Mu koko viikkoni meni sukuloimisee Poris ja Merikarvial.
Esti oli pari yäseet toise sisko Auli tykön Poris. Siält kävi kattomas parrii vanhust ja kiärteli Pori kaupunki pakolliset paikat. Ja kävi kaffeel Sarpi kahvilas tori syrjäs.
Siskoni Auli oli virkannu mahdottoma kauniit ja lämpimä färisii peittoi. Klappupeitto oli jo vanhempi, siksakkuviolline satteekaaripeitto oli just valmistunu, ja afrikakukkapeitto parhaillas tekkeil. Ehtoisi sisko virkkas afrikakukkii ja mää kudoi tillukkait. Ja välil pläräsi käsityälehtii ja -kirjoi. Opei tekemää uudemmoise kärkikavennukse ja kauniimma kantapääklapu. Siskoni o käsityäopettaja... Tämä sisko flikat jäi täl kerttaa näkemäti.
Sit meni viime maanantaiehtoosti toise sisko tyä Merikarvial. Anna lähti Aslak-kuntoutuksee ja mää oli luvannu ol häne kahde nuaremma poikas kans sen aja heil kotolaisen. Pojat oli mukavii ja reippait ja omatoimisii, ei heist mittää vaivaa edes ollu. Kaks vanhempaaki poikaa tuli yhten ehtoon kottii käymää ja oli hauska heitäki träffät.
Kyl meikäläine eläkeläistätöne taitaa ellää aika lai eri mailmois ko nämä nuaret poikaset ja miähet. Terveellist joskus edes vilaukselt nähd hee elämääs. Nämä o musiikkimiähii, kaikki soittaa ja o käyny tai käy konservatorios tai soittotunneil.
Kummallaki siskol o kaks kissaa ja Merikarvia siskol lisäks koira.
Pojat oli päivät koulus mut kissat ja koira mu seuranani. Kissat päivysti köökis tai nukku emännä sänkys. Välil seuras minnuu huaneest toisee. Nämä kollikissat alkaa ol jo korkees ijäs. Mää puheli Olli-kollil ja Valkol, et he o vanhoipoikii viiksekkäit. Hee ruakapaikka o kööki tyäpöydäl ettei koira syä hee ruakiis.
Puppe o ilone, ystävälline ja kiltti koira, naaraspualine.
Oli mukava reisu. Ihan ikävä jäi Merikarvial ja Porrii.
Ei silti, kyl kottiiki oli mukava tul. Oma kissa Ruska riahu koko eilise ehtoo, kaato keinustoolinki taas muutama kerra ja hyppeli peräkammari korkee kirjahylly pääl niättä krahaus vaa kävi. Ja yä makas mee sänkys. Ruska oli selvästi hyväl pääl ko emäntä tuli kottii. Ja miäski vaikutti tyytyväiselt.
Esti oli pari yäseet toise sisko Auli tykön Poris. Siält kävi kattomas parrii vanhust ja kiärteli Pori kaupunki pakolliset paikat. Ja kävi kaffeel Sarpi kahvilas tori syrjäs.
Siskoni Auli oli virkannu mahdottoma kauniit ja lämpimä färisii peittoi. Klappupeitto oli jo vanhempi, siksakkuviolline satteekaaripeitto oli just valmistunu, ja afrikakukkapeitto parhaillas tekkeil. Ehtoisi sisko virkkas afrikakukkii ja mää kudoi tillukkait. Ja välil pläräsi käsityälehtii ja -kirjoi. Opei tekemää uudemmoise kärkikavennukse ja kauniimma kantapääklapu. Siskoni o käsityäopettaja... Tämä sisko flikat jäi täl kerttaa näkemäti.
Sit meni viime maanantaiehtoosti toise sisko tyä Merikarvial. Anna lähti Aslak-kuntoutuksee ja mää oli luvannu ol häne kahde nuaremma poikas kans sen aja heil kotolaisen. Pojat oli mukavii ja reippait ja omatoimisii, ei heist mittää vaivaa edes ollu. Kaks vanhempaaki poikaa tuli yhten ehtoon kottii käymää ja oli hauska heitäki träffät.
Kyl meikäläine eläkeläistätöne taitaa ellää aika lai eri mailmois ko nämä nuaret poikaset ja miähet. Terveellist joskus edes vilaukselt nähd hee elämääs. Nämä o musiikkimiähii, kaikki soittaa ja o käyny tai käy konservatorios tai soittotunneil.
Kummallaki siskol o kaks kissaa ja Merikarvia siskol lisäks koira.
Pojat oli päivät koulus mut kissat ja koira mu seuranani. Kissat päivysti köökis tai nukku emännä sänkys. Välil seuras minnuu huaneest toisee. Nämä kollikissat alkaa ol jo korkees ijäs. Mää puheli Olli-kollil ja Valkol, et he o vanhoipoikii viiksekkäit. Hee ruakapaikka o kööki tyäpöydäl ettei koira syä hee ruakiis.
Puppe o ilone, ystävälline ja kiltti koira, naaraspualine.
Oli mukava reisu. Ihan ikävä jäi Merikarvial ja Porrii.
Ei silti, kyl kottiiki oli mukava tul. Oma kissa Ruska riahu koko eilise ehtoo, kaato keinustoolinki taas muutama kerra ja hyppeli peräkammari korkee kirjahylly pääl niättä krahaus vaa kävi. Ja yä makas mee sänkys. Ruska oli selvästi hyväl pääl ko emäntä tuli kottii. Ja miäski vaikutti tyytyväiselt.
Reissusi kuulosti oikein monipuoliselta ja mukavalta. Kotiin on aina niin ihana palata :)
VastaaPoistaPirkko, reissu oli mukava. En olekkaa pitkää pitkää aikaa ollu näi lepposis merkeis siskojeni tykön kyläs - jos koskaa. Kyl o mukavaa ol eläkkeel. Mut kottiinki oli kiva tul takasi.
PoistaSinullahan oli oikein onnistunut sukulaismatka. Kiva on välillä omiaan nähdä ja rupatella oikein kunnolla. Kyllä tuo peittokuva toi ihan hymyä huuleen, niin kauniit värit että ihan kevät mieleen putkahteli täällä aamun kovassa pakkasessa, vissiin talven kylmin aamu. No nyt luvataan lauhtuvaa ja lisää lunta. Olis tuota jo ennestäänkin kyllä.
VastaaPoistaRuska tykkäsi kun tulit kotiin ja siksihän sitä piti oikein kunnän shov pistää pystyyn.
Mukavaa sunnuntaiya!
Mummeli, se mua hiukka harmitti, et toise sisko kans en kunnol kerriinny rupatel, ko hän oli kuntoutukses ja mu täyty lähtee enneko hän tuli siält kottii. Ko oli sillo perjantaiehtoosti meno tääl Espoos. Mut toisel kerttaa sit. Sää sen sanoit: Ruska pisti pystöö show. Viäl viime yänäki, vaik oli jo toine yä koton, mää heräsi muutama kerra, kos Ruska makas mu päälläni ja kehräs tai oli kömpiny peito al mu kylkeeni - ja kehräs. Se ei ol häne tappaistas. Normaalisti hän nukkuu yäseet eri huanees pehmee lampaatalja pääl.
PoistaKauniita peittoja! :)
VastaaPoistaMullakin on kevääksi suunnitteilla sukuloimisretki Poriin - toivottavasti toteutuu. :)
Ruska toivotti tervetulleeksi kotiin. :)
Sirpa, oi, hyvvää Pori-sukuloimist sinullekki!
PoistaJuu, Ruska toivotti tervetulleeks. Ruska ei osot miältäs, vaik emäntä o ollu mont päivää liasus. Aikasemmi mu Sohvi-kissani meni toisee huaneesee sänky al piiloo ja murjotti aikas, ko mää tuli kottii reissust.
Aivan järkyttävän ihania nuo viltit! Aaaaa <3
VastaaPoistaEks olekki, M! Niit ja muit ihanii käsitöit voi ihhail siskoni plokist http://virveriikka.blogspot.fi/.
PoistaKiitos samoin, oli kiva tavata! En muistanut kysyä, lämmititkö muuten siellä uuneja, siis Merikarvialla?
VastaaPoistaKiitos viäl, Auli. Mää lämmitin sillo viimisen päivän perjantain yht uunii. Anna oli pannu lämmitykse pääl muihi paitti niihi päätyhuaneisii ni ei tarvinnu lämmittää.
PoistaOli se hyvä, että Ruska sai emäntänsä kotiin! :) Ihanat peitot!
VastaaPoistaJuu, Mamma N., kyl Ruska osas kertoo, et hän oli ilone ja onnelline!
PoistaKauniita peittoja!
VastaaPoistaJa niin suloisia kisuleita...:)
Kiitos, Irmastiina. Hyvvää pyhäpäivää sinul!
PoistaSinulla oli varmasti kiva reissu.
VastaaPoistaAulin peitot on kyllä kauniita, kuten Päivinkin.
Luulin, että sinäkin alkaisit peiton virkkauksen mutta veitkin ne tuliaislangat siskolle. Hauskaa seurata näitä tapahtumia täällä virtuaalimaailmassa.
Daisy, niin o. Ja niin o Päivinki siniliila-aprikoosi-valkokirjava peitto! Pualet lankoist jäi mul ittelleni. Mää sai Aulilt idea, et tekisi niist enstiks pataklappui. Aulil oli ihana palalappukirja.
PoistaTietenkin Ruskasta oli mukavaa saada emäntä kotiin! Eikö olekin kiva kun pääset vapaasti reissaamaan ja auttelemaan siskoakin kotimiehenä. Aivan ihastuttavat ovat nuo Aulin värikkäät peitot!
VastaaPoistaOn se mukava reissat vappaasti. Tämä reisu oli jo sovittu kauvvat ajat takasi mut sitä enne mää pääsi lähtemää lyhkäsel varotusajal Tallinnaa. Voi suunnitel, voi men ekstempore.
PoistaIhanan värikkäät peitot ja melkoisen komeita kollipoikia siskollasi onkin. Kyllä pojista näkee että ikää on karttunut. Ihana että Ruska otti sinut noin railakkaasti vastaan!
VastaaPoistaMyrsky, nämä Merikarvia kissapojat oli liikuttava äijämäisii. Mut ihan pehmosii miähii he oli... hyrisevvii ja puskevaisii.
PoistaRuska näytti ihan onnest riahuva ja se lämmitti.
Ihanat peitot kyllä näitä onkin saanut ihailla siskosi blogista. Taitavaa sanon minä. Ja aika söpösiä kissoja ja niin poseerausasennossa :)
VastaaPoistaMust tuntuu, et tommoses poseerausasennos nua kissat - vanhatpojat viiksekkäät - päivysti koko viiko, ain jos mää hääräsi köökis, välil pani maate toho pöydäl, välil kyhnäs toine toisiis.
PoistaMää kävi enne joka aamu Sarpil kaffel, et heräsi kunnol enne töihi menno. Sydänsuvel saatoi vaihta se torikaffeks. Pori tori on toisest maailmast ku tori missä muual.
VastaaPoistaLutune koir ja just oikial paikal eli sohval.
Mää sit pääisiäise ole siel Luvial ja Poris päi. Kivaa pitkät aikka.
Leena, Pori tori o ihmeelline paikka mulleki. Ain sin täytyy pääst. Viimeks ko ole siäl suvel käyny, ole ollu valla ihmeisäni ja murheisani siit, kui hiljast ja tyhjää siäl o ollu.
PoistaPuppe o sulone koira, hän seurusteli mu kansani ja oli mustasukkane noil kateil. Heti ko mää jutteli Olli-kollil ja Valkol, Puppe tuli mu jalkoihini ilmottammaa, et määki ole tääl. Kyl mää häntäki kovi kläppäsi ja siliti ja krapsuti, ei hän yhtää vähemmäl jääny, päivasto.
Puppe o monirotune, en ol ihan varma mitä rotui mut ainaki suamepystykorvaa ja beaglee ja ehkä jottai noutajaa. Oikee ihanteelline lapsperhee koira, ainaki tämä perhee poikai koirakaveriks o sopinu hyvi.
On niin mukava lukea päivityksiäsi ja nautin näistä kauniista käsitöistä eri toten. Sain innoituksen käsityönopettajasiskosi blogista siksak- raitapeitteeseen ja toisen siskosi peite, vai kuuluisiko sanoa peitto?, rauhoitti minut, kun siksak- kuvio minullakin tulee aika loivana. Johtuuko sitten langoista. Ei tarvinnut ruveta purkamaan. Kyllä työtä tekevälle löytyy eläkkeelläkin, olet hyvä esimerkki siitä.
VastaaPoistaPorin tori on tosiaan hiljentynyt, vaikka on jo muutama vuosi siitä, kun siellä viimeksi pasteerasin. Kuuluu jotenkin lauantaiaamupäivän ohjelmaan, ellei ole muuta.
Kiitos, Learaija! Hauskaa et toine siskoni innosti sinnuu ja toine rauhotteli peitoillas.
PoistaMiälenkiintost tekemist ja huushollihommaa löytys mu miälestäni vaikl huru mykky. Ei läheskää kaikkee kerkee edes tekemää. Mul o läjä kirjoi vartoomas lukemist, mut kirjat ei oikee edisty ko tillukkaatki tuntuu välistäi melkei jännityskertomuksilt. En malt jättää keske ko täytyy kuttoo kuttoo vaa yhthyämyy niät näkkee mimmone tullee valmiin. Halvat huvit, täytyy sannoo, vai onko piänet ympyrät, jos yhde tillukkaa tekemine alkaa tuntumaa jännitysromaanilt?