torstai 10. toukokuuta 2018

Helatorstai 2018

Tänään olimme suvilystipaikaltamme käsin Halikossa ja Salossa riipaisevassa muistotilaisuudessa ja seminaarissa. Mieheni oli huomannut ilmoituksen lehdestä ja ehdotti, että menisimme.

Matkalla Saloon ihailin kaunista keväistä luontoa ympärillämme. Yhdessä kohtaa tien varressa kasvoi nuori riippakoivu, jonka pitkät hennonvihreät helmat hulmahtelivat kevättuulessa. Voiko maailma olla näin kaunis?

Muistelin, että vuosi sitten helatorstaina katselimme televisiosta presidentti Mauno Koiviston juhlallisia hautajaisia. Silloinkin oli kaunis ilma, vaikka edellisellä viikolla oli takatalvi ja satoi lunta ja rakeita.

Nyt pysähdyimme Halikon sairaalan hautausmaalle Märynummelle, punaisten haudalle. Halikko kuuluu nykyään Saloon. Paikalle oli kaksi päivää ennen sisällyssodan päättymistä keväällä 1918, sata vuotta sitten, teloitettu viisikymmentä nuorta ihmistä. Teloitetut olivat somerolaisia, ja nuorimmat heistä vain seitsemäntoistavuotiaita. Heidän muistolleen mm. Salon ja Someron sosialidemokraattien ja vasemmistoliiton paikallisjärjestöt olivat järjestäneet muistojuhlan, jossa oli lippukulkue ja torvisoittokunta. Haudalle laskettiin kukkatervehdyksiä. Juhlassa puhuivat kansanedustaja Katja Tainala (sd) ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Juhlan jälkeen oli muistoseminaari Salon työväentalolla. Kansanedustaja Erkki Tuomioja puhui siellä sisällissodasta ja sen haavoista. Hän kertoi myös henkilökohtaisesti omasta isän- ja äidinpuoleisesta suvustaan.



Hautamuistomerkissä lukee: "Uhri kallein aatteelle."
Olen yleensä aika viileä tilanteissa, joissa muut vuodattavat kyyneliä, mutta näissä tilaisuuksissa kyllä pala nousi kurkkuun ja kyynelet silmiin.

Muistelin myös elämäni varhaisaikoja, vappua, jona pääsin isän kanssa hänen polkypyöräkyydissään Pihlavan työväentalolle vappujuhliin. Olisinkohan silloin ollut kolme- tai nelivuotias? Siitä alkaen punaiset liput ja torvisoittokunnat ovat nostattaneet minussa syviä tunteita ja tuntoja, vaikken voikaan sanoa myöhemmässä elämässäni varsinaisesti seuranneeni punaisia lippuja.

Myös minun isäni isä oli punakapinassa. Hän oli kapinan jälkeen vankileirillä Tammisaaressa mutta selvisi sieltä hengissä.

J.K. Tuli vähän pitkä tauko edellisestä päivityksestä, melkein vuosi. Saa nähdä, tuleeko jatkoa. 

10 kommenttia:

  1. Varmasti koskettava tilaisuus. Kapinan aika jätti hurjat traumat sen aikaisiin ihmisiin. Minunkin isäni isä oli vankileirillä, hän kuoli ennen syntymääni. Mummuni ei paljon halunnut puhua sisällissodan tapahtumista, mut joskus hän kuitenkin muisteli joitakin näkemiään julmuuksia. On täytynyt olla käsittämättömän tuskallista kokea, millaista julmuutta kanssaihmisistä löytyy. Puolin ja toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Porissa kapinan aika on ollut kamalaa. Mieheni Eskon avulla olen oppinut, että Suomessa on ollut toisenlaisiakin paikkakuntia. Koskella on ollut rauhallista, ja Kosken kartanon omistaja, "Kosken herraksi" kutsuttu, on ollut itse kansanedustajana ajamassa uutta torpparilakia. Samaten Erkki Tuomioja kertoi, että hänen isänpuoleinen sukunsa on pitäjästä (näin lyhyt on muistini: en enää muista pitäjää), jossa on tehty yksimielinen päätös, ettei kukaan pitäjän miehistä osallistunut sotaan, kummallekaan puolelle.

      Poista
  2. Kuulostaa koskettavalta minustakin. Onneksi nuo ajat ovat takanapäin eivätkä toivottavasti palaa. Tulisipa rauha maailman muihinkin maihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhaa pitää toivoa. Nykyäänkin käydään julmia sisällissotia, jotka käyvät yli ihmisymmärryksen ja kestävät vuosikausia. Miten niistä voi kansakunta ikinä eheytyä? Kuten vaikka Syyria.

      Poista
  3. OLipa hienoa, että pääsitte osallistumaan tuohon muistotilaisuuteen. Tänä vappuna näin Turussa punaisten lippujen kulkueen. Koin senkin vahvasti, koska asia on tullut alkuvuoden aikaan niin pintaan, kun olen seurannut 11-vuotiaan (äitini) Annikki Kolehmaisen sadan vuoden takaista päiväkirjaa päivä päivältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, olen huomannut, ja seurannutkin äitisi päiväkirjaa. Hienoa on, että nuo ajat ovat nyt takanapäin, kuten aikaisempi kommentoija toteaa. Emme enää ole punaisia tai valkoisia vaan suomalaisia, vaikka muistammekin nuo ajat ja muistutamme niistä.

      Poista
  4. Olipa ihana lukea kuulumisiaai pitkästä aikaa. Hyvä, kun pääsit tuohon tilaisuuteen, on hyvä, että muistellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On hyvä, että muistetaan. Ettei enää ikinä tapahtuisi samaa tai samantapaista.

      Poista
  5. Hei pitkästä aikaa. Ihoni nousi kananlihalle jo ajatuksesta. Varmasti ollut koskettava tilaisuus.
    Kyllä ihmisestä löytyy pimeitä puolia. Toivottavasti saamme elää rauhassa.

    VastaaPoista
  6. Sisällissodasta ei ole pitkä aika, historiassa 100 vuotta on lyhyt. isäni isän isä oli Hennalan vankileirillä, punainen kun oli ja selvisi hengissä aidan raosta viedyn ruuan turvin.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!