Kissalan 30-vuotisjuhlissa

Viime lauantaina 4. elokuuta meillä oli ilo ja kunnia vierailla Mäkikatin kissalassa Irja ja Reijo Hannun kotona ja osallistua kissalan 30-vuotisjuhliin Sastamalassa, entisen Äetsän alueella. Samalla nämä olivat Irja Hannun 80-vuotisjuhlat, mutta minä en tiennyt sitä etukäteen. Syntymäpäivävieraita oli käynyt jo kahtena aikaisempana päivänä.

Hannujen talo on helppo löytää ja tunnistaa kissataloudeksi, koska pihassa on kissatarha.

Vastapäätä taloa ja kissatarhan toisella puolen on vanha arvokas kivinavetta.

Irja Hannun eurooppalaiskissojen kasvatus lähti 30 vuotta sitten käyntiin noviisina rekisteröidystä maatiaiskissasta nimeltä Raita (EUR n 24) ja kutsumanimeltä Murre. Kissa rekisteröitiin 1987 ja kasvattajanimi Mäkikatin hyväksyttiin samana vuonna 28.10.1987. Ensimmäiset pennut kaksi ruskea ruskeatäplikästä ja yksi sinitäplikäs syntyivät 9.9.1988. Kaikkiaan Mäkikatin kissalassa  syntyi kymmenen pentuetta ja 35 pentua. Nyt aktiivisen kasvatuksen aika on ohi ja kotona on kolme iäkästä kollia, Mäkikatin Utopia, Sinfonia ja Pikasso.

Kaiken kaikkiaan Irjalla oli kotona 12 kissaa, joista yhdeksän naarasta ja kolme kollia. Irja kävi kissojensa kanssa ahkerasti myös näyttelyissä ja itsekin toimi näyttelyassistenttina vuosikaudet. Eurooppa Championiksi (vastaa nykyistä Supreme Champion -titteliä) valmistui kymmenen Irjan kissoista. Utopia ja Pikasso ovat leikattuina valmistuneet myös Supreme Premioreiksi. Ensimmäistä kissaa Murrea ei käytetty näyttelyissä paitsi kerran eikä toistakaan naarasta, joka ei niissä yhtään viihtynyt.

Muistan itse Mäkikatin kissat jo 1990-luvulta, mutta lähin kosketukseni Irja Hannuun oli, kun kissani (silloin sijoituskissa) Ruskan ensimmäisenä sulhasena oli Mäkikatin Sinfonia. Sinfonia teki hienolla käyttäytymisellään syvän vaikutuksen minuun mutta hurmasi pian myös morsiamensa. Sinfonia osasi kauniista liverrellä Ruskalle, joka ensi aluksi sähisi ja sylki sulhasmiehelle. Häät olivat pääsiäisenä 2012 Koskella. (Kerrottakoon näin rivien välissä, että Sinfonia oli myös aika kova merkkaamaan...)

Kuvassa nuoripari tekemässä tuttavuutta peräkamarin pöydällä pääsiäisenä 2012, Ruska tyypilliseen tapaansa leipäkorissa. 

Koska Ruska oli meillä sijoituskissana, se synnytti pennut Pinkkitassun kissalalle. Pinkkitassun D-pentue, joita minä porilaisittain välillä kutsuin Ree-pennuiksi, oli värikäs unelmapentue, neljä eriväristä (ruskeatäplikäs Pinkkitassun Dorothy, josta kuvassa näkyy vain takakäpälät, häntä, maha ja napanuora, punatäplikäs Pinkkitassun Dionysos, cremetäplikäs Pinkkitassun Daniel ja sinitäplikäs Pinkkitassun Diana. Tulevilta kutsumanimiltään Mesi, Didi, Sulo ja Minni. Pennut syntyivät 10. kesäkuuta 2012 meillä, ja Ruska hoiti pentunsa meillä kotona. 

Mäkikatin juhlilla oli muita, joilla oli pitempi yhteys ja yhteistyö Irja Hannun ja hänen kasvatustyönsä kanssa. Tuula Heinonen oli koonnut valokuvista taulun muutamista tärkeistä hetkistä ja saavutuksista ja piti puheen Irjalle. 

Juhlavaan saliin tulevaa häikäisivät ensimmäiseksi kissojen palkinnot ja pokaalit. Kieltämättä myös kauniisti katettu kahvipöytä, vaikken ottanut siitä kuvaa. 

Tässä oli vain osa ruusukkeista ja pokaaleista. Suuri osa oli palkintokaapissa, jota en edes yrittänyt kuvata, kun lasin takaa olisi ollut vaikea saada palkintoesineitä näkymään. 

Kolmesta kissalan kissasta tapasin Utopian ja Sinfonian, mutta Pikasson vain pikaiselta vilaukselta, koska tämä katsoi paremmaksi mennä sängyn alle. Pikasson olen kyllä viime vuosina tavannut näyttelyissäkin. Lokakuussa tapaamme 12-vuotiaan Pikasson ja emäntänsä kissojen maailmannäyttelyssä Tampereella. 

Utopia-kissa on iältään 15. Utopia on sekä Sinfonian että Pikasson isä, mutta näillä on eri emo.

Mäkikatin Sinfonia-herra on tällä hetkellä 14-vuotias. 

Irja Hannun 18-vuotias kissa Mäkikatin Siniminttu eli Sini kuoli viime talvena, ja Irja ikävöi kissaa kovin. Ikävää helpotti, kun hän rupesi maalaamaan kuvia Ahvenanmaalta. Hänellä oli paljon kuvia ja vanhoja luonnoksia Ahvenanmaalta, jossa hän oli vieraillut 30 vuotta sitten 1988. Akvarelleja syntyi kaikkiaan 20. Näistä akvarelleista ja hiukan muistakin töistä hän yhdessä poikansa kanssa oli koonnut hienon taidenäyttelyn aitan vintille. 

Tauluissa on ihana tunnelma ja kaunis värimaailma. Vinkiksi kiinnostuneille: näitä tauluja saa ostaa.

Juhlien loppuvaiheessa otettiin yhteiskuviakin. Kuvassa oikealta vasemmalle takarivissä Irja ja Reijo Hannu, minun mieheni Esko sekä Rauno ja Tuula Heinonen. Eturivissä oikealta Kaisa Salomaa ja minä. Kaisalla oli aikoinaan Mäkikatin Leino eli Paukku, jonka minäkin tulin tuntemaan 1990-luvulla. Juhlille oli kutsuttu muitakin, mutta kaikki kutsutut eivät päässeet tulemaan.

Yksi vieras Kristiina Paavola oli jo ehtinyt lähteä ja puuttuu kuvasta. Hänen kissansa Feronian Picea Rubensin eli Rollen isä on Mäkikatin Utopia ja emo Feronian Magnolia Purpurea eli Pupu, Pinkkitassun kissalan kantaemo. Pupu on myös minun kissani Ruskan (Pinkkitassun Betten) emo. Eli sukua tässä ollaan ristiin rastiin. Kristiinan toisen kissan Kissakallion Hamidin eli Hiskin emo on puolestaan Mäkikatin Pointtilli eli Tilda, joka muutti luovutusikäisenä pentuna Kissakallion kissalaan Tuula Heinosen hoiviin ja jatkamaan sukua. 

Kuvasta puuttuu myös kuvan ottaja, isäntäväkeen kuuluva Olli-Pekka Hannu.  

Saimme tutustua puutarhaan ja mm. eksoottisiin kasveihin kuten viinirypäleisiin, persikkaan ja aprikoosiin, joita kasvoi kauniissa kasvihuoneessa mutta myös avomaalla. Harmitti kun en huomannut ottaa harvinaisen kauniista kasvihuoneesta kuvia.

Kiitos, Irja, Reijo ja Olli-Pekka, että järjestitte hienot juhlat! 

Mieheni ja minun matka jatkui vielä toiseen paikkaan, ystäviä tapaamaan Suodenniemelle Mouhijärven rantaan. Suodenniemikin kuuluu nykyään Sastamalaan. Ystäviemme luona pääsimme saunaan ja pulahtamaan järveen. 

Mouhijärvi oli lähes peilityyni ja vesi, varsinkin pintavesi, lämmintä. 

Ihana kesäpäivä ja paljon ehdittiin! Kotiin Koskelle ja omien kissojen Ruskan ja Rauhan luokse palattiin yhdeksän maissa illalla. 

Missy ja pennut

Hämeenlinnan kissanäyttelyn jälkeen kerkesin pikimmiten katsomaan Leenan (& ipanat) kutsumana Missyä ja tämän kahta seitsenviikkoista pentua Noxx-kissalaan Espooseen. Leena oli kissavahtina, koska hänen sijoituskissansa Missy oli synnyttänyt ja hoiti pentujaan kissalassa, jonka omat ihmiset olivat parhaillaan muualla.

Matkustaessani linja-autossa kohti määränpäätä mietin, että olen menossa aivan uuteen maailmaan. En ole koskaan ennen nähnyt kotioloissa muita pentuja kuin eurooppalaisia, ja lisäksi aikaisempina vuosina kotikissoja. Nyt menen katsomaan itämaisia kissoja. Kissanäyttelyistä - ja blogeista! - eri rodut ovat kyllä tuttuja, mutta oikeasti olen tavannut aikuisistakin vain norjalaisen metsäkissan, brittikissan ja pari koratia, ja eläinlääkärin vastaanotolla pikimmiten muutaman muun. Hyvin suppea on siis rotutuntemukseni.

Perille saavuttuani oli yllättävää, että pentujen emo naulitsi minut katsellaan jonkinlaisen lumouksen valtaan. Kissan katseella hän minua napitti. Ei tämä nyt ollutkaan niin uusi maailma kuin olin luullut.

Missy katsoi vaaleanvihreillä silmillään minua suoraan silmiin. Niinpä kävi hassusti, että lumouduin enemmän tästä nuoresta emosta kuin kahdesta suloisesta kollipennusta. Hyvin tutulla tavalla Missy-emo pentujaan imetti, valvoi ja hoiti.

Itämaisissa pennuissa huomiotani herätti niiden valtavan suuret korvat. Kyselin, minkä kokoiset korvat pennuilla oli, kun ne syntyivät. Kuulemma aika isot!

Vastasyntyneillä eurooppalaispennuilla on todella hassut pienet korvanaihiot pään sivuilla, melko alhaalla. Vasta myöhemmin pennun pään kasvaessa korvat "asettuvat" oikeisiin paikkoihin ylemmäs. Myöhemmässä kehitysvaiheessa eurooppalaispennuilla on usein suhteettoman suuret korvat suhteessa muuhun päähän, kunnes kissa kasvaa oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Lisäksi itämaiset kissavauvat vaikuttivat minusta olemukseltaan hauskasti hiukan pikkuvanhoilta. Ehkä siksi, että ne ovat niin selvästi oman rotunsa edustajia.

Missyn virallinen nimi ja väri on Noxx Miss Moneypenny, sininen ticket tabby.

Minun oli vaikea erottaa pentuja toisistaan. Jos oikein tulkitsen, nukkuva pentu on Daniel (Noxx Final Flash) ja imevä on Antti (Noxx Guardian Angel).

Samoihin aikoihin Missyä ja pentuja sekä talouden muita kissoja kävivät katsomassa muutkin. Pennuista ovat julkaisseet järkyttävän hienoja kuvia ainakin nämä blogit:

Trio MiuMau ja Herra Nilsson
Elämää ja elämyksiä
Naukulan kerho

Kissankellon pennut

Vaikkei omie pentuje lähdöst maailmal ol kauaa, mää ole jo käyny kattomas muitaki kissapentui. Muutama viikko takasi oltii kattomas Kissakello kissala nuarimmaisii. Nämä assuu sijotuskodis Liados, kasvattaja ja omistaja o Riitta Mönkäre.

Mul oli kamera mukan, mut ainoo tolkulline kuva tuli mustasavust tytöst, jonka nimi o Kissankellon Moonspell eli Taika. Tämä piäni tyttö aiheuttiki mul aika suure ihastukse. Täsä hän keikistellee kiipeilypuus. Ikä reilut noin kuukaut.

Nämä muut kuvat o vanhempii, ja näis pennut o kuukaude ikkäisii. Kuvat o ottanu pentuje sijotusemäntä Katri-anna Kankare.

Mustasavut sisarukset, poika ja tyttö, Kissankellon King Diamond ja Kissankellon Moonspell. Kumpi o kumpi? Se jää arvotukseks.

Kissankellon Lionheart, punahopeatiikeri (geneettisesti punasavu) poika.

Kissankellon Mannequin, kilpikonnasavu tyttö.

Neljä pentuu siis. Näitte emo o kilpikonnavärine Kissankellon Helinä ja isä mustasavu Katinhännän Patrick Rigsby eli Miska.

Miska emo pualestas o Noora, joka alu alkai asu suvel 2013 pualvillin navettokissa pentun mee suvilystipaika navetos emos Musta Miina ja veljes Nopa kans. Noki-Noora ja Noppa oli edellise suve 2012 pentui. Mää suri pentuje kohtaloo ko ne oli villei ulkokissoi. Miätei pääni puhki et ainaki se Noora täytys saad leikattuu. Noppa oli mustavalkone ja kauhee säikky ja poukkoili pitki pihhaa. Siit mää aljoinki sanomaa hänt Nopaks. Eikä Noppaa sinä suven mont kertaa näkynykkää enneko hän hävis. Häne kohtalos jäi arvotukseks. Mut Nopa sisko, jonka mää nimiti Noki-Nooraks, pysytteli pihapiiris ja ussei seuras pitki päivää pihas mu touhujani. Oli selvästi kiinnostunu. Ko mää annoi ruakaa, mää sai just ja just sormellani hipast Noki-Nooraa.

Täsä Noki-Noora suvel 2013, vartoo ruakaa rappusil. Häl oli tapa siristel silmiis jos hänt katto päi. Valitettavasti ei ol kauhee hyvä kuva.

Noki-Noora pihavahteras.

Sammaa aikaa ko mää tarkkaili Noki-Nooraa pihas, Ruska vartos toisii pentujas tuvas. Ruska oli sijotuskissa ja tulevat jälkeläiset Pinkkitassu kissala pentui.

Noki-Noora emo Musta Miina pualestas o miähe siskovainaa perintökissa, ja miähe muut sukulaiset, jokka omistaa Koske talo, tahto, et Musta Miina asustaa navetos niinko ennenki ja hoitaa tärkeet virkaas hiirikissan. Ettei talo joudu hiirte ja rottai valtaa. He käy ruakkimas kissoi silloko me ei ol paikal ja pittää talvisi lämpöö pääl karjakeittiös niät kissoil o lämmi paikka. Navetos o kyl käyny vuasie varrel muitaki kissoi, ilmeisesesti sana o kiiriny, et siäl o noutopöytä, ain ruakaa tarjol. Täl hetkel ainoo vakituine ruakaviaras taitaa ol toise naapuri Täppä-herra.

No, Noki-Noora kans kävi sit sillai, et miähe kans me loppuilopuks pyydystettii häne. Mää sai paljai käsi kii, ja miäs piti säki suut auki niät kissaparka solahti säkkii. Muutamie vaiheitte jälkee häne tiäs vei pääkaupunkiseudul. Katinhännä kissala eli kasvattaja Kadi Myllys oli kiinnostunu ottamaa Noki-Noora, ja Kissaliito erikoisluval Nooral teetettii myähemmi yhdet pennut, jokka neljä kuukaude vanhoin saatii kissanäyttelys rekisteröid eurooppalaisiks. Pentui oli vaa kaks, Katinhännän Patrick Rigsby eli Miska ja Kadinhännän Grace Lisbon eli Liisi. Miska o saanu kahdet pennut, yhteensä kuus jälkeläist, ja Liisi vartoo sopivaa sulhasmiäst. Noora ja Liisi assuu samas sijotuskodis, josa o kolmaski kissa, leikattu kolli. Noora o nyttemmi leikattu. Miska muutti isäs kaveriks.

Musta Miina pyydystettii loukkuu suvel 2014 ja viätii eläinlääkärii leikattavaks. Leikkaukse jälkee hän oli viiko verra toipumas hoitohäkis sisätilois. Ennää hän ei saa uusii villei pentui. Ny mää ole kertonu Mustal Miinal, et me käytii kattomas häne lapselapselapsiis Liados.

Noki-Nooral kävi onnellisesti, ko hän sai hyvä kodi, emännä, joka ymmärtää arkaa kissaa, kissakavereit ja viäl mahdollisuude synnyttää ja hoitaa yhdet pennut turvallisesti. Kerrostalokissaks Noora sopeutu tiätääkseni ilma mittää vaikeuksii, ja perhee toiste kissoje kans hän tuli alvust astikka toimii mainiosti. Ihmisii hän viarastaa, eikä ihme, ko ensimmäise ikävuates hän eli ilma, et kukkaa ihmine olis hänt edes koskettanu. Ommaa tuttuu emäntääs hän kyl o tottunu.

Eurooppalaisrottuu o halki aikai voitu ottaa "uut verta" rodu ulkopualt, jos o löytyny kissoi, jokka täyttää rotuvaatimukset. Yleensä rottuu o otettu ns. "noviisei", kissoi, jokka näyttelys kaks kissatuamarii o hyväksyny eurooppalaisiks. Noki-Noora oli liia arka kissanäyttelyy viätäväks, ja sen tähde häl henkittii erikoislupa. Vast häne kaks pentuus hyväksyttii virallisesti eurooppalaisiksi näyttelys. Mee Rauhanki isä Maahinen o ns. noviisi, alu alkai tallikissa Kuusjoelt.

Kissakello kissala kantanaaras o EC Kontukatin Elviira DM. Eurooppalaiskissarenkaa tunnuskovioo o ikuistettu Elviira kasvot. Nämä Kissankello kissala nuarimmat pennut o suaraa alenevas (12.) polves legendaarise Elviira jälkeläisii. Ja suaraa alenevas (3.) polves mee suvilystipaika navettokissa Musta Miina jälkeläisii.

Just ko mää oli tämä kirjottanu, sai ihan tuareit kuvia Helinä ja Miska pennuist. Kuvat o taas ottanu Katri-anna Kankare. Pennut o ny 12 viiko ikäsii.

Kissankellon Mannequin eli Liekki. Tämä piäni tyttö jää Kissakello kissalaa jatkamaa sukkuu.

Kissankellon Lionheart eli Vinski, joka muuttaa Helsinkii.

Seuraavat kaks, mustasavut vekkulit, o niinko kaks marjaa.

Täsä o (luullakseni!) tyttö eli Kissankellon Moonspell eli Taika. (Katri-anna ja Riitta, jos meni vääri, korjatkaa!)

Ja täsä o poika, Kissankellon King Diamond eli Kingi.

Sit viäl koko poppoo. Etualal Taika ja takan Kingi, Vinski ja Liekki.

Kiitos Katri-annal kuvist! Ja kiitos Riital ja Katri-annal, et saatii käyd kattomas näit sulosii pentui. 

K-pentuje jännittävä 10-viikkospäivä

Viime viikko oli aika jännittävä.

Keskiviikkon oli mee pentuje eli Pinkkitassu K-pentuje 10-viikkospäivä. Samaks päiväks oli sovittu eläinlääkäri jo kauvvat ajat takasi. Pennut piti siruttammaa ja rokottammaa. Enite mää jännäsi et mitä eläinlääkäri sannoo Lallu (Pinkkitassun Klaus) takajalvoist, jois o jotaki poikkeavaa. Lallu itte o kyl pärjänny kaikkie käpälies kans täydellisesti eikä häl ittelles toistaseks ol jalkojes kans ollu mittää ihmettelemise aihet. 

Edellisest eläinlääkärikäynnist josa jalvoist otettii röntgenkuvat, oli kulunu viis viikkoo. 

Sit tuli samal päiväl toinenki jännitysmomentti, jo enne eläinlääkäriaikaa. 

Pennut pääsi filmitähdiks. Royal Caninil o meneilläs Kissan vuosi -kampanja, jonka teeman o Arvo jokaiselle kissalle. Turkulaine mainostoimisto SST o mukan tekemäs tätä kampanjaa. Kanpanjaa kissoje ja kissoje arvostukse pualest o saatu mukkaa julkisuude henkilöit niinko Aira Samulin ja Paula Koivuniemi ja Jone Nikula. Mee piänil oli treffit Jone Nikula kans yhdes studios Helsinki Kalasatamas. 

Täsä Pippi eli Pinkkitassun Kristiina (cremetäplikäs eurooppalaine) poseeraa Jone isois käsis. 

Mu täytyy ny tunnustaa et ko kuuli ensimmäise kerra, et pennut menis kuvauksii Jone Nikula kans, mul ei ollu mittää käsityst, kuka miäs tämä Jone Nikula o. 

Mut äkkii se selvis, ainaki osittai, ko kaikki muut tiäsi. Olemmää tavallise tiätämätöin ja asioit seuraamatoin ihmine. Sai ystävällist nokkafuarii siskoiltaniki: Voi Paula su kanssas, eksää ny semmost tiä, kuka o Jone Nikula. He tiäsi Jone isä ja äitinki. Ole vissii tynnäris eläny viimiset vuadet. Mut kyl mää silti tiä kuka o esimerkiks Mikko Nikula. Sitä ei tiäkkää kaikki, jokka tiätää Jone Nikula. 

Eikä kukkaa osannu valistaa minnuu, et Jone Nikula perheesee kuuluu kolme kissaa: Rokka, Basisti ja Sigrid. Mää tiädä ny senki. 

Mitä varsinaisesti filmattii, se jää nähtäväks. Minust tuntu mukava särmikkäält tämä raavaa miähe ja pehmose kissapennu yhdistelmä. Siin o piänt draamaa. 

Pentuje mukan hee turvanas oli tiätysti oma emo Rauha. Studios heit varte oli valmiin tämmöne hiano sturdi josa he sai asettuu aloilles ja oleskel mukavasti. Rauha-emo oli aika epäluulone ja vähä kiukkuinenki ja sitä miält et tämä o kyl hämärää touhuu ja mitä häne pentujes kans ny oikee meinataa. 

Pennut onneks otti aika rennosti. Lallu vähä kiamurteli kuvaukse aikan mut sit rupes yhteistyähöö. Ko Lallu väsy, otettii seuraavaks Pippi. Pippi haukotteli ja oli liianki rento ko häne otettii keske unies. Kasperi sai nukkuu sturdis ja ol varamiähen. 

Kasvattaja Mikko Murtonen ja mää päästii sammaa kuvvaa varsinaiste kuvattavie kans. 

Täsä kuvas o lisäks mukan melkei koko turkulaine kuvaustiimi: mainostoimisto SST edustaja, valkopuseroine Kristiina Paavola, raitapaitane copywriter Tom Gerke, joka oli kuvauksis Jone ohjaajan, ja häne viäressäs tet-harjottelija Osku. 

Täsä Jone kans videosuunnittelija/kuvaaja Roope Lehmuslehto. 

Mu miäheni oli koko päivä mukan ja kuskin mut hän ei tahtonu tul mukkaa mihenkä kuvvii. 

Aikamme studiol oli leppoisaa ja mukavaa. Pennut ei mu käsittääkseni ollu moksiskaa. Ainoo, jota harmitti oli Rauha-emo. Eikä ihme. Hält ei ollu edes kysytty, ko raahattii mukkaa vaa. 

Kuvauste jälkee jäi vähä huilaustaukoo enne eläinlääkärii ja kerriittii käyd kaffeellaki. 

Eläinlääkäriasema Catvetis pennut sai sirut ja rokotukset ja eläinlääkäri Kirsi Juuti tarkastukse. 

Lallu sai eläinlääkärilt ihan hyvät paperit. Täsä vaihees ei viäl mittää diagnoosii voi antaa ko kehitys o nii keske. Näyttäs silt et toine takajalka o hiuka lyhkäsempi ko toine. Saatii tunnustust siit et Lallul o tehty kuja ja juaksutettu hänt niät lihakset ja jänteet o saanu lisävahvistust. Kuja tehtii sitä varte et se pakotti takajallaat oikeesee asentoo. Helposti Lallu takajallaat levis alt molemmil sivuil. Ny jallaat pyssyy jo hyvi pystös, liukkaal parketillaki. Seuraavaks mää ole alkanu varovasti hyppyyttämmää Lalluu leluje avul, niät takajallaat sais lissää hyppyvoimaa. 

Ennusteki paranee sitä mukkaa ko lihakset ja jänteet vahvistuu ja kissa kasvaa. Ja kuulemma kissa sopeutuu erinomasesti vaik oliski joku piäni vika. Eläinlääkäri piti tärkeen Lallu kohdal, ettei hän pääsis lihhoomaa eikä tulis lisäkiloi, jos muutonki nivelet mahdollisesti joutuu lujil. 

Kuvat: SST/Royal Canin. Pinkkitassu K-pentuje kasvattaja ja omistaja: Mikko Murtonen. Sijotusemäntä Paula Eskola. 

Tärkee ikä

Täs piänet kaksviikkoset. Edes o Kevin, vasemmal Klaus ja Kevini takan pikku Kristiina. No, ei oikeastas kovinkaa pikku. Hyvi samois painois on Kristiina veljies kans.

Mää vartoo et ilmaantus uudet perheet jokka antas näil pikkusil omat kutsumanimes ni sais ruvet käyttämää niit. Ko nämä viralliset nimet tuntuu hiukka juhlallisilt.

Tämä Kevin-Kepsu-Kehveli kehräs tänäpä kaksviikkospäivänäs ensimmäise kerra vastauksen mu silitykseeni ilma et olis ollu emo liki.

Klaus-Klupsukal oli kova yritys ol liikkeel, mut takajallaat ei viäl oikee kan.

Kisse-Krisse-Kristiinal tuli väkisi uni keske valokuvaustouhuje.

Valitettavasti on nii hämärää, ettei kuvie ottamine tahdo lainka onnistuu. Täsä ny kumminki edes jokku kaksviikkoskuvat.

Ole viime vuasin saanu valistust siit, et piänil kissoil paras vaihe tutustuu ihmisii ja oppii olemaa ihmiste kans o kahde viiko ikkäisest kahdeksa-viikkoseks.

Tämä tärkee sosiaalistumisvaihe o näil pennuil ny alkamas.

Tarkottaa sitä, et tervetulloo kattomaa. Ei suurel joukol mut yksitelle ja kaksitelle o hyvä. Pentui lähestyttää rauhallisesti ja puhtail, pestyil käsil. Heit saa sylitel ja silitel. Jos siis tykkäisit tul seurustelemaa näitte kans ja asut kohtuullise matka pääs, lähet mul rohkeesti sähköpostii ja kysy sovittasko aika. Sähköpostiosote o sukunimi.etunimi (at) gmail.com. 

1-vuatissyntymäpäiväonnittelut

Kaikil matkoillani mää kanna rakkait kissojani ja niitte pentui mukanani - tiatokonnee kuvakansiois.

Heti aamusti muisti, et tänäpä tullee tasa vuasi siit ko Rauha ihanat H-pennut synty. Mää meni baarii tekemää tätä synttärionnittelluu. Tilasi vihriäise drinki without alcohol H-pentuje kunniaks. Edellisel kerral oli punast mut tämä vihriäine oli parempaa. Avasi tiatokonnee kuvakansio ja siält osu silmiini ensimmäitteeks tämä kuva, josa mää pidä Hildaa käsivarsillani.

Rakkaat H-pennut ja tee perheenne: 

ONNEA JA ILOA MONTA SATAA KILOA!

H-pentuje kuvakansioist pomppas ensimmäitteeks päivämäärä 6.1.2015. Sillo pennut oli reilu seittemä viiko ikkäisii. Kaikki kuvat Merja eli Naukula mamma ottamii. 

Tindra Tindruska kaunokaine söpöläine Hilla Hillariini. Pentuee esikoine. Virallisesti Pinkkitassun Hillary, cremetäplikäs (EUR e 24) naaras. Omistaja Aulikki Johansson. Tindra takkaa näyttäs katteleva Namu. (Hmm. vai Hilda? Punapentuje erottamine toine toisestas oli joskus piäni haaste.)

Namu nakertaja punanuttu, muutti meilt Naukulaa Sulo-kissa kaveriks. Pinkkitassun Hagar, punatabby (EUR d 22) naaras. Sijotusemäntä Merja Lainio, omistaja Mikko Murtonen.

Leidi Hilda Hilduri, piäni muriseva peto ja hiano ja viisas neiti samas persoonas. Pinkkitassun Hilda, punatabby (EUR d 22) naaras. Omistaja Heli Pöntinen. 

Kuapus ja pikkuveli Hartsa. Oikee aito mettämiäs ja hiirulaiste kauhu, kissatuamareitte hurmaaja. Pinkkitassun Harvey, punatabby (EUR d 22) uros. Omistaja Eija Haukka. 

Kissapentuje tarttee pistel ruakaa ahkerasti, et heist kasvais isoi, kauniit ja terveit kissoi. Neliapila aterioittemas 6.1. 

Täsä painitaa, riahutaa ja leikitää. Oli meinaa vilkast elämää. 

Kuvas Namu o ylimmäisen pesä pääl, Hartsa o pesä sisäl leikkilinnu kimpus ja pesä edes Hilda ja Tindra painii keskenäs. 

Leikkimine, hääräämine, riahumine, juaksemine, hyppimine ja pomppimine kestää sihe astikka ko virta loppuu tykkänäs. Täsä Tindra sammuu ko saunalyhty.

Rauha-emo alati vahti ja valvo pentujas. Hän hoiti pennut lempeesti ja erinomasesti mut oli itte aika rasittunu. Vastuu paino nuart emmoo. Täsäki kuvas Rauha näyttää väsyneelt ja hualestunneelt. 

H-pentuje onnelline sijotusemäntä olim mää ja kasvattaja o Mikko Murtonen. Ja niinko sanottu, ihanat kuvat otti Merja Lainio.

*****

Saman päivän 15.11.2014 ko mee Rauha synnytti H-pennut, Pinkkitassun Florence eli Lily synnytti Pinkkitassu I-pennut. Onnee teilleki, Ivan, Iris,OnniOskari ja Mikki!

H-pennut ja hee emos - ja mummus

Tämä oli viimine yhteine päivä kaikkie pentuje kans.

"Naukula kuvapalvelu" o viimisee astikka ahkerasti ottanu kuvia pennuist ja hee emostas ja mummustas. Nämä kuvat o otettu viime pyhän 15.2. ko pennut oli päivää ylitte kolmetoist viikkoo ja tasa kolme kuukaut. Täs tullee pentu-emo-kuvia, jokkaine pentu kahdestas emos kans.

Liikuttava kuvasarja vai mitä? Tindra anto lähtösuuko emol?

Tämä o nii sulone kuvasarja, et mää meinasi ihan pökrät ko mää näi nämä kuvat. Millai o mahdollist et Merja sai nämä suloset hetket talletettuu kameral kuviks.

Tindra synty esikoisen ja hän o sattunu ottamaa semmose rooli, et hän hoitaa muit, nualee ystävällisesti millo ketäki millo mistäki paikast. Ussei hän pessee Rauha-emo korvii tai nualee tämä poskii. Minnuuki nualee nenäpääst jos ollaa liki toisiimme.

Täsäki (keskimmäises kuvas) hän lipasi Rauhaa, eli pussas selvästi. "Rakas emo."

Täsä Namu ja Rauha. Namul o iha samallaine kaula ko muillaki pennuil mukko ruvetaa ottamaa kuvia, hän vettää ittes kaulattoma näköseks, tollai noi vähä niinko kilpikonna vetäs päätäs kilve sisäl. "Namu-asento."

Hilda poseeraa seuraavas kuvas emo kans.

Kuvie ottamist yritettii edesauttaa taas huiska kans. Rauha oli huiskast enämpi tohkeisas ko pennut, ja se näkkyy Rauha ilmeest. Hänel o isot mustuaiset ja vähä niinko lentoo lähdös koko kissa. Kyl pennutki huiskaa seuras muttei he jaksanu kovi kauvvaa ol kiinnostunneit.

Hilda o pennuist ainoo, joka o murissu toisil pennuil. Kaks lelluu o häl nii mialuisii, ekko hän leikkii niil, hän murisee muil ja ilmottaa, ettei muut saa niit ottaa.

Hartsa on täsä rauhallise (ehkä unise) näkösen, ja Rauha-emo vahtaa silmät tarkkan mu huiskaani.

Hartsa on ainoon poikan kaikist isompi pennuist. Reipas pentu, ei missää jääny jälkee likoist. Hartsa soppii oikee hyvi tähä naarasvoittosee pentueesee, hyvälaitase sorttine kollipoika, joka tasavertasesti leikkii siskojes kans. Siis ei mikkää pomottelija.

Hartsa pääsi mummunki kans kuvvaa. Ruska ja Hartsa kummanki silmist näkkyy, et he seuraa huiskutust, vaik istuvatki rauhallisesti.

Ko poseerattaa kuvis ja leikitää, välil tullee nälkä.

Kuvas pennut vartoo innokkaasti ruakaa ja kattoo lautasee, joka o mu kädesäni.

Mää tule ain muistamaa tämä "punapentuee" siittäki, kui he oli hyviä syämää, ainaki tääl meil koton. Kaikkii ruakii mitä mää annoi, he söi ainaki vähä. Näi hyvi ja tasasesti syäväisii pentui mää en ol enne nähny.

Ei ainakaa emostas ottanu oppii, ko Rauha oli piänest pennust astikka syämistes kans oikee varsinaine jukopää. Ei mittää muut emomaido ja kissamaido ja kermaviili jälkee kelpuuttanu ko raksut.

Ei tiä, millai nämä pennut alkaa syämää uusis kodoisas. Varmaa yksilölliset miältymykset ja miälipitteet alkaa vahvistummaa.

Kuvauste jälkee pennuil tullee kova uni. Tämmöses kasas o välistäi kuuma ja pennut nukkuu jo paljo erikseski - tai kaksittai. Täsä o hee viimepyhäset päiväunes.

Eilä ehtoosti Rauha ei ennää menny nukkumaa pentuje kans sammaa huaneesee. Pentui täytyy pittää yät eri huanees Ruska tähde, ko Ruska ei sais pääst syämää hee ruakiis, ettei hän lihhois liikaa. Ko Ruska o leikattu ja häl o kova ruakahalu, hän söis koko aja enämpi ko tarttee. Pentuje taas tarttis pääst syämää nii paljo ko maistuu. Ko pennut o menny ehtoosti nukkumaa, Rauha o ain josaki vaihees maukunu pääst sammaa kamarii pentujes kans jos ei ol menny sammaa aikaa ko pennut. Muttei ennää eilä. Mu tuli haikee ja surulline olo, mutte yhtää patistanu Rauhaa pentuje kans. Päivasto käänsi miälesäni se asia sillai, et mu täytyy ottaa oppii Rauhast. Se o elämä laki, et pennut lähtee mailmal, eikä hee perrääs paljo kysel. Siis luultavasti Rauha ei kysel. Mää kyl kysele tiätysti. Kissoje mailma o erilaine ko ihmiste.

Ko Ruskalt lähti kahdet pennut, ei hän ainakaa ollu moksiskaa vaik pennut lähti menemää. Päivasto näytti oleva hyvi tyytyväine pennuttommaa elämääs. No, viime kerta oli vähä erilaine, ko yks pennuist, Rauha, jäi kumminki kottii. Ruska pualest varmasti Rauhaki olis saanu lähtee.

Toisaalt viime suven Ruska ja Rauha otti mutkattomasti vastaa Rauha sisko Elli, joka tuli meil kolmeks viikoks hoitoo. Elli kyläreisust meil kerrotaa tääl ja tääl ja tääl. Se jäi mul arvotukseks, muistiko he perältäki toises vai mist oli kysymys.

Ei nämä postaukset H-pentueest ihan täysi tähe loppunu. Kyl joku loppuhuipennus viäl varmasti ja toivottavasti tullee. Huamen o eläinlääkäri ja kaks pentuu lähtee huamen perjantain ja kaks lähtee lauvvantain.