perjantai 4. elokuuta 2017

Syntymäpäiviä, kansalliskissa ja Breed Bis

Sataa, sataa lotisee... Ulos ei ole menemistä, paitsi jos haluaa poimia viinimarjoja vesisateessa. Niinpä on oivallinen päivä muistella, mitä tärkeää viime aikoina on tapahtunut kissarintamalla.

Kesäkuussa juhannuksen tienoilla meillä oli kylässä ja hoidossa Ruskan pentu ja Rauhan täyssisko Raita eli Pinkkitassun Estelle (kilpikonnasinitiikeri eurooppalainen).

Raita ja Rauha ja hedän siskonsa Elli ja veljensä Eetu täyttävät huomenna neljä vuotta.

Kissat suhtautuivat sen verran äkeästi toisiinsa, varsinkin Rauha Raitaan, ettei niitä voinut pitää samassa tilassa, toisin kuin puolitoista vuotta sitten, jolloin Raita oli meillä kaksi viikkoa hoidossa ja kissat suhtautuivat toisiinsa ystävällisesti ja niitä voi pitää yhdessä eikä mitään ongelmia ilmennyt. Rauha oli silloin tiineenä, joten ehkä Rauha oli pentuja odottaessaan sen verran suopealla tuulella, ettei mitään hankaluuksia tullut. Öisin ja poissa olessamme kissoja silloinkin pidettiin eri huoneissa. Muutenkin juuri Rauhan tiineyden takia olin silloin varovainen.

Oli mukava nähdä Raita ja seurustella tämän ystävällisen, reippaan ja kauniin kissan kanssa. Valitettavasti juuri vähän ennen Raitan lähtöä pääsi tapahtumaan yllättäen ikävä suhaus, kun Rauha ja Ruska "murtautuivat" huoneeseen, jossa Raita parhaillaan oli. Kaikki tapahtui tosi nopeasti, joten tapahtumien järjestys on jäänyt osittain arvailuksi. Minusta ensin Rauha hyökkäsi Raitan kippuun ja kun tuli tappelu, Ruska hyökkäsi kolmanneksi kummankin kimppuun. Raita ampaisi toiseen huoneeseen, mutta Ruska ja Rauha jatkoivat tappelua keskenään. Jossain vaiheessa sain ne erotettua toistensa kimpusta ja rähinän loppumaan. Sen jälkeen oltiin kaikki jäähyllä, mies ja minä tuvassa, Raita keittiössä, Ruska makuukamarissa ja Rauha salissa. Onneksi oli tarpeksi huoneita.

Raita pääsi pian omien ihmistensä seuraan ja oli ilmeisesti jo autossa oma itsensä ja toipui nopeasti järkytyksestään.

Tilanne oli opettavainen, ja joku kolmesta kissasta hötäkän keskellä puri käteeni niin, että jouduin antibioottikuurille. Ruska ja Rauha jatkoivat jäähyllä olemista seuraavaan päivään saakka. Halusin, että ne rauhoittuvat täysin, niin ettei niiden välille jää aggressiota tai norosovintoa tapahtuneesta.

Heinäkuussa meillä oli pienimuotoiset kekkerit Telliksen siirtolapuutarhamökissa Vallilassa Pinkkitassun Ree- eli D-pentujen kunniaksi. Ree pennut (Pinkkitassun Dorothy eli Mesi, Dionysos eli Didi, Daniel eli Sulo ja Diana eli Minni).

Tässä valamonruusun kukka onnitteluksi Ruskan molemmille pentueille, Pinkkitassun D- (s. 10.6.2012) ja E- (s. 5.8.2013) pentueelle.

Heinäkuun 22.-23. päivä oli suuri kissanäyttely Hämeenlinnassa. Olin odottanut sitä keväästä asti, ja hotellikin oli varattu jo maaliskuussa. Lauantaina oli erityinen eurooppalaiskissojen Breed Bis, erikoisnäyttely, jossa eurooppalaisten arvostelussa niitä verrattiin vain toisiin eurooppalaisiin, ei muiden rotujen edustajiin. Tämä vuosi on myös Eurooppalaiskissarenkaan 30-vuotisjuhlavuosi.

Kyyti Hämeenlinnaan oli varattu yhtä ajoissa kuin hotellikin. Perjantaina iltapäivällä mies heitti kissat ja minut Naukulaan, josta matka Hämeenlinnaan jatkui Naukulan mamman eli Merjan kyydissä. Matkassa oli siis kolme kissaa, nuorimpana Noomi Naukula eli Pinkkitassun Noomi ja tämän isoäiti Rauha ja isomummu Ruska. Puuttuva sukupolvi Namu Naukula oli hoidossa ihmismummulassaan yhdessä serkkunsa Sulon kanssa. Punatabby, cremetäplikäs ja kilpikonnatabby matkustivat takapenkillä nätisti, vain cremetäplikäs välillä hiukan vaakkui ja punatabby säesti mummuaan vienosti naukuen. Isomummu ei pahemmin kommentoinut.

Perjantaina Eurooppalaiskissarenkaan ihmisiä oli mukana SUROKin näyttelyn pystytystalkoissa. Me tulimme paikalle hiukan myöhään, emmekä ehtineet osallistua. Omat häkit ja sturdit saatiin valmiiksi lauantaiaamun näyttelyä varten. Kissat oli jo majoitettu hotelliin.

Eurooppalaisia oli lauantaina mukana liki yhdeksänkymmentä.


Päivän kohokohta oli eurooppalaiskissan julistaminen kansalliskissaksi. Kuvassa eurooppalaiskissa-renkaan puheenjohtaja Mikko Murtonen pitämässä puhetta. Vasemmalla portailla seisovat Kissaliiton varapuheenjohtaja Satu Hämäläinen ja Hämeenlinnan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautio. Maamme-laulun soidessa monet liikuttuivat kyyneliin saakka.

Ruska ja Rauha olivat kumpikin molempina päivinä harvinaisen nätisti. Ruska ei osoittanut mieltään minulle eikä Rauha kovin paljon räyhännyt tuomareille (mitä nyt lauantaina hiukan).

Lauantai oli yhtä voiton huumaa. Ruska oli tuomarin paras kastraattinaaras, ja loppukilpailussa BIS eli paras eurooppalaiskastraattinaaras ja myös BIS-veteraani. Ruska täytti viime huhtikuussa seitsemän, minkä takia olin kokeeksi ilmoittanut hänet myös veteraaniluokkaan. Rauha sai ensimmäisen sertinsä kastraattina. Rauhahan leikattiin viime maaliskuussa. Olin kaavaillut lopettaa Rauhan näyttelyt siihen, jos hän saisi kolme sertiä ja valmistuisi premieriksi, sen lisäksi, että ennestään on Grand International Champion.

Tässä kissojeni sturdi BIS-ruusukkeineen ja pokaaleineen.

Eurooppalaiskissarengas oli teettänyt jokaiselle osallistujalle mitalin muistoksi osallistumisesta Breed Bis -näyttelyyn. Kissojen sinivalkonauhalliset mitalit riippuvat sturdin kyljessä.

Niin hämmentynyt ja tohkeissani olin koko näyttelyn ajan, etten saanut otettua kuvia kissoista enka paljon mistään muustakaan. Nuo pari kuvaa otin. Sturdikuvassakin kissat ovat melko näkymättömissä. Joten tässä postauksessa Raita olkoon esimerkkinä kansalliskissarodusta eurooppalainen.

Sukulaisiakin oli mukana lauantaina. Nuorimmasta vanhimpaan: jo mainittu Pinkkitassun Noomi (Ruskan lapsenlapsenlapsi ja Rauhan lapsenlapsi), Pinkkitassun Jóhanna eli HelmiOrvokki (Ruskan lapsenlapsi), Pinkkitassun Louise eli Lupsu (Ruskan lapsenlapsi), Pinkkitassun Harvey eli Hartsa (Ruskan lapsenlapsi ja Rauhan lapsi), Pinkkitassun Dionysos eli Didi (Ruskan lapsi ja Rauhan puoliveli). Pinkkitassuja oli siis yhteensä seitsemän. Ja paljon paljon muita eurooppalaisia, Pikkupiun ja Kissakallion kissoja, Katinhäntiä, Silkkiturkkeja, Feronioita, Casimirrejä, Mäkikatteja ym. vain muutamia mainitakseni.

Lauantain näyttelyn päättyessä useimmat eurooppalaiset lähtivät. Me jäimme paikalle myös sunnuntaiksi, ja joukkoomme liittyi Pinkkitassun Gertrude eli Sipi emäntänsä Telliksen kanssa. Kaikkiaan eurooppalaisia oli sunnuntaina enää vähän yli toistakymmentä.

Ruska oli sunnuntainakin tuomarin paras kastraattinaaras, mutta loppukilpailussa tuomarien yksimieliset äänet sai kaunis britti. Rauha ei saanut sunnuntaina sertiä, mikä oli minulle vähän kuin antikliimaksi sunnuntain voittohuumalle.

Sunnuntaina näyttelyn päättyessä osa meistä eurooppalaisväestä jäimme vielä auttamaan näyttelyn purkamisessa. Talkootyönähän kissanäyttelyt aina pystytetään ja puretaan. Kissanäyttelyn järjestäminen on todella iso rulianssi.

Isäntä haki Ruskan ja Rauhan Hämeenlinnasta ja vei mennessään Koskelle. Minä palasin samassa kyydissä Merjan kanssa kotiin ja kotimatkan varrella käytiin hakemassa Sulo ja Namu Porvoosta, jossa juotiin virkistävät kahvit ja sain ihailla Merjan äidin kukkapenkkejä. Kun tuli lähdön aika, Sulo näytti yllättäen esimerkkiä, kuinka hienosti mennään (upouuteen) omaan boksiin kotimatkaa varten.

20 kommenttia:

  1. Kiva taas lukea kissojen kuulumisia, Yhä ovat ihania niinkuin aina. Onnea näyttelytuloksista!

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuulumisia, näitä kelpaa lukea.

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla kuulumisia! Huvitti (vaikka syy ei ollut huvittava), kun kaikki muut menivät jäähylle eri huoneisiin, mutta sinä ja mies selvisitte(?) samassa tilassa ;) 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tosiaan, se oli tosiaan huvittavaa. En huomannutkaan. Vielä olis ollut ainakin yksi huone, peräkamari, minulle tai miehelle. Jotenkuten sentään selvittiin samassa tuvassa. Niin, ja olis ollu vielä toisen pään pikkukeittiö, ja kuisti tietystikin...

      Poista
  4. Onpa ollut tapahtumarikkaita viikkoja. Onnea menestyksestä!
    Voi, muistan, miten Raita oli niin seurallinen pikku hurmuri pentuna, eikös se ollut hän, joka aina hyökkäsi leikkimään ja tutustumaan uusiin ihmisiin? Kaunotar hän oli jo silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri hän se oli. Ja nytkin kuulemma tulee vastaan ihmisiä aina, kun ovikello soi. Ikävä että sisko ja mamma yhdessä höykittävät hänet ja sitten vielä toisensa, tai miten sen nyt oikein meni. Näytti ihan siltä kuin joku olisi täällä höyhennetty...

      Poista
  5. Onnea vielä tätäkin kautta Ruskalle huiman hienosta menestyksestä Hämeenlinnassa!

    VastaaPoista
  6. Onnittelut Ruskalle ja myös Rauhalle.
    Minä täällä jo vähäsen uumoilin tuota Ruskan menestystä, niin edustava euro hän on.
    Tuo veteraaniluokka on mielestäni kiva ja rento. Maija on nyt veteraaniluokassa ja viime vuonna hän oli Manx-renkaan paras, saas nähdä miten nyt tänä vuonna.
    Meidän Malla/Molley oli aikanaan hyvä veteraani ihan Kissaliiton listoillakin. Kannusta myös Ruskalle veteraaniluokkaa, niin hyvä hän on.
    Iloa kissoista ja joskus voi käydä tuollainen "kahakka", kissan purema on aina antibiotin arvoinen.
    Hyvää ja vähäsateista elokuuta ja kissoille rapsutukset. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista ja kannustuksesta. Veteraaniluokka aiheutti toisena ensimmäisenä näyttelypäivänä vähän vipinää kun näytti siltä, että kummankin kissan arvostelu ja veteraaniarvostelu osuisivat kaikki samoihin aikoihin. Kyllä niistä kaikista kuitenkin selvittiin.

      Poista
  7. Upeita ovat Pinkkitassut ja temperamenttia siis löytyy myös :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Temperamenttia löytyy varsinkin meidän Räyhältä (lue: Rauhalta).

      Poista
  8. Onnittelut näyttelymenestyksestä. Meillä Iines ja Alma, emo ja tytär ovat tänä kesänä aloitaneet tappelut, eivät millään tunnu mahtuvan samalle reviirille. Iines vanhimpana hyökkää Alman kimppuun. Välillä oikein karvat pöllyävät. Sisälle en uskalla jättää molempia yhtäaikaa jos en ole kotona, pihalla Alma pääsee paremmin pakoon. Kovasti olemme miettineet mistä voi johtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Onpas ikävää että Iines ja Alma eivät tule hyvin toimeen toistensa kanssa. Sisäkissoilla voi käydä niin, että esim. tarhan ulkopuolelle tuleva vieras kissa voi laukaista tarhassa olevien tappelun ja välirikon. Ei ehkä voi soveltaa teidän Alman ja Iineksen tilanteeseen.

      Poista
  9. Onnittelut näyttelymenestyksestä! Raita on erittäin kaunis kissa, sellainen kissatarinoiden tähti. Kissojen tappelut näyttävät järkyttäviltä vaikka kissat itse eivät niistä tunnu pahemmin traumatisoituvan. Minullekin tuli kerran lääkärikäynti kun menin kissoja erottelemaan, sain vain tetanuspiikin ja sen jälkeen olenkin pitänyt rokotteen voimassa. Toivottavasti äidin ja tyttären välit tasaantuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Raita on kaunotar, myös kookas ja sopusuhtainen. Varsinkin sisäkissoilla tappelut ovat kinkkisiäkin. Joku voi jatkuvasti käydä toisen kimppuun ja joku toinen tulla yliaraksi. Ihmisen on vaikea selvittää kissojen välejä. Voidaan joutua turvautumaan ulkopuoliseen apuun.

      Poista
  10. Onnea Näyttelymenestyksestä!
    Hui, melkoisen hurja tappelunujakka. Tytöillä riittää tempperamenttia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jostain syystä ehkä varsinkin Rauha koki Raitan uhkaksi itselleen, vaikka puolitoista vuotta sitten suhtautui tähän suopeasti. Voi olla, että Rauha oli silloin jotenkin vahvemmilla kun oli leikkaamaton ja tiineenä ja "hormonit hyrräsivät".

      Poista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!