tiistai 31. toukokuuta 2011

Särä-viikollopu jälkee



















Kuvas o miäheni Särä-nimine kotitalo Koskel, kuva o otettu tiält päi, jost suunnast näkkyy komia tulppaanipenkki talo päätys. Talo o nykyjää jo nuaremma sukupolve omistukses. Ko viime viikollopu oltii tääl, sej jälkee oltii aika voipuneit. Määki ko tottumattomuuttani kitki rikkaruahoi piha kukkapenkeist, oli ihan raihnane. Pelkkä henkittäminenki sattu, ko kylkilihakset oli hellin, oli vissii hiukka vääristelly just sopevasti ja saanu poikkeuksellise monipualist liikuntaa. Miäs kävi istuttamas mettää puutaimii ja mää oli ihan kirjaimellisesti kuakkaviaraan, ko kuakei ja kitkei kukkamait pihal.

Ja mee kissa Ruska kottii tultuu vast nääntyny oliki. Hänel oli vissii ollu nii mahdottoma hauskaa ja jännittävää siäl isos maalaistalos. Ko tultii kottii, hän rojahti makkaamaa pitkänäs keinustooli jalaste al. Sit illa mittaa hän jakso sevvert et hyppäs vakiopaikalles keinustooli istuimel ja nukku loppuilla siin ja yäsee viäl yht painoo. Vast seuraavan ehtoon hän näytti jo virkistynnee.




















Särä päärakennus o ihan tiä viäres. Joku oli kuulemma joskus kysyny tiät Säräl, ja joku toine oli neuvvonu. "Onko se Särä talo vasemmal vai oikeel pual tiät?" oli kysyjä tiadustellu. Vastaus oli kuulunu: "Ei kummallakkaa, se o keskel tiät!"



















Kaunis pitkämmalline rivi, muuto ryhdikäs, mut keskikuisti o hiukka painunu. Tätä talloo ei ol koskaa lateksil maalattu, niät o aika helppo maalat, koska ny sit maalataanki, ko ei tartte kaivaa lateiksei seinist.


















Samas pihapiiris o tiätysti navetto. Navetos miähe sisko piti lehmii koko tyäikäs.



















Talo pitkäl sivul pihapual päi kivijalkaa kassoo ensti villiviinei ja sit o komia pionipenkki, seittämä hyvihoidettuu ja rehevää pionii. Mää ko en pionilajikkeit tunne, mut mu silmiini näyttäs et kaikki nää pionit olis erilaisii. Pionipenkki o varmaa ollu oikee emännä ylpeys! Pioneitte hoitaja eli emäntä ja talo aikasempi asuja, miäheni sisko, kuali yllättäi viime helmikuus. Hänelt jäi muitaki kauniit kukkapenkkei. Kukkamaist näkkee, et niitte hoitamine o ollu häl oikee sydäme asia. 

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Ruska matkusti maal

Ruska pääsi mee kans piänel kotiseuturetkel isännä kotitalloo Varsinais-Suamee Koskel. Matkat meni ilma pahempaa protestointii, mitä ny kissa takapenkilt maukuili välil surkeesti ja näytti tuskastunnee näköselt. Matka kestiki vaa reilut pualtoist tuntii.

Peril meit vartos vanha maalaistalo, sen kauniit, patinoituneet yksityiskohdat - ja kukkivat omenapuut.













Ko päästii sisäl talloo, sillo Ruskal lysti alko. Hän karas huaneest toisee ja oli kauhee utelias ja pisti nokkas joka paikkaa. Jos vaa avattii taas yhde huanee ovi, tai vaik kaapi tai komero ovi, kissa oli heti paikal ja luikahtamas huaneesee tai mihe millonki. Ensimmäisen yäseen hän ei taitanu paljo malttaa nukkuukaa, ko oli nii paljo tutkittavvaa ja haisteltavvaa. Joka nurkka piti haistel ja joka kaapipäälline käyd läpitte ja tutkii tarkasti. 

Sit hän löysi ittelles ihan oma ja mialuisa paika. Tuvas oli isot kangaspuut, jois oli matto kutteil. Kankaspuitte pääl oli nostettu laatikolline mattokudekeriä. Niitte pääl Ruska tykkäs maat. Se oli hyvä paikka ko siit näki ja kuuli koko aja mitä tapahtu. Ja pysty kattelemmaa ullooski. Ja ottamaa nokoset. 




Ruska päivystää täsä mattokudelaatikos kankaspuitte pääl. Ihana paikka kissal, ainaki tämmesel kaupunkilaiskissal.

Kolme päivää voitii tätä maalaistalo hohtoo nauttii, Ruska ja mää. Minul "kaupunkilaisflikal" tommone maalaistalo o omallaises ihmemaa, ja samallai ihme- ja puuhamaa se näky olevas Ruskal. Isännäl o erilaine ja realistisempi näkemys maalaiselämää kohtaa. Hänel tämä o häne kototalos. Eikä hänel ol taipumust maalaisromantiikkaa.


torstai 26. toukokuuta 2011

Hyvää alkusuve viikovaihdet!



















Viikko o menny Tarto muistot ja kuvat miäles päälimmäisen.

Kuluneel viikol rupesi kattelemmaa mee kissaa Ruskaa ek kui hän näyttää mu silmiini nii kookkaalt. Olisko muutama päivä poissaolo tuanu hiukka välimatkaa, niät katteli kissaa uusi silmi. Ei muut ko kissa puntarii. Paino oli reippaasti 3,4 killoo, mikä oli ilone yllätys ko mää oli jo viime loppusyksyn luullu, ettei hän ennää kassoo. Sillo paino oli hiukka ylitte kolme kilo. Ruska emoki o eurooppalaiseks aika kookas naaras. Kiiruusti täyty ilmottaa Ruska kasvattajalleki. Tämä vastas olevas tyytyväine siit et Ruska paino o kehittyny roteval tasol. Kissoje kasvatus valitettavasti pyrkii koko ajan piänentämmää yksilökokkoo ja sen tähde o oikee hyvä, jos koko saadaa pidettyy rotevan. Nuare leikkaamattoma kissa ei pitäs lihhoomaankaa niät paino luultavasti o ihan oikeet rakenteellist painoo. Kollit tiätysti painaa enemmä, helposti yli viis killoo, ja monet leikatut paljo enämpiki.

Tänä ehtoosti ollaa lähdös kissoinemme ja kimpsuinemme ja kampsuinemme piänel maaseuturetkel. Hyvvää viikovaidet kaikil, jokka mu porinoitani jaksaa kattele ja lujeskel - ja yht hyvi niil, jokka jaksaa kattel vaa kuvia! 

Viimiset vilkasut Tarto kaupunkii


















Täs kuvas o kahde Tarto keskusta luterilaise kirko tornit. Vasemmapualine o Piatarikirkko, Peetri kirik, oikeepualeine Jaani kirik eli Johanneksekirkko.

Molemmat näist kirkoist kärsi toise mailmasoda aikan vahinkoi, Peetri kirik vähemmä ko Jaani kirik. Jaani kirik avattii 2005 juhlallisesti kauvva kestänee remonti jälkee. Tämä kirkko o aluperi rakennettu jo 1300-luvu alkupual. Tarto tuamiokirkost ei ol täl hetkel jälliil muut ko korkeet seinät.

Virolaisist kuuluu luterilaisee kirkkoo ehkä 7 prosenttii, kaikkii kristillissii kirkkoihi yhteensä 16 %. Luvut o epäluatettavvii, ko laskutapoi o monia. Viime vuasisada alvus käytännös 100 prosenttii kuulu kirkkoo.

Ko Neuvostoliitto romahti ja Viro saavutti itsenäisyyde 1991, kirkko herätti paljo kiinnostust, ihmisii tuli kasteel ja rippikouluu ja liitty kirkkoo. Mut innostus laantu äkkii ja nyte kirko tilanne o yht heikko jollei heikompi ko Neuvostoliito aikan. Virolaise luterilaise papi palkka teologise yliopistotutkinno ja erillise kirko pappiskoutukse jälkee o 300-400 euroo (virolaiste keskipalkka 800 euroo).



















Veitsos o nimeltäs isä ja poika. Veistokses o kuvaveistäjä itte, Ülo Õun, ja häne pualetoist vuade vanha poikas. Veistos o saatu Tarttoo vast 2004 mut o valmistunu 1977. Poika ja isä o sama mittaset mut pojal o lapse ja isäl aikuise ruumiirakenne ja mittasuhteet.

















Yhtee yliopisto rakennuksee o maalattu ikkunat täytee kurkistelijoit.



















Koristeelliset koskettimet musiikkikaupa kylttin.



















Monikerroksine klasipytinki, kansa suus kulkee nimel Taskumatti. Se ei muuto ol vinos niinko Pisa torni, kuva vaa o vinos. 

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kaffehetki Tartos



















Tartos oli hiukka vappaat aikaa ja tartti tiätysti pääst kaffeel. Kaffepaikkoi oli monia, toine toistas mukavamma näkköisii. Yhde tyäkaverini kans osuttii "Tartu shokolaadipoodii" jonka varmaa vois porintaa Tarto suklaapuariks. Se oli Kalev-suklaavalmistaja sulkaakauppa ja kahvila. Leivos oli raikas ja hyvä, hinta 0,85 senttii, kaffe makso 0,96. Oli mukava istuu ja huilat viihtyisäs kahvilas, käyd vessas ja virkistyy kaffekupillisest ja leivoksest.



















Täs ÿlikooli kohvikis eli yliopisto kahvilassaki jokuset mee porukast kävi. Ko treffattii taas, vaihdettii kuulumissii misä kukaki oli käyny ja kui paljo leivos oli maksanu ja mitä kukaki oli muuto ostanu. Ei paljo mittää kukkaa ollu kerriinny ostaa. Mut kaffeel oltii käyty.

Vaik leivoksii ja kaakkupaloi sai turisti ostaa halval, pani silti funteeraamaa, et millai ne virolaiset oikee ellää. Keskipalkka o 800 euroo, monie palkka ja eläke paljo piänempi. Ei sil palkal paljo leivoksii ostel. Vaik Viros o viime vuasin oltavat ja olot kohentunu, silti tullee ankee miäli ko ajattellee, kui vaikeet sil kansal o ollu. Sukulaiskansoi ollaa mut hyvi erilaine o kansoje kohtalo.
















Mää osti ittelleni tuliaisks yhde paketi Pauligi Paula-kaffeet, hinta 3,85 - ei mikkää halpa. Ei se Paula-kaffemerkki täl hetkel ennää kelpaa meil suamalaisil, se o kitkerämpää ko Juhlamokka tai Presidentti. Mut mul se o nostalgiakaffeet, ko mu lapsuudessani 1950-luvul mee perhees keitettii Paula-kaffeet. Ja ole suunnitellu et jos mää joskus saa näit pussei riittävästi kokkoo, tee niist ittelleni nimikkokaffepussikassi. 

tiistai 24. toukokuuta 2011

Suvitunnelmii Tartos


















Toomemägi-nimise ahtee pääl Tartos o ihana iso puistoalue. Kuvas nuari naine pasteerailee kaikes rauhas valkose töyhtöhäntäse, paksukarvase kissas kans. Tämä kissa hallitti hyvi kissoje kansaivälise puskukiäle. Ko mää kumarrui silittämmää hänt, ni hän puski vastaa niättä kopsahti, hyvä etten kaatunu kummoo se pusku voimast. Sit hän jatko arvokkaasti matkaas oma emäntäs kans, ei edes taakses vilkassu minnuu.



















Ihanat kirsika tai mikkä liänee kukat sama puisto reunal. Toomemäel o merkkihenkilöitte patsait, vanha tuamiokirko rauniot, vanha ruutikellari, tähtitorni ja mäje reunal korkeimma oikeude rakennus. Lisäks siäl o kaks siltaa: Enkelinsilta ja Pirunsilta.

















Toomemäe naakka päästi aika liki.

Tartos tuntu, et täys suvi leyhähti vastaa, omenakukat ja sireenit kukosti ja tuaksu. Mukko palasi takasi Suamee ja rupesi kattelemmaa toiste plokei, siältäki leyhähti vastaa tuaksuvaisii sireeneit ja aukeevii omenakukkii. Ei suvi tääl just nimekskää peräs näyt oleva.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Tartto



















Tarto kaupunkis o asukkait 100 000. Suuri osa, jopa neljännes kaupunki asukkaist, o opiskelijoit. Kaupunkis o kuuluisa yliopisto, "Tartu ülikooli", ja sen lisäks muitaki korkeekoului.
























Raatihuanee aukiol o kaunis suihkulähde ja patsas, "suutelevat opiskelijat".



















Kaupunkis oli kauniit klassisii rakennuksii, paljo puistoi ja niis lehmuksii ja muit lehtipuit, kiinnostavvii opasteit, ja keskel kaupunkii kulkee Emajoki.



















Toises mailmasodas pommitetust tuamiokirkost o jälliil pelkät rauniot.

Kaupunkist jäi voimakas tunne, et tän täytys pääst uudemma kerra, sillai et sais kaikes rauhas kävel ja istuskel ja kattel pari päivää.  

Piäni koti Tartos

















Matka Tarttoo onnistu hyvi, mut mittää hyviä käsityä-, pellava- tai lankakauppoi en kyl nähny, niinko oli toivonu. Heti ensimmäisen ehtoon hotellihuanees näi harvinaise näy: pääsysepesä hotelli ikkunasyvennykse ulkopual. Herra ja frouvva kovi kiiruisesti sisusti pessää. Kova sirkutuski kuuluu. Mut kunno kuvvaa heist en sit millää saanu vaik kui yriti. Selvästi he kartto klasist roikkuvaa naist ja suihki vaa ohitte.























Täs huanommas kuvas, joka o otettu likase klasi läpitte huanee sisäpualt, näkkyy hiukka joko herra- taik frouvvapääsky kurkkimas pesä aukost.  

perjantai 20. toukokuuta 2011

Aloe veera kukkii



















Mul tultii eilä aamusti töis sanomaa et tus ottamaa kuva ko aloe veera kukkii. Se oliki aika harvinaise näkköine kukka. Meil o semmosii viherpeukaloit jokka saa kukat viihtymää. 


torstai 19. toukokuuta 2011

Tarttoon



















Ruska jää viikolopuks miähe hyvvää hoitoo, ko huamenaamusti mul tullee lähtö Tarttoo. Se o tyämatka ja vappaat aikaa siäl Tartos o ehkä pari kolme tuntii.

Ole funteerannu jo sitäki mitä plokiterveisii mää mahda siält saad mukkaani.

Luulis et suvi siäl ainaki o vastas. On se hiukka etelämpän ko Espoo. Tartos o yliopisto, varmaa siäl o kulttuurii ja komioit pytinkei ja torei ja kirkkoi.

Virost tullee minul kyl ensimmäitteeks miälee hianot käsityät ja käsityäpuarit. Jos o kaks tuntii aikaa, kerkeisinko käyttämää se kakstuntise vaik käsitöitte kattelemissee, en omieni mut toiste. Ja käsityätarvikkeitte tiätysti, jos siäl olis vaik lankoi ja pellavakankait. Saas kattoo.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Kelluva kuikka ja city-käki



















Viime pyhän tämä täti pääsi siskoflika ja häne ystäväs kans linturetkel Espoo Suamenojal. Oli se kyl hiukka yllättäväki lintupaikka. Merelahde sopukka, vähä rapakkoo parempi lampi, suure voimalaitokse kainalos. Ja kuulemma oikee hyvä lintupaikka, naurulokkie pesimäpaikka. Polku kulki ympäri se lammetapase, iso linturuavikko lamme keskel, ja matka varrel oli kolme lintutornii. Kuulemma hiljattai Japani prinsessaaki oli kuljetettu samoil lintutorneil ja hän oli tykänny kovi.





Nokikanoi nähtii aika monta. Ko ei ol mittää erikoisii putkii, tullee vaa aika piänii kuvia (tää o kyl rajattu ja suurennettu).



















Tämä lintulaji, sinisorsa (koiras), täti itteki tunnisti ilma opastust.



















Rentukat oli kukas.

















Täs näkkyy kosiskeleva telkkäkoiras taka-alal ja naaras etualal. Koiras kelluilee renno näkköisen ja ihan flättänän vedepinnal. Erikoine tapa kosiskel: heittäytyy fletkuks ja antaa vede kelluttaa.


















Naaras pulahteli vähä vällii sukeltammaa ittelles syätävää. Ei näyttäny oleva näkevänäskää viäres kelluvaa koirast.



Piäni mustakurkku-uikku.


















Yleisnäkymä lintulammest. Etualal näkyvät tummat o tukkasotkii, valkoset pisteet naurulokkei.

Kaike kaikkiaa nähtii ainaki seuraavat lintulajit:

Naurulokki
Sinisorsa
Nokikana
Liejukana
Mustakurkku-uikku
Punasotka
Tukkasotka
Telkkä
Uivelo
Haarapääsky

A. ja J. näki lisäks seuraavat:
Harmaasorsa
Hernekerttu

Ja lisäks me viäl kuultii nämä:
Ruokokerttunen
Käki

Ruakokerttuse äänt mää en olis itte tuntenu, mut käki o tiätysti tuttu. Mää ihmetteli kyl, kui se käki siäl osas kukkuu. Mist se tiäsi et me oltii linturetkel? Mää en ol pahemmi käe kukuntaa Espoos kuullukkaa. Ei käe mum miälestäni pitäs mikkää vesi-, ranta- tai voimalaitoslintu olemaa. Vai oliks se joku city-käki?

(Lisäks nähtii ja kuultii jottai tavallissii, joit en täs muistuttel.)

Kiitos linturetkest ja opastuksest, A. ja J.!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Auroora puistos osa 2



















Auroora Karamzini puisto Espoo Järvenperäs o hyvä retki- ja tutustumiskohde. Mää kiärteli tääl viime lauvvantain viaraani kans. Osa puistoo o englantilaistyylist hoidettuu ja osa luannovarast ja hoitamantont. Hoidettu puisto yhdistyy saumattomasti luannotilas olevaa suajeltuu puistomettää.



















Espoo kaupunki o 40 vuat takasi (1969) teettäny inventaari koko puisto puustost. Sillo tuloksen oli mm.:
- 18 sembraa
- 1859 pihtakuust
- 56 lehtikuust
- 42 palsamipoppelii

Nämä puulajikkeet oli Auroora Karamzin pääasias Venäjält tuamii.

Näitte lisäks oli Suames kassoovii jalopuit mm.:
- 3011 tammee
- 156 lehmust
- 504 vahteraa



















Hylätty viimesuvine pesä.






Täs vanha, iso lehtikuusi.

















Lehtikuuse punane kukinto ja uusii neulasii.




















Jalaviiki mettäs kassoo. Nämä nuaret jalavat voi sevottaa pähkinäpensaisiinki. Pähkinäpensaa lehdet o pyäreempii ko nämä.



















Lehmukse uusii lehtii.

















Ketuleipämätäs Piparkakkutalo porraspiäles. 

maanantai 16. toukokuuta 2011

Auroora puistos osa 1



















Mää ole ottanu Auroora Karamzini leikillisesti jonkullaiseks epäviralliseks "suajeluspyhimyksekseni". Meil o yhteist se, et hän o syntysi Ulvilast, melkei Porist. Häne puistos o täsä lähituntumas. Puisto viäres o Auroora kappeli, joka o saanu nimes Auroora mukkaa ja valmistunu vuan 2000. Liki o Karamzini koulu. Helsinkis o Auroora sairala, joka seki o saanu nimes samast henkilöst mut o ihan eri asia ko tämä Träskända kartano, josa nykypäivän o Espoo kaupunki ja HUS-kuntayhtymä laitoksii.

Paljo kerrotaa Auroorast ja häne karatanostas Espoo perinneyhdistykse sivuil ja muallaki netis, mm. Wikipedias.

Päärakennukse edes o muistolaatta Auroora kunniaks: Aurora Karamzin 1808-1902.

En ny meinaa elämäkertaa täst Auroorast kertoo, hänest saa paljo tiatoo muist lähteist.

Auroora  o ollu oma aikas superjulkkis Suames ja hyvi varakas. Espoos hän omisti Träskända kartano. Kartano o perustettu jo 1700-luvul, ja Auroora osti sen isäpualeltas 1840 sentähde, et hän oli ollu siäl paljo lapsen ja se oli hänel rakas paikka.

















Nykyine päärakennus o rakennettu vast sen jälkee ko kartano oli siirtyny Auroora sukulaistyttäree ja tämä miähe omistuksee. Auroora aikane päärakennus palo tulipalos 1888.

Auroora oli monie sosiaaliste hankkeitte alkuupanija ja rahottaja, sosiaali- ja diakoniatyä urauurtaja Suames.  1867 hän perusti Helsinki diakonissalaitokse. 




Träskända kartano pihapiirii Auroora perusti yksityise  koulu omie alustalaistes ja lähiseudu piänil lapsil. Myähemmi hän rakennutti erillise koulurakennukse (josa täl hetkel toimii Auroora päiväkoti). Hän oli kiinnostunu perustamastas koulust ja anto päättäjäispäivän lahjoi lahjakkail lapsil. Lainakirjastonki hän perusti Träskändaa lukutaido edistämiseks.  Auroora vaikutti kunnallise kansakoululaitokse saamisee Espoosee ja vauhditti sitä, ja ensimmäine kansakoulu perustettiinki tän 1870-luvul.



















Tämä pömpeli kartano alueel tunnetaa keisarillisen käymälän eli huussin. Kuuskulmane rakennus o rakennettu keisari Aleksanteri  II viarailuu varte 1863. Keisari kunniaks fiiratut juhlat o ehkä ollu kaikist loisteliaimmat ja kalleimmat mitä o ikän Suames järjästetty.


















Tämä ns. piparkakkutalo o peräsi 1820-luvult. Sitä o käytetty viimitteeks ainaki vanhuste askartelutilan.


















Vaaleepunane jugend-tyylii rakennettu rakennus o C. E. Engeli suunnittelema. Se o toiminu ensalkuu 1820-luvul viljamakasiinin, sit sikalan,  halkovajan ja sähkömuuntajan.  1970-luvul se o kunnostettu pikku kappeliks.













Sinä päivän, viime lauvvantain, ko mää viaraani kans oli kävelemäs puistos, tuamet just oli alkanu kukkimaa. Kaikkias kartano maat o yli 30 hehtaarii. Mettä o luonnosuajelu- ja ulkoilualuet.

Joka tullee Espoosee, kannattaa men visiitil Auroora kartanoo. Hyvä olis jos sattus kaunis ilma. Evväät tarvitaa mukkaa ja paljo aikaa.

Lähtein ole käyttäny Espoo Perinneyhdistykse sivui ja Wikipediaa.