Huilataa nii kauvva ko voidaa

Kyl mää tääl viäl ole. Ja Ruskaki on, vaikkei me ol taas monnee päivää käyty tääl plokimailmas ko ihan lyhkäsesti. Ja sit onki jääny nii paljo rästii plokie seuraamist ja oma ploki päivittämist, et meinaa tul stressi. Ei paran antaa peräks stressil. Mää ainaki yritä vastustaa. Ruska ei näyt stressaantunneelt. Ei vaik synnytyksee pitäs olemaa ennää reilu viikko. Kyl aika kulluu.

Mää ole tehny trekoolihommii ja seurustellu viaraitte kans. Meil o käyny mu siskojani ja naapureit ja kuka millostenki. Voimat ei riit kaikkee mahdollissee, ei edes mukavaa. Leiponu en ol koko suven, ostanu vaa kaupast kaikki tarjottavat. Yks siskoistani kertoo hee visiitist tääl.

Joka päivä mää seurustele Ruskanki kans. Jos hän nimittäi hyppää mu syllyyni, ni mää ota hyvä asenno ja anna häne ol siin nii kauvva ko hänt huvittaa. Mää silittele vaa. Ja hän hurisee. Tiädä sen, et sikko pennut syntyy, Ruska ei voi sylys istuu monnee viikkoo. Häne tarttee hoitaa ja vahtii pentujas. Heti ko pentuset syntyy, Ruska muuttuu ninko taikaiskust valla eri kissaks: hänest tullee kokotoimisesti hualestunu ja tunnolline ja tarkka emo. Siis aika stressaantunukki, luulem mää. Vastuu painaa. 

Ulkoilemas

Ruska o välil ollu kotiarestis. Yleensä miäs heltyy viämää Ruskaa ulloos enne ko mää. Mää sai kauhuni siit ko Ruska muutama kerra pääsi irti valjaist. Yhdet valjaat oli joustamattomat ja meni poikki ko Ruska lähti menemää koval faarttil. Toiset oli liika joustavat ja päästi kissa läpitte. Ny jos ollaa ulkoiltu, ollaa käytetty mu enttiste kissojeni ehjii nahkavaljait ja uusie valjaitte joustavaa nuaraa.

He o mukava näky ko he mennee perätoukurii. Kissa edel ja miäs peräs. Miäs roikottaa kädesäs retkitoolii et saa istuu sillo ko kissa pyssää ja jää tutkimaa tai funteeraamaa. Kissa miälest ulkoilu o mahdottoma hauskaa ja miälekiintost. Ihmise miälest tai ainaki mu miälestäni kissa ulkoiluttamine o harvinaise tylsää hommaa.

Ruskast o hauskaa tutkii issoo navetovinttii. Määki ole hänt siäl "ulkoiluttanu" joskus sadepäivän. Täl kerttaa miäs ei men häne kansas navetovinttii. Joskus mennee.

Piäni tiä kulkee ihan talo ja naveto viärest. Mihes ny suuntais?

Pääsiskos tän sit? Ei Ruska päässy navettoonkaa. Kaikki ovet kiinnostaa. Kaapie ja konttuureitte ovet sisäl ja ulkorakennuste ovet ulkon.

Kuvas muuto näkkyy, et Ruska masu o hiukka pyäristyny.

Mitäs jännää seuraavaks menis tutkimaa?

*****
Sit viäl yks ilone perhetapahtuma. Ruska viime suvisist pennuist Didi (Pinkkitassun Dionysos) o 11.7. tullu kuutoste isäks. Ruskast o tullu mummu. Minttuse ja Didi pennuist kerrotaa tääl ja tääl. 

Uudet kurkut

Muavikasvihuanees mul o 25 tomati ja 4 kurku taint. Ne o jo aika isoi, kassoo silmis.

Tomatit o osast jo isoi mut vihriäisii. Viäl täytyy varrot enneko voi korjat.

Kurkkui o kypsyny joka päivä täl viikol. Nämä minikurkut o syäntivalmiit ja parhaimmillas kymmensenttisin. Maistuu rappeilt ja raikkailt - hyvilt kurkuilt.

Me voidaa ny ol omis kurkuis. Täsä kuvas yhde päivä kurkkusato.

On aika suuri elämys koot ommaa kurkku- ja tomattisattoo. Kahten suven mää kylläki koiti kassoottaa tomattii lämpimäs paikas talo kivijallaa viäres. Oli huano menestys. Muutama hassu tomatti kypsy, suurin osa jäi vihriäisiks. Mää tei niist etikkaisii vihriäisii tomattei mut ei me oikee tykätty. Tuareet o paljo parempii. Tänä vuan saadaa toivottavasti niit kypsii punasii tomattei syäd tarpeeksemme. 

Ihanaa suvvee

On saatu nauttii lämpimist ilmoist. Ruska o päivät pitkät ottanu nokosii talo viileimmäs huanees koris, jonka hän o ominu. Ihan tylsäks tullee jo julkast kuvia samast kissast samas koris. Samas huanees Ruskal o ollu kaks sulhast, Mäkikati Sinfonia pääsiäisen 2012 ja Maahine tänä suven. Kummanki kans ollesas hän o välil vetäytyny ommaa korriis ommaa olloos ja antanu ymmärtää et hän tahtoo ny huilat. Ny hän o käyny nukkumas samas kamaris samas koris. Ja ensimmäisii pentujaski Ruska sai hoitaa samas kamaris. Sillo taas pennut miähitti kori. 

Miäs o maalannu talloo viimiset viikot. Ensimmäine maalauskerta o ny tehty. Toine maalaus jätetää ehkä ens suvvee. Ikkunois o viäl kova puuha ja homma. Talo färit o ollu tarkotus ol samat joil talo o ennenki maalattu. 

Täsä o kuva talost enne maalaamist, samast suunnast mut hiukka kauvvempaa. 

Mää ole pikku hiljaa touhuillu pihas ja kasvimaal. Kukkapenkit o jääny vähä retuperäl mu vyäruusuni tähde. Paljo parempi vointi jo on, mut siltä ole aika väsyny ja voimatoin. Tauti verottaa.

Ko talo pihhaa tullaa tiält päi, ensimmäisen vastas o iso kukkamaa. Siin kassoo särkynet sydänt, orvokkii, tappolehtee, talvioo, kurjemiakkaa, vuahejuurt, päiväkakkaraa, vuahekelloo, kurjekelloo, tähkähiataliljaa ja runsaasti sinist ja vaaleepunast akileijaa. Kevvääl kyl ensimmäitteeks sipulikukkasii. En ol tätä kukkamaat enkä muitakaa kunnol päässy siivoomaa ko aikani o ensti menny kasvimaa kimpus. Mitä ny uut ole istuttanu, muutama jorini, jaloleiniki ja miakkalilja. Tämä o sekalaine pualvilli kukkamaa. 

Pionipenki asukkaat o kaikki kukostanu, nämä voimakkaamma pinkipunaset jo enne juhannust. 

Ja nämä ihanat vaaleepunaset juhannuksen ja se jälkee. Kahten vuaten enne tätä o käyny sillai nii, et just ko vaaleepunaset pionit o kauneimmillas täydes kukas, tullee ukkoseilma ja kaatosade ja hakkaa pionit maahaa ja riipii kukat. Siit viisastunneen mää kokosinki iso kimpu pioneit vaasii heti ko säätiadotus lupas ukoilmoi. Mut ei tullukkaa ukkost eikä kaatosatteit tän päi. 

Yks mu lempikukkiini o tämä tähkähiatalilja, joho ensimmäise kerra ihastui Saaripalsta-plokis näkemieni kuvie perusteel. Tätä mää ole istuttanu kahtee eri kukkapenkkii ja se näyttää viihtyvä hyvi. 

Suuri ilo mul o ollu täst tuuheest harjaneilikkapuskast, joka o säilyny viime vuadest. Toivosi kovi, et se siämentäs jatkosaki ja saisi nauttii näist kauniifärisist harjaneilikoist. 

Tääl pihas o kahdes eri paikas jalopähkämöö, joho kans ole kovi ihastunu. Tämä pähkämö täytyy syksyl siirtää toisee paikkaa, ko se rehottaa täsä liika ahtaasti syreenipuska ja toiste perennai välis. 

Viime vuan kukosti yks iso ja komia valkone sormustinkukka. Mää en hoksannu et olis kannattanu kukostamise jälkee leikat kukinnot ja säästää siämenet ja kylvää niit tänä vuan hallitusti. Ny se sormustinkukka oli itte siämentäny ittes nii tehokkaasti, et koko kukkapenkkii ilmesty pehmone taiminukkamatto. Ja lisäks yksittäisii planttui siäl sun tääl. Päivä siin meni, ko kitki tämä nukkamato ja jäti jälliil vaa yksittäisii taimii ja istuti niit eri paikkoihi.

Heinäkuus mun o meininki jatkaa kukkamaitte siivoomist ja kitkee ja kastel kasvimaat. Mustikatki alkaa kuulemma jo kypsymää. Miäs taitaa alottaa ikkunoitte reeraamise. Ja Ruska vartoo toisii pentujas.

* * * * *
Lämpimästi tervetulloo teil, uudet lukijat, joitte naamat o viime viikkoin ilmestyny toho lukijalooraa: Minni, Rajari ja Me Like!