Kolmeviikkoset pehmokaiset

Käytösäni o ihanii kolmeviikkoskuvvii Rauha pennuist, ko Merja eli Naukula Mamma kävi ottamas viikovaihtees. Jokkaisest otettii kuvia edest (ja takkaa!) ja sivult ja toiselt sivult.

Hilla (Hillary). Vaikuttas silt, et Hilla olis kerkeeväine tapaus täsä pentuees.

Ny kolmiviikkosin luanteet alkaa erottummaa.

Hilla toiselt sivult.

Namu (Hagar).

Namu vasemmalt kyljelt.

Namu takaposeeraus.

Näit takakuvia ei tarkotuksel otettu. Niit tuli ihan ittestäs ko pennut o nii vikkelii liikkeisäs, vaik onki viäl piänii.

Hilda o kans oikee soma pentu. Hänel o sirompi ja tyttömäisempi naama ko Hillal ja Namul.

Kylkikuva Hildast.

Kukas täsä tullee? No Hartsa (Harvey) tiätysti. Heti syntymäs jälkee Hartsa huusi niinko syätävä, mut ny hän tuntuu oleva pentuee rauhalline köllöttelijä.

Mikä komia kollipoika meil tääl onkaa!

Ko pennuist kolme o sama färisii ja kuvioisii ja melkei sama kokkoisiiki, he näyttää helposti kaikki samannäkösilt. Näist kasvokuvist huamaa kui erilaisii he o.

Kuvauste välil pennut kävi nauttimas maitobaari antimist.



Ihanii läheishetkii nämä. Ihana näky kattel. Kova pörinä käy. Kuvas näkkyy vaa kolme päät. Yks pentu o imemäs alarivi nissää ja piilos, toiste al. Arvaatteko, kummal keskel oleva pää kuuluu, sil jonka takapää ja häntä näkkyy Hilla alt, vai sil, jonka takapää o Rauha-emo poskityynyn?

Pennut oli emo kans toises pesäs, kantokopa alaosas. Ruska-mummu tarkkaili pärekopast.

Ryhmäpotrettii yritettii kans ottaa. Mää oli pitämäs pentui järjestykses ja ojennukses ja Merja otti kuvia.

Yriti pittää pennut syntymäjärjestykses, vasemmalt oikeel Hilla, Namu, Hilda ja Hartsa.

Pennut alko olemaa jo kovi väsyneit ja he yrittii kauheesti änket yhtee läjjää nukkumaa.

Heti ko käteni irtos, pennut järjestäyty läjäks. He "läjäyty". Kuvas Hilla vasemmal, Hilda oikeel, Namu pääl ja Hartsa al.

Hauskoi hetkii nämä ryhmäkuvaukset.

Pennut pääsi pessääs huilaamaa, mut siäl he virkoski se verra et saatii viäl kuvia.

Pennut oikeelt vasemmal: Hilla, Namu, Hilda ja Hartsa.

Mää rupesi kattelee kuvia, joit Merja otti Ruska pennuist elokuu 26. päivä 2013 eli reilu vuasi takasi. Sillo Rauha oli kolmeviikkone, sama ikkäine ko Rauha pennut o nyte.

Pinkkitassun Edina eli Rauha kolmeviikkosen. Samas huanees, samas kopas ja sama tyynyliinaki o lakanan ko just ny sattuu olemaa Rauha kolmeviikkosil pennuil. Kyl vuasi ja neljä kuukaut mennee äkkii.

Täsä koko E-pentue kolme viiko vanhan ja Ruska-emo. Vasemmalt oikeel o imemäs Rauha, Elli ja Raita. Emo pääl o kömpimäs Eetu.

Tähe kuvvaa o talletettu ihana pehmohetki.

Nyte Ellil ja Raital o kummallaki oma koto Helsinkis. Eetust pualestas tuli Tamperee Pispala poika.

H-pentuje nimet

Jo viime viikol Pinkkitassu kissala julkisti H-pentuje nimet. Me ollaa tääl kissala yks haaraosasto.

Täsä he o kaikki potretis, vasemmalt oikeel nuaremmast vanhempaa.

Harvey, Hilda, Hagar ja Hillary.

Mää ole puhutellu Hillaryy (vaalee creme färist) Hillaks, Hagarii Namuks, Hildaa Hildaks ja Harveyt Hartsaks tai vaa Harveyks.

Uudet kodot antaa heil itte tykkäämäs kutsumanimet.

Ko irrota käteni, pennut kääntyy silmäräpäykses kuka mihenki suuntaa.

Oikeelt vasemmal: Harvey, Hilda, Namu ja Hilla. Ainoastas Namu kattoo päi kameraa.

Kukkaa ei katto päi kameraa. Namu on kääntäny pääs pois ja kattoo taakses.


Kuvat: Merja Lainio. 

Hurrrmaavat kaksviikkoset

Viime viikol mul oli taas mure siit, ko mu miälestäni pentukamaris oli viileet. Viaraatki, jokka meil kävi, sano et viileet on. No, mää toi Rauha ja pentuje pesäkoppaa lämpötyyny ja pani se kaikkei piänemmäl lämmöl pääl. Oli oikee tyytyväine itteeni ja tykkäsi et pennutki lekotteli pesäs onnellise ja tyytyväise näkköisin. Miälesäni kävi, et Rauhal voi kyl tul kuuma.

No, seuraavan aamun peäskoppa oli tyhjä. Rauha oli laahannu pentus sänky al paljaal laatteel. 

Mää siirsi pennut takasi pessää mut Rauhal alko heti uus projekti, pentuje siirtämine yksitelle sänky al. 

Mää tiäsi, et kyl Rauha kumminki päättää, misä hän pentujas pittää, ni turha taistel vastaa. 

Petasi kumminki matala kuljetuskopa pualikkaa (alaosa) ja lykkäsi se sänky al sihe kohtaa mihe Rauha pentus asetti. Jos Rauha hyväksys edes tämä kompromissi, pennut pysys paremmi koos ja olis jotaki muut ja lämpimämpää al ko pelkkä laate. 

Ain ko mene pentui kattomaa, hee täytyy vettää framil sänky alt. Tämä koppa o ahtaampi ko pärekoppa. Rauha miälest se o kumminki parempi. 

Pennut o vast kaksviikkosii mut o valtavasti kehittyny. Puhukoot videot pualestas kissaperhee elämäst.

Likemmäs pentui

Meil kävi tänäpä mialuine viaras, joka otti kuvia Rauhast ja häne pennuistas. Nimittäi Naukula mamma eli Merja. Hän pääsee kamerallas likemmäks pentui ko mää oma kamerani kans.

Yks piäni immee. Syämine käy varmasti tyäst, ko kasvuki o nii kiivast.

Ja toiset nukkuu. Nukkuu, syä, nukkuu, syä. Sitä o viiko vanha kissapennu elämä.

Ko pennut o kasas, mää en pysty erottammaa muit ko creme tytö, joka synty ensimmäitteeks.

Täsä immee toiseks syntyny tyttö. Häne tunnistaa sellääst ja varsinki oikee kylje kauniist kuvioist.

Kolmanneeks syntyny tyttö. Silmät pualittai auki. Ja kattokaas mikä terhakka häntä.

Viimitteeks synty piäni poika, joka o täsä emos kans. "Luultavasti" tämä o poikapentu. Piäni poika mut suurin pennuist.

Ensimmäise viiko aikan Ruska-mummu pääsi kattomaa pentui vaa mu sylysäni. Ko viikko tuli täytee, mää päästi häne vähäks aikaa käymää pentukopas. Hän haisteli pennut nätisti ja sit pesi yhde pylly.

Tänäpä Ruska pääsi toise kerra pikasesti tutustummaa lapselapsiis. Tottuneesti Ruska alko heti nualemaa. Selvästi tiätää millai pentuje kans ollaa. Miksei tiätäs ko o itteki kahdet pennut hoitanu.

Kukas sää oot? Ensti Ruska nuali pyllyy ja sit tutki naamaa.

Rauhaki tuli pessää pentujes tyä. Hetke he oli siin yht aikaa ja sit Ruska lähti. Mää pani ove kii, ko Ruskal ei viäl ol pääsyy pentukamarii muutako silloko o erityine rauhalline hetki ja mää ole liki valvomas.

* * *

Kuvat: kolme viimist o minu ottamiini kuvia, ja kaikki muut o ottanu Merja Lainio.

* * *

Lämpimästi tervetulloo ploki seuraajaks, Tiikku!

Viiko vanhat pennut

Kokonaine viikko o jo ikkää Rauha piänil pennuil. Paino o kaikil kaksikertastunu. Täytyy ol ilone et kaikki o menny hyvi ja pennut o ollu terveit.

Punapennut.

Pennuil alkaa ny jo viiko ijäs silmät aukeemaa. Nämä kuvat o otettu eilispäivän ja tästäki näkkyy, et cremel tytöl o silmät ravollas. 

Rauha näyttäs oleva yht tunnolline emokissa ko Ruskaki. 

Ruska o ollu erinäs muis huaneis ja käyny vaa mu kansani kattelemas pentui. Ja Rauha o käyny jalvottelemas pois pentukamarist. Mut aika pia hän tahtoo takasi pentujes tyä. 

Ruska-mummu ja miäs, kaurapuuro ja sanomalehti. 

H-hetki

Rauha H-hetki tuli lauvvantain. Synnytys näytti tekeväs tulloo jo perjantai ja lauvvantai välisen yän.

Rauha viimisilläs makas pärekopasas ja kehräs.

Välil hän haki pessää muist paikoist: kantokopist, nurkast verho takkaa, kirjahyllyst kirjoje takkaa, kissoje paffitalost ja millo mistäki. Välil huilas laatteel.

Levottoma alkuyä jälkee Rauha rauhottu huilaamaa ja nukkumaa olohuanee laatteel. Lauvvantaiaamupäiväl huamasi et ny synnytys alkaa, ko näi limatulpa Rauha peräpääs. Pinkkitassu kasvattaja kerkes hyvi paikal, enneko ensimmäine pentu synty heti pualepäivä jälkee. Pennut synty suunnilles tunni välei, ja kolme aikaa ehtopäiväl viiminenki pentu oli emos nisil.

Rauhas ilmeni Draama Queeni piirteit, mikä ei ollu mul yllätys. Rauha o sulone ja pehmone ja rauhalline kissa mut hänest löytyy tulta ja tappuraa. Synnyttäisäs hän huusi niinko naisetki elävis kuvis.

Ko ensimmäine pentu synty, Rauha karju niät Ruska-mummu rupes näkemää punast ja kävi Rauha kimppuu. Yllättävä tempaus Ruskalt. Mää nappasi Ruska syllyyni ja pani häne eri huaneesee ja ovi kii. Rauha huusi kahdeksa kerttaa. Joka kerta ko pentu synty, ja joka kerta, ko tuli istukka. Varmasti sattu, ei se huutamine tiätysti mittää pelleilyy ollu.

Synnytykse jälkee Rauha o saanu ol omas rauhasas pentuje kans omas huanees. Ruskal pennut o esitelty pikasesti.

Täs näkkyy emo ja kaikki neljä pentuu. Yks o Rauha färine cremetäplikäst, kolme o punatabbyi.

Viimitteeks syntyny punatabby poika o viäl märkä niinko kuvast näkkyy.

Meil o ennenki pruukattu tehd neljä pentuu, siis Ruska o pruukannu. Rauhal tuli sama määrä.

Ruskal oli kummasaki pesuees neljä eri färist. Rauhal o vaa kaht färrii ja kolme sama färist ja kuvioistaki. Silti mää kyl erota melko samanäkköiset punaset toine toisistas.

Sukupualijakauma ei ol viäl selvä eikä täysi varma, mut näyttäs silt, et kolme olis naarast ja yks kolli. Muutonki pentuje suhdeluku o yhde suhde kolmee: yks creme ja kolme punast, yks täplikäs ja kolme tabby-kuvioist, yks diluutio ja kolme täysfärist.

Voiko ol onnellisempaa näkkyy ko onnelline ja kehrääväine emo ja vastasyntyneet, kuivatetut pennut? Rauha suajas pennut tassuillas ja paino ne vattaas ja rintaas vastaa.

Ensimmäisen aamunas syntymä jälkee eli tänä aamusti pennut oli saanu lissää painoo 15-20 grammaa. Näist kuvist näkkee, et pennut ei ol suurempii ko emo tassu. Syntymäpaino oli kaikil yli 100 grammaa.

Emo, isä ja pentuje viralliset färi- ja kuviokoodit:

Emo Rauha, Pinkkitassun Edina, cremetäplikäs (EUR e 24)

Isä Onni, Kissakallion Orlando, punatäplikäs (EUR d 24)

Pinkkitassu H-pennut 
Pinkkitassun H1, cremetäplikäs (EUR e 24)
Pinkkitassun H2, punatabby (EUR d 22)
Pinkkitassun H3, punatabby (EUR d 22)
Pinkkitassun H4, punatabby (EUR d 22) (ehkä pesuee ainoo kolli)

Rauha o meil Pinkkitassu kissala sijotuskissan, niinko aikanas oli Rauha emo Ruskaki.

Pennut oli kerriinny ol mailmas vast muutama tunni, ko heist tuli jo tätei ja setä. Saman päivän Pinkkitassu kissalaa synty I-pennut. I-pentuje emol Lilyl (Pinkkitassun Florence) synty kans neljä pentuu. Lilyl ja Rauha neljäl pennul o sama isä Onni. Eli mee vastasyntyneet o isä pualt Lily siskoi ja Lily pentuje tätei ja setä (tai setiä). 

Kiva kuppihaaste

Hyvvää isäpäivää!

Virtuaali Moleskine -ploki PirjoW:lt tuli mul tämmöne haaste: "Esittelisitkö aamukahvi-/teekuppejasi ja kertoisit kuppeihin liittyviä tarinoita viitenä päivänä? Kuppi per päivä."

Oikee sopiva haaste minul. Ny ko Rauhanki tilanne selkes ja täsä taas varroskellaa häne pentujas ihan rauhas, ni voi siirtyy vähä muihinki asioihi. Rauha o voinu hyvi, syä hyvi, leppäilee paljo, tykkää edelleenki käyd parvekkeel vilvottelemas ja kyttäämäs lintui.

Mut ny mää kirjota kaffekupeist.

Täst vanhast Karelia-kaffekupist mää joi tänä aamusti kaffeet.

Mää sai pual tusinaa kaffekuppii ja kannellise sokeriaski ja kermaneka syntymäpäivälahjaks kummeiltani enneko lähdi kottoo Helsinkii opiskelemaa, siis joskus hamas menneisyydesäni. Nämä oli mul ahkeras käytös opiskeluaikan.

Toi oikeastas mää en saanu näit, mää sai kummeiltani toiset kupit. Ne oli ostettu Porist Airiolt. He sano, et kupit saa vahettaa jos mää en tykkää niist. Ja mää en suaraa sanottun tykänny. Mul oli sillo erilaine maku. Sillo oli muatis klohmot ja paksut ja raskaa färiset kupit ja kipat. Nää Kaleriat oli ehkä sirommast pääst. Näihi karelioihi tykkäsi vahettaa saamani kupit, jokka mu miälestäni oli tätimäiset ja vanha-aikaset.

Tämmöset Heili-kupit mu kummitätini- ja setäni oli mul valikoinu. Näit oli sillo myytävän tämmösii kretliinikuvioisii ja lisäks vaaleepunakuvioisii.

No, opiskeluaja mää käyti miälelläni Karelia-sarjaa. Hankei sammaa sarjaa ruaka-lautaset, soppalautaset ja pullalautaset ja oli muitaki kippoi ja pilkkumeit muutamat. Eli koko astiasto.

Sit joskus 1980-luvu aikan mää aljoi kyllästymmää Karelioihi. En tarkasti muist, millo aljoi ostamaa Teema-sarjaa ja siirryi käyttämää mialuummi mukei ko kuppei. Nämä Kareliat siirty alakaapi peränurkkaa unhotuksii. Siäl ne oli ainaki viistoist vuat. 2000-luvul ole ottanu lautaset uudesti käyttöö. Mut kupit o viäläki alahyllyl käyttämättömin. Ny oti framil yhde tätä postaust varte.

Jos mää olisi sillo aikoinas pitäny ittelläni lahjaks saamani Heili-kupit, ne olis täl hetkel paljo enämpi mu makkuuni ko kareliat. Kuva mää ole ottanu netist ja rustaillu sitä ommaa käyttööni. Mialuummi siis joisi aamukaffeetani noist siroist kukkasellisist heileist.

Toinenki kiva haaste o ollu miäles, Murusii-ploki Päivilt. Mut siit sit myähemmi. 

Rauha ja Onni temppu

Mää ole mont päivää ollu kissapistoksis ja jännittäny ja ihmetelly mihe ne Rauha pennut o jumittunu. Eikä Rauha ol viäl pessääkää yhtää tehny niinko kissaemo täsä vaihees kuulus. Muutama päivä oli jo menny ylitte lasketu aja. Ei se ollu suaranaisesti viäl hälyyttävää mut vähä ihmeellist oli.

Rauha paino o noussu tasasesti ja ruaka maistuu. Rauha tykkää ol parvekkeel kyttäämäs lintui ja haistelemas raitist ilmaa. Hän makkailee paljo mut voi oikee hyvi.

Eilä kissaisäntä vei Rauha eläinlääkärii ja mää meni mukkaa. 

Enne eläinlääkäril lähtöö Rauha makas ruakapaikallas ja vartos ruakaa ja ihmetteli
kauheesti, miksei sitä annettu. 

Rauha joutu näkemää nälkää kaike varalt, ko oltii valmistauduttu jopa keisarileikkaukseenki. Olis hyvä ettei kissa sais ruakaa enne leikkaust, ettei tulis kovi paha olo silloko nukutettaa. 

Ruska ja Rauha ruakapaikat o ollu pakko pan erikses, ko Ruska tarttis syäd aika vähä ja Rauha taas saa syäd runsaasti ja rasvasempaa ruakaa. Ruska sai pittää entise ruakapaikkas ja Rauha mää opeti syämää tosa tyätaso pääl. 

Eläinlääkäris selvis yks piäni juttu. 

Rauha oli kaks kerttaa Onni tykön, kahde viiko välei. Aikasempi eläinlääkärikäynti viittas sihe, et Rauha oli tullu kantavaks ensimmäisel kerral. Sem mukkaa täsä o eletty ja jännätty. Eiline käynti taas vahvisti, et pennut onki saanu alkus vast jälkimmäisel kerral. Laskettu aika siirty viime viiko lopust ens viiko loppuu. He-he, Rauha ja Onni o höynäyttäny meit, jopa sitä ensimmäist eläinlääkärii. H-pennut teki Halloween-keppose. Hu-huu, ei me meinattukkaa viäl syntyy. 

Perältäki Onni ja Rauha ensimmäiset treffit oli vaa kenraaliharjotus. Toisel kerral pidettii vast oikeet häät. Me ihmiset tiputtii hiukka kärryilt eikä ymmärretty. Ensimmäisel kerral juaksu oli ihan selvä ja oli havaintoi astumisest. Jälkimmäisel kerral Rauha ja Onni makkaili tyytyväisin sauna lavol ja Rauha Onni emännä mukkaa "hymyili" ja oli sfinksi näköne. Mittää se kummempaa ei nähty eikä kuultu siäl mäntsäläläises saunas tapahtuva. Sen tähde tuntuki nii järkeekäyvält et tämä jälkimmäine juaksu oliski ollu joku "valejuaksu" ja väärä hälytys. Mut kyl se jälkimmäinenki juaksu oli ihan oikee ja Onni ja Rauha pennut o sillo saanu alkus.

Tuli oikee syvä huajennukse huakaus. Palaset loksahti kohdalles. Saadaa varrot kaikes rauhas ens viiko loppupual astikka. Rauhal o viäläki viikko aikaa kasvattaa vattaas.

Eläinlääkäri puntaris Rauha paino eilä kuus killoo. Mee kotovaaka, joka o tarkotettu ihmiste puntaroimisee, o näyttäny enämpi. Mää ole puntaroinu itteeni Rauha sylys ja ilma Rauhaa ja laskenu erotukse. Siit tullee epätarkka lukema. Rauhal o oikeesti tullu lisäpainoo "vast" kaks killoo. 

Rauha kopasas lähdös kottii eläinlääkärilt. Koton hän sai heti ruakaa nii paljo ko tahto. 

Downton Abbey -varjostin

Meil oli suvilystipaikas vanha pöytälamppu, jonka varjostin oli rikkinäine, läpitte hapertunu. Mistää kaupast en löytäny uut sopivaa. Sit netist tuli vastaa varjostinateljee Lampun Henki. Siäl suunniteltii uus varjostin mu miäleni mukkaa. Varjostin tuli postis muutama viikko takasi Koskel.

Downton Abbey -televisiosarjas o monellaist seurattavaa ja kattottavvaa. Sen tähde mää ole tilannu sarja osat -dvd-elokuvin, et niit voi kattel kaikes rauhas. Yks piäni osa sarja tenhost o kauniit huaneet ja niitte yksityiskohdat, muummuas valaisimet ja varsinki kauniit lampuvarjostimet.

Ko mää sai uude lampuvarjostime, mää nimesi se heti Downton Abbey -lampuvarjostimekseni. Ja siin kävi sillai, et en sunkaa mää sitä sin mail jättäny. Mää toi se kottii ja pani se lampujalkaa, jonka sai vanhempaini perintöö. Mu siskoilleni sopi, et mää oti tämä lampujallaa.

Täytyy seki täs tunnustaa, et täntyyline lampujalka ja varsinki tämä romanttine varjostin olis ollu mul kauhistus mu nuaruudepäivinäni. En varmasti olis hualinu ilmatteekskaa. Täyty ol suaraa ja selkeet ja yksikertast. Ny oli valmis maksamaa aika iso hinna varjostimest. Lampujalka o alualkai tullu vanhemmilleni jokskuks syntymäpäivälahjaks hee yyteriläisilt ystäviltäs. Sen muista, et tämä oli kimppalahja, mutten muist, saiko isä vai äiti tän.

Tämä kuva mää oti eilä pyhämiästepäivän neljä aikaa ehtopäivä hämäräs.

Täsä lampus o hempee vaaleepunane tunnelmavalo, vaik kuva färit hiukka valettelleeki. Varjostin muuttaa färrii. Ilma valloo varjostin o kaunis roosa. Jos valo o pääl, varjostin muuttuu vaaleepunaseks.

Voi silti ol, ettei edes Downton Abbeys ol yhtää näi koristeellist lampuvarjostint.

En kyl pysty millää kuvittelemaa tätä varjostint nuarempai siskojeni huushollii, ainakaa Päivi enkä Aulinkaa. Anna vanhaa talloo vois kyl soppii mut en tiä sopisko Anna makkuu, ehkä ei. Mut luultavasti mee äiti olis tykänny kauheesti täst varjostimest.

Kristiina Isola suunnittelema Marimeko peikolehtiverho ei ehkä ol paras mahdolline tausta varjostimel. Färiltäs kylläki muttei pelkistetylt kuasiltas. Varjostin ja verho o melkei vastakohtii.

* * * * *

Juu juu, muin miähin aikani kuluks kirjotteli ihan muist aiheist.

Ai et mitä Rauhal kuuluu?

Täsä o tän aamu ensimmäine kuva Rauhast.

* * * * *

Lämpimästi tervetulloo ploki seuraajaks, Tylsä Mörökölli.

Vitornani, welcome as a follower of my blog. 

Pyhämiästepäivää, jännityst ja kurpitsapiirakkaa

Rauha pittää meit jännitykses.

Rauhast hualimati me ollaa viätetty rauhallist pyhämiästepäivää koton, ja jälkiruuvvaaks maisteltii kurpitsapiirakkaa. Pohja leivoi Valio resepti mukkaa. Päälises käyti tutu juustokaaku reseptii, vaheti vaa iso vanilliinisokerimäärä inkivääriks.

Ihan kelvollist tuli, ei nii likilaskust ko pelkäsi. Tämä piirakka oli kyl Rauha kunniaks paakattu. Pikantti maku tuli inkiväärist.

Ruska o ollu hööveli Rauhal. On haastanu tätä piänii paini- ja juaksumatseihi ja välil nualee tätä. Eilä ehtoosti Rauha sai perusteellise naama- ja kaulapesu Ruskalt. Nautti ja kehräs silmi nähde. En voinu ol ajattelemati, et kyl Ruska vaistomaisesti tiätää, et Rauhal o just ny tukalat oltavat. Jotaki hän tiätää.

Rauha o leikkiny pallonki kans muutama kerra. Pallo jäi Ellilt meil silloko Elli oli hoidos. Ko hän lähti, häne lelus oli hukas ja ny taas pallo löyty makuukamari sopukast.

Pääasias o Rauha tilanne ihan sama ko eilä ja toispäivän. Rauha makkailee pitkänäs. Ko kattelee Rauha vattaa, välil näyttää, et se kupruilee jännästi. Siäl vattas o jottai liiket ja elämää.

Näyttää et vatta o pinkeempi ja pinkeempi. Olis se kiva jos vaik neljä tulis.

No, Rauha, panes toimeks jo! mää yritä sannoo. Mut samal tiädä, ettei voi hoputtaa.

Eilä mää oli ihan varma, et synnytys olis ollu viime yän enkä menny edes nukkumaa enneko joskus kolme aikaa. Jäi vähä lyhkäne yä. Ny meinaa men. Täytyy luattaa siihe, et sit herätettää ko tarttee herät. Varmaa pane puhelime soimaa johonki aikaa yäseet ja katto mikä o tilanne.

Hyvvää ja rauhallist pyhämiästepäivä ehtoot teil kaikil!