Me ollaa jo pari viikkoo oltu suvilystil. Oltas ilma kissapentui tultu jo kuukaut, pualttoist aikasemmi. Normaalisti mää olsi jo huhtikuus tehny aika paljo pihahommii.
Viime syksyn mää istuti poikkeuksellise paljo sipulikukkii. Oli tilannu iso paketi suaraa Hollannist.
Oli kehränny kuvitelma, et minnuu vartoo tääl ihana, loistelias kukkakarnevaali, niinko joku Koske Keukenhof.
Ei varronnukkaa. Vartos kyl kukkasii siäl sun tääl mut pettymyksii kans ja rikkaruahoi. Jopa tulppaanit paikka paiko kukosti vähä aneemisesti, tai oli jo kukinta ohitte. Narsisseist suuri osa oli häipyny niinko tuhka tuulee. Perennoist ja pensaist talvi oli verottanu yllättävästi. Mää ole kulkenu ympäri pihhaa ja ihmetelly. Kolme ruusuu, villiviini, köynnöshortensia, pähkinäpensas, talviot, osa kurjepolvist ja kurjemiakoist, tarhapäivänhatut, viimisetki värimintut, alppipiikkiputket, sormustinkukat, suuri osa esikoist, malvat, rantakukat... Ja mitä viäl? Ne kaikki meni.
Jualavehnät, voikukat, rönsyleinikit, vuaheputket jäi ja voi oikee hyvi ja oli ottanu jo aluevaltauksii mu kukkamaistani.
Ensimmäist kerttaa kuutee vuatee ko me ollaa tääl käyty, tuli semmone miäli et: mää en jaks!
Pikkuhiljaa mää ole toipunu pettymyksestäni ja paikannu aukkoi ja kattellu tarkemmi. Oli mukavaa ja pelasti koko mu kevvääni ko meil kävi tääl kyläs yks ihmine joka ei ol enne käyny ja joka vaa ihasteli et kyl o ihana paikka. Munki silmäni alko taas kattelemmaa hellästi aurinkoist piharinnet.
Lempitulppaanini 'Ronaldo' o vähä taantunu parist aikasemmast vuadest. Monet kukinnot oli jääny kehittymäti niinko olis kärsiny kuivuudest. Tätä lajiket mää tahtosi ostaa lissää. Aikoinas ole ostanu tämä Villist niityst, joka lopetti toimintas. En ol Suamest viäl mistää mualt löytäny.
Tulppaani 'Gavota' o ilo silmäl.
Korkeet kretliiniraitaset ja matalammat liljakukkaset tulppaanit o mul ollu jo monta vuat. Ole joka alkusuvi kukinna jälkee nostanu ne maast yllöös, antanu kuivuu suve ylitte ja istuttanu sipulit uudesti syksyl. Ainaki nämä lajikkeet o tykänny täst kohtelust.
Ripsureunaset vaaleepunaset o kans vähä taantunu ja määrä vähentyny, vaik näitäki ole parin vuaten nostanu suveks maast. Sulosii mu miälestäni.
Raitatulppaanit 'Flaming Spring Green' kaunistaa kaivopenkkii. Taustal näkkyy sinise siperiakurjemiaka soukat lehdet ja niitte edes matalammal sydämmemallisii lehtii. Nämä halvatu sydämmet kuuluu hirviökasvil: vuahekellol. En tiä millai siit pääsis erroo muuto mukko myrkyttämäl.
'Sun Lover' -tulppaaneis o färi- ja sävyeroi.
Valkoset, isokukkaselliset 'Purissimat' näyttää välistäi niinko ne liahus tuules niinko liput.
Kerratut kermavaaleet 'Verona'-tulppaanit o kauniit. Viime syksyn istutettui, niinko 'Purissimat', 'Sun Loverit' ja 'Gavotat'.
Tiävarsipenkki o mu kälyni perintöö: komeamaksaruahoo, punasii tulppaaneit ja norja-angervoit. Tulppaanit näyttää joka vuasi vaa lissääntyvä.
Täsä kohdas pitäs soittaa joku ihana fanfaari ja nostaa esirippu: 'Tulipa Avignon', olkaat hyvät! Nämä oranssit 'Avignonit' avas kukkas viimitteeks. Ne oli mukan siin viimesyksyses Hollanni-paketis. Ihana pitkä, vahvavartine lajike. Mää ole käyny näit ihhailemas yht päät.
Samat 'Avignonit' vähä kukkeempin.
Täsä 'Avignonit' aurinkopaistees. Tarttis vaa ol isompi määrä näit. Mitä kauvvemma mää ole istuttanu tulppaaneit, sitä enämpi mää ole vakuuttunu siit, et tulppaaneit tarttis ol kutaki lajiket aika iso määrä. Kakskymment melkei olis minimi. Näit Avignonei oli paketis viistoist.
'Avignonit' häämöttää tämä pitkä penki loppupääs.
Ko aikani ole kattellu ni ole huamannu et yht ja toist o säilynykki talve ylitte. Niinko tämä kuva kultatyräkit kuva oikees alakulmas.
Ukohatut o kans säilyny. Tämä kuva keskel näkkyy kirjoukonhattu, joka o peräsi Saaripalstalt. Tämä ja muut ukohatut selvis talvest.
Ukohatust viistosti takavasemmal kasvaa terhakkaasti perhoangervo. Se mää ole saanu tuliaislahjan Tellikselt ja Merjalt. Tuntuu ain et ne kasvit, jokka o peräsi joltaki ihmiselt, o muit arvokkaampii.
Valmui näkkyy täsä kuvas kans, pia alkaa kukinta.
Pionit piti pintas ja kesti talve hyvi, ei ykskää hävinny.
Täsä sama pionipenkki toisest kulmast. Ikivanhat perinnepionit kukostaa jo.
Arovuakot o säilyny hyvi mut syysvuakot häivinny.
Alppikärhöki o säilyny talve ylitte vaik mää ole aikoinas istuttanu se rautapattaa eikä se kasva edes maas. Talveks mää ole ain fyllänny paksul kerroksel lehtii ja harsoi.
Vaik narsisseist oli suuri osa hävinny, tämä nunnanarsissi 'Kedron' voi hyvi. Hualimati vaatimattomast kasvupaikast nurmiko reunal.
Valkone narsissi o nimeltäs 'Pueblo´'. Seki säily henks.
Mää luule et viime talves oli paha leutoje ilmoje, märkyyde, lumettomuude ja äkkipakkaste yhdistelmä. Ja ihan loppukevvääst kasvit o tääl Lounais-Suames kärsiny kuivuudest. Tulppaaneis näkkyy, et kuivuus o koetellu.
Kymmenest koirahampaast kaks o kituliaasti henkis. Mut ei kuki.
Kyl mar tästäki talvest ja kevvääst selvittii.
Viime syksyn mää istuti poikkeuksellise paljo sipulikukkii. Oli tilannu iso paketi suaraa Hollannist.
Oli kehränny kuvitelma, et minnuu vartoo tääl ihana, loistelias kukkakarnevaali, niinko joku Koske Keukenhof.
Ei varronnukkaa. Vartos kyl kukkasii siäl sun tääl mut pettymyksii kans ja rikkaruahoi. Jopa tulppaanit paikka paiko kukosti vähä aneemisesti, tai oli jo kukinta ohitte. Narsisseist suuri osa oli häipyny niinko tuhka tuulee. Perennoist ja pensaist talvi oli verottanu yllättävästi. Mää ole kulkenu ympäri pihhaa ja ihmetelly. Kolme ruusuu, villiviini, köynnöshortensia, pähkinäpensas, talviot, osa kurjepolvist ja kurjemiakoist, tarhapäivänhatut, viimisetki värimintut, alppipiikkiputket, sormustinkukat, suuri osa esikoist, malvat, rantakukat... Ja mitä viäl? Ne kaikki meni.
Jualavehnät, voikukat, rönsyleinikit, vuaheputket jäi ja voi oikee hyvi ja oli ottanu jo aluevaltauksii mu kukkamaistani.
Ensimmäist kerttaa kuutee vuatee ko me ollaa tääl käyty, tuli semmone miäli et: mää en jaks!
Pikkuhiljaa mää ole toipunu pettymyksestäni ja paikannu aukkoi ja kattellu tarkemmi. Oli mukavaa ja pelasti koko mu kevvääni ko meil kävi tääl kyläs yks ihmine joka ei ol enne käyny ja joka vaa ihasteli et kyl o ihana paikka. Munki silmäni alko taas kattelemmaa hellästi aurinkoist piharinnet.
Lempitulppaanini 'Ronaldo' o vähä taantunu parist aikasemmast vuadest. Monet kukinnot oli jääny kehittymäti niinko olis kärsiny kuivuudest. Tätä lajiket mää tahtosi ostaa lissää. Aikoinas ole ostanu tämä Villist niityst, joka lopetti toimintas. En ol Suamest viäl mistää mualt löytäny.
Tulppaani 'Gavota' o ilo silmäl.
Korkeet kretliiniraitaset ja matalammat liljakukkaset tulppaanit o mul ollu jo monta vuat. Ole joka alkusuvi kukinna jälkee nostanu ne maast yllöös, antanu kuivuu suve ylitte ja istuttanu sipulit uudesti syksyl. Ainaki nämä lajikkeet o tykänny täst kohtelust.
Ripsureunaset vaaleepunaset o kans vähä taantunu ja määrä vähentyny, vaik näitäki ole parin vuaten nostanu suveks maast. Sulosii mu miälestäni.
Raitatulppaanit 'Flaming Spring Green' kaunistaa kaivopenkkii. Taustal näkkyy sinise siperiakurjemiaka soukat lehdet ja niitte edes matalammal sydämmemallisii lehtii. Nämä halvatu sydämmet kuuluu hirviökasvil: vuahekellol. En tiä millai siit pääsis erroo muuto mukko myrkyttämäl.
'Sun Lover' -tulppaaneis o färi- ja sävyeroi.
Valkoset, isokukkaselliset 'Purissimat' näyttää välistäi niinko ne liahus tuules niinko liput.
Kerratut kermavaaleet 'Verona'-tulppaanit o kauniit. Viime syksyn istutettui, niinko 'Purissimat', 'Sun Loverit' ja 'Gavotat'.
Tiävarsipenkki o mu kälyni perintöö: komeamaksaruahoo, punasii tulppaaneit ja norja-angervoit. Tulppaanit näyttää joka vuasi vaa lissääntyvä.
Täsä kohdas pitäs soittaa joku ihana fanfaari ja nostaa esirippu: 'Tulipa Avignon', olkaat hyvät! Nämä oranssit 'Avignonit' avas kukkas viimitteeks. Ne oli mukan siin viimesyksyses Hollanni-paketis. Ihana pitkä, vahvavartine lajike. Mää ole käyny näit ihhailemas yht päät.
Samat 'Avignonit' vähä kukkeempin.
Täsä 'Avignonit' aurinkopaistees. Tarttis vaa ol isompi määrä näit. Mitä kauvvemma mää ole istuttanu tulppaaneit, sitä enämpi mää ole vakuuttunu siit, et tulppaaneit tarttis ol kutaki lajiket aika iso määrä. Kakskymment melkei olis minimi. Näit Avignonei oli paketis viistoist.
'Avignonit' häämöttää tämä pitkä penki loppupääs.
Ko aikani ole kattellu ni ole huamannu et yht ja toist o säilynykki talve ylitte. Niinko tämä kuva kultatyräkit kuva oikees alakulmas.
Ukohatut o kans säilyny. Tämä kuva keskel näkkyy kirjoukonhattu, joka o peräsi Saaripalstalt. Tämä ja muut ukohatut selvis talvest.
Ukohatust viistosti takavasemmal kasvaa terhakkaasti perhoangervo. Se mää ole saanu tuliaislahjan Tellikselt ja Merjalt. Tuntuu ain et ne kasvit, jokka o peräsi joltaki ihmiselt, o muit arvokkaampii.
Valmui näkkyy täsä kuvas kans, pia alkaa kukinta.
Pionit piti pintas ja kesti talve hyvi, ei ykskää hävinny.
Täsä sama pionipenkki toisest kulmast. Ikivanhat perinnepionit kukostaa jo.
Arovuakot o säilyny hyvi mut syysvuakot häivinny.
Alppikärhöki o säilyny talve ylitte vaik mää ole aikoinas istuttanu se rautapattaa eikä se kasva edes maas. Talveks mää ole ain fyllänny paksul kerroksel lehtii ja harsoi.
Vaik narsisseist oli suuri osa hävinny, tämä nunnanarsissi 'Kedron' voi hyvi. Hualimati vaatimattomast kasvupaikast nurmiko reunal.
Valkone narsissi o nimeltäs 'Pueblo´'. Seki säily henks.
Mää luule et viime talves oli paha leutoje ilmoje, märkyyde, lumettomuude ja äkkipakkaste yhdistelmä. Ja ihan loppukevvääst kasvit o tääl Lounais-Suames kärsiny kuivuudest. Tulppaaneis näkkyy, et kuivuus o koetellu.
Kymmenest koirahampaast kaks o kituliaasti henkis. Mut ei kuki.
Kyl mar tästäki talvest ja kevvääst selvittii.
Ihanaa tulppaaniloistoa! Minulla on myös oudosti kadonnut syysvuokko, pioni, tarha-alpi (ei voi kuulema kadota, mutta kun ei näy vieläkään!), yhtään narsissia ei noussut, osa tulppaaneista ja pari muuta kukkaa (joiden nimi ei tule nyt mieleen koneella vaikka kukkapenkissä on nimilappu ja olen monesti tiiraillut eikö mitään näy lapun kohdalla). Outoa, mutta pitää iloista niistä kukista, jotka kukkivat :D - emäntä
VastaaPoistaJuu, paljo o ihanii kasvei viäl henkissäki. Ja ilosii yllätyksiiki voi tul. Mää just huamasi, et villiviini juurest saattaa sittenki ol tulos uus verso. Ja et ainaki toine morsiusleinikeist taitaa ol henkis. Morsiusleinikeittenki mää ajatteli kuallee.
PoistaNyt on niin moni saanut pettyä talven jälkeen, liian monmat perannat ovat entisiä ja sipulikukista ainakin minulla pärjäsi parhaiten viime sykynä istutetut. vanhemmat jo vähän taantuneet ei oikein nyt jaksa ilotella kukinnoillaan.
VastaaPoistaKaikesta huolimatta jatketaan innolla, jaetaan niitä mitkä jäljelle jäi.
Mää tuli ensti nii pahal tuulel, ette oikee pystyny näkemää mukko rikkaruahoi. Ny vähitelle huamaa paljo ilo aihettaki.
PoistaSelvittiin, ja kun luen muiden kadoista ei omat tunnu ihan niin pahalta, saa vertaistukea.
VastaaPoistaKaikki näköjäs menetti kasvejas. Ja jossei menettäny, sitä suurempi ilo meil kaikil.
PoistaKaikesta huolimatta pihasi näyttää hyvinkin kauniilta, minäkin luulin, että talvi vei minulta syysleimut. Nyt tiedän, että ne kaikki ovat elossa ei kuitenkaan parhaassa rehevyydessään. Tulput eivät tykänneet viime talvesta, mutta jokunen nousi kyllä. Pikkutalvio näytti tosi kuolleelta, mutta kyllä se siitä nousee.
VastaaPoistaHyvää kesän aloitusta sinne teille ja muistetaan myös nauttia kaikesta mitä kesä meille tarjoaa, työtä ja touhua sitä täällä on aina niin hyvänä kuin huonona kasvukeväänä.
Määki ajatteli ensti ihan sammaa, et talvi vei syysleimut, joit mul o neljäs eri paikas. Ny ole huamannu, et ehkä niist ainaki pualet selvis henkis. Tulppaanit meil oli enimmäkses kauniit, ainaki viime syksyl istutetut, mut yhdet oli hävinny ilma yhtäkää kukkaa, jokuset vähä paremmi, narsissit huanosti. Pikkutalvio näyttäs meil hävinnee toisest paikast mut toises paikas sinnittellee. Tyät ja touhuu ja ilmast kuntokouluu tämä o. Hyvvää kesä jatkoo sinullekki!
PoistaPaljon on viime talveen hävinnyt, nyt täytyy vaan nauttia siitä mitä jäi 💕
VastaaPoista( ja istuttaa taas syksyllä ziljoona tulppaaninsipulia)
Juu-u. Määki tei heti uude sipulitilaukse Hollannist. Ja Suamestaki tillaa viäl.
PoistaJoo, nyt mää sanon rumasti; voi helvetti...menetyksiä on vaikka kuinka!
VastaaPoistaMutta näyttääpä olevan vähän tasapuolisesti kaikilla. Ettei nyt sitten oma moka ole, kun kasveja kuoli. Mää kans istutun sipulikukkia paljon...joo yhdesä kohdasa on viisi Thalia narsissia, juu pitäis olla vaikka mitä, semmoset 80 sipulia siihen istutin.
Eiks oo tyhjää, kun ei ole pentuja ? Ehkä vähän rauhallisempaa ? Ja huojentavaakin välillä. Mitäs mamma ja mummu tuumailee ? Onko välit pysyneet samanlaisina vaikka välillä pyöräytetään beibejä ?
Ni, se onki lohdutus, ettei ollu oma moka. Tähä astikka ko joku kasvi ei ol menestyny, mää ole ain ajatellu, et mää istuti väärää paikkaa tai hoisi huanosti, tai oli muuto oma vika. Ny ei tartte syyttää pekkästäs ittees.
PoistaMitäs tuaho pentukysymyksee ny sanos. Hetkittäi o tyhjää ja pentui o ikävä. Mää ole kuullu kaikist ja josse ol kuullu ni ole kyselly. Yht kävi jo kattomassaki. Siit tullee hyvä miäli, et kaikki pennut sopeutu hyvi uutee kottiis ja voi hyvi. Ole jo käyny muitaki pentui kattomas, yksii Kissakello pentui Liados ja Pinkkitassu L-pentui Helsinkis. Mamma ja mummu näyttää oleva ihan tyytyväisii maalaiselämää. Mamma nukkuu päivät pitkät katorajas lavitsal lampaatalja pääl (miäs o virittäny semmose lavitsa kissoi varte vanhoje leipäortte varraa), mummu o hiuka virkosempi. Ehtoisi he käy ussei ulkoilemas, ja molemmat o joutunu laihdutuskuuril.
Ni ja kissoje välit o ihan entiselläs, niinko mittää ei olis tapahtunu...
PoistaSipusaaressa narsissit voivat erityisen hyvin ja levisivät vuodesta toiseen. Ostin kerran mix-pussin ja lopulta minulla oli viittä eri sorttia niin paljon, että leikkasin niitä jo maljakkoonkin. Narsissit kadvoivat loivasti laskevassa kukkapenkissä eikä siinä paikassa ainakaan vesi päässyt makailemaan. Tulppanit kukoistivat omien kokemusteni perusteela 1-2vuotta ja alkoivat sitten huveta. Skillat levisivät myös pitkin nurmikkoa. Minä tykkään myös niiden sinisestä peitosta, ehkä eivät ole tarpeeksi näyttäviä sinun makuusi. Onko selvinnyt, mistä kasvien kärsimys johtui, myyristä vai lumen vähyydestä?
VastaaPoistaPuutarhakasvie kärsimys oli iha yleine ilmiö viime talven koko Etelä-Suames. Monis puutarhaplokeis o täst puhuttu, ny ole vast paremmi lukenu, ja siit o ollu juttuu Hesarissaki. Märkä syksy ja talvi, lumeton maa, kovat äkkipakkaset (märkä lumeton maa jääty). Monta epäsuatusaa asiaa siis. Myyrät ei ol meil tehny tuhojas. Narsissikatoki o viime talven ollu ihan yleine vitsaus, ja jokku o menettäny paljo tulppaanejaki.
PoistaTulppaanei o varmasti erilaisii lajikkeit. Meil o lissääntyny enite ne punaset tulppaanit, jokka tääl oli jo 2011, ja jokuset paljo myähäsemmät tulppaani-istutukset ennää vähä pihisee. Säilymissee varmasti vaikuttaa, jos jaksaa nostaa tulppaanit ylös maast suve ajaks kuivumaa ja istuttaa uudestas syksyl. Siit o kova vaiva, ja noit vanhoi punasii perintötulppaaneit o kyl nii paljo ette meinaa ennää nostaa niit maast, en nostanu viime suvenakkaa. sitä enne nosti joka suvi. Ehkä ne sit ruppee hupenemmaa.
Kyl mää skilloist tykkää, niit o tääl jo vanhastas, ja mää ole hommannu niit lissää. Viime vuan mää istuti valkosiiki skilloi, ja ne kyl oli säilyny ja kukkinu (jo enneko me tän tultii) niinko muutki skillat.
Sellaista talvea ei olekaan, että vuohenputki kuolisi.
VastaaPoistaNo ei varmaa. Voi ko oliski!
PoistaEhkä sen voi syödä pois... Vuohenputki maistuu nimittäin tosi hyvältä, kun silppuaa sitä runsaasti pieneksi silpuksi, sekottaa President-vuohenjuuston kanssa (ei siis sellaisen, jossa on kuori ja juokseva sisusta), notkistaa hyvällä oliiviöljyllä ja ehkä vähän maustaa suolalla ja mustapippurilla. Leivän päällä tai uusien perunoiden kanssa... Tosi hyvää!
VastaaPoistaHyvä tiätää.
PoistaKerra mul oli resepti vuahejuusto-vuaheputki piirakast, mut en saanu sillo aikaseks kokkeil, ja ny ole hukannu se resepti.
Lisäyksenä vielä: Vain lehtiosa syödään, vaaleat nuoret lehdet maistuvat parhailta. Maku voi olla vähän erilainen kasvupaikasta riippuen. Ja tietenkin kasvi pitää tunnistaa varmasti!
VastaaPoistaTäytyy varmasti kokkeil. Muitaki hirviörikkaruahoi vois pistel poskees, niinko ainaki voikukkaa (joitaki osia siit, ehkä nuarii lehtii ja kukkasii) ja nokkost.
PoistaKannattaa kokeilla. Sileälaitaiset voikukanlehdet sopivat hyvin vuohenputken kanssa, voikukan keltaisia terälehtiä kannattaa ripotella salaatin koristeeksi. Näitä voi sekoittaa myös kasvatetun salaatin kanssa, niin on helpompi totutella ajatukseen rikkaruohojen syömisestä...
VastaaPoista