Meillä kaikilla oli niin mukavaa...

Menneenä viikonloppuna reissasimme Tallinnassa kissanäyttelyssä. Meitä oli iloinen porukka naisia kissoineen ja minun mieheni autokuskina. Mentiin ja tultiin Megastarilla.

Varoitus heti alkuun: On tulossa pitkä juttu ja paljon kuvia. 

Toinen kissani Rauha meni ystävien luokse hoitoon Pajamäkeen, joten mukanamme Tallinnassa oli vain Ruska.

Rauhan kanssahan olin jo aikaisemmin keväällä Tallinnassa, jossa Rauha valmistui Grand International Championiksi. Pian sen jälkeen Rauha oli sterilointileikkauksessa, joten näyttelyura Champion-luokassa päättyi. Helmikuussa reissasin Tallinnassa kokeneiden eurooppalaiskasvattajien Kadi Myllyksen ja Tuula Heinosen kanssa ja Kadin kyydissä. Silloinkin oli hieno ja onnistunut matka.

Ruska lauantaina 3.6.2017 Tallinnassa näyttelyn loppupaneelissa. "Kaikkeen sitä kissaparka
joutuu!" Kuva: Tessa. 

Tallinnasta ja muualta (Ruotsista, Euroopasta...) kissaihmiset käyvät aika ajoin hakemassa ulkomaan sertifikaatteja eli sertejä, koska näyttelysäännöt vaativat tiettyihin titteleihin sertejä myös ulkomaan näyttelyistä. Ruska oli Tallinnasta hakemassa CAPS-sertiä Supreme Premier -titteliä varten. Kotimaansertejä vielä puuttuu. (CAPS tulee ranskasta, Certificat d´Aptitude au Premium Supreme.)

Matkustimme jo hyvissä ajoin perjantaina, niin että ehdimme majoittautua hotelli Kreutzwaldiin ja syödä illallista hotellin ravintolassa. Sillä on suomalaisen korvaan hauska nimi Nipernaadi. Lauantaina ehdittiin kaikessa rauhassa nauttia aamiaista ja ilman hoppua päästiin näyttelypaikalle Kristiine Spordihalliin. Ei tullut edes paniikkia, vaikka minun Google Mappini navigaattori alkoi käyttäytyä omituisesti ja näyttää kaiken ikään kuin peilikuvana. Ei hätää, kun matkatoveri osasi panna navigaattorin ruotuun. 

Tämä kesäkuun alun näyttelymatka tehtiin "pinkkitassulaisten" kesken. Eli meillä kaikilla oli mukana Pinkkitassun kissa, kasvattaja Mikko Floréen. Minulla oli Ruska. Eija Sipilällä Didi, Tellervo Hyvösellä Sipi ja Monika Lindgrenillä Pippi. Jutun alla on lueteltu kissojen viralliset nimet ja väri- ja kuviokoodit. 

Viisi "näytteille asettajaa", neljä "näyttelijää" sekä kuski ja auto. 

Jännitysmomentteja oli pitkin matkaa, jo ennen matkan alkua, kun yksi kissoista oli tipahtanut näyttelyn järjestäjän, Felixin, listoilta. Onneksi asia tuli ilmi ajoissa, niin että kissa ehdittiin saada takaisin kirjoihin ja kansiin. Muutakin jännittävää oli, Pippi ei tykännyt minun tarjoamastani sturdihäkistä Ruskan vieressä, mutta rauhoittui sitten. Yksi ryhmästämme oli vähällä kaatua vaarallisesti muttei sitten kaatunutkaan. Minä sain nauruhepuleita ja meinasin tukehtua seljankaani.

Ruskan 5-vuotias kollipentu Didi lauantain loppupaneelissa. Kuva: Tessa.

Ruska ja porukkamme muut kolme kissaa saivat toivotut sertinsä. Didi valmistui International Premieriksi ja Pippi International Championiksi. Lauantaina Ruska, Didi ja Sipi olivat tuomarin parhaan valinnoissa, ja Ruska ja Didi nominoitiin (tarkoittaa, että olivat tuomarin parhaita) ja pääsivät jatkoon eli paneeliin. Ruska oli paneelissa kategoriansa paras kastraattinaaras, BIS = Best in Show, ja Didi paras kastraattiuros. Kussakin neljässä kategoriassa parhaat kilpailivat vielä keskenään, ja niin valittiin kunkin kategorian paras. Ruska oli häkissä odottamassa vuoroaan kolmannen kategorian BOBin (Best of Bests) valintaan mutta kieltäytyi kunniasta. Sylki häkistä assistentille niin hurjasti, ettei tämä voinut ottaa Ruskaa kisaan mukaan. Minut kutsuttiin noutamaan kissa. Kolmannen kategorian parhaaksi pääsi komea brittiuros. Lopuksi oli vielä kategorioiden välinen BOB-kilpailu. Neljästä BOBistä ykköseksi pääsi tuo mainittu kolmoskategorian voittajabritti. 

Lauantai-ilta oli yhtä onnea. Ruska ja käsitykseni mukaan kaikki kissat viihtyivät hotellihuoneissa, tepastelivat onnellisina ja hurisivat. Me kissojen ihmisseuralaiset illastimme taas ravintola Nipernaadissa. 

Ruskan lapsenlapsi, ihana sametti-Sipi kotonaan punaisella
matolla. Kuva: Tellervo Hyvönen. 

Sunnuntaina onni senkun jatkui. Kaikki neljä "näyttelijäämme" pääsivät tuomarin parhaan valintaan - ja taas tuomari nominoi Ruskan. Loppupaneelissa Ruskasta tuli BIS. 

Ruskan saldo näyttelystä oli: kaksi CAPS-sertiä ruusukkeineen, kaksi BIS-voittoa (tupla-BIS), joihin kuului kaksi pokaalia, hieno Viron lipun värinen voittoruusuke, kaksi pussia lempiraksuja ja niihin peltipurkit. Ja lisäksi kissanruohopurkki.

Kun aloitin tämän postauksen, minulla oli ihan eri otsikko. Sitten päässäni alkoi soida: "... ja meillä kaikilla oli niin mukavaa." Vaikka sävel soi jossain, en saanut siitä kiinni enkä osannut hyräillä. Enkä yhtään muistanut, mistä laulusta nuo sanat olivat. Tämä on minulle tavallista. Mieleeni tulee pätkä jostakin laulusta mutta en muista, mistä laulusta enkä saa sävelestä kiinni. Ratkaisu on kuitenkin aina lähellä. Menin nytkin kysymään mieheltäni, mikä laulu se on, jossa sanotaan että meillä kaikilla oli niin mukavaa. "Se on Putte-possun nimipäivät", mies valisti. Ja sitten hyräili, "Putte-possun nimipäivää eilen vietettiin.... Meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saanut olla mukana!"

Googlasin vielä laulun sanat kokonaisuudessaan. Laulun sanat sopivat mainiosti retkemme tunnelmaan. Muutin sanoja aiheeseen sopiviksi. Ei tarvinnut muuttaa kuin vähän.  

Ruska-kissan serttijuhlaa eilen vietettiin,

vierahaksi ystävät ja tutut kutsuttiin.
Ensin nakkiseljankaiset heille tarjottiin,
sitten vielä jätskiletut nautittiin.
:,:Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa,
oi jospa oisin saanut olla mukana.:,:

BISSIpäiväsankarille puhe pidettiin,
puhe oli vitsikäs ja sille hurrattiin.
Ruska-kissa keikisteli ensin hämillään,
sitten maukui kiitokseksi mielissään.
Ja siellä kaikilla...

Leikit siellä leikittiin ja laulut laulettiin,
hiirulaiset kätkettiin ja niitä jahdattiin.
Viimein sentään kotipesään kaikki matkattiin,
siellä kohta rinnatusten hyristiin.
Ja siellä kaikilla...

Joukkomme kuopus, Ruskan lapsenlapsi ja Rauhan lapsi Pippi nautiskeli elämästään
hotellihuoneessa. Kuva: Monika Lindgren.

Ymmärsin, että kaikki kissat olivat tyytyväisiä hotellihuoneissaan. Siellä hyristiin, tepasteltiin, puskettiin jaloissa ja leivottiin. Jotkut kissoistamme menivät ensin sängyn alle piiloon mutta toipuivat pian ensisäikähdyksestä, Ruska oli vain yhtä hyrinää. Näyttelyssä kissat olivat pääosin nätisti mutta eivät ehkä viihtyneet ainakaan kaikilta osin. Pippi kyllä keikisteli tuomareilleenkin. Sipi sen sijaan suhahteli. Ruska ja Didi jännittivät ja ujostelivat. Lauantain BOB-kisassa Ruska sanoi sähisten että nyt riitti, minua ei viedä enää minnekään! Auto- ja laivamatkat kissat olivat ihmeellisen rauhallisia ja tyytyväisiä. 

Ruskan tuomarina oli lauantaina virolainen Marina Vinkel ja sunnuntaina ruotsalainen Elin Hoffner. Kummatkin ylistivät Ruskaa huippukissaksi varsinkin ikäisekseen (7 v). Marina Vinkelin saama yleisvaikutelma Ruskasta oli "in harmony" ja Elin Hoffnerin "lovely lady. Kummatkin ylistivät Ruskan turkkia, sen laatua ja kuvioita: "Fantastic", "Super Coat". Kukaan kissatuomari koskaan ei ole sanallakaan moittinut Ruskan turkkia. Aina Ruska on saanut kehuja kauniista turkistaan. Vinkelin ainoa kritiikki oli korvista: "needs a higher position", eli että Ruskan korvat olisivat liian kaukana toisistaan. Samainen tuomari sanoi aikaisemmin samaa Rauhasta. Ehkä tällä tuomarilla on oma, hiukan poikkeava käsityksensä eurooppalaiskissaan korvista, koska kukaan muu ei ole tällaista sanonut kummastakaan kissastani. Sen sijaan usein tuomarit ovat todenneet sekä Ruskasta että Rauhasta, että näillä on rotustandardiin nähden heikko leuka. Jotkut ovat kuitenkin sanoneet päinvastaista, niin tälläkin kertaa Marina Vinkel (ex. chin) ja Elin Hoffner (firm chin). 

Hoffner ei kirjoittanut Ruskasta mitään kritiikkiä. Suullisesti hän kehui myös, että Ruska on sen ikäinen kissa, josta näkee kasvatuksen onnistuneen erinomaisesti. Pennuista tai nuorista ei vielä näe. Tästä siis terveiset kasvattajalle Mikolle!

Keräsin kotona kuvaan Ruskan sertit ja palkinnot. Ruska ei näistä itse paljon perusta.
Kuvasta puuttuu Ruskalle tärkeimmät: kaksi isoa ruokapakettia. 

Näyttelyssä oli muitakin eurooppalaiskissoja, muun muassa Pikkupiun ja Feronian kissoja - ja tietysti muita rotuja. Meitä vastapäätä oli siperiankissa Cinna, joka on tuttu Just Kittying -blogista, ja Cinnan seurueessa oli emäntä ja isäntä, jotka oli mukava tavata. Vilahtipa assistenttina useampaan kertaan Kuin kissa kermapupilla -blogin Jonna, mutta en onnistunut muuta kuin lyhyesti moikata. 

Olen aina paasannut vain eurooppalaisista, joihin Ruska ja Rauha kuuluvat. Se on rakkain kissarotuni.

Mutta kissarotuja on pilvin pimein. Rodut on jaettu neljään kategoriaan erityyppisiä kissarotuja ja lisäksi vielä kotikissat.

Keräsin latvialaiskuvaajan Tessan Tallinnan näyttelystä ottamista kuvista kuvakollaasin kustakin rotukategoriasta. Kollaaseissa kissat eivät ole missään järjestyksessä eikä niissä ole jokaisen rodun edustajaa. Koska en ole varma, mitä rotua kukakin kissa edustaa, en sano mitään, paitsi omasta kissakategoriastamme 3.

Kategoria 1 (exotic, persialainen, pyhä birma, ragdoll, turkkilainen van):


Kategoria 2 (American Curl lyhyt- ja pitkäkarvaisena, LaPerm, Maine Coon, Neva Masquerade, norjalainen metsäkissa, siperiankissa, turkkilainen angora):


Kategoria 3 (bengali, brittiläinen, burma, burmilla, cymric, egyptinmau, eurooppalainen, kartusiaani, korat, Kuriilien pobtail, manx, ocicat, singapura, snowshoe sokoke):

Eurooppalaiskissat kuuluvat kategoriaan 3, mutta kuvaan en pannut eurooppalaista, kun niitä on tässä plokissa muutenkin. Katogoriassa on niin monta rotua, etten edes tunnista kaikkia. Arvaan, että tässä ovat ylhäältä ja vasemmalta: britti, kartusiaani, britti, burma, egyptinmau, bengali.

Kategoria 4 (abessiinialainen, balineesi, cornish rex, Devon rex, Don sfinx, german rex, itämainen lyhytkarva ja pitkäkarva, Japanin bobtail, peterbald, sfinx, siamilainen, somali, venäjänsininen):

Näyttelyssä olleet Pinkkitassun kissat:

Ruska eli Pinkkitassun Bette, kilpikonnaruskeatabby, EUR f 22 

Didi eli Pinkkitassun Dionysos, punatäplikäs, EUR d 24 (Ruskan pentu tämän ensimmäisestä pentueesta)

Sipi eli Pinkkitassun Gertrude, kilpikonnasinitabby, EUR g 22 (Ruskan lapsenlapsi; Sipin äiti Mesi on Didin täyssisar)

Pippi eli Pinkkitassun Kristiina, cremetiikeri, EUR e 23 (Ruskan lapsenlapsi; Pipin äiti on Rauha Ruskan toisesta pentueesta ja Didin ja Mesin puolisisar).

Kissojemme tarkemmat sukujuuret sekä isät ja sisarukset löytyvät täältä:
http://pinkkitassun.fi/index.html.