Neljä sukupolvee kissoi

Tasa viikko takasi lankalauvvantain mää oli visiitil Pinkkitassu kissalas, joka oli muuttanu Helsinki Kampist Arapiarantaa. Siäl oli kaks Ruska viimesuvist pentuu pääsiäishoidos mummulasas.

Kuvas olis neljä sukupolvee kissoi, jos Ruskaki olis mukan. Mukko ei ol, sukupolvii o täsä kolme ja välist puuttuu yks, Ruska sukupolvi. Ensimmäist sukupolvee edustaa Belagian Leo ja Ludwig, jokka makkaa pöydä pääl. Punatabby Leo o etumaisen ja cremetabby Ludwig loikoo pöytää toises pääs. Kuvas etualal o maastautunneen pöydä al ja tooli pääl Feronian Magnolia Purpurea eli Pupu, joka o Pinkkitassu kissala kantaemo. Hän o mee Ruska (Pinkkitassun Bette) emo ja Ruska pentuje mummu. Pupu yks lapselaps Didi eli Pinkkitassun Dionysos o tällänny ittes toisel toolil, isoisoisäs Ludwigi al. Hän näkkyy kuvas yht huanosti ko Pupu-mummuki.

Kuvast puuttuu Minni (Pinkkitassun Diana), joka arraasteli viarast huushollii ja sukulaiskissoi ja koiraa sevverra et hän piti parempan oleskel turvas saunalavol. Nii ja juu, koiraki Riku täst kuvast puuttuu. 

Facebookist sai seurat kissasisaruste touhui mummulasas. 

Kuva: Mikko Murtonen.

Täs Minni saunoo. Hän näyttää vähä myrtyneelt ja miättiväiselt. Alkuvaihees Minni ja Didi oli ollu piänel paastol mukko he tottu paikkaa ni ruakaki alko kuulemma paremmi maistumaa.

Mää hiukka jännäsi mahtaak nää pennut osottaa mittää tuntemise merkkei minnuu kohtaa. Ei osottanu. Paitti Minni saunalavolt yhdes vaihees hiukka keimaili mul: venutteli käpälii ja levitteli varpait ja oli muutonki nauttivaise näkköine. 

Didil oli kova pyrky yläilmoihi. 

Kuva: Mikko Murtonen.

Täsä Didi polleenas korkee kaapi pääl. 

Kuva: Mikko Murtonen.

Kööki yläkaapie pääl oli just niinko ihan oikee kissoi varte hiano näköalaikkuna. Hauska juttu et Didi opasti vanhat parratki tän ylätasol. Pinkkitassu omat kissat ei ollu viäl keksiny tätä korkeet paikkaa, ko heki taitaa ol viäl vähä outoi uudes kodosas. Pinkkitassulaiset o kyl kai aika kiipeileväisii ja hyppiväisii trapetsitaitelijoit. Kuvas Didi o vasemmal ja isoisoisä Ludwig oikeel kädel.

Didi pikkusisko Minniki o näit lentävii kissoi mut mummulas hän ei heti hyppiny yläilmihi. Hän pysytteli paremmi niinko tukevasti maa pinnal. Mää ymmärsi, et hän viihty saunas ja köökihommis. 

Kuva: Mikko Murtonen.

Näi sulose kuva kissaisäntä oli saanu napattuu Minnist. 

Ruskaki kuuluu toho Pinkkitassu lentojoukkueesee. Yhdel lentoreissul joka kulki televisio päält katorajjaa kirjahylly pääl Ruskal kävi köpelösti ja hän tiputti mu hymytyttöpatsaani laatteel. Se meni tiätysti säpäleiks. Ei siin muu auttanu ko roskii vaa. No, ei silti, ei mu siit kauheesti hymyni hyytyny. Vaik välistäi ain ole muistanu et oli se harmi ko hymytyttö oli säilyny ehjänäs 1950-luvult astikki ja ny kissa meni se rikkomaa, yli viidekymmene vuade pääst siikko mää oli se saanu piänen flikkan Yyteri kansakoulust. 

Tämä sirpalekuva o ainoo muisto mu hymytyttöpatsaastani. 

Yllättävästi lankalauvvantain mää sai Pinkkitassu kissalast virallise hyvitykse, tai lahja: uude hymytyttöpatsaa. Oi-voi. Kiitos kauheesti. Millai mää ny ossaa pittää tätä hymytyttöö tarpeeks nätisti. Ettei vaa kukkaa meil pudottais ja menis sirpaleiks. Ny oliski kaksikertane harmi. Tämä uus hymytyttö o kotosi 1970-luvul Espoo Iivisniäme koulust. Mut ihan sammaa näkköö se o ko minunki hymytyttöni.

Täsä Ruska tutustuu uutee hymytyttöpatsaasee. Tämä tuttavuude jälkee mää siirsi hymytytö muutti varmempaa paikkaa, vitriinii klasi taa.

Didi ja Minni o omas kodosas ollu aikamoisii piänii tuholaisii. He o rikkonu monta kippaa, jokka o ollu turvas kaapie pääl yläilmois. Ja uskokaa tai älkää - Didi o syäny yhde panamahatunki.