Kosken Keukenhof ja ihana toukokuu - ja plääh

Me ollaa jo pari viikkoo oltu suvilystil. Oltas ilma kissapentui tultu jo kuukaut, pualttoist aikasemmi. Normaalisti mää olsi jo huhtikuus tehny aika paljo pihahommii.

Viime syksyn mää istuti poikkeuksellise paljo sipulikukkii. Oli tilannu iso paketi suaraa Hollannist.

Oli kehränny kuvitelma, et minnuu vartoo tääl ihana, loistelias kukkakarnevaali, niinko joku Koske Keukenhof.

Ei varronnukkaa. Vartos kyl kukkasii siäl sun tääl mut pettymyksii kans ja rikkaruahoi. Jopa tulppaanit paikka paiko kukosti vähä aneemisesti, tai oli jo kukinta ohitte. Narsisseist suuri osa oli häipyny niinko tuhka tuulee. Perennoist ja pensaist talvi oli verottanu yllättävästi. Mää ole kulkenu ympäri pihhaa ja ihmetelly. Kolme ruusuu, villiviini, köynnöshortensia, pähkinäpensas, talviot, osa kurjepolvist ja kurjemiakoist, tarhapäivänhatut, viimisetki värimintut, alppipiikkiputket, sormustinkukat, suuri osa esikoist, malvat, rantakukat... Ja mitä viäl? Ne kaikki meni.

Jualavehnät, voikukat, rönsyleinikit, vuaheputket jäi ja voi oikee hyvi ja oli ottanu jo aluevaltauksii mu kukkamaistani.

Ensimmäist kerttaa kuutee vuatee ko me ollaa tääl käyty, tuli semmone miäli et: mää en jaks!

Pikkuhiljaa mää ole toipunu pettymyksestäni ja paikannu aukkoi ja kattellu tarkemmi. Oli mukavaa ja pelasti koko mu kevvääni ko meil kävi tääl kyläs yks ihmine joka ei ol enne käyny ja joka vaa ihasteli et kyl o ihana paikka. Munki silmäni alko taas kattelemmaa hellästi aurinkoist piharinnet.

Lempitulppaanini 'Ronaldo' o vähä taantunu parist aikasemmast vuadest. Monet kukinnot oli jääny kehittymäti niinko olis kärsiny kuivuudest. Tätä lajiket mää tahtosi ostaa lissää. Aikoinas ole ostanu tämä Villist niityst, joka lopetti toimintas. En ol Suamest viäl mistää mualt löytäny.

Tulppaani 'Gavota' o ilo silmäl.

Korkeet kretliiniraitaset ja matalammat liljakukkaset tulppaanit o mul ollu jo monta vuat. Ole joka alkusuvi kukinna jälkee nostanu ne maast yllöös, antanu kuivuu suve ylitte ja istuttanu sipulit uudesti syksyl. Ainaki nämä lajikkeet o tykänny täst kohtelust.

Ripsureunaset vaaleepunaset o kans vähä taantunu ja määrä vähentyny, vaik näitäki ole parin vuaten nostanu suveks maast. Sulosii mu miälestäni.

Raitatulppaanit 'Flaming Spring Green' kaunistaa kaivopenkkii. Taustal näkkyy sinise siperiakurjemiaka soukat lehdet ja niitte edes matalammal sydämmemallisii lehtii. Nämä halvatu sydämmet kuuluu hirviökasvil: vuahekellol. En tiä millai siit pääsis erroo muuto mukko myrkyttämäl.

'Sun Lover' -tulppaaneis o färi- ja sävyeroi.

Valkoset, isokukkaselliset 'Purissimat' näyttää välistäi niinko ne liahus tuules niinko liput.

Kerratut kermavaaleet 'Verona'-tulppaanit o kauniit. Viime syksyn istutettui, niinko 'Purissimat', 'Sun Loverit' ja 'Gavotat'.

Tiävarsipenkki o mu kälyni perintöö: komeamaksaruahoo, punasii tulppaaneit ja norja-angervoit. Tulppaanit näyttää joka vuasi vaa lissääntyvä.

Täsä kohdas pitäs soittaa joku ihana fanfaari ja nostaa esirippu: 'Tulipa Avignon', olkaat hyvät! Nämä oranssit 'Avignonit' avas kukkas viimitteeks. Ne oli mukan siin viimesyksyses Hollanni-paketis. Ihana pitkä, vahvavartine lajike. Mää ole käyny näit ihhailemas yht päät.

Samat 'Avignonit' vähä kukkeempin.

Täsä 'Avignonit' aurinkopaistees. Tarttis vaa ol isompi määrä näit. Mitä kauvvemma mää ole istuttanu tulppaaneit, sitä enämpi mää ole vakuuttunu siit, et tulppaaneit tarttis ol kutaki lajiket aika iso määrä. Kakskymment melkei olis minimi. Näit Avignonei oli paketis viistoist.

'Avignonit' häämöttää tämä pitkä penki loppupääs.

Ko aikani ole kattellu ni ole huamannu et yht ja toist o säilynykki talve ylitte. Niinko tämä kuva kultatyräkit kuva oikees alakulmas.

Ukohatut o kans säilyny. Tämä kuva keskel näkkyy kirjoukonhattu, joka o peräsi Saaripalstalt. Tämä ja muut ukohatut selvis talvest.

Ukohatust viistosti takavasemmal kasvaa terhakkaasti perhoangervo. Se mää ole saanu tuliaislahjan Tellikselt ja Merjalt. Tuntuu ain et ne kasvit, jokka o peräsi joltaki ihmiselt, o muit arvokkaampii.

Valmui näkkyy täsä kuvas kans, pia alkaa kukinta.

Pionit piti pintas ja kesti talve hyvi, ei ykskää hävinny.

Täsä sama pionipenkki toisest kulmast. Ikivanhat perinnepionit kukostaa jo.

Arovuakot o säilyny hyvi mut syysvuakot häivinny.

Alppikärhöki o säilyny talve ylitte vaik mää ole aikoinas istuttanu se rautapattaa eikä se kasva edes maas. Talveks mää ole ain fyllänny paksul kerroksel lehtii ja harsoi.

Vaik narsisseist oli suuri osa hävinny, tämä nunnanarsissi 'Kedron' voi hyvi. Hualimati vaatimattomast kasvupaikast nurmiko reunal.

Valkone narsissi o nimeltäs 'Pueblo´'. Seki säily henks.

Mää luule et viime talves oli paha leutoje ilmoje, märkyyde, lumettomuude ja äkkipakkaste yhdistelmä. Ja ihan loppukevvääst kasvit o tääl Lounais-Suames kärsiny kuivuudest. Tulppaaneis näkkyy, et kuivuus o koetellu.

Kymmenest koirahampaast kaks o kituliaasti henkis. Mut ei kuki.

Kyl mar tästäki talvest ja kevvääst selvittii. 

Haikeet ja iloset tunnelmat

Rauha pennut lähti, Pippi tasa viikko takasi torstain 5.5., Kasperi seuraavan päivän perjantain 6.5., ja Frans äiteipäivän 8.5. Täsä viäl viimine iso kuvapläjäys heist.

Naukula Mamma kävi meil viimist kerttaa kattomas pentui muutamaa päivää aikasemmi enne pentuje lähtöö. Ja otti kuvia tiätysti. Nämä o siis häne kuvias.

Kasperi tooli selkänoja pääl ja Frans ja Pippi istuimel.

Kasperi täsäki "ylätasol" ja Pippi ja Rauha laatteel. Mää kasvati taimii parvekkeel enkä voinu päästää kissoi sin vaik heit olis tiätysti kauheesti kiinnostanu.


















Seuraavat kolme kuvvaa o Kasperist.

Kasperi o Pinkkitassu kissala tähäastisist pennuist kaikist isompi, paino 14-viikkosen 2,4 killoo. Kiltti ja sulone kollipoika. Ehkä hän pannee ranttaliks uudes kodossas ko pääsi ainooks kissaks.

Seuraavat kuvat pualestas Fransist.

Frans oli mu miälestäni tämä pentuee linssilude. Vähä niinko "hymypoika". Takajallaat Fransil oli ina eripituset mut eläinlääkäri vakuutti et Frans pärjää kyl. Ja Frans itte näytti ettei hänt yhtää haitannu eikä edes hidastanu. Paitti siin, ettei hän viäl päässy hyppäämää tiskipöydäl. (Voi ol helpotus häne tuleval emännälles.)

Pippil lankes prinsessa osa. Seuraavat kuvat Pippist.

Cremet yhdes. Rauha-emo ja Pippi-pentu.

Pojat hiirileikis. Kasperi vasemmal ja Frans oikeel.

Ruska-mummu ja jompikumpi pojist. Ruska vähä kloppaa, mummu oikeudel.

K-pentuje 14-viikkospäivä oli keskiviikkon 4.5. Sillo oltii eläinlääkäris ja pennut sai toiset rokotukset. Aikasemmal rokotuskerral hee oli jo sirutettu.

Täst ettiippäi kuvat o minu ottamiini. Niit viimisii ja haikeit, ristiriitasis tunnelmis otettui.

Viimine yhteine lohtuateria, pöydä al. Rauha ei kauhee innostunu ollu ennää imettämisest, mut anto pentuje immee loppuu astikka.

Pippi syntymäkodossas lähtöpäivänäs. Hän meni isovaari Miki ja isoisoisotäti Sissi kaveriks yhteisee kottii Helsinkii.

Kasperi lähti seuraavan päivän. Täsä Frans näyttäs antava lähtöpusu Kasperi-veljel.

Emo ja pentu, Rauha ja Kasperi. Kasperist tuli jyväskyläläine.

Frans jäi mee iloksemme viäl kahdeks päiväks. Häne uus perhees haki häne äiteipäivän. Frans muutti lapsperheesee Helsinkii.

Tämä ihana äiteipäiväruusu, jonka mää sai Pippi emännält, jäi ilahduttamaa minnuu  ja muistuttammaa Pinkkitassu K-pennuist. Jollei miäli muutu, nämä oli mee viimiset sijotuspennut.

Suuri kiitos Pinkkitassu kissalal ja kasvattajal Mikko Murtosel, et mää ole saanu neljät ihanat sijotuspennut pittää kotonani. Ole oppinukki jotaki, muummuas sen et pennuist voi luapuu. Emot o opettanu minnuu. Kissaemot o ihan kypsii pentujes lähtöö, ko nämä tullee 12-14 viiko ikkää. Pennut saa lähtee eikä emo ikävöi. Mun o ikävä, mut samal ilo siit, et he pärjää ja hee uudet perhees tykkää heist. Pennuist o paljo illoo uusil ihmisilles.

Kuvat 1-15 o ottanu Merja Lainio. Loppuosa kuvat o mu ottamiini. 

Ruska-mummu täytti vuasii

Paris viikos o taas paljo tapahtunu. On käyny viarait, on fiirattu Ruska 6-vuatispäivää, pentukamari portti o avattu, Lallu o saanu uude nime, pennut o kasvanu ja syäny ja pitäny aamuriahut ja iltavillit. Ja yhten päivän oli hulinaa aamust ehtoosee.

Ruskaa fiirattii viime keskiviikkon 20.4. Sillo hän saavutti kuude vuade iä.

Kissanhoidon käsikirja mukkaa kuus vuat kissa iäs vastaa ihmise iäs neljääkymment vuat. Nuari mummu siis.

Pennut (kuvas Pippi) tiätysti oli toine juhlie keskipiste, ja viarait tuli kahdes eräs: päiväviaraat ja ehtoviaraat.

Mää järjesti nämä piänet juhlat ex tempore ja käski juhlii viime tipas muutamii kissaystävii. Heist yks oli Naukula Mamma, mee hovikuvaaja. Nämä kahdeksa ensimmäist kuvvaa onki häne ottamiis.



Täsä Kasperi-pentu (Pinkkitassun Kevin) Ruska juhlis ja tasa kahdetoist viiko ikkäisen. Kahdetoist viiko vanha pentu o Kissaliito sääntöje mukkaa luavutusikäne, mut Pinkkitassu pentui pidetää syntymäkodos 14 viiko vanhaa astikka. Kissala tähäastisist 12-viikkosist pennuist Kasperi o kuulemma kaikist isoin. Ja kakkosen tullee Lallu (Pinkkitassun Klaus), joka omalt perheeltäs o saanu uude ikioma kutsumanime: Frans, virallisemmi Frans Ferdinand. Mää sano hänt ny Franssiks ja Fransuks ja Ransukski, ja joku vois sannoo vaik Pransuks. Välistäi mää sano hänt kyl piäneks Lallukseni, vaik hän onki jo iso. Al olevas kuvas Frans o oikeepualimmaine ja Kasperi vasemmapualimmaine ja Pippi o keskel.

Täsä kuvas Frans (vai onks tää perältäki Kasperi?) ja Pippi.

Veljekset, vasemmal Frans ja oikeel Kasperi.

Villikkoprinsessa Pippi.

Tähä saakka nämä oli siis Naukula mamma kuvia, ja täst ettiippäi mu omia kuviani.

Ruska poikie kans klaffipiironki pääl.

Rauha tykkää makkail omas rauhassas mut ussei hän saa seuralaisii.

"Blondit", Rauha ja Pippi.

Rauha ja Frans.

Rauha ja Frans ja Kasperi.

Keinustooli vallotettu täl kerttaa ja Rauha häipyny. Keskel Pippi ja toine veli al ja toine pääl.

Tämä kuva o otettu tänäpä. Frans teki "Namut" eli sama tempu minkä Namu aikoinas teki: hivuttautu varovasti mummu viäree nukkumaa. Siit hualimati, et Ruska voi äkäsesti ärähtää. Kuva Namust ja Ruska-mummust näätte Naukula kerho sivu oikeepualimmaises sivupalkis.

Ruska ja tyttäreepoika Frans torkkuu viäri viäres keinustoolis joka o kissoje lempioleskelupaikkoi. Jalakset o tönkötty tyynyl niättei kukkaa voi jääd al, ja ihmisilt o istumine kiälletty.

Ruska o kova rähisemmää pennuil, mut ei he siit ot nokkaas. Tottelee kyl, paljo paremmi ko minnuu. Mää en ossaa rähähtää enkä kiältää kissakiälel. Pennut näyttää pitävä Ruskaa erinomasen ja ihmeellisen hahmon; Ruska oleva hee idolis.

Ruskal o nii hyvvää ruakaaki, ettei mikkää ol yht hyvvää. Ainaka Kasperi ei voi millää vastustaa Ruska "Sterilised"-raksui. Ei kertakaikkias mikkää muu kelpaa jos Ruska laihoi raksui o framil. Ei silti, ei Ruskakaa voi vastustaa rasvasii penturaksui jos vaa pääsee niihi käsiks.

Kasperi pääsi pentukamari porti ylitte jo viikkoo enne Pippii ja Pippi pääsi viime viiko perjantaiehtoosti. Frans ei viäläkä pääsis, ko hänel takajalkoje hyppyvoima o heikompi kui muil kahdel. Mut ei hänt yksinäs pentukamaris tiätysti pidetty, ko muut kaks vilisti ympäri huushollii. Koko armaa lauvvantaipäivä pennut oli ihan ylivillei, ko he sai isomma plaani josa karat ja riahuu.

Mää oli yksi koton kissoje kans ko miäs oli lähteny Koskel, vahdei pentui ja nosti heit pois millo kööki pöydält, millo tiatokonnee päält, millo multasist ruukuist, millo miltäki hyllylt. (Kukkaruukut olsi muute viäny pois pentuje ulettuvilt mut ei mahdu, ko o kevätviljelyste aika ja ruukkui o siäl sun tääl. Yriti hakkee pennuil paljo lelui ja järjestää heil hiirileikkei ja huvituksii. Ihmetteli kunnei he lainka nukukkaa ko riahuu vaa koko päivä. Huh-huh. Mää rupesi jo laskemaa päivii, et kui kauvva heit viäl tarttee kestää ja millo heist pääsee erroo.

Mut seuraavin päivin he o nukkunu pitkät ajat keskel päivää niinko kissapennut pruukaa ja muutonki ollu rauhallisempii. Kyl me ny hyvi pärjätää taas. Ilmeisesti he vaa villiinty nii kovi ko reviiri laajeni yhtäkkii koko päiväks, vähä niinko vasikat jokka pääsee vihriäisel laitumel. Enne he oli päässy tutustummaa koko huushollii vaa määräajoiks. Ja Kasperi kyl pääsi jo aikasemmi mut ei hän viihtyny yksinäs porti toisel pual ko kaverit oli toisel pual.

Pippi o meil viäl yhdeksä päivää, Kasperi ehkä kymmene ja Frans kolmetoist päivää.

Kuvat 1-7: Merja Lainio.
Kuvat 8-15 minu ottamiini.