o oikee tomera tyttö ja o pitäny puales isompai joukos. Mahtasko hän ol tempperamenttisempi ko siskos Rodofiina. Hän o kaikest vaikeempi valokuvattava, ko ei pysy hetkeekää paikallas, varsinaine tärpästikkeli.

Eli Ruska pentuje ree-nimet o Rodofiina, Rillamaliina, Ruffeli ja Rassuli.

Nimie keksimine kissapennuil o hauskaa vaikkei heti keksiskää. Pentuje uudet omistajakki keksii viäl omat nimes pennuil. Semmoset, jokka maistuu oikee hyvält hee suusas. Niät hauskuus o ainaki kolminkertane. 

Kissal täytyy ol monta nimmee. T. S. Elliot runoili et häne miälestäs kolme nimmee kissal o välttämättömii. (Mut mää sano et voi niit ol enämpiki varmuure vuaks, vaik yhreksä, ko kerra kissal o yhreksä henkeeki.) Mää ole ennenki tätä T. S. Ellioti runnoo lainannu.

Kissan nimi

Mikä kissalle nimeksi? Siinäpä pulma!
Kun mietitte sitä, on mielenne pimeä
ja sanotte, että olen hullu ja julma
kun vaadin: KOLME. Kolme eri nimeä
pitää kissalla olla. Ensiksi nimi
kuten Mirri ja Murri ja Pekka ja Pelle
tai Eenokki, Emma, Pimpula ja Pimi.
Ne sopivat arkena jokaiselle.
Tai kenties teillä on herkempi kissi
tai makunne vaatii jotain hienompaa:
Siis Platon, Admetus, Elektra, Zeremissi,
kyllä niilläkin kissaa kutsua saa.
Mutta erityisnimi, jossa tuskin on järkeä,
mutta erityis-erikois-nimi kumminkin
pitää kissalla olla, sillä kissa on tärkeä
ja hännännosto käy hienommin
kun nimenä on jokin Bombaluriina
tai Munkustrappi tai Korrokopatti
ja viiksetkin sukii Fille Meliina
paljon kissamaisemmin kuin pelkkä Katti.
Mutta sitten on Nimi, jota kukaan ei arvaa
jota kissa ei paljasta milloinkaan.
Se ei liikuta edes viiksikarvaa
jos nimeä käytte utelemaan.
Vaan kun tapaatte kissanne aatoksissa,
niin syynä on tämä, se tietäkää:
Se miettii ja pohtii ja nauttii se kissa
omaa nimeänsä se nimeää,
sen pimeää nimeä
kimeänpimeää
sen Salaista Yksityisnimeä.

T.S. Eliot 1959
Suomentanut Kirsi Kunnas, julkaistu teoksessa Aarteiden kirja VII (toim. Kirsi Kunnas), WSOY




* * * * *


Tervetulloo joukkoo, Eija S. ja studiodabere! Welcome, studiodabere! 

Miska o onnellisesti kotonas

Miska-kissa, joka katos Poris huhtikuus, o löytyny ja tuatu kottiis. Häne emäntäs Pirkko Mäenpää, joka kans o Porist kotosi, kirjottaa asiast plokiystävilleni ja minul:

* * * * *

Mee kissa Miska saatii taltee Poris höveleitte ihmiste pyyteettömäl jeesauksel ja mää sai hakkee häne piililläni kottii kahreksa viiko hukasolo jälkee. Kyl Suames, ja Poris, o ihanii ihmisii ja kissarakkaut! Ko ihmee kaupan hän voi fastasti eikä mistää fatitaurist ol tiatookaa! Luantos pualest hän o ainaki yht höveli ko enneki. Hän ellää meil ny lenkstoolikuninkaan ja töröttää tyyriin, kamala pörinä ja puskemine heti, ko joku vaa vähänki ojentaa hanttuus valtaistuimee päi. Kuninkas tuntuu nauttiva helpost elämäst, et me ollaa kauhee tyytyväisii molemmi puali.

Miska löyty Pori Uurelkkoivistolt vaijjaa kahre kilometri pääst lähtöpaikast. Siäl yks tosi höveli asukas, Sinikka nimeltäs, otti oikee urakakses saar Miska kii, ko oli huamannu, et Miska käy häne pihasas siiliruakii syämäs. Sinikka urakoi viiko, pääsi Miska kaveriks ja sai houkuteltuu se sisäl. Mää praakaili Sinika kans joka ehtoo ja asja meni ettiippäi ko jännitysnäytelmä.  

Mää kiitä Paulaa, ko Miska kuva ja kattoomisuutine o saanu näkkyy Arkiporinas, ja teit kaikkii, jokka olette ollu henkes mukan ja osaltanne levittäny tiatoo, et Miskaa hajetaa! Kaikellaine tsemppi o ollu enämpi ko tarpeesee, sevverra rankkaa hakemine oli, varsinki ko mää ole töis ja asu valla mual ko Poris. Ilma kaikkii jelpanneit ihmisii mää olisi ollu valla nokka flonos ja olisi viäläki, nestuukei vaa olis kulunu! Käykää Lumihelme sivuil (www.lumihelmen.com) seuraamas Miska tulevii vaiheit ja tervetulloo ihhailemmaa hänt oikee luannos Porrii heinäkuu viirestoist, ko hän o novisiluakas kansaivälises kissanäyttelys (Urheilutalo, Kuninkaahaa aukio 6). Näyttelyluettelost löytyy häne nummeros "virallisel" nimelläs Miihkali.

Pirkko

* * * * *

Ihana onnelline uuttine tämä Miska löytymine oli, eiks ollukki? Kahdeksa viikkoo o pitkä aika. Miska o aika neuvvokas kissa ko o selvinny liikenteest ja muist vaaroist, vaik aikasemmi o ollu sisäkissa. Tai ainaki hänel o ollu ahkera suajelusenkeli fölisäs. Mitä kaikkii seikkailuit ja yksityiskohtii noihi viikkoihi mahtu ja mist hän millonki sai maarus täytee, sitä hän ei kerro. No, ainaki siält Sinika siiliruakakupist kävi syämäs.

Tämä onnelline uuttine o täl kerttaa mu juhannusjuttuni. Hyvvää ja kehrääväiset juhannust kaikil kissoil ja hee ihmisilles!

Etsintäkuulutus

Kadonnu kollikissa Miska

Miska-kissa o kadonnu Pori Viidenneest osast Poikkikadult 20.4. Miska voi liikkuu jo laajemmallaki alueel - nähty Sirkustori Värisilmä kohdal ylittämäs kattuu.

Omistajil o kova hätä kissast.

Tuntomerkit: Väritys harmaa-valkone. Harmaa tasast, ei raitoi eikä täplii, pelkkää tasast harmaat ja tasast valkost. Vasemmas etutassus harmaa läiskä valkosel pohjal (näkkyy ylemmäs kuvas). Miska o kiltti ja ihmisystävälline leikkaamatoin kolli, ikä vajaat 2 vuatta. Voi ottaa syllyy, ei pur eikä raavi, ko ihmine o rauhalline.

Jos Miska löytyy, se kannattaa houkutel esim. makkara- tai kinkusiivu kans sisäl ja pittää siäl korjus ja soittaa:
Kissa omistajal Pirkko Mäenpääl 041 4321 858 tai
Aila Forstenil 0400 7699 50.

Tullaa hakemaa nii pia ko päästää!

Löytöpalkkio sil joka löytää Miska elävän.

Kotokulmil

Viäläki nää mu Pori-plörinäni jatkuu täl yhdel postauksel. Kuvas o mu kotokatuni, jonka varrel asui 10-20 vuade ikkäisen. Ja vaik mää muuti pois kottoo ja lähdi opiskelemaa, oli se tukikohta siäl ain paikallas sihe astikka, ko äitini menehty sydäninfarktii kevvääl 2007.

En muist enkä tiä valitettavasti vuasilukui - enkä vuaskymmeniikää. Joskus taannoi kumminki tämä talo rakennettii mee talo naapurii (mu kotoni o tämä liikerakennukse takan) ja tähä tuli Linnaimmaa kauppa. Sit myähemmi Linnaimmaa lopetti ja tilal tuli uus kauppa ja jonku aja peräst taas uus. Ja vihdoviime tähä tuli iso kirpputori, Jättilöytökirppis, joka ilmeisesti o aika tykätty, ja siäl o kauheesti tavaraa. Mut ain vaa ainaki äitini elläis tämä rakennus tunnettii mee perhees Linnaimmaan.

Jotaki miälekiintost tääl kirpputoril o ain. Nykki mää katteli näit Göran Hongelli suunnittelemii Säde-sarja kippoi. Mul on jo tommone kermanekka, niät en ostanu. Tota  piänt skoolii olis tehny miäleni. Jotaki mää kyl ostinki, yhde kaffepannu seittämäl eurol ja aamutaki kymmenel. Niist mää kerroi ja näyti kuvia eilä. Ai ni juu, ja sit viäl piäne harava.

Mee naapuris oli Linnaimmaat vastapäät tiä toisel pualel Riantola. Se oli aika vanha puurakennus, rakennettu 1949. Riantolas pidettii häit ja juhlii ja tanssei. Sen omisti Vähärauma demokraattine yhdistys ja Suami-Venäjä-seura Vähärauma osasto. Ei sil Riantolal kovinkaa paljo merkityst mul ollu, muutako et se oli ja pysy ain siin paikallas. Suvel 2007 Riantola palo, ja mun kaks siskooni oli just sillo tyhjentämäs mee lapsuude kototalloo siit naapurist. He katteli sitä tulipalloo, ko iso puurakennus roihus ja palo ihan maahaa astikka. Riantola palost o kuvia mm. tääl.  Aika pia sihe samal paikal aljettii rakentammaa uut rakennust. Se o ulkonävöltäs aika lai samallaine ko se Riantolaki, tommone samahenkine puurakennus. Siin o nyte ravintola Rita's Place. (Hm... Kui kaikki tarttee ol englanniksi?)

Aikoinas Vähäraumatiä ja Korvetiä kulmas, Riantolaa viistosti vastapäät, oli iso ja jyhkee kivirakennus, vanha viljamakasiini. Varmaa viäl paljo Riantolaaki vanhempi. Se hajotettii siit joskus... no, en muist olik se 1950- vai 1960-luvu alvus. En tiä oliko se huanos kunnos vai haluttiinko se muuto vaa pois tiält, niinko Porissaki sihe aikaa paljo hävitettii vanhoi rakennuksii. Nyte ajatelle se viljamakasiini olis paljo hianompi ko tämä 1960-1970-luvu rakennus ja siit olis voitu tehd mikä vaa arvokas näyttelytila tai museo.

Täs "uudes" rakennukses o ollu ainaki pankki ja posti ja kauppoi ja pizzeria. Ihan sillo alkuaikoin, ko talo oli viäl uus, siin toimi Villen Valinta -nimine kauppa, enneko oli naapurirakennust ja Linnaimmaa kauppaa. Meil koton puhuttii Villevalkust. Siäl myytii ruakaa ja elintarvikkeit ja varmaa kaikkii mahdollissii muitaki tavaroit astioist leikkikaluihi ja erilaisii tarvekaluihi. Villevalku aikaa ostettii pussimaitoo. Mun sisareeni Anna sai täält rakkaa nalles, ja mul o ostettu pual tusinaa juamaklasei, ko mää lähdi opiskelemaa Helsinkii.

Koko rakennus näyttää nyte vanhalt ja rähjäselt ja autioltaki. Pitäskö tämä rakennus ny sit kumminki säilyttää ja pittää kunnos oma aikakautes muiston, vai pitäskö se hajottaa maa tasal? 

Kirpputorilöytöi Porist

Poikkesi Pori Isolinnakadul yhtee myynti- ja ostoliikkeesee ja heti huamasi siäl ihana Arabia vanha Canton-sarja ruakalautase. Täyty kai mu se ostaa. Se soppii ko nakutettu mu sinivalkosee lautaskokoelmaani, joka o mee kööki seinäl. Enne Poris päi lautast o muuto sanottu taltrikiks. Mu isäni kerto semmost juttuu, et häne kummitätis huusi pojalles Henrikil: "Hentrikki, tuas tän se taltrikki!" Ja Henrikki, se isäni serkku, loukkaantu valla ja suuttu ja kloosus äitiis et: "Kui te pojallenne semmose nime olette antanu, ettette ossaa sitä eres sannoo!"

Poris o mu miälestäni hyvät kirpputorit. Niit o keskikaupunkil, mm. Sisätori Isolinnakadul ja Fida Lähetystori liki torrii, ja hiukka kaupunki ulkopual o mm. iso Superkirppis Paanakedokadul, Kontti Mikkolas (josa en ol muuto edes käyny mut ole kuullu kovi kehuttava) ja Jättilöytökirppis Vähälraumal  mu enttise kotoni naapuris.

Tämä Sointu-sarja pullalautase mää löysi kans Porist. Viime syksyn osti kaks samallaist Viherlaakso kirpputorilt. Ny sai sit kolmannee, ja kuppei o epälukune määrä. Ole alkanu kokkoomaa näit sen tähde, et meil oli koton lapsuudessani näit ja ne oli minust kauniit. Ja sit mää perei äitiltäni pari kuppii ja tassii ja kermaneka ja sokeriastia. Ain ko joskus harvo nää kirpputoril tätä sarjaa, osta.

Kuparipannukokoelmaani sai kans lisäyst, kaks pannuu. Isompi makso 10 euroo ja piänempi 7 euroo. Mää tykkää, et nämä o aikasemmi maksanu kirpputoreil kolmekympi paikkeil. En ymmär kui oli nii halpoi. Enempää en voi näit hankkii, kokoelma tuli ny täytee.

Vähärauma kirpputoril hyppäs silmääni pellavaine sauna- tai aamutakki. Usseinkaa en kirpputoreilt ossaa kattel vaatteit. Mut kui ny tämä sattu silmääni. Luultavasti tämä o virolaist tekkoo, siin o kauniit ruusukuvioit. Makso vaa 10 euroo, vaik o mu miälestäni hiano pellavavaate. Ja just sopiva mul.

Sarpi perhoset ja porilaine kaffeesekotus

Pori reissul pääsi sev vert poikkeemaa Sarpi kahvilas, et sai ostettuu juhannusherkuks ja tuliaisiks muutama perhospikkuleivä. Näit perhosemallisii kanapeepikkuleipii Sarpil o ollu ain, nii kauvva ko mää muista. Minust Sarpi leivonnaisii o ain yhdistyny kas asiaa: hyvä maku (joka tykkää makkeest) ja kaunis näkö. Näit perhosii o ollu tarjol mul Espoossaki. Ole millo siskoni ja millo äitini värvänny niit tuamaa. Niinko mee häihii äitini toi niit iso hivaka.

Täl kerttaa osti kaffetuliaisiiki Porist. Enttise puuvillatehtaa tilois o joku kaffepaahtimo, ja siäl valmistettaa muummuas tätä Mu Porini -kaffeesekotust. Varmaa hyvvää, me ei ol viäl maistettu.

Yks tärkee herkkupaikka jäi viäläki käymäti: Annan marenki. Ole kuullu et siält saa mailma  parhait marenkei. Se paikka o mu listallani seuraavie Pori-reissuje varal. 

Pori kävelykatu

Nuarempan mul oli ristiriitane suhde Porrii. Vähä niinko yks toinenki Porist kotosi oleva lausu: Pori olis viimine paikka mihe mää mensi asumaa. Mut mitä vanhemmaks mää ole tullu, sitä enämpi Pori o tullu nostalgiseks ja rakkaaks paikaks ja nuaruude angstit ja inhot o haihtunu. Vaik viikko o jo kulunu siit, ko mää viimitteeks kävi Poris, ni vaa riittää tätä porinaa siält, kuvia ja aiheit. Ei lopu tähänkää postauksee. Viikko takasi pyhän mää oli siin Pori kävelykadul eli Yrjökadul kävelemäs. Kävelykatu näytti aika nukkuvalt pualepäiväaikaa, niiko tämä nukkuva mansikkakioskiki. Täst mää suunnisti toril ja kirkol päi.

Tämä frouvva virkeenäs ja sirkeenäs siäl kyl istu puistopenkil Yrjökadu ja Itäpuisto kulmas. Mut hän istuuki siäl ain, pävät ja yäseet, käsiveska viäresäs penkil.

Frouvaa vastapäät siin Itäpuisto-risteykses o näit kauniit kukkapylväit.

Eetu Salini patsas ei ol varsinaisesti Yrjökadul. Täytyy koukat Itäpuistoo pitki Isolinnakadul päi, ni tullee tämä patsas. Harmi ettei siin ol ennää penkkii viäres eikä rauhallist, ko autot ajjaa ympäri, ni siin ei voi istuu eikä kattel ja kuunnel suihkulähtee lirinää.

Matka jatkuu Yrjökattuu pitki toril päi. Vasemmal kädel torisyrjäs o Airiokulma. Siin kohdas o Airio astia- ja klasikauppa. Siäläki taas poikkesi. Oli kyl eri päivä, nämä kuvat oti jo lauvvantain, ko kaupat oli auki. Airiol oli kauniit majakka-aiheisii Teema-mukei. Ei ol enne nähny. Olis kivoi suvituliaisin antaa jollekki.

Oura o Merikarvial ja Säppi taas o liki Porrii.

Katu ja suunta o samat, mut tämäki kuva o otettu jo lauvvantain. Mennää tori ohitte, ja siin Yrjökadu vasemmal kädel o vanha porilaine liike, Vesan siämen. Nimes mukkaa liikkees o kauheettomat määrät siämenii. He pussiittaaki ne ihan itte. Mää kyseli kauppiaalt luppaa ottaa kuvia. Hän kerto, et tämä siämenlaatikosto o tehty heil silloko 1960-luvult muutti näihi tiloihi. Komiat o loorat.

On Vesal muutaki myytävää, kukkasii, puutarha- ja kukkasehoitovälineit ja tarvikkeit, mut ei taimii. Ja niinko kuvast näkkee, nättei linnupönttöi vois ostaa jo ens kevvääks.

Ko Vesalt jatketaa matkaa, tullaa Keski-Pori kirkol. Se o siin oikeel kädel Yrjökattuu enne Kokomeäjoe siltaa. Sinä pyhän Poris oli Suame Lähetysseura lähetysjuhlat ja niitte kirkommenot oli tääl kirkos. Määki oli siäl. Kirkko oli täyn väkkee.

Kirkko näytti sisält juhlallisemmalt ja kauniimmalt ko mää muistinkaa. Mää ole tääl päässy ripilt aikoinas. Voi ol et mu o tääl kastettuki, ainaki mu kastetodistuksessani o tämä kirko kuva.

Sit kirkolt patuleerasi takasi toril ja jäi kattelemmaa kirpputoripöytii. Taas pysäsi tähä toriparlamenti tyä ottamaa valokuvvaa. Yks seisoo päälläs ja toine ihmettellee ja kolmas praatailee.

Pori terveiset jatkuu viäl.