Hauskat kissajuhlat ja joulu ja juhannus

Toisen juhannuspäivän pioni Claire de Lune avas kukkas. Meil oli juhlat. Mistäs pioni se tiäsiki? Varotukse sana: täst tullee jättiläispostaus.

Fiirattii Ruska ensimmäiste pentuje eli Ree-pentuje kolmivuatispäivää. Ruska synnytti 10.6.2012 Pinkkitassu kissala neljännet eli D-pennut, ja niit aljettii porilaisittai sanomaa Ree-pennuiksi. Ja lisäks viäl juhlittii sitä, et Ruska Ree- ja Ee-pentujes ansiost pääsi vuade parhaaks siitosnaaraaks Eurooppalaiskissarenkaas (SER-FER) ja kolmannee kategoria parhaaks siitosnaaraaks Suame Rotukissayhdistykses eli Surokis ja Kissaliitos. Ser-Feri ja Kissaliito palkinto o jo saatu ja Suroki palkinto otetaa vastaa kissanäyttelys heinäkuu lopus Hämeelinnas.

Viarain toisen juhannuspäivän oli Pinkkitassu kissala ja Ruska Pupu-emo edustajat Mikko, Patrik ja Riku, Ruska Mikki-isä edustaja Monika, kahde Ree-pennu, Didi ja Minni, edustajat Eija, Heikki ja Ilkka, yhde Ree-pennu, Mesi, edustajat Tellis ja Pualu-täti, Mesi poja (Ruska lapselapse), Naukula Sulo, edustaja (ja samal Ruska toise lapselapse Namu) edustaja Merja ja Pinkkitassu Florence eli Lily ja tämä pentuje (I-pentuje) edustajat Johanna ja Sami. Lily o Ruska sisko lapselaps ja Ii-pennut sisko lapselapselapsii. Eli kissoje sukukokoustaki pidettii. Ni ja sit viäl erikoisviaraat Leena ja Heikki, jokka järjesti ohjelmaa, Leena anto hauska tehtävä kissoje nimist ja Heikki luki runo.

"Ai, mä en arvannu et tääl kotonaki o kissanäyttely",
huamauttaa Ruska kissaisännäl.
Kuva: Merja Lainio.

Itte Ree-pennuist ei ollu täl kerttaa kukkaa läsnä. Onneks Merja oli muistanu heitäki ja hee edustajas sai mukkaas lahja viätäväks päiväsankareil. Mut läsnä oli hee emos Ruska ja siskopuales Rauha, jokka koko juhla aja hiukka piileskeli ja tuijotteli kaht koiraviarast, Pualu-tättii ja Riku-settää. Nämä tunnetaa paremmi Naukulas, ko Pualu o erikoisesti Sulo ikioma täti.

"Mä oon Ee-pentu, mut mäkin sain lahjan. Mä tykkään tästä tosi paljon. Kiitos!"
Kuva: Merja Lainio.

Rauhal o ihmettelemist koiraviarais. Kuva: Merja Lainio. 

Meil oli hauskaa juhlaa ja touhuu, syätii ja pääl juatii pihal kaffeet. Koirat pääsi ulos mee ihmiste mukan, mut Ruska ja Rauha jäi sisäl.

Pualukka-koira ulkon. Kuva: Merja Lainio. 

Riku-koira. Pentun Ruska o peuhannu Riku kans Pinkkitassu kissalas. Kuva: Merja Lainio. 

Rauha seuras pirti klasist, mitä ulkon tapahtu. Rauha viäres näkkyy osa Ruska Kissaliitolt
saamaa mahtavaa pokaalii. Kuva: Merja Lainio. 

Kuva: Merja Lainio. 

Miäs järjesti eksoottise rakovalkee. Yritettii paistaa makkaraa vaik paistamine siin ei ollu kovi helppoo. Mut perniöläine makkara oli silti hyvvää. Ja rakovalkee oli hiano.

"Loppuks se kissanäyttely jo?" kysy Ruska Merjalt, joka kävi sisäl ja otti Ruskast kuva. 

Lopuks käytii viäl kaikki yhdes kattomas Koske kuuluisuuksii, kattohaikaroit.

Kuva: Merja Lainio.

Ensti katteltii emohaikara päälakkee, joka näky pesäst. Sit haikara nousi seisomaa ja viäl oikee juhlallisesti levitti siipeski. Täsä haikara nousee just framil. Varmaa toivottammaa haikaraonnee Pinkkitassu kissalaa.

Sit hyvästeltii: hei hei viaraat! Oli mukava juhannusohjelma! Kiitos ko kävitte! Viaraat lähti ajelemmaa omil teilles kuka Helsinkii, kuka Vantaal, kuka minneki.

Yks kovi merkilline juttu näis juhlis oli, mikä ei kuulu juhannuksee. Meil kävi nimittäi yks kuakkaviaraski joka yleensä käy ihmiste tykön vaa joulun. Sillo tätä viarast o harttaasi varrottu ja toivotettu tervetulleeks. Ny ei ollu lainka edes osattu käskee käymää, mut käyny oli. Sem mää huamasi selvästi vast ko viaraat oli lähteny kottiis. Viaraitte aikan mää oli hee kansas enkä keskittyny kauheesti muihi asioihi.

Oi että mitä lahjoi. Meinasi tul ihan noloks. Kissat sai herkkui ja ruakii ja lelui ja huiskui, hiano pehmose pesä ja punotu niinikori.

"Ruska sai tän pehmopesän mut mä koklaan ja esittelen tätä. Mä otan täs torkut." 

"Ai sainks mä tänkin? Ihan omaks?" 

"Tää on NIIN mun." 

Meil isäntäväjelleki oli yht ja toist, lautasliinoi, pöytäliina, seinäl pantava hevoskello, kaffepaketeit, laatikolline pusui, muit naposteltavii herkkui.

Ruska ja Rauha viimesimmät prenikat ja Ruska kunniakirjat pantii suvilystipaikaka seinäl. Kunniakirjoje alapual o heppakello, joka näyttää meil ny lepposaa aikaa.

Pusuja, joitte takan Ruska tepastelevat käpälät. Ruska tahto kans tul kuvvaa.

Ja sit viäl herkkukori! Hyvänen aika! Mist tämä juhannuspukki tiäsiki, et mää ole vuaskaudet haaveillu herkkukorist. Et joskus saisi semmose tai antasi semmose jollekki, vaik siskolleni tai ystävälleni.

Herkkukori kans kävi sillai, et mää oti se pikasesti vastaa ja ojensi se ettiippäi miähel. Miäs luuli et herkut oli tarkotettu meil ja kori annetaa takasi. Hän otti herkut korist ja pani jääkaapii ja ruakakaapii ja oli palauttamas korrii. Mut ei, kyl koriki kuulu sihe lahjaa.

Ko viaraat oli lähteny, mu tartti viäl oikee pan ne herkut takasi korrii ja ottaa valokuva. Enkä edes tiätäny mitä siäl oli ollu ko miäs kerkes tyhjentämmää kori. Ei miäskää ihan vuarevarmaks muistanu mut melko varmasti sano muistavas. En saanu ennää edes kaikkii herkkui mahtumaa sihe korrii. Koris oli muum muas kokonaine ananas, kaht lai herkkumelonii ja myskikurpitsa. Ja vaik mit muut herkkuu.

Kiitos kaikil viaraillemme! Oli ikimuistone toine juhannuspäivä.

* * *
Osa kuvist o ottanu Merja Lainio ja ne jois ei ol mainintaa mää itte.

* * *
Anteeks painovirhepaholaiset. Oli pitkä postaus ja kirjotusvirheit tullee ain.