Valitettavasti täsä kuvas Raita o vähä epätarkka ko kamera o tarkentanu Ruskaa.
Rauha ja varsinki Ruska o ollu kiinnostunu ja utelias viaraast. Varmuude vuaks Raitaa pidettii kolme ensimmäist yäseet eri huanees suljetu ove takan. Ruska yritti kauheesti askarrel ovvee auki ko jouluviaras oli nii kauhee kiinnostava. Ja Rauha oli samas juanes mut ei yht touhukas. Ove aukasemine ei onnistunu pelkäl kahvaa hyppäämisel ko ovi köytettii kii ovekahvast karmitoolii, joka pualestas tönköttii paikalles ettei se päässy liikkumaa.
Muutonki oltii alvus varovaisii. Välil Ruska ja Rauha pantii toisee huaneesee, niät Raita sai rauhas tutkii muu huusholli. Siin hänel onki ollu kova homma ko o kaikki nurkat ja sänkyaluset haistellu ja nuahonnu.
Ny neljännee päivä ehtoon meil o jo täys rauha ja kissat tottunu toisiis. Ruska ei ol missää vaihees pörhistelly Raital, ei murissu eikä sähissy. Mut hän käy knäppäilemäs tassul Raitaa ja hyäkkää päi. Näyttäs et haastaa leikkii, jos mää ny ossaa kissa käyttäytymist tulkit. Raita ei lähd karkuu ko köyristää selkäs ja nostaa karvat pystöö. Rauha o pikkuhiuka pörhistelly selkääs ja häntääs siskolles.
Välil he piti tuijjottamis- ja hännähuiskimistalkoit.
Ko Raita näki Rauha ja Ruska ensimmäise kerra viime lauvvantain, hält nousi tukka ja selkäkarvat pystöö ja häntä pörhisty muhkeeks. Murinaaki kuulu. Mut hän o reipas kissa ja tottunu äkkii. Huushollinki hän jo ilmeisesti tuntee hyvi, ko o hyppiny kaikkie korkeitte kaapie pääl ja tutkinu kolot ja sopukat. En yhtää arvaa mitä hän muistaa ja tiätää lapsuudekodostas.
Raitast o kasvanu kaunis ja kookas kissa, reipas, rauhalline ja tasapainone. Färiltäs ja kuvioiltas Raita o sinikilpikonnatiikeri. Viralliselt nimeltäs Raita o Pinkkitassun Estelle.
Meil o toinenki jännittävä asia. Rauha vartoo toisii pentujas. Pentuje isä o punatabby Tiikerinliljan Lounatuuli eli Simba. Punapentui o taas tiados, ja piänii kermakaakkui eli cremejä.
Tuntu oikee mukavalt huamat, et Rauha tämäkertase sulhase isoisä o Kissankellon Robin Aragorn, Kissakello kissala kissoi, joitte kantaemo o legendaarine Kontukatin Elviira. Minullaki o ollu kunnia kerra treffat Elviira. Sillo 1990-luvul hän oli jo korkees iäs ja asusti Nokial.
Elviira kasvot o kuvattun Eurooppalaiskissarenkaa tunnuskuvvaa.
Kissankello emäntä Riitta Mönkäre o mul ollu ensimmäine eurooppalaiskissaihmine ja eurooppalaiskissoje kasvattaja, joho mää ole tutustunu, jo joskus 1990-luvu alkupual. Ny sit ympyrä sulkeutu ko Pinkkitassuje ja Kissankelloje suvut kohtas jo ihan lähisukulaisis.
Penturintamal o tapahtunu semmonenki asia, et Ruskast tuli marraskuus ensimmäist kertaa isomummu, ko tyttäree Mesi tytär Sipi synnytti neljä pentuu, Pinkkitassu J-pennut. Ennestäs Ruskal o muistaakseni ja tiätääkseni 13 lastelast, mut nämä oli ensimmäiset lapselapselapset.
Kerra ole ollu kattomas J-pentui ja heti joulu jälkee pääse uudemma kerra. Sillo ensimmäisel kattomiskerral pennut oli sillo vast kolme viiko vanhoi vauvvoi, isoi ja vahvoi kylläki.
Kolme poikaa o ny kaikki varattui mut tytöl, Pinkkitassun Jóhannal, viäl hajetaa sijotuskottii. Jóhanna o kilpikonnapunatabby, varsinaine ihana pakkaus, vähä niinko isomummus Ruska piänen. Jóhannal suunnitellaa pentui joskus tulevaisuudes ja sentähde hän jää Pinkkitassu kissala kissaks.
Poikie lempinimet o Mörri (isompi ruskeetabby), Nemo (toine ruskeetabby) ja Pontus (punatabby).
Silloko mää tuli Turkist kottii, meil oli hauska tilaisuus: H-pentuje yksvuatispäivät. Ne järjesti Namu-kissa emäntä Merja, joka tunnetaa Naukula mamman plokist Naukulan kerho. Kaikkie pentuje perheet oli paikal ja muittenki kissasukulaiste edustajjii monia. Hauskaa oli.
H-pentui edustaa täsä kuvas Pinkkitassun Hagar eli Namu Naukula. Läsnä oli tiätysti serkkupoika Sulo Naukula kans. Molemmat mee Ruska lapselapsii.
Mummu ja emoki sai juhlist muutama hiirilahja, mut ne vartoo kaapis jouluauttoo. Meinaa antaa ne heil joululahjaks.
* * * * *
Oi, voi. Tääl mää taas päivittele. Ko ole nii hidas. Turkis me pidettii kahde henke kirjotuskouluu, ystäväni Leena ja mää, kirjotettii kaks tehtävää joka päivä. Mu toine tehtäväni oli ussei yks plokipäivitys. Mu piti jatkaa sammaa mallii ja kirjottaa Turki matka toisest viikost heti ko tuli kottii. Mut sit en ol kerriinny. En sit millää. Muka.
Mul olis siis jemmas mont aihet. Niinko et viäl olis kerrottavvaa Turkistaki. Hyvän aikaa takasi mää sai Naukulast haastee kirjottaa plokini tarina. Ja mul olis yks vanhempiki haaste jemmas. Kissoje kans tapahtu yks kiva juttu viäl, mutte viitti tunkee sitä tähä postaukses. Jos vaik innostusi kirjottammaa siit. Mu mikkeliläine ystäväni toivo et panisi kuva plokkiini sänkypeitost, jonka mää osti Turkist.
Yks ajankohtane aihe mul olis se, et mimmost o ol eläkkeel. Mul o ussei semmone tunne, et mää ole menettäny aja ja aja taju. Mää vaa huuhaile jossai omas olosani ja aika kulkee ohitte pikakelauksel. Ei ol aikaa mihenkä ko sitä ei vaa ol. Mää myähästy joka paikast. Jos mää ole luvannu tehd jottai, mu tarttee se tehd viime tipas edellisen yän ja valvoo koko yä ko muuto en kerkee. Mää jutteli tätä yhdel siskolleni ja hän sano et jaa et sää chillailet. Mu täyty kattoo urpaanist sanakirjast mitä tarkottaa chillailu. Se tarkottaa 'hengailla eli oleilla rauhallisesti'. Vissii juu. Paitti et ain välistäi mul tullee paniikki.
Ehkä ne Rauha pennut panis minnuu taas vähä aja tajjuu. Ko laskettu aikaki o tiados: 24.1.2016. Ja huamen o jouluautto, 24.12.2015. Porkkana- ja punajuuriloora ainekset o viäl kellaris. Heh. Mää suunnitteli lisät porkkanalooraa hiuka palsternaakkaa. Juurekset o itte kasvatettu suvilystipaikas. Mahtaaks taas tul yätöitä?
Hyvvää ja sydämmellist jouluu teil kaikil, jokka tääl viittitte käyd.
