Päivää, pitkäst aikaa!
Me oltii pualukas. Ko oltii lähdös, mää ilmoti Ruskal: "Mei mennää mettää!" Matkei koskelaist. Sit huamasi, et tämä oli selvästi runo: Mei mennää mettää. Ruskaa runo ei tehny vaikutust. Mää lausui Ruskal toisenki (koskelaise) runo: "Hei, ei mei men mettää." Ruska ei korviis lotkauttanu.
Sit me mentii.
Miäs oli etukättee kattonu paika ja vei mu sin. Oliki hyvä paikka, saatii yli toiveitteni.
Mu saaliinani oli melkei ämpärilline. Mää noukei poimuril ja miäs käsi.
Koko loppusuve ja alkusyksy puuhan mul o ollu marjastamine ja sadokorjuu. Ja säilömine. Miäs o auttanu parhaa taitos mukkaa.
Mont kerttaa oltii mustikas ja saatii hyvi, paremmi ko monnee vuatee.
Suvilystipaika pihast ollaa saatu lisäks viinimarjoi ja karviaisii.
Ole pakastanu ja keittäny mehuks, hilloks ja hyytelöks.
Omenii o ollu huanosti, yhde ainoo kerra ole keittäny hiukka hilloo ja yhde maijallise mehhuu.
Talvikurpitsoist ole tehny hilloo. Kevvääl mää istuti talvikurpitsoi kolmee lajiket, ja yhdest ainoost kerkes tulemaa jottai. Muist ei tullu, oli huano kurpitsakesä. No, kesäkurpitsat menesty paremmi. Niist ole tehny hiukka pikkelssii ja muitte kasviste kans monet kerrat sosekeittoo. Ja pannu pakkasee. Talvel voi käyttää soppavihanneksen tai sit tehd kesäkurpitsalasagnee.
Punajuurii mää ole säilöny etikkaliämee. Avomaakurkkui ei tullu, ei sit yhtää. Aikasempin vuasin niit o saatu riasaks astikka, muutama hassu taimi o tuattanu kauheettomat määrät kurkkui. Tänä vuannaki oli kasvattanu itte taimet, mut ne menehty heti ko istuti maahaa. Osti torilt uudet taimet, eikä niistäkä tullu mittää.
Lehtikaalii ollaa saatu suuret määrät, vaik toukkiiki o jouduttu vahtimaa ja viime aikoin joka päivä noukkimaa käsi pois lehtikaalie kimpust. Koko suvi ollaa syäty lehtikaalisalaattii. Miäs tekkee sitä.
Ensti mää aljoi kuivaamaa lehtikaalii kiartoilmauunis. Kuivasinki muutama satsi. Sit miäs perusti oma kuivaamo puuhella pääl.
Suunnitelmisani o viäl tehd punasipuleist hilloo, ko löyty semmone resepti netist.
Tämpäiväsist pualukoist laita varmasti toisest pualest sokeri kans survost ja toiset pualest hilloo.
Monnee vuatee en ol säilöny näi kauheesti ja monipualisesti ko tänä syksyn. Klasipurkitki o alkanu loppumaa keske, niät kerra jo koukittii klasikeräyslaatikost muutama purkki ja viäreisest metallikeräyslaatikost kansii. Kyl niist kiärrätyspurkeist pesemäl hyviä tullee.
Vaik mettäs ollaa kuljettu, ei ol paljo siänii nähty. Muutama kanttarelli ole löytäny. Me varrotaa suppilovahveroit ja ollaa suunniteltu, et varmaa niitäki vois kuivat samas telinees jonka miäs pani hella pääl lehtikaalei varte. Ainaki kaalit kuivuu hyvi, ko polttaa piänii pesällissii. Jos pannee pesä täytee puit, kaalit pallaa. Telinet voi nostaa ja laskee, ja valkeet voi säätää.
Mul ei ollu tänäpänkää mettäs kameraa mukan. Olis ollu tarpeelline olemas. Nähtii iso kyy polvul. Ei se oikeestas nii kauheelt näyttäny ko olsi luullu. Taivaal nähtii pari komiaa kurkiauraa. Oli just sopiva ilma, ei paistanu eikä satanu, mut oli raikast ja suht lämmint. Hirvikärpäset ei kiusannu. Ainoastas yhde ole löytäny hiusrajast.
Kyl tämä vuadeaikoje kiarto ja vaihtelu o hiano asia. Syksys o hohtoo. Hyvvää syksy jatkoo!
Me oltii pualukas. Ko oltii lähdös, mää ilmoti Ruskal: "Mei mennää mettää!" Matkei koskelaist. Sit huamasi, et tämä oli selvästi runo: Mei mennää mettää. Ruskaa runo ei tehny vaikutust. Mää lausui Ruskal toisenki (koskelaise) runo: "Hei, ei mei men mettää." Ruska ei korviis lotkauttanu.
Sit me mentii.
Miäs oli etukättee kattonu paika ja vei mu sin. Oliki hyvä paikka, saatii yli toiveitteni.
Koko loppusuve ja alkusyksy puuhan mul o ollu marjastamine ja sadokorjuu. Ja säilömine. Miäs o auttanu parhaa taitos mukkaa.
Mont kerttaa oltii mustikas ja saatii hyvi, paremmi ko monnee vuatee.
Suvilystipaika pihast ollaa saatu lisäks viinimarjoi ja karviaisii.
Ole pakastanu ja keittäny mehuks, hilloks ja hyytelöks.
Omenii o ollu huanosti, yhde ainoo kerra ole keittäny hiukka hilloo ja yhde maijallise mehhuu.
Talvikurpitsoist ole tehny hilloo. Kevvääl mää istuti talvikurpitsoi kolmee lajiket, ja yhdest ainoost kerkes tulemaa jottai. Muist ei tullu, oli huano kurpitsakesä. No, kesäkurpitsat menesty paremmi. Niist ole tehny hiukka pikkelssii ja muitte kasviste kans monet kerrat sosekeittoo. Ja pannu pakkasee. Talvel voi käyttää soppavihanneksen tai sit tehd kesäkurpitsalasagnee.
Punajuurii mää ole säilöny etikkaliämee. Avomaakurkkui ei tullu, ei sit yhtää. Aikasempin vuasin niit o saatu riasaks astikka, muutama hassu taimi o tuattanu kauheettomat määrät kurkkui. Tänä vuannaki oli kasvattanu itte taimet, mut ne menehty heti ko istuti maahaa. Osti torilt uudet taimet, eikä niistäkä tullu mittää.
Lehtikaalii ollaa saatu suuret määrät, vaik toukkiiki o jouduttu vahtimaa ja viime aikoin joka päivä noukkimaa käsi pois lehtikaalie kimpust. Koko suvi ollaa syäty lehtikaalisalaattii. Miäs tekkee sitä.
Ensti mää aljoi kuivaamaa lehtikaalii kiartoilmauunis. Kuivasinki muutama satsi. Sit miäs perusti oma kuivaamo puuhella pääl.
Tämpäiväsist pualukoist laita varmasti toisest pualest sokeri kans survost ja toiset pualest hilloo.
Monnee vuatee en ol säilöny näi kauheesti ja monipualisesti ko tänä syksyn. Klasipurkitki o alkanu loppumaa keske, niät kerra jo koukittii klasikeräyslaatikost muutama purkki ja viäreisest metallikeräyslaatikost kansii. Kyl niist kiärrätyspurkeist pesemäl hyviä tullee.
Vaik mettäs ollaa kuljettu, ei ol paljo siänii nähty. Muutama kanttarelli ole löytäny. Me varrotaa suppilovahveroit ja ollaa suunniteltu, et varmaa niitäki vois kuivat samas telinees jonka miäs pani hella pääl lehtikaalei varte. Ainaki kaalit kuivuu hyvi, ko polttaa piänii pesällissii. Jos pannee pesä täytee puit, kaalit pallaa. Telinet voi nostaa ja laskee, ja valkeet voi säätää.
Mul ei ollu tänäpänkää mettäs kameraa mukan. Olis ollu tarpeelline olemas. Nähtii iso kyy polvul. Ei se oikeestas nii kauheelt näyttäny ko olsi luullu. Taivaal nähtii pari komiaa kurkiauraa. Oli just sopiva ilma, ei paistanu eikä satanu, mut oli raikast ja suht lämmint. Hirvikärpäset ei kiusannu. Ainoastas yhde ole löytäny hiusrajast.
Kyl tämä vuadeaikoje kiarto ja vaihtelu o hiano asia. Syksys o hohtoo. Hyvvää syksy jatkoo!
Voi mahoton, miten monenlaista olet ehtinyt kasvattaa, kerätä ja säilöä. Ja miten kätevä se miäs onkaan! Onneksi olkoon! Oli hurjan kiva lukea puuhistasi. Kiitos!
VastaaPoistaKiitos, Pico. Tarkotukseni ei ollu kehuskel kui ahkera ole ollu. Tänä vuan ole tääl maal ottanu lepposammi ko aikasemmi enkä ol yht naatti ko aikasempin syksyin. Tänä syksyn o ollu säilöntäinspiraatio mut muuto mu puutarhahoitoni o täl hetkel liävästi hunninkol.
PoistaKesäkurpitsalla olen saanut herkutella täälläkin. Mutta avomaankurkuista ensimmäinen alkaa olla vasta nyt kypsynyt, epäilen että se on maultaan pilalla.
VastaaPoistaEi taitanu ol hyvä kurkkusuvi. Ehkä taas sit ens vuan. Kesäkurpitsoi tuli riittävästi - kiva et sääki olet saanu herkutel, Pepsi ja Maxi emäntä! Kokemukset o ihmee samat eri pualil Suamee. Meenki yks tuttava sano, et hän o antanu kaikil vakiasiakkailles tulosvarotukse talvikurpitsoist. Normaalisuvin häl tullee komiat talvikurpitsat.
PoistaOletpa ollut ahkerana! Minä kävin muutaman kerran mustikkametässä ja yhden kerran olen jo puolukoitakin hakenut. Herukat ja mansikat laitoin semmosenaan pakkaseen ja karviaisista keitin hilloa.
VastaaPoistaOmppuja ei tänä vuonna tule, joten tehdään hilloa sitten muusta.
Nautinnollista ja poutaista syksyn jatkoa teille!
Kiitos, Eeviregina. Ko omenoist ei tullu paljo hilloi, tehdää sit muust. Onneks oli sitä muut ihan riittävästi. Sama kokemus sul ja mul.
PoistaOlipa kiva kuulla sinustakin taas välillä. Joskus olen miettinyt missä piileksit, mutta sama kiire on täälläki ollut, kaikenlaista on tullut talven varalle laitettua ja lisää vielä saa lalittaa.
VastaaPoistaOikein hyvää jatkoa ja kisuleille rapsutusta
Kiitos, mummeli. Aika vilahtaa eikä mittää kerkee. Paitti just sitä mitä kullostenki tekkee.
PoistaMukava kuulla sinusta. Suuria puolukoita löysitkin, minäkin pääsin käymään puolukassa kun anoppi vahti vauvaa.
VastaaPoistaKiitos! Hyvvää hilloo ainaki tuli. Voit tehd sit omist pualukoistas vispipuuroo vauval ja tarjoil maido kans.
PoistaVoi jes ko o hianoo lukkee "oikeet" porilaist, tääl Poris ruppee murre höllentymmää, mää kävi Pori-päivä torijuhlil ja harnitteli, et kuuluttaja fuskas aika lail. - Aiheest: kyl määki kävi pualukas monten päivän, ja mettää jäi viäl vaik kui paljo. Yks ainoo hirvikärväne tarrasi tukkaa kii. Ei ol ollu muute meenkää mettäs siänii. Torilt mää saa men hakemaa suppilovahveroit. Vaik niist tullee kyl yksinäs aika lail mustaa soosii.
VastaaPoistaVoi ko hianoo, puhuit kärväsist! Kyl määki välistäi fuskaa. Tahallani tai vahinkos sillo ko en muist. Ny just korjasi yhde virhee. Oli kirjottanu "polul" ja korjasi "polvul". Ko tota tarinaa kirjoti, miätei et kirjotanko nähneeni mettäs "kärmee" vai "käärmee". Sit oikasi ja säästi ei-porilaisii ja kirjoti vaa "kyy". Mu lapsuuteni Yyteris oli aikoinas Kärmekorpi-nimine paikka. En tiä onks viäl. Ja sit mää fuskaa siinäki, et kirjota dee vaik Yyteris olis sanottu ree.
Poista