Trekoolihaaveit

Täsä näkkyy kui haaveist voi tul totta. Kaks suvvee takasi tämä kasvimaa-alue oli miähekorkuste rikkaruahoi peitos: jualavehnää, nokkost, ohdaket, voikukkaa ja valvattii kasos täsä piukas. Viime suven mää aloti rikkaruahoi raivaamise. Käänsi koko maa parrii kerttaa lapiol ja siilasi käsi paskaruahot ja niitte juuret. Mut ei voi mittää, kyl niit juurepalasii viäläki kasvimaast löytyy, ja on täs mullas varmaa aikamoine siämenpankkiki varastos. Mukko tähe o jo viljelyloorii ja kasvimaapenkkei saatu, kyl täytyy sannoo et haave o käyny todeks. Ens suven o tarkotus laajentaa kasvimaat. Miäs o jo alottanu paskaruahoi hävitykse siit kohtaa.

Kasvimaa alkupääs (täältpäi kattottun peräpääs) o kasvihuane. Sen o miäs askarrellu. Tarveaineet löyty omast takkaa, ainoastas kasvihuanemuavi o ostettu. Mää ole valla otettu täst kasvihuaneest, josa o kastelujärjestelmäki. Vaik oltas viikko kaupunkis, kasvihuanee kastelu toimii, testattu on.

Kasvihuanee penkkei vällii pantii tiilimurskaa. Varastos oli vanhoi hapertunneit salaojaputkii ja ne murskattii tähä tarkotuksee.

Kasvihuanees o ny kassoomas kolmatkymment tomaattii ja muutamii kurkkui. Tätä kasvihuaneunelmaa mää en kerriinny viäl oikee keksimäänkää, enne enneko se oli jo pystös. Tarkotus olis, et tämä o kokkeilukasvihuane ja seuraavaks miäs tekis kestävämmä ja pysyvämmä kasvihuanee vanhoist ikkuna- tai parvekeklaseist.



Täsä kuvas näkkyy suvilystipaika vanha saunarakennus. Sitä ei ol käytetty ainakaa parriikymmenee vuatee. Tänä suven miäs o alkanu lämmittämmää sitä, ja hikiset löylyt tullee, vaik kiuvvas onki hiukka romahtanu.

Kuvitelkaa, et tämä olis punaseks maalattu saunarivi ja viäres lampi, joho sauna jälkee vois suviehtoin pulahtaa ja ottaa pari uimaliiket. Lampi täsä onki, mut täl hetkel se o niin kasonnu umpee, ettei miäli tee sin kasvillisuude joukkoo men plohjaamaa. Haaveis kuulemma o, et joskus tämä lampi saadaa ruapattuu.

Entäs jos lampee ruappaukse jälkee istuttais viäl kaunii valkokukkasellise lumpee? Aah! Lampee laskee oja, joho pualestas laskee kaksiki luannolähdet. Aikoinas miähe äiti o tahtonu, et sauna viäree kaivetaa lammikko. Hän o istuttanu rannal hoppeepaju, sinisii kurjemiakkoi ja vaaleepunasii rohtosuapayrttei. Mää en ol ihmist koskaa treffannu mut häne istuttamas kukat ole jo kolmen suven pannu merkil. Ne o kasonnu paikallas oma onnes nojas lamme rannal vuaskymmenet. Hoppeepaju o aika räjähtäny.



Täsä vähä parempi näkymä lammel päi.

Ja täs lähikuva lammest ja sen kasvillisuudest. Saa nähd käykö nuat lampihaaveet joskus todeks.

Saunatakuse ja puuliiteri vällii jää tämmene valoisa, aurinkoine nurkka. Sen täyttää tehokkaasti kaunislehtine ja rehevä maanpeittokasvi. Se kantaa nimmee vuahenputki. Mamma N. hiljakkoi valisti et Ameriikas vuaheputkee myydää maanpeittokasvin. Mää en silti erikoisesti välit täst vuaheputkest, en vaik sen tuareet lehdet sopis salaattiainekseks. Me tahdottas pääst maapeittokasvist erroo ja tähe välikköö perustaa piäni fadelmatarha.

Mainittakkoo viäl yks mu lempiunelmani. Heti ko mää näi tämä 1950-luvult peräsi oleva vanha Fordson-traktori, mää ihastui siihe. Se o parkkeerattu pahnamakasiini seinä viäree ja ilmeisesti nököttäny täsä paikas jo vuaskaudet, jollei -kymmenet. (Tämä "pahnamakasiini" o koskelaine nimitys, en tiä mikä pahnamakasiini olis Poris, varmaa joku suuli.)

Mää ole haaveillu, et traktori pääsis viäl palvelemmaa kukkaistraktorin. Se pitäs siisrtää parempaa paikkaa likemmäks talo pihhaa ja nävöl eli framil. Sit mää koristelisi se suvikukil. Panisi tukeva, iso kruuku sammaloituneel traktoripukil ja sihe jonku korkeeks kassoova, tanaka taime. Ja täyttäsi kaikki mahdolliset muutki paikat kukil ja köynnöksil, jokka sais kiärtää ympäri traktorii. Ei mua yhtää haittais sekkää, jos kaikki naapurit ja naurismaa aidatki naurais mu touhujani. Olis se vaa mukavaa, jos mää jonaki kauniin kevvään pystysi tämä kukkaistraktoriunelmani viäl polkasemmaa käyntii vaikkemmää muute traktorii liikkeel saakkaa. Mut sihe tarttettas miähist appuu. Toistaseks miäs ei ol kauheesti täst unelmast innostunu, ko siit o keskusteltu.

Ko mää ole tätä jo pitemmä aikaa haaveillu, ainaki viime suvest astikka, ilahdui kovi, ko näi Saaripalsta Saila Routio kirjas Puutarha laatikoissa kuva piänest nätist henkilöautost, joka oli muutettu kukkamaaks. Tämä kukkatraktori-ideani sai heti tuult siipeis al.