Halimatto

Mää oli ystävä kans Turkis viime syksyn ja miähe kans viime kevvään.

Isoje teitte varsil oli paljo liikerakennuksii, joitte pääl oli millo mitäki kylttei. Ussei tuli kyltti, jota mää tavasi: H a l i , ko sana tuntu nii suamalaiselt.  Ko mää oli nähny se sana jo monta kertaa, meni kysymää oppaalt, mitä tarkottaa hali. Hän sano hali tarkottava mattoo.

Kappadokias Ürgüpis mee koko matkaryhmä viättii issoo mattoliikkeesee, Carpet Centree. Liike ei ollu viäl kovinkaa vanha, mut heil oli kamalat määrät mattoi. Tuli vaikutelma, et tuhansii. Niit esiteltii meil.

Esittelijä, joka muuto puhu suamee, kerto, et pääosa mattoist kudotaa, tai oikeastas solmitaa, kodeis. Naiset tekkee mattoi koton, ja taito siirtyy äitilt tyttärel. Mattoliike maksaa kutojil jotaki peruspalkkaa joka kuukausi ja ossuude myytyje mattoje hinnast ja toimittaa naisil lankat ja välineet. Naiset lähettää heil valmiit mattot myytäväks. Liikkees oli kyl matokutojii töissäki mut pääosa valmistettaa kodeis ympäri Turkkii.

Turki valtio tukkee mattobisnest ja maksaa liikkee ulkomail myymie mattoje kuljetukse ja tullit. Ostaja saa matto kotiovelles vaik toisel pual mailmaa.

Mattoi oli nii erilaisii ja erifärisii ja erikoisii, et mää hullaannui, sekä viime kevvään et syksyn. Yhde aika kallii mää ny syksyl osti ittelleni. Mää oli matkal marraskuus ja maksoi sillo käsiraha mattost. Sillo sovittii, että matto lähetettää minul vast helmikuus ja loppuosa maksust hoidetaa sillo ko matto saapuu.

Miäs ei tätä heti oikee ymmär. Kui tarttee hankkii lissää mattoi, ko ennestäski o mattoi tarpeeks joka paikkaa? Mää mainosti uut mattoo miähel, et se onki halimatto. Semmost meil ei ennestäs ol.

Matto saapu täl viikol. Kyl mää sitä vartosinki. Mattoliikkees paika pääl oli valokuvie ottamine kiälletty mual paitsi yhdes esittelytilas. Mut omast mattostani mää sai ottaa kuvia. Ja viä jälkikätteenki mää kysyi sähköpostis lisätiatoi mattostani, ko en ollu hoksannu kaikkii asioit heti kyssyy.

Matto o aika erikoine, semmost mää en ol koskaa Suames nähny. Se o riamukirjava. Tihkuva kauniit färit mua siin ihastutti mut mua jännäs et millai se oikee mahtaa soppii mee olohuaneesee.

Ystävä jonka kans mää syksyl oli sil Turki-matkal ja joka oli henkes mukan ko mää tei mattokauppoi, sattu tulemaa meil just saman päivän ko matto tuli Turkist. Sit me yhdes sovitettii sitä mee olohuaneesee. Jännää oli.

Sihe kohtaa mihe mää oli meinannu matto pan, se ei mee miälestämme passannu. Olohuanees o nimittäi jo toine itämaine matto, persialaine Mehreban. Mattoje paikkaa täyty vekslat ja pan uus turkkilaine liki ikkunaa ja Mehreban huanee taka-ossaa, päivasto ko oli suunnitellu.

Nämä ensimmäiset kuvat o otettu sähkölampu valos.

Matto malli nimi o Şal. Tämä malli o perinteine turkkilaine mattomalli, ei mikkää moderni malli.

Minu mattoni o kudottu tai siis solmittu Keski-Anatolias Sivasi seudul piänes Altinkaya-nimises kyläs. Altinkaya tarkottaa Kultakallioo (Goldenrock). Kutoja o nuari naine Fadime, jonka perhe o mones sukupolves ollu mattokutojii. 

Ruska istuu kuvas harmaa karmitooli pääl. Toolis o vuaskaudet ollu ruusukuviolline pääline, mut se täyty heti ottaa pois, ko ei yhtää sopinu tähä uuteen mattoo. Tuntuu melkei, et tua soffapöytäki tarttis siirtää pois tai ainaki se pääl olevat sekalaiset tilpehöörit. 

Tämä seuraavaki kuva o otettu sähkölampu valos. Kaikki färit ja kuviot kuulemma symboloi jotaki. 

Keskel mattoo o aika tihkuva tummasinine raita, joka o minust kaunis mut kuvas näyttää tummemmalt, melkei mustalt. Tummasinisest raidast vasemmal o voimakkaa keltane raita. Hiukka reunemmal mattoo kummallaki sivul o vaaleemma siniset raidat. 

Keltane tarkottaa aurinkoo, sinine vettä ja taivast. Samat merkitykset, mitä meilläki vois ol. Vihriäine tarkottaa puit ja ruahoo, ja punane o onne ja ilo färi. 

Mattoo kiärtää punane raita ja sen ulkopual ruskee raita, josa o geometrise näköne kuvio. Se kuvio o kuulemma päättymätön solmu ja tarkottaa ikuisuut ja iankaikkisuut (eternity). Ruskee o maan färi niinko meilläki.

Mattos o hauskat tupsumaiset vipsut. Hmm. Ruskaki huamas heti et nämä tupsut o kivat. Ei ehkä hyvä juttu, nimittäi se et Ruska huamas. Mitä mee pennut mahtaa sannoo ko pääsee olohuaneesee? Vai täytyyko koko matto pan piiloo?

Tämä o olohuanee vanhempi matto. Se o persialaine Mehreban ja ostettu muutamii vuasii takasi Suamest. Täst mattost mää ole ain tykänny. Ny nämä kaks mattoo o aika erilaiset mut samas huanees. En tiä millai silmä tottuu niihi ja riiteleeko ne toisiis vastaa pitkä pääl.

Tämä ja seuraavat kuvat o otettu pilvisen päivän mut päivävalos, ilma salamaa.

Mää ny kattele tätä mattoo. Hiukka se minnuu hämmentää.

Yks takaportti o. Jos mää ny huamaisi, ettei tämä kertakaikkias sopiskaa meil enkä tykkäis täst, tämä voitas seuraavaks viäd pruuvvattavaks ystävälleni, just sil joka oli kanssani Turkis ko mää osti tätä mattoo. Hän ajatteli et se vois soppii heil. Jos sopis, ni hän vois ehkä ostaa se mult.

Mut toistaseks mää tykkää täst vaik totuttelenki. Totuttele ja tutustu. Just nii tihkuvat värit mitä mää muisti ja mikä mua turkkilaisis mattois ihastutti. Vaik oli siäl tiätysti monemmoisii mattoi, hyvinki hillittyy makkuu.

Viäl yks kuva färeist ja kuvioist.

Viime kuukausin itämaisist mattoist o muutki kirjottanu plokeisas.

Ensimmäise mattopostaukse mää löysi jo enne jouluu täält, Villa Namu -plokist. Sit tämä vuade pualel Pepi vahetti mattoo Huusholli-plokis. Se jälkee Huusholli enttine matto ilmesty tän, Naukulaa, kaunis pakistanilaine Bokhara Naukula Sulo ja Namu painimolskiks. Ihan viimitteeks itämaisist matoistas, kauniist persialaisist Nain-mattoist, kerto Katja Päivänpesän elämää -plokis tääl ja tääl.

Pentukuulumiset

Viime lauvvantai kuvia, kenenkäs muu ko Naukula Mamma ottamii.

Piäni Keke (Pinkkitassun Kevin) oli valokuvas hianosti.

Oikee linssilude.

Lallu eli Pinkkitassun Kevin.

Piäni Pippi eli Pinkkitassun Kristiina. No, ei nii piänikää, Pippi o ollu samois painois ko isoveli Keke.

Lallu o ottanu parikymment grammaa etumatkaa pikkusiskoo ja isoveljee.

Lallu pesäs.

Pippi.

Pippi ja Keke.

Pippi ja Lallu. He kattelee pesä laida ylitte.

Tänäpä pennuil tuli neljä viikkoo täytee. Ny he o siin iäs et o kova yritys tul pois kopast.

Yks vast pääsee pesä reuna ylitte : Lallu. Siit hualimati, et hänel kävelemine o avuttomampaa ko muil kahdel. Hän kulkee ympäri pentukamari issoo laatteet, opettellee kävelemmää ja miukuu ja kaks muut miukuu kopas.

Nämä kuvat o siis otettu viime lauvvantain ja pennut o kuvis kolme- ja pualviikkosii. Kuvie ottaja Merja Lainio.

Tähe loppuu viäl muutama video, ensimmäine viime lauvvantailt 20.2. ja toine eilispäivält 23.2.

Videoist näkkyy, et kopas käy kova vilinä ja vilske ja miukuna. Ja reunanki ylitte kattellaa kovi.

Ihmeit pentukopas

Pentukopa viäres o mukava istuu ja kattel ja seurat. Viarailleki ole pentui esitelly.

Muutama päivä takasi kävi Naukula Mamma eli Merja ja otti mee iloksemme kuvia.

"Apua! Oonks mää joku maitobaari!" Kuva: Merja Lainio. 

Maitobaari asiakkain täs Pinkkitassun Klaus eli Lallu, ylempän. Mää lässyti ensti, et Klaus o Laussi, ja sit Laussist tuliki Lallu.

Alempan vasemmal Pinkkitassun Kristiina eli Pippi ja Pinkkitassun Kevin. Kristiina o saanu tuleva uude kodo ja oma kutsumanime: Pippi.

Sofia ja Olga emäntä ehdotti Titti eikä kauvvaks täst nimi mennykkää.

Kevinii mää ole alkanu sanomaa Kekeks. Sikko poikie uudet kodot varmistuu ja hee kutsumanimes ilmotettaa, mää ruppee heti sanomaa heit hee tulevil nimilläs. Siihe astikka he o mul Keke ja Lallu.

Keke o pesuee esikoine. Kuva: Merja Lainio. 

Must tuntuu, et täst piänest naamast näkkyy heti, et tämä o kollipentu. Jottai äijämäist täst Kekest pilkahtaa jo näi piänen.

Lallu synty toiseks. Kuva: Merja Lainio. 

Lallu o punasist pojist tummempi. On hänelläki ollu ensimmäisin kolmen elinviikkonas aika rehvakkaat otteet - ainaki imemises, vaik onki tämmöne söpönassu.

Pippi o pesuee kuapus ja pikkusisko. Kuva: Merja Lainio. 

Pippi o tämä pentuee kermakaakku.

Viime viikovaihtees ja tämä viiko alvus pennuil o ollu vaihe, jota mää sano "ilmavoimisteluks". Samallaine vaihe o ihmisvauvvoillaki, ko he makkaa selläälläs ja heiluttellee jalkojas ja käsiäs ja potkii ja huiskii. Kissapennuil mu havaintoni mukkaa tämä vaihe kestää vaa muutama päivä ja se jälkee he kääntyy mahalles, nousee huterasti jalvoilles ja alkaa harjottelemaa kävelemist, vaik takakäpälät o heil viäl melkei niinko räpylät. Äkkii ne takajallaat vahvistuu. Etujalvoil he pystyy ensi paremmi punnertammaa etuvartalos ylös maast mut takajallaat laahaa peräs.

Sit viäl muutama videopätkä. Jos mu lässytykseni videoil ärsyttää, pankaa ääni pois päält. Sit menetätte miukunat ja kurnutukset ja kehräykset ja taustahälyt. Kolme ensimmäiset videoo o otettu ystäväpäivän 14.2., ja kaksi viimiset eilä eli maanantain 15.2. Pennut o näis pari kolme päivää al kolme viiko ikkäisii.

Heti ko pennut o alkanu opettelemaa kävelemist ja liikkumaa enemmä, Rauha o alkanu oleskelemaa pesä ulkopual. Joko laatteel pesä viäres tai pesä pääl.

Ko mää oti tämä viimise video eilä ehtoosti, ni just edellisen päivän sunnuntain mää oli pannu merkil, ettei pennut ol viäl oikee huamannu toisiis eikä ruvennu painimaa keskenäs. Kyl he o syntymäst astikka ottanu toisistas lämpöö ja turvaa ain ko emo o pois pesäst niät he nukkuu ussei yhdes läjäs. Emo nisil he o toine toistes kilpailijoit ja joutuu taistelemmaa omast nisästäs, ettei toine viä. Mut leikki- ja painimeininki varsinaisesti alko eilispäivä aikan. 

Tärkee ikä

Täs piänet kaksviikkoset. Edes o Kevin, vasemmal Klaus ja Kevini takan pikku Kristiina. No, ei oikeastas kovinkaa pikku. Hyvi samois painois on Kristiina veljies kans.

Mää vartoo et ilmaantus uudet perheet jokka antas näil pikkusil omat kutsumanimes ni sais ruvet käyttämää niit. Ko nämä viralliset nimet tuntuu hiukka juhlallisilt.

Tämä Kevin-Kepsu-Kehveli kehräs tänäpä kaksviikkospäivänäs ensimmäise kerra vastauksen mu silitykseeni ilma et olis ollu emo liki.

Klaus-Klupsukal oli kova yritys ol liikkeel, mut takajallaat ei viäl oikee kan.

Kisse-Krisse-Kristiinal tuli väkisi uni keske valokuvaustouhuje.

Valitettavasti on nii hämärää, ettei kuvie ottamine tahdo lainka onnistuu. Täsä ny kumminki edes jokku kaksviikkoskuvat.

Ole viime vuasin saanu valistust siit, et piänil kissoil paras vaihe tutustuu ihmisii ja oppii olemaa ihmiste kans o kahde viiko ikkäisest kahdeksa-viikkoseks.

Tämä tärkee sosiaalistumisvaihe o näil pennuil ny alkamas.

Tarkottaa sitä, et tervetulloo kattomaa. Ei suurel joukol mut yksitelle ja kaksitelle o hyvä. Pentui lähestyttää rauhallisesti ja puhtail, pestyil käsil. Heit saa sylitel ja silitel. Jos siis tykkäisit tul seurustelemaa näitte kans ja asut kohtuullise matka pääs, lähet mul rohkeesti sähköpostii ja kysy sovittasko aika. Sähköpostiosote o sukunimi.etunimi (at) gmail.com. 

Hämärähyssyy, kurakellii, flunssaa

Me tultii suvilystipaikal lämmittämmää vanhaa talloo vähäks aikaa.

Ei ol hohtavii hankii eikä helmikuu kirkkait aurinkopaisteit eikä hiihtokelei.

Sisäl ollaa oltu pääasias ja pidetty hämärähyssyy. Ulkon sattaa vet.

Rauha o ahkerasti, yät ja päivät hoitanu piänii pentujas pentukopas. Pennut kasvaa nätisti, ja ylihuamen he jo täyttääki kaks viikkoo. Valokuvausolot ei ny just ol parhaat mahdolliset.

Tual pentukopa pohjal Rauha ja pennut häämöttää. Paino o kaikil pennuil ny ylitte 300 grammaa eli syntymäpaino o kolminkertastettu.

Jospas ylihuamen, kaksviikkospäivän, ottas piänet hämäräst pesästäs valosampaa paikkaa ja sais parempii kuvia. Toivottavasti olis vähä kirkkaampi ilmaki.

Pennut o saanu viralliset nimet, aika juhlalliset: Pinkkitassun Kevin, Pinkkitassun Klaus ja Pinkkitassun Kristiina. Ole yrittäny miälessäni pyäritel hellittelynimiä mutte viäl ol keksiny sopivii. Kevinist tullee miäleeni Kehveli, mut voiko tämmöst piänt sulost kissapentuu ny ruvet Kehveliks nimittämmää? Tai sit Kevi tai Kepsu. Eikä Kristiina tai Klaus ol se helpompii.

Miähee iski flunssa ja hän o tänäpä maannu pehkuis.

Ruska o koko päivä pitäny seuraa flunssapotilaal.

Ulkon o varsinaine kurakeli ja ankee näköst.

Pionipenkis seisoo vesi, ja muissaki kukkapenkeis.

Saa nähd millai pionit ja muut perennat selvii täst talvest.

Muisto viime suvelt. 'Claire de Lune.' Toivom mukkaa saa ihastel näit kukkii viäl tulevanaki juhannuksen. 

Viispäiväne pentu kehrää jo

Tämä o jatkoo eilisee. Eilä mää käyti tääl Merja eli Naukula mamma kuvia. Merja kävi meil toispäivän, pyhän, kattomas Ruskaa, Rauhaa ja pentui. Ja samal hän otti kuvia ja mää sai käyttää niit taas tee iloksenne - ja omakski iloks.

Tätä kuvvaa Merja ei ottanu. Ei voinu ko oli itte kuvas.

Niinko kuva kertoo, Ruska tykkää Merjast ja o tuttavallisis väleis tämä kans.

Sit tämäpäiväsii pentukuvvii (jokka o mun ottamiini).

Täsä o lähikuvas piäni nukkuva kissavauvva, punasempi punasist pojist. Tämä ossaa jo kehrät. Juu-u. Ossaa! Kohtu kuulette.

Kolme piänt nyyttii. Reunimmaiset uinailee, keskimmäine immee. Keskimmäine o vaaleempi punapojist ja täl hetkel hiukka painavampi. Painoerot o viäl piäni ja vaihtelee.

Kaikki kolme Rauha-emo turvis.

En ennää onnistunu lattaamaa kuvia suaraa tän plokkii, täyty alkaa linkittää niit Youtube välityksel.

Videos toine punapoika leipoo ja immee niinko joku mailmavallottaja, tai -omistaja. Pualesvälis videoo hän kehrää. Kuuletteko? Se o krapiseva ääni, niinko joku piäni kone kävis. Kestää hetke aikaa ja sit loppuu. Emo Rauha kehrää pualestas koko aja. Välil Rauha vähä niinko "vaakkuu".

Toise punase poja, vaaleemma, mää kuuli kehräävä jo kahde päivä ikkäisen, viime viiko perjantain. Kirjoti heti yllöös ette unhot.

Jos näi äkkii vois jotaki arvail näist pennuist, mää arvaisi, et vaaleempi punane poika (jonka sukupuali ei ol viäl kirkos kuulutettu, se o mu arvaukseni), joka synty ensimmäitteeks, o tyytyväine ja ystävälline köllijä. Ja tummempi punane poika olis sit leijonakuninkastyyppi. Se pentu joka tullee ensi ulos pesäst ja mennee eutmaisen uusii seikkailuihi. Jollei se ensimmäine sit ol tua creme tyttö. Näyttäs oleva terhakka ja pualespitäväine. Ainaki oma nisä hän vallotti heti ja on pitäny siit kii. Pojat tappelee takanisist, tyttö immee ommaa keskinissääs.

Täsä pojat immee takanisiä, tummempi ylempää takanissää ja vaaleempi alempaa. Creme tyttö herräilee unestas. Tytöl o silmät alkanu aukeemaa, ja toisel pojistaki hiuka.

Syntyisäs kissapennut o kuuroi ja sokkeit. Sitä en tiä, kui äkkii korvat aukenee, mut silmät näil varmaanki aukee kaikil viimeistäs toise elinviiko alkupualiskol eli tämä viiko loppuu mennes.

Täsä viäl yks video pentukopast. Punane poika jatkaa ahkeraa imemistäs, creme tyttö immee ommaa nissääs, jonka hän joutuu melkei kaivamaa emos alt. Toine punapoika köllöttää ja yrittää pittää liikkuvaist siskoo tyynynäs. Ja Rauha kehrää ja vaakkuu.