Neljä sukupolvee kissoi

Tasa viikko takasi lankalauvvantain mää oli visiitil Pinkkitassu kissalas, joka oli muuttanu Helsinki Kampist Arapiarantaa. Siäl oli kaks Ruska viimesuvist pentuu pääsiäishoidos mummulasas.

Kuvas olis neljä sukupolvee kissoi, jos Ruskaki olis mukan. Mukko ei ol, sukupolvii o täsä kolme ja välist puuttuu yks, Ruska sukupolvi. Ensimmäist sukupolvee edustaa Belagian Leo ja Ludwig, jokka makkaa pöydä pääl. Punatabby Leo o etumaisen ja cremetabby Ludwig loikoo pöytää toises pääs. Kuvas etualal o maastautunneen pöydä al ja tooli pääl Feronian Magnolia Purpurea eli Pupu, joka o Pinkkitassu kissala kantaemo. Hän o mee Ruska (Pinkkitassun Bette) emo ja Ruska pentuje mummu. Pupu yks lapselaps Didi eli Pinkkitassun Dionysos o tällänny ittes toisel toolil, isoisoisäs Ludwigi al. Hän näkkyy kuvas yht huanosti ko Pupu-mummuki.

Kuvast puuttuu Minni (Pinkkitassun Diana), joka arraasteli viarast huushollii ja sukulaiskissoi ja koiraa sevverra et hän piti parempan oleskel turvas saunalavol. Nii ja juu, koiraki Riku täst kuvast puuttuu. 

Facebookist sai seurat kissasisaruste touhui mummulasas. 

Kuva: Mikko Murtonen.

Täs Minni saunoo. Hän näyttää vähä myrtyneelt ja miättiväiselt. Alkuvaihees Minni ja Didi oli ollu piänel paastol mukko he tottu paikkaa ni ruakaki alko kuulemma paremmi maistumaa.

Mää hiukka jännäsi mahtaak nää pennut osottaa mittää tuntemise merkkei minnuu kohtaa. Ei osottanu. Paitti Minni saunalavolt yhdes vaihees hiukka keimaili mul: venutteli käpälii ja levitteli varpait ja oli muutonki nauttivaise näkköine. 

Didil oli kova pyrky yläilmoihi. 

Kuva: Mikko Murtonen.

Täsä Didi polleenas korkee kaapi pääl. 

Kuva: Mikko Murtonen.

Kööki yläkaapie pääl oli just niinko ihan oikee kissoi varte hiano näköalaikkuna. Hauska juttu et Didi opasti vanhat parratki tän ylätasol. Pinkkitassu omat kissat ei ollu viäl keksiny tätä korkeet paikkaa, ko heki taitaa ol viäl vähä outoi uudes kodosas. Pinkkitassulaiset o kyl kai aika kiipeileväisii ja hyppiväisii trapetsitaitelijoit. Kuvas Didi o vasemmal ja isoisoisä Ludwig oikeel kädel.

Didi pikkusisko Minniki o näit lentävii kissoi mut mummulas hän ei heti hyppiny yläilmihi. Hän pysytteli paremmi niinko tukevasti maa pinnal. Mää ymmärsi, et hän viihty saunas ja köökihommis. 

Kuva: Mikko Murtonen.

Näi sulose kuva kissaisäntä oli saanu napattuu Minnist. 

Ruskaki kuuluu toho Pinkkitassu lentojoukkueesee. Yhdel lentoreissul joka kulki televisio päält katorajjaa kirjahylly pääl Ruskal kävi köpelösti ja hän tiputti mu hymytyttöpatsaani laatteel. Se meni tiätysti säpäleiks. Ei siin muu auttanu ko roskii vaa. No, ei silti, ei mu siit kauheesti hymyni hyytyny. Vaik välistäi ain ole muistanu et oli se harmi ko hymytyttö oli säilyny ehjänäs 1950-luvult astikki ja ny kissa meni se rikkomaa, yli viidekymmene vuade pääst siikko mää oli se saanu piänen flikkan Yyteri kansakoulust. 

Tämä sirpalekuva o ainoo muisto mu hymytyttöpatsaastani. 

Yllättävästi lankalauvvantain mää sai Pinkkitassu kissalast virallise hyvitykse, tai lahja: uude hymytyttöpatsaa. Oi-voi. Kiitos kauheesti. Millai mää ny ossaa pittää tätä hymytyttöö tarpeeks nätisti. Ettei vaa kukkaa meil pudottais ja menis sirpaleiks. Ny oliski kaksikertane harmi. Tämä uus hymytyttö o kotosi 1970-luvul Espoo Iivisniäme koulust. Mut ihan sammaa näkköö se o ko minunki hymytyttöni.

Täsä Ruska tutustuu uutee hymytyttöpatsaasee. Tämä tuttavuude jälkee mää siirsi hymytytö muutti varmempaa paikkaa, vitriinii klasi taa.

Didi ja Minni o omas kodosas ollu aikamoisii piänii tuholaisii. He o rikkonu monta kippaa, jokka o ollu turvas kaapie pääl yläilmois. Ja uskokaa tai älkää - Didi o syäny yhde panamahatunki. 

Monta päivää yhten päivän

Tänäpä mul o mont päivää.

Tänäpä mää ole ensimmäist päivää virallisesti eläkkeel. Tähe astikka mää ole ollu "lomakkeel".

Tänäpä o toine pääsiäispäivä. Sen kunniaks mää ole menos kirkkoo. Eilä kuulusteltii (katteltii) televisiost ja se koton kuulustelemine tahtoo men semmoseks horroskuuntelemiseks.

Tänäpä on maanantai, huhtikuu ensimmäine päivä. Julma huhtikuu alkaa. Ainaki suamalaine Aaro Hellaakoski ja brittiläis-amerikkalaine T. S. Eliot o kirjottanu huhtikuust runonki. Niit voi lukkee täält. Suameks Elioti sanat kuuluu:

Huhtikuu on kuukausista julmin,
se työntää sireenejä maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella.
Talvi piti meidät lämpiminä,
kietomalla maan lumeen ja unohdukseen,
kätkemällä elämän hivenen
kuiviin juurikyhmyihin.
(Suomennos Lauri Viljasen.)

Tänäpä o miäheni ja minu hääpäivä. Me menimme naimisii tasa seittämä vuat takasi.

Ja tänäpä o viäl aprillipäiväki.

Hyvvää toist pääsiäispäivää, maanantait, huhtikuu ensimmäist ja aprillipäivää teil kaikil! Ja hyvvää ensimmäist eläkepäivää ja hääpäivää meil.

- - - -

Tervetulloo lukijaks, Katarimaria!

Lumiloma

Mää ole pitäny lomapäivii Koskel lumiste peltomaisemai, pakkase ja viima keskel. En ulkon, lämmitetys talos. Ni et lommaa mist? En oikee tiä, mut lunki ja mukava viikko o ollu. Ehkä pelkkä maisemamuutos o tehny hyvvää.

Unet o ollu pitkät ja hyvät, ruaka maittavaa ja itte tehtyy tai lämmitettyy. Ajankulun lukemine, televisio kattomine, kutomine, ulkon pistäytymine, miähe sukulaiste träffäämine. Ensimmäist kerttaa elämäsäni pääsi traktori kyytii. 

Miäs o hajottanu vanhaa viljasiiloo ja naulannu sen tilal laatteet navetovinttii. Ja häne murreenas o ollu polttopuitte kantamine ja talo pitämine lämpimän. Olem määki puit pessää pistäny. Se vast onki hupihommaa, varsinki ko se ei ol jokapäiväst. Puitte paukkumine pesäs, tule kattelemine ja pesä edes lämmittelemine o nii mukavaa, et Ruskaki sen o keksiny: hän kököttää miälelläs lämmittelemäs toolil liki pessää. 

Mut kaikist jännempää Ruskast o ulloos pääsemine. Pakkasee tottumaton sisäkissa tärisee kylmäst mut uteliaisuus ja seikkailuhalu voittaa. 

Aurinko o sulattanu trappuje edusta jo ihan paljaaks.

Mihes päi täst ny lähtis?





















Hanki kantaa kissaa mut muutamis paikois tassu uppoo hankee. Mää pani merkil et Ruskal ei ol lumikenkii tai hän ei ossaa niit käyttää. Ei ol täl kissal paljoo kokemust lumest. Pitäs vissii pääst snow-how-lumipantteri oppii.

Lumihanki o niinko merepohjaa. Yhtää uut lunt ei ol täl viikol tuiskannu mut tuuli o lennättäny irtolunt ja kasannu kinoksii uusii paikkoihi. 

Ilta alkaa pikkuhiljaa hämärtää. Mentäskos jo sisäl? Vaik kissa tärisee vilust, hän ei sisäl tykkää tul. Mää nappaa häne syllyyni ja kanna sisäl. 

Talvine pihanäkymä. Aurinko laskee.

****

Tervetulloo, Kirsi74, ploki lukijaks!

Ryijjyy ja peffakarvoi - kaks kissahaastet

Kissanpäiviä sijaiskodissa -ploki Myrsky esitteli peffakarvojas liki kuukausi takasi. Samal hän tuli panneeks liikkeel peffakarvahaastee. Sihe o jo monet kerriinny vastaamaanki. 

Robert pani sej jälkee liikkeel ryijjyhaastee eli haasto röyhistelemää karvast rintaas. Mää knappasi tämä ryijjyhaastee Naukula Helmilt. 

Eilä mää vihjasi mee Ruskal, et voitaks me osallistuu näihi haasteisii. 

Ruska ei ollu oikee halukas esittelemää peffakarvojas.

"Etsä muista, mitä aina saarnaat muille", Ruska muistutti minnuu. "Nukkuvaa kissaa ei saa häiritä!"

"Häivy, pliis. Tän enempää en kyllä mun pehvakarvoja näytä!"

Sit mää yriti kuvat sitä ryijjyy. En paljoo paremmal menestyksel.

"Et sä usko mun sanaa vai? Häivy siitä sen sun kameran kaa. Tajuutsä et mä yritän nukkuu."

No saimpas hiukka tätä ryijjyy kuvvaa, ainaki tota ryijjy alaossaa, vattaosastoo. Onks söpö ryijjy?

"Sekotit mun masukarvat!"

Ruska nuali masukarvat ojennuksee ja sit jatko unias.

Ruskal oli just hiljakkoi juaksu. Olis vissii sillo pitäny hoksat näihi haasteisii osallistuu, mutte muistanu. Sillo olis ollu helpompi kuvat ryijjyy ja peffakarvojaki. No, ehkä niist kuvist oliski tullu turha intiimei. Ja sillonki Ruska oma haaste olis ollu ihan toine.

Hauska kirjahyllyhaaste

Naukulan kerho oli napannu haastee ja vastannu kysymyksii. Sama haaste oli annettu Naukulaa ennenki, lokakuus 2010. Mää nappasi haastee Naukulast ja yhdisteli 2010 ja 2013 kysymykset, jokka oli hiukka erilaiset. Kiitos haasteest, Mamma N.!

Vastaukset oli määrä hakkee omast kirjahyllyst. Hauska haaste. Toisii kysymyksii löyty vastaus liianki helposti, toiset vastaukset o hiukka mutkikkaampii ja kaukaa hajettui. Yks kirjoist o lainattu, muut omia.

Kuvaile itseäsi

Arkivaatteissa

Oletko mies vai nainen?

Viides nainen

Kuinka voit?

Elähän hötkyile

Millainen sää nyt on?

Tonavalta puhaltaa

Kuvaile asuinpaikkasi

Täällä Pohjantähden alla

Kuvaile parasta ystävääsi

Pikkulikkana Pihlavassa (lainakirja)

Mihin haluaisit matkustaa?

Muistojeni Pori

Lempivärisi

Yön vehryt vihreä

Paras vuorokauden aika

Yön jälkeen aamu

Mitä elämä sinulle merkitsee?

Elon tiukuja

Mitä pelkäät?

Murkkuja ja mehiläisiä

Lempiruokasi

Kotiruoka

Jos elämä olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Hakekaa kätilö

Millainen parisuhteesi on?

Myöhäisen iän rakkaus

Päivän mietelause

Tollai sillo ja hiukka nykki

Minkä neuvon haluaisit antaa?

Uskalla olla oma itsesi

Miten haluaisit kuolla?

Jumalan hoidossa

Mottosi

Yhtä juhlaa

Olkaa hyvät, haaste o täält otettavis!

Sukkaputki jatkuu

Kutomine tuntuu täsä elämävaihees, ko just ole jääny vapaaherrattareks, oikee sopevalt ja viihdyttäväiselt askareelt. Piänte käsitöitte tekemine o helppoo, ei tartte paljo ajatel sitä käsityät ja tullee äkkii valmiiks. Kudin o kätevä ottaa mukkaa kassii ja jatkaa kutomist misä sit millonki sattuu olemaa: koton, kyläs, junas, linjapiilis, Poris, Merikarvial, Helsinkis...

En ol muistanu kui mukavaa hermoleppoo o kutomine. Se o ihan terapiaa, eheyttävää, elvyttävvää, meditatiivist. Mitä kaikkii hianoi sanoi ny keksiskää. Ajatukset leppää ja vaeltaa omal painollas - ja välistäi lentää.

Yks plokikaveri, mm, kommentoi kokemukse syväl rintaäänel tätä elekkeel jäämist:

"Sitä siirtyy jotenkin hidastetulle vaihteelle, kun ei tarvitse kiirehtiä. 'Omat olot' antavat aivoille ja sydämelle aikaa tässä siirtymävaiheessa suhtautua uuteen tilanteeseen ja ottaa irti siitä kaikki mahdollinen hyvä. Vaikka tahti hidastuu, niin kyllä se entinen kiirevaihe on aina otettavissa käyttöön tarvittaessa. Kiirevaiheen jälkeen voi taas rauhassa palata olla möllöttämään. Sitä kutsutaan meidän perheessä EK-ohjelmaksi: Ollaan kuin Ellun kanat :)"

Mää sanosi sitä KP-ohjelmaks  Viätetää kissan päivii. Kumma juttu, et vaik o enämpi aikaa, ei kerkee senkää verttaa säännöllisesti plokkaamaa eikä lukemaa toiste plokei. Se "oma hidas olemine" viä paljo enämpi aikaa ko enne. Kutomine soppii hyvi sihe hittaasee tahtii. Sitä mää vaa ihmettele et monet kiiruist elämää elävätki kerkee tekemää koko aja käsitöit. Mää en kerriinny ko hyvi vähä.

En oikee edes viäl tiä mitä mää näil kaikil tillukkail tee. Lankoi o vyhti- ja keräkaupal vartoomas kutomist. Ja koko aja tekkee miäli lissää, ain ko nää jottai ihanaa. Toistaseks sukat o tullu miähel ja mul ja muutamil tuttavil. Seuraavaks vois harkit lahjottamist jonneki myyjäisii.

Nämä 7 veljekse raitalankat o hauskoi kuttoo ja yhdistel niit muihi färeihi.

Sukat miähel. Erilliste raitoje kutomine tummapunasest lankast ei ollu hyvä idea näis raitasukis. Olis pitäny käyttää pelkkää vihriäist ja valmist raitalankaa ni olis tullu kauniimpi kokonaisuus. Mut ei tua tummapunane saapassukis varmaa haittaa.

Kahdet miähe sukat, raitalankast nämäki. Koko 46, aika isot siis. Nämä o tarkotettu käyteättäviks koto-olois, sentähde varret o aika lyhkäset. Ei kai miäste sukkai ain tartte harmait, ruskeit tai tummasinisii ol?

Laste tai piänijalkaste naiste sukkii. Nämä o kudottu yksfärisist lankoist ja tehty levveit raitoi. Näis ole kokkeillu oikee kirkkait färei, toisii sukkii yhdistetty punane, keltane, vaaleepunane ja oranssi, toisii sukkii taas sinine, vihree, violetti ja turkoosi.

Ole yrittäny hakkee joka mahdollisest kaupast Novita sukkalehtee, mut se o ollu loppu. Ny sit tilasi se suaraa Novita nettikaupast. Seuraavaks voisi yrittää jottai monimutkasempaa, kirjo- tai kuvioneulet. Ny ole harjotellu ihan yksikertasii perussukkii.

Haaveen mul o kuttoo seuraavaks pualukapunane villajakku ittelleni. Ja pumpulilankoist, mitä just osti Virost, voisi alkaa virkkaamaa pataklappui. Mää näi Poris siskollani hiano patalappukirja. 

Kissasukat

Viikko takasi Poris meil oli siskoni Auli kans oikee teemaviikonloppu: käsityät. Mää vei Aulil kukkaste sijast lankoi - niinko hänel ei niit jo ennestäs olis huru mykky - ja ihhaili häne käsitöitäs ja kirjojas ja lehtiis.

Kaike lisäks mää sai Aulilt nämä ihanat sukat. Hän oli itte saanu ne lahjaks ystävältäs ja tyäkaveriltas, mu kaimaltani, joka pittää plokkii Paula Kristiina. Sukat ei mahtunu siskoni jalkaa ja mää sai ne.

Eiks olekki fiinit! Ohkasest lankast kauniisti kudottu. Kiitos, Paula Kristiina ja Auli!

Kattokaas mikkä pohjat! Nää pohjat o huippu. Mahtaaks näit malttaa lainka jallaas käyttääkää.

Kannattaa men tutustummaa Auli ja Paula plokeihi. Siäl o toine toistas hianompii käsitöit.

Paula Kristiina
virveriikka

Täält voi lisäks kattel hee koulus käsityäplokkii: Kaarisillan käsityö.

Toine siskoni Päivi esittellee omas plokisas murusii uut siksak-peittoos. Kannattaa men ihhailemmaa sitäki raikkaa kaunist käsityät.  

Sukuloimas

Mu koko viikkoni meni sukuloimisee Poris ja Merikarvial.

Esti oli pari yäseet toise sisko Auli tykön Poris. Siält kävi kattomas parrii vanhust ja kiärteli Pori kaupunki pakolliset paikat. Ja kävi kaffeel Sarpi kahvilas tori syrjäs.

Siskoni Auli oli virkannu mahdottoma kauniit ja lämpimä färisii peittoi. Klappupeitto oli jo vanhempi, siksakkuviolline satteekaaripeitto oli just valmistunu, ja afrikakukkapeitto parhaillas tekkeil. Ehtoisi sisko virkkas afrikakukkii ja mää kudoi tillukkait. Ja välil pläräsi käsityälehtii ja -kirjoi. Opei tekemää uudemmoise kärkikavennukse ja kauniimma kantapääklapu. Siskoni o käsityäopettaja... Tämä sisko flikat jäi täl kerttaa näkemäti.

Sit meni viime maanantaiehtoosti toise sisko tyä Merikarvial. Anna lähti Aslak-kuntoutuksee ja mää oli luvannu ol häne kahde nuaremma poikas kans sen aja heil kotolaisen. Pojat oli mukavii ja reippait ja omatoimisii, ei heist mittää vaivaa edes ollu. Kaks vanhempaaki poikaa tuli yhten ehtoon kottii käymää ja oli hauska heitäki träffät.

Kyl meikäläine eläkeläistätöne taitaa ellää aika lai eri mailmois ko nämä nuaret poikaset ja miähet. Terveellist joskus edes vilaukselt nähd hee elämääs. Nämä o musiikkimiähii, kaikki soittaa ja o käyny tai käy konservatorios tai soittotunneil.

Kummallaki siskol o kaks kissaa ja Merikarvia siskol lisäks koira.

Pojat oli päivät koulus mut kissat ja koira mu seuranani. Kissat päivysti köökis tai nukku emännä sänkys. Välil seuras minnuu huaneest toisee. Nämä kollikissat alkaa ol jo korkees ijäs. Mää puheli Olli-kollil ja Valkol, et he o vanhoipoikii viiksekkäit. Hee ruakapaikka o kööki tyäpöydäl ettei koira syä hee ruakiis.

Puppe o ilone, ystävälline ja kiltti koira, naaraspualine.

Oli mukava reisu. Ihan ikävä jäi Merikarvial ja Porrii.

Ei silti, kyl kottiiki oli mukava tul. Oma kissa Ruska riahu koko eilise ehtoo, kaato keinustoolinki taas muutama kerra ja hyppeli peräkammari korkee kirjahylly pääl niättä krahaus vaa kävi. Ja yä makas mee sänkys. Ruska oli selvästi hyväl pääl ko emäntä tuli kottii. Ja miäski vaikutti tyytyväiselt.

Äkkilähtö Tallinnaa

Yks kaunis päivä täl viikol mul tuli äkkilähtö Tallinnaa, ko ystävä käski kampraatiks reissul.

Tallinna kaupunkis täl päiväristeilyl oli aikaa neljä tuntii. Koko aika meni Karnaluks-nimises käsityäpuaris. Taksil mentii suaraa satamast, takasipäi osa matkaa käveltii ja loppumatka taas taksil satamaa. Pääasia meil oli kyl praataamine. 

Aikamoine nähtävyys tua Karnaluks. En ol ikäpäivänäni nähny nii paljo lankoi ja nauhoi ja knappei. En läheskää koko valtavaa kauppaa kerriinny edes tutkimaa. Nii tohkeisani mää oli, ette edes valokuvvii toimertunu enkä kerriinny ottamaa.

Kottiituamiseks tuli mukkaa färi-ilosii pumpulilankoi. 

Tekis miäli lähtee heti uudemma kerra. 

Kissanpäivii

Kyl mää tääl viäl ole. Kumma, et aika tuntuu kuluva pikakelauksel. Mää vaa istu nojatoolis ja kudo tillukkait. Kissa o kaverin. Aika ussei miäski. Ja aika riäntää. 

Aamusti minul ja Ruskal o yhteine aamuseremonia. Mää mene istumaa mukavaa nojatoolii kamarii ja juamaa aamukaffeet. Ruska hyppää syllyyni kehräämää ja nauttimaa. Tämä seremonia meil o ollu pitkät ajat, jo silloko mää lähdi aamusti töihii. Enne töihilähtöö oli tärkeet tämä aamusylyttely.  Ny ei tartte keskeyttää sen tähde, et tarttis men tyähöö.

 

Mul o ollu tarve ol omis oloisani ja plokkailu o jääny retuperäl. Vähä niinko retriittii olsi pitäny. Aika aikaa kutaki. Kai tämä retriittivaihe täst viäl väistyy.  

Tiatokonneel ole vaa pikimmite käyny kurkkimas sähköpostei. 

Täsä tiatokone seisoo kööki pöydäl. Niinko kuvast näkkyy, meil ei Ruskal ol - ennää - semmost komentoo, ettei sais tul pöydäl. Alvus kyl yritettii. Kissa vei kumminki meist voito, konnei hänest tunnu mittää vahinkookaa oleva. Hän vaa seurustellee - ja lukkee miähe kans lehtee. Piäni leipäkori o jo pitkät ajat ollu luavutettun Ruska käyttöö. 

Ruumiikulttuuriiki mää ole kyl yrittäny ny eläkepäivin opetel harjottammaa. Ja Ruska häärää siin puskemas ja kehräämäs ja ihmettelemäs, et mikä toho emäntää ny oikee o menny. Tämmest touhuu hän ei enne ol nähnykkää, et emäntä makkaa selläälläs laattel ja nostelee jalkojas. Välistäi Ruska kömpii nojatooli peito al kurkkimaa ja vahtimaa mua ko mää voimistele. Mahtasko hänest näyttää hassumaiselt ko köntys yrittää notkistel. Kuvas Ruskast näkkyy pelkkä häntä ja etukäpälä.