Plokkarit retkel Korkeesaares

Tänäpä oli plokkareitte, pääasias kissaplokkareitte retki Korkeesaaree. Naukula Mamma oli täsä järjästelijän, koolkutsulan ja oppaan. Viime tipanki esteit oli tullu, mut silti meit oli paikal viistoist (kolmetoist kissaploki ja yhde sisustusploki edustajat.

Ymmärrettävästi Kissalaakso oli meil pääkohteen. Valitettavasti vaa kissat oli aika laiskoi eikä tullu lainka meil poseeraamaa. Tartti yrittää ottaa kuvia kaukaa. Yks urosleijona kyl karjahteli mut sisätilois.

Itte eläinte kuninkas täsä. 

Ja häne frouvvas.

Urostiikeri.

Manuliki oli nähtävil talosas, mut nii kaukan ette saanu kuvvaa. Täyty tyytyy ottamaa kuva kuvast. 

Muitaki vetonauloi tiätysti nähtii. 

Apina. 

Karhu.

Kenkuru.

Eikä kaikki näkemämme ollu karvasii. Täsä krokotiili sukulaine ja kilpikonna. 

Kaikist korreemmat eläimet oli lintui. 

Kovaäänine riikikukko. 

Kaunii keltane lintu, jonka nimi jäi mul hämärä peittoo. 

Porvoolaine Brunberg oli muistanu plokkareit antamal evvääks pusui ja karkkei. 

Kissaruuvvaavalmistaja Naturea pualestes oli toimittanu meil ruakatuliaisii kissoillemme: raksumaistiaisii ja märkäruakapurkkei. 

Oli hianoo treffat kasvotuste ihmisii, joitte plokei o käyny lukemas jo pitemmä aja. Ja tuli ihan uusiaki plokituttavuuksii. 

Kaukasemmat mukanolijat taisi tul Tamperee seudult ja joku tuli Jyväskyläst astikka. 

Kiitos teil kaikil mukavast seurast ja yhteisest päiväst. Kiitos varsinki Mamma Naukulal eli Merjal retke järjästämisest. Kiitos Pepil, joka oli kekannu idea.

Auring*nihanat

Autuas olo

Elämää ja elämyksiä

Frieden valtakunta

Huusholli

Häivähdys purppuraa

Kissankujeita

Kissanpäiviä sijaiskodissa

Kuin kissa kermakupilla

Muistikirja

Naukulan kerho

Peto sängyssä

Snabelbacka

Tasha & Kissasirkus

Syksyaika vahettu jouluaikaa

Helsinki keskusta joulukattuu täyty tänäki vuan men vilasemmaa.

Huamispäivän o adventtisunnuntai eli ny ollaa jo pikkujoulus. Tämä plokiki siirty jouluaikaa ja  mää haravoitti syksyset ruskalehdet pois - nii kauniit ko ne oliki! Mitä ny muutamii ruskalehtii jäti viäl jälliil ton oikeepualimmaise palsta alareunaa. Ny pujettii plokil jouluasu ja pantii kynttylä palamaa.

Pikkujoulu kunniaks munki teki miäleni men käymää joulukadul Helsinkis.

Matkal sin linjuris istuisani mää hoksasinki vast mitä mun olis pitäny vastat Satakunnan Kansa toimittaja kysymyksee, ko hän toissa viikol kysy mult et misä o Espoo keskusta. Ni tiätysti mun olis pitäny vastat, et oikeastas se o Helsinkis. Se olis ollu yks ihan pätevä vastaus.

Se o kummallist, et ussei ko ole puhheis jonku ihmise kans tai kuuntelee muitte keskustelui, mää hoksaa vast seuraavan yän tai seuraavan päivän tai seuraaval viikol, mitä mu olis pitäny sannoo. Aika tavallist mul.

Isois tavaratalois oli kova joulutouhu pääl, kyltit ja valot ja koristelut toivotteli hyvvää jouluu - ja hyviä jouluostoksii tiätysti.

Tämä o yhde tavarataloketju joka joulu toistuva iskulause.

Toise tavaratalo mainoskyltit sannoo: "Toiveista totta -
Önskedrommer."

Reissullani mää satui Fazeri myymäläs päiyhtee tyäkaveri (oikee pomoni) ja tämä frouvva kans. Frouvval oli kauhee nätti hattu. Se oli huavutettuu villaa, tai siis huapaa, ja otta yläpual oli kauniit huapakukkasii.

"Sul o ihana lakki", mää heti kehui.

"Suoraa Tallinnast", frouvva vastas. Sit hän selliitti, et hänel ei yleensä mikkää lakit sovi. Mut tämä hattu soppii hyvi.

"Jaa", mää vastasi. Sit mää tuli vähä noloks. Kui mää ny sillai vastasi, kerkesi ajatel. "Nii soppiiki sinul oikee hyvi!" mää yriti paikkail töksähdystäni.

"Satakuntalaist ylistyst!" hän nauro ja tulkitti mu jaatani. (Onneks hän o itteki satakuntalaine, ni ymmärsi oikei.)

He oli menos kaffeel sin Fazeril ja mää jatkoi matkaani. Koko loppupäivä siin meni kattelles ja ihmetelles. Kyl mää mont ihanaa tavaraa siäl näi, joit olis tehny miäleni ostaa ittelleni tai jolleki muul. Jottai hiukka ostinki. Mut näit kissoi en olis hualinu ilmatteekskaa.

Vaik mää olenko kovi kissarakas ihmine, ni nämä kissakoristukset, jokka
oli tarkotus pan oikee kuusee roikkumaa, oli minust kyl kamalii ja
melkei pelottavvii. Kuusekoristeet tullee joka joulu vaa kummallisemmiks:
kissoi, koirii ja korkokenkii!

Turistin tutus Helsinkis

Poro o minul yht eksoottine elävä ko aasi tai kameli. Tätä porroo
mää ihmetteli ja kuvasi viime suven Rukatunturil. 

Yhten iltan töitte jälkee mul oli mennoo Helsinkii. Kuljeskeli siäl sit kaupoissaki. Yhtäkkii mu tartti oikee pysähtyy semmose iso kori ettee, jos oli turisteil tarkotettuu tavaraa. Mää seisoi siin harttaasti pitkän aikaa ja pöyhei ja katteli niit tavaroit. Siin oli poropehmolelui, porokassei, poropussukoit, pororeppui ja poropenaaleit. Ja viäreises koris oli samoi lelui ja pussei ja kassei hirviversioin. Oli ne nättei! Sit minnuu iski semmone ajatus, et mu tarttis välttämäti saad ittelleni tämmene söpö pehmone poropenaali. Kui kauvva siit oikei mahtaa ol ko mää viimitteeks ole ostanu ittelleni penaali, varmaa kakskymment vuat taik enemmänki. Kyl penaali olis tarpeelline. Mut en sit kumminkaa ostanu.

Mää jatkoi matkaani ja funteerasi sitä poropenaalivillitystäni. Koskaa enne mää en ol edes huamannu tommosii poropenaaleit. Normaalisti mää menisi ohitte vaa ja kattelisi jottai kiinnostavampaa. Kuka ny ostas ittelles pehmolelu näkköise poropenaali? Em mää ainakaa.

Ei siit ol viäl kauvvaa aikaa, ko mää vast palasi Kreikast, Santoriinilt. Matkani aikan mää katteli, ko joka pual oli aasitavaroit myytävän. Mää valokuvasinki niit. Ja oli siäl oikeitaki aasei. 

Sanotaa, et matkailu avartaa. Varmaa seki oli jottai avartumist, et ko mää oli matkaillu Santoriinil, mu silmäni aukes näkemää poropenaaleit tääl koto-Suames. Em mää niit muute olis huamannu.

Santoriini turistikaupois oli kauheettomat määrät pehmoaasei, isoi ja piänii ja silt välilt. Oli aasikassei ja aasipussei ja aasireppui ja aasipenaalei. Oli t-paitoi ja kankaisii kassei ja hantuukei ja isoi uimapyhkeit, jois oli aasi kuvvii. Jossai päi Kreikkaa varmasti täytyy ol iso aasitehdas, josa niit aasei suunnitellaa ja tuatekehitellää ja valmistettaa. Taik sit se tehdas o jossai kauvvempan. Mut mun ei tullu miäleeni et ostasi siält jottai aasii mukkaani.

Ko mää en normaalisti kulje Helsinkis turistin, ni ei kai mul ollu kameraakaa mukan, niät olsi saanu edes kuva poropenaalist. Mut Santoriinilt mul o aasikuvia vaik kui paljo.