Ruska-mummu täytti vuasii

Paris viikos o taas paljo tapahtunu. On käyny viarait, on fiirattu Ruska 6-vuatispäivää, pentukamari portti o avattu, Lallu o saanu uude nime, pennut o kasvanu ja syäny ja pitäny aamuriahut ja iltavillit. Ja yhten päivän oli hulinaa aamust ehtoosee.

Ruskaa fiirattii viime keskiviikkon 20.4. Sillo hän saavutti kuude vuade iä.

Kissanhoidon käsikirja mukkaa kuus vuat kissa iäs vastaa ihmise iäs neljääkymment vuat. Nuari mummu siis.

Pennut (kuvas Pippi) tiätysti oli toine juhlie keskipiste, ja viarait tuli kahdes eräs: päiväviaraat ja ehtoviaraat.

Mää järjesti nämä piänet juhlat ex tempore ja käski juhlii viime tipas muutamii kissaystävii. Heist yks oli Naukula Mamma, mee hovikuvaaja. Nämä kahdeksa ensimmäist kuvvaa onki häne ottamiis.



Täsä Kasperi-pentu (Pinkkitassun Kevin) Ruska juhlis ja tasa kahdetoist viiko ikkäisen. Kahdetoist viiko vanha pentu o Kissaliito sääntöje mukkaa luavutusikäne, mut Pinkkitassu pentui pidetää syntymäkodos 14 viiko vanhaa astikka. Kissala tähäastisist 12-viikkosist pennuist Kasperi o kuulemma kaikist isoin. Ja kakkosen tullee Lallu (Pinkkitassun Klaus), joka omalt perheeltäs o saanu uude ikioma kutsumanime: Frans, virallisemmi Frans Ferdinand. Mää sano hänt ny Franssiks ja Fransuks ja Ransukski, ja joku vois sannoo vaik Pransuks. Välistäi mää sano hänt kyl piäneks Lallukseni, vaik hän onki jo iso. Al olevas kuvas Frans o oikeepualimmaine ja Kasperi vasemmapualimmaine ja Pippi o keskel.

Täsä kuvas Frans (vai onks tää perältäki Kasperi?) ja Pippi.

Veljekset, vasemmal Frans ja oikeel Kasperi.

Villikkoprinsessa Pippi.

Tähä saakka nämä oli siis Naukula mamma kuvia, ja täst ettiippäi mu omia kuviani.

Ruska poikie kans klaffipiironki pääl.

Rauha tykkää makkail omas rauhassas mut ussei hän saa seuralaisii.

"Blondit", Rauha ja Pippi.

Rauha ja Frans.

Rauha ja Frans ja Kasperi.

Keinustooli vallotettu täl kerttaa ja Rauha häipyny. Keskel Pippi ja toine veli al ja toine pääl.

Tämä kuva o otettu tänäpä. Frans teki "Namut" eli sama tempu minkä Namu aikoinas teki: hivuttautu varovasti mummu viäree nukkumaa. Siit hualimati, et Ruska voi äkäsesti ärähtää. Kuva Namust ja Ruska-mummust näätte Naukula kerho sivu oikeepualimmaises sivupalkis.

Ruska ja tyttäreepoika Frans torkkuu viäri viäres keinustoolis joka o kissoje lempioleskelupaikkoi. Jalakset o tönkötty tyynyl niättei kukkaa voi jääd al, ja ihmisilt o istumine kiälletty.

Ruska o kova rähisemmää pennuil, mut ei he siit ot nokkaas. Tottelee kyl, paljo paremmi ko minnuu. Mää en ossaa rähähtää enkä kiältää kissakiälel. Pennut näyttää pitävä Ruskaa erinomasen ja ihmeellisen hahmon; Ruska oleva hee idolis.

Ruskal o nii hyvvää ruakaaki, ettei mikkää ol yht hyvvää. Ainaka Kasperi ei voi millää vastustaa Ruska "Sterilised"-raksui. Ei kertakaikkias mikkää muu kelpaa jos Ruska laihoi raksui o framil. Ei silti, ei Ruskakaa voi vastustaa rasvasii penturaksui jos vaa pääsee niihi käsiks.

Kasperi pääsi pentukamari porti ylitte jo viikkoo enne Pippii ja Pippi pääsi viime viiko perjantaiehtoosti. Frans ei viäläkä pääsis, ko hänel takajalkoje hyppyvoima o heikompi kui muil kahdel. Mut ei hänt yksinäs pentukamaris tiätysti pidetty, ko muut kaks vilisti ympäri huushollii. Koko armaa lauvvantaipäivä pennut oli ihan ylivillei, ko he sai isomma plaani josa karat ja riahuu.

Mää oli yksi koton kissoje kans ko miäs oli lähteny Koskel, vahdei pentui ja nosti heit pois millo kööki pöydält, millo tiatokonnee päält, millo multasist ruukuist, millo miltäki hyllylt. (Kukkaruukut olsi muute viäny pois pentuje ulettuvilt mut ei mahdu, ko o kevätviljelyste aika ja ruukkui o siäl sun tääl. Yriti hakkee pennuil paljo lelui ja järjestää heil hiirileikkei ja huvituksii. Ihmetteli kunnei he lainka nukukkaa ko riahuu vaa koko päivä. Huh-huh. Mää rupesi jo laskemaa päivii, et kui kauvva heit viäl tarttee kestää ja millo heist pääsee erroo.

Mut seuraavin päivin he o nukkunu pitkät ajat keskel päivää niinko kissapennut pruukaa ja muutonki ollu rauhallisempii. Kyl me ny hyvi pärjätää taas. Ilmeisesti he vaa villiinty nii kovi ko reviiri laajeni yhtäkkii koko päiväks, vähä niinko vasikat jokka pääsee vihriäisel laitumel. Enne he oli päässy tutustummaa koko huushollii vaa määräajoiks. Ja Kasperi kyl pääsi jo aikasemmi mut ei hän viihtyny yksinäs porti toisel pual ko kaverit oli toisel pual.

Pippi o meil viäl yhdeksä päivää, Kasperi ehkä kymmene ja Frans kolmetoist päivää.

Kuvat 1-7: Merja Lainio.
Kuvat 8-15 minu ottamiini. 

Viimiset viikot ja treffikalenteri

Joskus pennut asettuu itte näi kauniisee asetelmaa. Ja pyssyy paikallas ko o unisii. Edes Kasperi selkä päi, takan Pippi ja Lallu.

Pippi ja Lallu, unisilmät.

Kasperi.

Näis kuvis pennut o tasa yhdetoist viiko ikkäisii.

Täsä pennut päiväunil laatteel, Kasperi edes, Lallu keskel ja Pippi takan.

Eilä Kasperi tuli ylitte pentuhuanee porti. Miäs korotti porttii jo kerra reilut pari viikkoo takasi. Ensti portti oli seittämäkymmentsenttine ja sit metrine. Ei se metrinenkää ennää est Kasperii tulemast ylitte.

Kasperi kattelee porti päält siskoo ja veljee pentukamari laatteel. (Hassu färi tuli näihi kahtee kuvvaa enkä osannu tota "valkotasapainoo" korjat.)

Kasperi porti ulkopual ja Pippi porti sisäpual näkymättömis tökkii toisiis.

Se o liikuttavvaa, ettei Kasperi kauvvaa yksinäs pentukamari ulkopual viihdy ko kaverit o sisäpual. Hän mennee itte porti ylitte takasi muitte kans.

Meil o se hankaluus et kasviviljelykset ja kissapennut o aika mahdoton yhtälö. Vaik mää ole alottanu viljelykset normaalii myöhäsemmi ja niit o tavallist vähemmä, silti niit o jo nii paljo, et kööki ja olohuanee klasipenkit ja kööki pöytä o täyn kasvei.

Aikasemmi mää ole saanu huusholli klaarattuu semmosee mallii et o voinu viimiset viikot pittää pentui vappaanas joka pual huushollii. Ny täl kerttaa se ei oikee onnistu.

Viimiset viikot pentuje kans o taas käsis. Ole ottanu almanaka framil ja ruvennu käymää läpitte ihmisii, jokka ehkä viäl tahtos treffat pentui enneko he lähtee mailmal. Vähä niinko jottai treffikalenterii pitäsi. Hauskaa - mää meinaa ottaa ilo irti näist viimisistäki parist ja pualest viikost. Helatorstain o kahde pennu luavutuspäivä, mut yks jää viäl mee iloksemme pariks päiväks seuraavaa viikonvaihteesee astikka. 

K-pentuje jännittävä 10-viikkospäivä

Viime viikko oli aika jännittävä.

Keskiviikkon oli mee pentuje eli Pinkkitassu K-pentuje 10-viikkospäivä. Samaks päiväks oli sovittu eläinlääkäri jo kauvvat ajat takasi. Pennut piti siruttammaa ja rokottammaa. Enite mää jännäsi et mitä eläinlääkäri sannoo Lallu (Pinkkitassun Klaus) takajalvoist, jois o jotaki poikkeavaa. Lallu itte o kyl pärjänny kaikkie käpälies kans täydellisesti eikä häl ittelles toistaseks ol jalkojes kans ollu mittää ihmettelemise aihet. 

Edellisest eläinlääkärikäynnist josa jalvoist otettii röntgenkuvat, oli kulunu viis viikkoo. 

Sit tuli samal päiväl toinenki jännitysmomentti, jo enne eläinlääkäriaikaa. 

Pennut pääsi filmitähdiks. Royal Caninil o meneilläs Kissan vuosi -kampanja, jonka teeman o Arvo jokaiselle kissalle. Turkulaine mainostoimisto SST o mukan tekemäs tätä kampanjaa. Kanpanjaa kissoje ja kissoje arvostukse pualest o saatu mukkaa julkisuude henkilöit niinko Aira Samulin ja Paula Koivuniemi ja Jone Nikula. Mee piänil oli treffit Jone Nikula kans yhdes studios Helsinki Kalasatamas. 

Täsä Pippi eli Pinkkitassun Kristiina (cremetäplikäs eurooppalaine) poseeraa Jone isois käsis. 

Mu täytyy ny tunnustaa et ko kuuli ensimmäise kerra, et pennut menis kuvauksii Jone Nikula kans, mul ei ollu mittää käsityst, kuka miäs tämä Jone Nikula o. 

Mut äkkii se selvis, ainaki osittai, ko kaikki muut tiäsi. Olemmää tavallise tiätämätöin ja asioit seuraamatoin ihmine. Sai ystävällist nokkafuarii siskoiltaniki: Voi Paula su kanssas, eksää ny semmost tiä, kuka o Jone Nikula. He tiäsi Jone isä ja äitinki. Ole vissii tynnäris eläny viimiset vuadet. Mut kyl mää silti tiä kuka o esimerkiks Mikko Nikula. Sitä ei tiäkkää kaikki, jokka tiätää Jone Nikula. 

Eikä kukkaa osannu valistaa minnuu, et Jone Nikula perheesee kuuluu kolme kissaa: Rokka, Basisti ja Sigrid. Mää tiädä ny senki. 

Mitä varsinaisesti filmattii, se jää nähtäväks. Minust tuntu mukava särmikkäält tämä raavaa miähe ja pehmose kissapennu yhdistelmä. Siin o piänt draamaa. 

Pentuje mukan hee turvanas oli tiätysti oma emo Rauha. Studios heit varte oli valmiin tämmöne hiano sturdi josa he sai asettuu aloilles ja oleskel mukavasti. Rauha-emo oli aika epäluulone ja vähä kiukkuinenki ja sitä miält et tämä o kyl hämärää touhuu ja mitä häne pentujes kans ny oikee meinataa. 

Pennut onneks otti aika rennosti. Lallu vähä kiamurteli kuvaukse aikan mut sit rupes yhteistyähöö. Ko Lallu väsy, otettii seuraavaks Pippi. Pippi haukotteli ja oli liianki rento ko häne otettii keske unies. Kasperi sai nukkuu sturdis ja ol varamiähen. 

Kasvattaja Mikko Murtonen ja mää päästii sammaa kuvvaa varsinaiste kuvattavie kans. 

Täsä kuvas o lisäks mukan melkei koko turkulaine kuvaustiimi: mainostoimisto SST edustaja, valkopuseroine Kristiina Paavola, raitapaitane copywriter Tom Gerke, joka oli kuvauksis Jone ohjaajan, ja häne viäressäs tet-harjottelija Osku. 

Täsä Jone kans videosuunnittelija/kuvaaja Roope Lehmuslehto. 

Mu miäheni oli koko päivä mukan ja kuskin mut hän ei tahtonu tul mukkaa mihenkä kuvvii. 

Aikamme studiol oli leppoisaa ja mukavaa. Pennut ei mu käsittääkseni ollu moksiskaa. Ainoo, jota harmitti oli Rauha-emo. Eikä ihme. Hält ei ollu edes kysytty, ko raahattii mukkaa vaa. 

Kuvauste jälkee jäi vähä huilaustaukoo enne eläinlääkärii ja kerriittii käyd kaffeellaki. 

Eläinlääkäriasema Catvetis pennut sai sirut ja rokotukset ja eläinlääkäri Kirsi Juuti tarkastukse. 

Lallu sai eläinlääkärilt ihan hyvät paperit. Täsä vaihees ei viäl mittää diagnoosii voi antaa ko kehitys o nii keske. Näyttäs silt et toine takajalka o hiuka lyhkäsempi ko toine. Saatii tunnustust siit et Lallul o tehty kuja ja juaksutettu hänt niät lihakset ja jänteet o saanu lisävahvistust. Kuja tehtii sitä varte et se pakotti takajallaat oikeesee asentoo. Helposti Lallu takajallaat levis alt molemmil sivuil. Ny jallaat pyssyy jo hyvi pystös, liukkaal parketillaki. Seuraavaks mää ole alkanu varovasti hyppyyttämmää Lalluu leluje avul, niät takajallaat sais lissää hyppyvoimaa. 

Ennusteki paranee sitä mukkaa ko lihakset ja jänteet vahvistuu ja kissa kasvaa. Ja kuulemma kissa sopeutuu erinomasesti vaik oliski joku piäni vika. Eläinlääkäri piti tärkeen Lallu kohdal, ettei hän pääsis lihhoomaa eikä tulis lisäkiloi, jos muutonki nivelet mahdollisesti joutuu lujil. 

Kuvat: SST/Royal Canin. Pinkkitassu K-pentuje kasvattaja ja omistaja: Mikko Murtonen. Sijotusemäntä Paula Eskola.