Ruska sai neljä pentukaist

Ruska sai neljä karvapalleroo maanantait vastaa aamuyäl.

Me tultii Koskelt kottii sunnuntain ehtoo edel. Kotimatka jännitti minnuu ko Ruska oli aika viimisilläs, laskettu aika kahde päivä pääs tiistain. Mut matka meni hyvi.

Mää suunnitteli, et alja koton tekkee plokikirjotust daalioistani, joist osa just viime viikol alko kukostammaa. Ja miäles oli muitaki trekooliaiheit. 

Ruska rentoili olohuanee laatteel ja makas selläälläs iso maha levveenäs.

Purettii kapsäkit, loorat, ämpärit, pussit ja nyssykät. Miäs lajitteli posti ja mää aljoi viäl myähää pualeyä aikaa plärräämää lehtii ja laskui. Siin mää istuskeli nojatoolis ja toisel korval kuulusteli, kui Ruska komppas ja mylläs viäreises vaatehuanees. Tämä Ruska komppaamine konttuureis ja kaapeis o tullu tutuks jo pari kolme viiko aikan. Varmaa kuuluu kissaemo tärkeisii velvollisuuksii hakkee turvalline ja paras mahdolline pesäpaikka pennuilles.

Sit Ruska tuliki vaatehuaneest mu tyköni, katto mua päi vihreil silmilläs ja mauku. Mää jutteli ja kyseli et mitä asiaa sul ny o. Samas Ruska poistu huaneest. Mää lähdi peräs kattomaa, et mihe hän täl kerttaa oli menos komppaamaa. Mut Ruska oliki tällänny ittes nätisti "laillisee" pentulooraa kyljelläs makkaamaa. Sama loora pitäs olemaa Ruskal tuttu jo edellisist pennuist, dee/ree-pentueest. Tämä seuraava o ee-pentue. Mää oti palli alleni, istui viäree ja  silitteli Ruskaa. Hyvänenaika, mää huamasi, hän jo ponnistaa. Ei mittää. Mää soitteli Pinkkitassu kissalaa kello 1.20 keskel yät. Kissaisäntä lupas lähtee heti ajamaa meil. (Hän oli just muutamaa tuntii aikasemmi ollu kattomas millai Ruska voi...) 

Koht soittamise jälkee Ruskalt tuli pentuvesi, ja melko samatiä alko ensimmäine pentu syntymää, takakäpälät edel. Ko kissaisäntä kerkes paikal mee tujeks ja turvaks, sillo tämä ensimmäine pentu oli jo nualtu puhtaaks ja melkei kuivatettu ja puntaroitu.

Mää heittäydyi täst ettiippäi kirjuriks, ko kissaisäntä o kätevämpi kätilön ko mää.

Toist pentuu saatii varrot ensimmäise syntymäst kaks ja pual tuntii. Sil aikaa ensimmäine pentu määriteltii kilpikonnaruskeetäplikkääks tytöks. Ruska imetti ja pisutti, ja me varrottii ja jännättii seuraavaa.

Miäs kuarsas makuukamaris. 

Seuraava pentu oli sinikilpikonnatäplikäs tyttö. Heti perrää synty sinine, yksfärine poika. Sinine tarkottaa siniharmaat.

Täsä vaihees aljettii ajattelemaa, ettei enempää pentui tul. Ensimmäise tiineyde aikan Ruska paino nousi peräti 2,4 killoo, ja täl toisel kerttaa vaa 1,5 killoo. Mut Ruska maha oli yht iso mu miälestäni, jollei isompi.

Mul oli hiukka pettyne olo. Täsäko nämä ny oli? Olsi toivonu kuut pentuu... vaik painokaa ei ollu läheskää sama ko silloko Ruska sai ensimmäiset pentus, ja niit oli neljä. (Ensimmäise tiineyde aikan Ruska söi erikoisesti vartoovil ja imettävil emoil tarkotettui raksui, ny pentu-/emoruakaa ja omia perusraksujas.)

Ensimmäine perhepotretti, Ruska ja kolme pentuu. 

No, mää tyydyi kohtalooni. Pentuloora siivottii ja pantii uus aluslakana ja Ruskast ja pennuist otettii perhekuvia. Kissaisäntä kai jo suunniteli koht lähteväst kottiis nukkumaa.

Yhtäkkii Ruska alkoki taas ponnistaa. Ja tuli viäl neljäs pentu, joka oli creme tyttö. Piänt epävarmuut on kylläki ollu ilmas siit, onko tämä tyttö vai perältäki poika. Tähe asti pentu o pysyny tyttön.

Uus perhepotretti, josa kuapus creme tyttö o viäl hiukka märkä ja kluttune. Pennut o kuvas
syntymäjärjästykses vasemmalt oikeel. 

Kuvio- ja värimäärittelyt o viäl alustavvii.

Ensimmäise elinpäiväs ehtoon ruskeetäplikäs tyttö pääsi nukkumaa äitimamma kainaloo.

Sama ruskeekilpikonnatäplikäs pallero mu kädesäni toisen elinpäivänäs.

Toine pentu sinikilpikonnatäplikäs tyttö.

Kolmas o kollipoika, sinine yksfärine. Nallekarhu?

Hassu? Mää pani tähe toisenki kuva sinisest, ko hän o pesuee ainokaine poika.

Ja viimisen kaunotar creme tyttö, pesuee piänin. Hänki paino kumminki hyvät 108 g. Pentuje syntymäpainohaarukka oli 108-131 g.

Arvakkaas olenko mää valvotu yä ja pentuhuuma jälkee ollu toistaitone ja niinko nukkunee rukous? Olemmää jotaki muutaki kyl tehny ko istunu pentukopa viäres. Muummuas ole vetäny mee seinäkello ja pannu se oikeesee aikaa. Ettei aika valla pysähtys.

Kissoje isät jää helposti valla unhotuksii eikä heist ain ol nii tarkkaa tiatookaa. Täsä tapaukses o hyvi tiados, et isäpappa o punane eurooppalaine lyhytkarva Maahinen. Onneks olkoo Maahisel! Komiat pennut sait Ruska kans aikaseks.

Daaliat jäi vartoomaa vooroos. Joskus myähemmi sit.

Lissää Ruska pennuist voitte kattoo Pinkkitassu kissala FB-sivuilt ja nettisivuilt.

***

Lämpimästi tervetulloo lukijaks, Pipari!