Nisätappeluu ja elämätahtoo

Ruska reilu kahde voorokaude ikkäisil pianokaisil o käynnis kovat nisätappelut. Ne alko heti ko pennut pääsi imemää. Mul o kulunu aamupäivä ko ole näitte piänte imemist ja nukkumist ja tappeluu seurannu.

Täsä näkkyy pennut ja tärkee maitohana, yks kahdeksast.

Videol sinine poika nautiskellee nisäst ja creme tyttö tahtoo sama nisä, niät tullee kova tassurysy. Poika pittää sinnikkäästi nisä ittelläs ja tyttö yrittää melkei yht sinnikkäästi sitä anastaa. Vaikkei creme ny löydäkkää nissää ittelles, ni kyl hänki o osas maitotarjoilust saanu, ko paino o reilus kahdes voorokaudes noussu 34 g. Paino oli aamusti 142 g. Ruska imettää tyyne rauhallisesti. Hän ei pentuje tappeluihi puutu. Ja kyl tämä täst rauhottuuki, ko nisäjärjästys löytyy.

Pentuje elinvoimaa ja elämätahtoo o ihmeellist seurat.

Täst sinikilpikonnatäplikkääst tytöst o vaikeet saad kunnollist tarkkaa kuvvaa, ko pentu o nii kova reuhtomaa ja huutamaa. Tahtoo heti paikal takasi emo viäree, jos mää ota häne kuvattavaks. Taitaa ol aika määrätiatone tapaus. 

Ruska sai neljä pentukaist

Ruska sai neljä karvapalleroo maanantait vastaa aamuyäl.

Me tultii Koskelt kottii sunnuntain ehtoo edel. Kotimatka jännitti minnuu ko Ruska oli aika viimisilläs, laskettu aika kahde päivä pääs tiistain. Mut matka meni hyvi.

Mää suunnitteli, et alja koton tekkee plokikirjotust daalioistani, joist osa just viime viikol alko kukostammaa. Ja miäles oli muitaki trekooliaiheit. 

Ruska rentoili olohuanee laatteel ja makas selläälläs iso maha levveenäs.

Purettii kapsäkit, loorat, ämpärit, pussit ja nyssykät. Miäs lajitteli posti ja mää aljoi viäl myähää pualeyä aikaa plärräämää lehtii ja laskui. Siin mää istuskeli nojatoolis ja toisel korval kuulusteli, kui Ruska komppas ja mylläs viäreises vaatehuanees. Tämä Ruska komppaamine konttuureis ja kaapeis o tullu tutuks jo pari kolme viiko aikan. Varmaa kuuluu kissaemo tärkeisii velvollisuuksii hakkee turvalline ja paras mahdolline pesäpaikka pennuilles.

Sit Ruska tuliki vaatehuaneest mu tyköni, katto mua päi vihreil silmilläs ja mauku. Mää jutteli ja kyseli et mitä asiaa sul ny o. Samas Ruska poistu huaneest. Mää lähdi peräs kattomaa, et mihe hän täl kerttaa oli menos komppaamaa. Mut Ruska oliki tällänny ittes nätisti "laillisee" pentulooraa kyljelläs makkaamaa. Sama loora pitäs olemaa Ruskal tuttu jo edellisist pennuist, dee/ree-pentueest. Tämä seuraava o ee-pentue. Mää oti palli alleni, istui viäree ja  silitteli Ruskaa. Hyvänenaika, mää huamasi, hän jo ponnistaa. Ei mittää. Mää soitteli Pinkkitassu kissalaa kello 1.20 keskel yät. Kissaisäntä lupas lähtee heti ajamaa meil. (Hän oli just muutamaa tuntii aikasemmi ollu kattomas millai Ruska voi...) 

Koht soittamise jälkee Ruskalt tuli pentuvesi, ja melko samatiä alko ensimmäine pentu syntymää, takakäpälät edel. Ko kissaisäntä kerkes paikal mee tujeks ja turvaks, sillo tämä ensimmäine pentu oli jo nualtu puhtaaks ja melkei kuivatettu ja puntaroitu.

Mää heittäydyi täst ettiippäi kirjuriks, ko kissaisäntä o kätevämpi kätilön ko mää.

Toist pentuu saatii varrot ensimmäise syntymäst kaks ja pual tuntii. Sil aikaa ensimmäine pentu määriteltii kilpikonnaruskeetäplikkääks tytöks. Ruska imetti ja pisutti, ja me varrottii ja jännättii seuraavaa.

Miäs kuarsas makuukamaris. 

Seuraava pentu oli sinikilpikonnatäplikäs tyttö. Heti perrää synty sinine, yksfärine poika. Sinine tarkottaa siniharmaat.

Täsä vaihees aljettii ajattelemaa, ettei enempää pentui tul. Ensimmäise tiineyde aikan Ruska paino nousi peräti 2,4 killoo, ja täl toisel kerttaa vaa 1,5 killoo. Mut Ruska maha oli yht iso mu miälestäni, jollei isompi.

Mul oli hiukka pettyne olo. Täsäko nämä ny oli? Olsi toivonu kuut pentuu... vaik painokaa ei ollu läheskää sama ko silloko Ruska sai ensimmäiset pentus, ja niit oli neljä. (Ensimmäise tiineyde aikan Ruska söi erikoisesti vartoovil ja imettävil emoil tarkotettui raksui, ny pentu-/emoruakaa ja omia perusraksujas.)

Ensimmäine perhepotretti, Ruska ja kolme pentuu. 

No, mää tyydyi kohtalooni. Pentuloora siivottii ja pantii uus aluslakana ja Ruskast ja pennuist otettii perhekuvia. Kissaisäntä kai jo suunniteli koht lähteväst kottiis nukkumaa.

Yhtäkkii Ruska alkoki taas ponnistaa. Ja tuli viäl neljäs pentu, joka oli creme tyttö. Piänt epävarmuut on kylläki ollu ilmas siit, onko tämä tyttö vai perältäki poika. Tähe asti pentu o pysyny tyttön.

Uus perhepotretti, josa kuapus creme tyttö o viäl hiukka märkä ja kluttune. Pennut o kuvas
syntymäjärjästykses vasemmalt oikeel. 

Kuvio- ja värimäärittelyt o viäl alustavvii.

Ensimmäise elinpäiväs ehtoon ruskeetäplikäs tyttö pääsi nukkumaa äitimamma kainaloo.

Sama ruskeekilpikonnatäplikäs pallero mu kädesäni toisen elinpäivänäs.

Toine pentu sinikilpikonnatäplikäs tyttö.

Kolmas o kollipoika, sinine yksfärine. Nallekarhu?

Hassu? Mää pani tähe toisenki kuva sinisest, ko hän o pesuee ainokaine poika.

Ja viimisen kaunotar creme tyttö, pesuee piänin. Hänki paino kumminki hyvät 108 g. Pentuje syntymäpainohaarukka oli 108-131 g.

Arvakkaas olenko mää valvotu yä ja pentuhuuma jälkee ollu toistaitone ja niinko nukkunee rukous? Olemmää jotaki muutaki kyl tehny ko istunu pentukopa viäres. Muummuas ole vetäny mee seinäkello ja pannu se oikeesee aikaa. Ettei aika valla pysähtys.

Kissoje isät jää helposti valla unhotuksii eikä heist ain ol nii tarkkaa tiatookaa. Täsä tapaukses o hyvi tiados, et isäpappa o punane eurooppalaine lyhytkarva Maahinen. Onneks olkoo Maahisel! Komiat pennut sait Ruska kans aikaseks.

Daaliat jäi vartoomaa vooroos. Joskus myähemmi sit.

Lissää Ruska pennuist voitte kattoo Pinkkitassu kissala FB-sivuilt ja nettisivuilt.

***

Lämpimästi tervetulloo lukijaks, Pipari!

Huilataa nii kauvva ko voidaa

Kyl mää tääl viäl ole. Ja Ruskaki on, vaikkei me ol taas monnee päivää käyty tääl plokimailmas ko ihan lyhkäsesti. Ja sit onki jääny nii paljo rästii plokie seuraamist ja oma ploki päivittämist, et meinaa tul stressi. Ei paran antaa peräks stressil. Mää ainaki yritä vastustaa. Ruska ei näyt stressaantunneelt. Ei vaik synnytyksee pitäs olemaa ennää reilu viikko. Kyl aika kulluu.

Mää ole tehny trekoolihommii ja seurustellu viaraitte kans. Meil o käyny mu siskojani ja naapureit ja kuka millostenki. Voimat ei riit kaikkee mahdollissee, ei edes mukavaa. Leiponu en ol koko suven, ostanu vaa kaupast kaikki tarjottavat. Yks siskoistani kertoo hee visiitist tääl.

Joka päivä mää seurustele Ruskanki kans. Jos hän nimittäi hyppää mu syllyyni, ni mää ota hyvä asenno ja anna häne ol siin nii kauvva ko hänt huvittaa. Mää silittele vaa. Ja hän hurisee. Tiädä sen, et sikko pennut syntyy, Ruska ei voi sylys istuu monnee viikkoo. Häne tarttee hoitaa ja vahtii pentujas. Heti ko pentuset syntyy, Ruska muuttuu ninko taikaiskust valla eri kissaks: hänest tullee kokotoimisesti hualestunu ja tunnolline ja tarkka emo. Siis aika stressaantunukki, luulem mää. Vastuu painaa. 

Ulkoilemas

Ruska o välil ollu kotiarestis. Yleensä miäs heltyy viämää Ruskaa ulloos enne ko mää. Mää sai kauhuni siit ko Ruska muutama kerra pääsi irti valjaist. Yhdet valjaat oli joustamattomat ja meni poikki ko Ruska lähti menemää koval faarttil. Toiset oli liika joustavat ja päästi kissa läpitte. Ny jos ollaa ulkoiltu, ollaa käytetty mu enttiste kissojeni ehjii nahkavaljait ja uusie valjaitte joustavaa nuaraa.

He o mukava näky ko he mennee perätoukurii. Kissa edel ja miäs peräs. Miäs roikottaa kädesäs retkitoolii et saa istuu sillo ko kissa pyssää ja jää tutkimaa tai funteeraamaa. Kissa miälest ulkoilu o mahdottoma hauskaa ja miälekiintost. Ihmise miälest tai ainaki mu miälestäni kissa ulkoiluttamine o harvinaise tylsää hommaa.

Ruskast o hauskaa tutkii issoo navetovinttii. Määki ole hänt siäl "ulkoiluttanu" joskus sadepäivän. Täl kerttaa miäs ei men häne kansas navetovinttii. Joskus mennee.

Piäni tiä kulkee ihan talo ja naveto viärest. Mihes ny suuntais?

Pääsiskos tän sit? Ei Ruska päässy navettoonkaa. Kaikki ovet kiinnostaa. Kaapie ja konttuureitte ovet sisäl ja ulkorakennuste ovet ulkon.

Kuvas muuto näkkyy, et Ruska masu o hiukka pyäristyny.

Mitäs jännää seuraavaks menis tutkimaa?

*****
Sit viäl yks ilone perhetapahtuma. Ruska viime suvisist pennuist Didi (Pinkkitassun Dionysos) o 11.7. tullu kuutoste isäks. Ruskast o tullu mummu. Minttuse ja Didi pennuist kerrotaa tääl ja tääl. 

Uudet kurkut

Muavikasvihuanees mul o 25 tomati ja 4 kurku taint. Ne o jo aika isoi, kassoo silmis.

Tomatit o osast jo isoi mut vihriäisii. Viäl täytyy varrot enneko voi korjat.

Kurkkui o kypsyny joka päivä täl viikol. Nämä minikurkut o syäntivalmiit ja parhaimmillas kymmensenttisin. Maistuu rappeilt ja raikkailt - hyvilt kurkuilt.

Me voidaa ny ol omis kurkuis. Täsä kuvas yhde päivä kurkkusato.

On aika suuri elämys koot ommaa kurkku- ja tomattisattoo. Kahten suven mää kylläki koiti kassoottaa tomattii lämpimäs paikas talo kivijallaa viäres. Oli huano menestys. Muutama hassu tomatti kypsy, suurin osa jäi vihriäisiks. Mää tei niist etikkaisii vihriäisii tomattei mut ei me oikee tykätty. Tuareet o paljo parempii. Tänä vuan saadaa toivottavasti niit kypsii punasii tomattei syäd tarpeeksemme. 

Ihanaa suvvee

On saatu nauttii lämpimist ilmoist. Ruska o päivät pitkät ottanu nokosii talo viileimmäs huanees koris, jonka hän o ominu. Ihan tylsäks tullee jo julkast kuvia samast kissast samas koris. Samas huanees Ruskal o ollu kaks sulhast, Mäkikati Sinfonia pääsiäisen 2012 ja Maahine tänä suven. Kummanki kans ollesas hän o välil vetäytyny ommaa korriis ommaa olloos ja antanu ymmärtää et hän tahtoo ny huilat. Ny hän o käyny nukkumas samas kamaris samas koris. Ja ensimmäisii pentujaski Ruska sai hoitaa samas kamaris. Sillo taas pennut miähitti kori. 

Miäs o maalannu talloo viimiset viikot. Ensimmäine maalauskerta o ny tehty. Toine maalaus jätetää ehkä ens suvvee. Ikkunois o viäl kova puuha ja homma. Talo färit o ollu tarkotus ol samat joil talo o ennenki maalattu. 

Täsä o kuva talost enne maalaamist, samast suunnast mut hiukka kauvvempaa. 

Mää ole pikku hiljaa touhuillu pihas ja kasvimaal. Kukkapenkit o jääny vähä retuperäl mu vyäruusuni tähde. Paljo parempi vointi jo on, mut siltä ole aika väsyny ja voimatoin. Tauti verottaa.

Ko talo pihhaa tullaa tiält päi, ensimmäisen vastas o iso kukkamaa. Siin kassoo särkynet sydänt, orvokkii, tappolehtee, talvioo, kurjemiakkaa, vuahejuurt, päiväkakkaraa, vuahekelloo, kurjekelloo, tähkähiataliljaa ja runsaasti sinist ja vaaleepunast akileijaa. Kevvääl kyl ensimmäitteeks sipulikukkasii. En ol tätä kukkamaat enkä muitakaa kunnol päässy siivoomaa ko aikani o ensti menny kasvimaa kimpus. Mitä ny uut ole istuttanu, muutama jorini, jaloleiniki ja miakkalilja. Tämä o sekalaine pualvilli kukkamaa. 

Pionipenki asukkaat o kaikki kukostanu, nämä voimakkaamma pinkipunaset jo enne juhannust. 

Ja nämä ihanat vaaleepunaset juhannuksen ja se jälkee. Kahten vuaten enne tätä o käyny sillai nii, et just ko vaaleepunaset pionit o kauneimmillas täydes kukas, tullee ukkoseilma ja kaatosade ja hakkaa pionit maahaa ja riipii kukat. Siit viisastunneen mää kokosinki iso kimpu pioneit vaasii heti ko säätiadotus lupas ukoilmoi. Mut ei tullukkaa ukkost eikä kaatosatteit tän päi. 

Yks mu lempikukkiini o tämä tähkähiatalilja, joho ensimmäise kerra ihastui Saaripalsta-plokis näkemieni kuvie perusteel. Tätä mää ole istuttanu kahtee eri kukkapenkkii ja se näyttää viihtyvä hyvi. 

Suuri ilo mul o ollu täst tuuheest harjaneilikkapuskast, joka o säilyny viime vuadest. Toivosi kovi, et se siämentäs jatkosaki ja saisi nauttii näist kauniifärisist harjaneilikoist. 

Tääl pihas o kahdes eri paikas jalopähkämöö, joho kans ole kovi ihastunu. Tämä pähkämö täytyy syksyl siirtää toisee paikkaa, ko se rehottaa täsä liika ahtaasti syreenipuska ja toiste perennai välis. 

Viime vuan kukosti yks iso ja komia valkone sormustinkukka. Mää en hoksannu et olis kannattanu kukostamise jälkee leikat kukinnot ja säästää siämenet ja kylvää niit tänä vuan hallitusti. Ny se sormustinkukka oli itte siämentäny ittes nii tehokkaasti, et koko kukkapenkkii ilmesty pehmone taiminukkamatto. Ja lisäks yksittäisii planttui siäl sun tääl. Päivä siin meni, ko kitki tämä nukkamato ja jäti jälliil vaa yksittäisii taimii ja istuti niit eri paikkoihi.

Heinäkuus mun o meininki jatkaa kukkamaitte siivoomist ja kitkee ja kastel kasvimaat. Mustikatki alkaa kuulemma jo kypsymää. Miäs taitaa alottaa ikkunoitte reeraamise. Ja Ruska vartoo toisii pentujas.

* * * * *
Lämpimästi tervetulloo teil, uudet lukijat, joitte naamat o viime viikkoin ilmestyny toho lukijalooraa: Minni, Rajari ja Me Like!

Kissauuttisii

Ruskalt meni valjaat rikki ja mää osti uudet. Nämä o oikee merkkivaljaat, kylläki koiril tarkotetut. Soppii Ruskalleki, on vähä tukevammat ko kissai valjaat.

Jokuset o kyselly, onko Ruska masus pentui. No, kyl merkit näyttää et olis. Jos kaikki mennee hyvi, ni laskettu aika o 7.8. Ruskal o paino noussu, nisät pömpöttää ja häne käyttäytymiseski o ehkä muuttunu. Aikasemmi häl oli jatkuva hinku ja vimma pääst ulloos, ny hän näyttäs oleva rauhallisempi. Kyl hän uloski tullee jos viädää, mut ovekahvois roikkumine ja ovie kraappimine o loppunu. Ihan niinko olis alkanu valmistautuu tulevaa muutoksee. Voi ol et kuvittele vaa.

Täsä ulkoillaa navettosillal ja kattellaa, kuulustellaa, haistellaa ja kaikellai aistitaa mailmaa. 

Kurjemiakat kukkii kauniisti.

Mut jo enne enneko Ruskast tullee toist kerttaa emo, hänest pitäs tulemaa isoemo. Ruska jälkeläisel Didil (Pinkkitassun Dionysos, punatäplikäs) oli morsein Minttunen, ja tämäki vartoo pentui. Niitte pitäs syntymää jo kolme viikkoo aikasemmi ko Ruskal. Enne leikkaamist Didil kerkes ol jo toinenki morsmaikku, mut tämä ei ollu kovinka suapee, näyttäs ettei toist pentuet tul. 

Mää ole "vähä" hidas, olis kannattanu kertoo jo aikasemmi, et kesäkuu 10. päivä fiirattii Ruska ensimmäiste pentuje, Pinkkitassu D-pentuee 1-vuatissyntymäpäivää. Didi ja Minni omistaja Eija oli järjästäny hianot juhlat joho munki oli käsketty. Didi ja Minni oli paikapääl, muut kissaosapualet ei. Oikee mansikkakaakkuki oli leivottu! Ei kylläkä kissoil. He sai juhla-annokse jauhelihhaa.

Pinkkitassu kissala isäntä eli kasvattaja Mikko puhalsi kynttilä ja leikkas ensimmäise pala.

Täsä Mikko pittää sylys Minnii, 1-vuatispäiväsankarii. Minni (Pinkkitassun Diana, sinitäplikäs) saa ny edustaa muitaki kolmee Ruska pentuu. Pennut ei ennää ol pentui, he o täyskasvusii!

Didi ja Minni isäntäväje piti lähtee juhannukse jälkee matkoil ja kissasisaruste tul Koskel pentuhuaneesees viikoks mu hoitooni. Mut kissai isäntä telo jalkas pahasti niät jalka pantii muutamaks viikoks kipsii. Hee matkas peruuntu. Ja sit mulleki tuli vyäruusu. Ei ain kaikki men niinko suunniteltii. 

Unikkoi ja Yyteri muistoi

Tääl talos ja pihas joka täl hetkel o mee puuhamaa ja suvilystipaikka, kassoo vanhastas oranssei unikoit. En tiä, mikä o näitte lajike. Luuli et nämä olis idänunikkoi, mut niis o erilaiset nuput ko mu kasvattamisani idänunikois. Tämä kuva o jo viimevuatine ja täsäki unikot o osittai ylikukkineit ja rähjäsii. Ne o hetke kukkasii. Tänä vuan mää näi ko ne vast alko avvaamaa nuppujas, sit mää lähdi käymää Espoos, ja seuraavaks ne oliki jo kukkineit. 

Vuasi takasi mää kylvi ja kasvati kaht lai idänunikkoo, valkost ja vaalee lohepunast. Unikot iti hyvi ja mul oli taimii hurumykky. Mää istuti niit noitte oranssie viäree ja mualleki pihhaa. Ei ol montaa ennää henkis. Valkosii o onneks ainaki kolme yksilöö. Lohepunasist en tiä ko yksikää ei ol ainakaa kukkinu. 

Valkoset ("Royal Wedding") unikot o mu miälestäni ihanii. Kyl kannatti itte kokkeil näitte idättämist ja kasvattamist vaik sai yli vuade varrot kukkasii ja enää muutama kappale o henkis. Ko nämä ny kumminki o asettunu "taloks" ni kai soppii toivoo et ne levvii. 

Täsä yks Royal Wedding jo kukkineitte oranssie joukos. 

Ja täsä näkkyy kaks kukkaa. 

Ehtoaurinkos otettu kuva toisest paikast. 

Lähikuva. 

Keskustaki o kaunis. 

Hiljakkoi mu siskoni Anna kuskas tän mu toise siskoni Auli lähettämä valmu eli uniko juurako, joka o Aune Kaanaa kantaa. Aune Kaanaa ja minu ikäero oli 40 vuat. Me oltii naapureit 1950-luvul, hän oli siis naapuri täti ja tärkee ihmine mul ja mu nuaremmil siskoilleni. Hän niinko meki jouduttii lähtemää Yyteri Kaanaast ko sin rakennettii tehdas. Mee perhe muutti tehtaa tiält Vähäraumal liki Pori kaupunkii mut Aune osti ittelles talo ihan siit enttise kotos likelt. Hän kävi tehtaas töis siivoojan. Siäl uudes pihas hänel oli monemmoisii kukkasii mut yks sortti oli punane valmu. Mää en ol varma se färist mut mul o muistikuva et se olis viäläki voimakkaamma punane ko nämä Särä talo vanhat oranssit unikot. Enne vanhaa Poris unikoit sanottii valmuiks. 

Mää ole muistellu muutonki tätä Aune Kaanaat. Joskus 1950-luvul ko mää oli al kymmene vuade vanha flikka, Aune sairastu vyäruusuu. Se oli sevvert merkittävä tapaus et se o jääny mu miäleeni. Mu äitini oli sitä miält et nii mukava ko Aune oliki, ni hän ei oikee kestäny sairastamist. Jos häl tuli vaik flunssa, hän oli nii kippee, nii kippee. Ja hän oikee valitti äänees. Voih-voih-oi-joi. Oi-joi-joi-voi-voi. Mää voi kuvitel et ko Aune sairasti nii kivulloist sairaut ko vyäruusuu, hän silloki oli tosikippee. Ja valitti. Syystäki. Mää luule muistavani et hän esitteliki sitä vyäruusuu mee äitil ja isäl. Mut mää en uskaltanu kattoo. 

Aune oli syntyny juhannusautton 24.6. Yleensä hän fiiras syntymäpäiviis, melkei joka juhannusautto. Hän leipo ain ISO kermakaaku ja koristeli se kauniisti ja trahteeras viarailles. Meki oltii häne tykönäs usiampan juhannuksen. Joskus oltii oikee yäseetäki. Hän tykkäs viaraist, ja hänel oli iso tuttava- ja ystäväpiiri. Aune tykkäs lapsist ja nuarist ihmisist. Ja nämäki tykkäs hänest. Aune oli nii lämmin ja ystävälline ja viaraavarane et oli ain hauskaa men häne tykös kyllää. Aune oli naimaton ja perheetön ihmine mut häl oli paljo perheystävii. Hän hoivas viaraitas ja järjästi lapsil tekemist ja pani mukavasti istumaa tai vaik huilaamaa sänkyy päiväunil.

Aune oli mul oikee rakas ihmine, niinko oma mummu. 

Ny o koht juhannus ja Aune syntymäpäivä. Hän täyttäs ny 104. Mää muistele Aunee senki tähde, et just ny juhannukseks määki sairastui sihe ikävää tautii: vyäruusuu. Ja munki tekis miäleni valittaa. Ja valitanki. Troppei on ja ole jo saanu yäni nukuttuu. En tiä millai vyäruusuu 1950-luvul lääkittii. 

Mää ole ollu sev verra huanos kunnos ja sitä enne kiiruine ja menos ja tulos et viäläki se Aune Kaanaa unikko (se jonka mu siskoni toi toiselt siskolt Porist) seisoo ämpäris ja vartoo istuttamist. On jo varronnu reilu viiko. Oi-voi, oih-voih. Toivottavasti se unikko viäl o henkis, suvaittee juurtuu ja mää saa ens vuan nähd se kukkiva. Siskoni Auli uhkas pan matalaks koko kukkamaas. Siit tuliki se ajatus, et Aune Kaanaa vanha valmu sais kasot josaki mual ja jatkaa elämääs. 

Trekoolihaaveit

Täsä näkkyy kui haaveist voi tul totta. Kaks suvvee takasi tämä kasvimaa-alue oli miähekorkuste rikkaruahoi peitos: jualavehnää, nokkost, ohdaket, voikukkaa ja valvattii kasos täsä piukas. Viime suven mää aloti rikkaruahoi raivaamise. Käänsi koko maa parrii kerttaa lapiol ja siilasi käsi paskaruahot ja niitte juuret. Mut ei voi mittää, kyl niit juurepalasii viäläki kasvimaast löytyy, ja on täs mullas varmaa aikamoine siämenpankkiki varastos. Mukko tähe o jo viljelyloorii ja kasvimaapenkkei saatu, kyl täytyy sannoo et haave o käyny todeks. Ens suven o tarkotus laajentaa kasvimaat. Miäs o jo alottanu paskaruahoi hävitykse siit kohtaa.

Kasvimaa alkupääs (täältpäi kattottun peräpääs) o kasvihuane. Sen o miäs askarrellu. Tarveaineet löyty omast takkaa, ainoastas kasvihuanemuavi o ostettu. Mää ole valla otettu täst kasvihuaneest, josa o kastelujärjestelmäki. Vaik oltas viikko kaupunkis, kasvihuanee kastelu toimii, testattu on.

Kasvihuanee penkkei vällii pantii tiilimurskaa. Varastos oli vanhoi hapertunneit salaojaputkii ja ne murskattii tähä tarkotuksee.

Kasvihuanees o ny kassoomas kolmatkymment tomaattii ja muutamii kurkkui. Tätä kasvihuaneunelmaa mää en kerriinny viäl oikee keksimäänkää, enne enneko se oli jo pystös. Tarkotus olis, et tämä o kokkeilukasvihuane ja seuraavaks miäs tekis kestävämmä ja pysyvämmä kasvihuanee vanhoist ikkuna- tai parvekeklaseist.



Täsä kuvas näkkyy suvilystipaika vanha saunarakennus. Sitä ei ol käytetty ainakaa parriikymmenee vuatee. Tänä suven miäs o alkanu lämmittämmää sitä, ja hikiset löylyt tullee, vaik kiuvvas onki hiukka romahtanu.

Kuvitelkaa, et tämä olis punaseks maalattu saunarivi ja viäres lampi, joho sauna jälkee vois suviehtoin pulahtaa ja ottaa pari uimaliiket. Lampi täsä onki, mut täl hetkel se o niin kasonnu umpee, ettei miäli tee sin kasvillisuude joukkoo men plohjaamaa. Haaveis kuulemma o, et joskus tämä lampi saadaa ruapattuu.

Entäs jos lampee ruappaukse jälkee istuttais viäl kaunii valkokukkasellise lumpee? Aah! Lampee laskee oja, joho pualestas laskee kaksiki luannolähdet. Aikoinas miähe äiti o tahtonu, et sauna viäree kaivetaa lammikko. Hän o istuttanu rannal hoppeepaju, sinisii kurjemiakkoi ja vaaleepunasii rohtosuapayrttei. Mää en ol ihmist koskaa treffannu mut häne istuttamas kukat ole jo kolmen suven pannu merkil. Ne o kasonnu paikallas oma onnes nojas lamme rannal vuaskymmenet. Hoppeepaju o aika räjähtäny.



Täsä vähä parempi näkymä lammel päi.

Ja täs lähikuva lammest ja sen kasvillisuudest. Saa nähd käykö nuat lampihaaveet joskus todeks.

Saunatakuse ja puuliiteri vällii jää tämmene valoisa, aurinkoine nurkka. Sen täyttää tehokkaasti kaunislehtine ja rehevä maanpeittokasvi. Se kantaa nimmee vuahenputki. Mamma N. hiljakkoi valisti et Ameriikas vuaheputkee myydää maanpeittokasvin. Mää en silti erikoisesti välit täst vuaheputkest, en vaik sen tuareet lehdet sopis salaattiainekseks. Me tahdottas pääst maapeittokasvist erroo ja tähe välikköö perustaa piäni fadelmatarha.

Mainittakkoo viäl yks mu lempiunelmani. Heti ko mää näi tämä 1950-luvult peräsi oleva vanha Fordson-traktori, mää ihastui siihe. Se o parkkeerattu pahnamakasiini seinä viäree ja ilmeisesti nököttäny täsä paikas jo vuaskaudet, jollei -kymmenet. (Tämä "pahnamakasiini" o koskelaine nimitys, en tiä mikä pahnamakasiini olis Poris, varmaa joku suuli.)

Mää ole haaveillu, et traktori pääsis viäl palvelemmaa kukkaistraktorin. Se pitäs siisrtää parempaa paikkaa likemmäks talo pihhaa ja nävöl eli framil. Sit mää koristelisi se suvikukil. Panisi tukeva, iso kruuku sammaloituneel traktoripukil ja sihe jonku korkeeks kassoova, tanaka taime. Ja täyttäsi kaikki mahdolliset muutki paikat kukil ja köynnöksil, jokka sais kiärtää ympäri traktorii. Ei mua yhtää haittais sekkää, jos kaikki naapurit ja naurismaa aidatki naurais mu touhujani. Olis se vaa mukavaa, jos mää jonaki kauniin kevvään pystysi tämä kukkaistraktoriunelmani viäl polkasemmaa käyntii vaikkemmää muute traktorii liikkeel saakkaa. Mut sihe tarttettas miähist appuu. Toistaseks miäs ei ol kauheesti täst unelmast innostunu, ko siit o keskusteltu.

Ko mää ole tätä jo pitemmä aikaa haaveillu, ainaki viime suvest astikka, ilahdui kovi, ko näi Saaripalsta Saila Routio kirjas Puutarha laatikoissa kuva piänest nätist henkilöautost, joka oli muutettu kukkamaaks. Tämä kukkatraktori-ideani sai heti tuult siipeis al. 

Kissahäät

Sillai siin siit kävi, et Ruskal  (Pinkkitassun Bette, EUR f 23, kilpikonnatabby) tuli juaksu ja sulhasmiäs Maahinen Turruust kiikutettii auto kyytis mee suvilystipaikal. Pariskunna rakkaus sytty heti. Oli aika kiihkeet ja sähäkkää. Sulho oli päällekäyvempi ja malttamattomampi ko Ruska ensimmäine sulhane Sinfonia. Mut muuto aika samasorttine kiltti ja rauhalline kolli. Siittäki mukava, ettei yhtää merkkaillu eikä jättäny hajujälkii.

Täsä Ruska o asemis, tahtoo ilmeisesti hiukka harkit viäl... Seinäs näkkyy Ruska viimesuviste pentuje tekosii. Vanhas talos o muutonki nuhruset tapetit ja pennut pääsi niit hiukka kraappimaa. Ei he pahhaa jälkee tehny, mitä ny vähä...

Ko Maahine jätettii ommii olloisiis yksinäs tutustummaa hääkamarii, Ruska meniki ja avas sulholles ove. Me istuttii sulho emännä kans toises huanees kaffepöydäs ko huamattii et kissat karas perätoukurii ympäri huushollii, Maahine edel tutkimas viarast uut paikkaa ja Ruska peräs.

Aika pia järjestys vahettu. Maahine hullaantu Ruskaa eikä nähny eikä kuullu ennää mittää muut ko tämä morsmaikkus. Ruska karas edel ja Maahine peräs. Ruska olis välil tykänny pittää enämpi välimatkaa.

Maahine o geneettisesti yksfärine punane kissa (EUR d). Hän o ns. noviisi. Tarkottaa sitä, et häne o rekisteröity eurooppalaiskissaks, vaik hän o ollu tavalline tallikissa. Ensimmäiset neljä vuattas Maahine o asunu Kuusjoel Varsinais-Suames. Häne o siält löydetty, testattu ja rokotettu, viäty arvostelunäyttelyy, ja kaks tuamarii o yksimiälisesti hyväksyny häne eurooppalaiskissaks rikastuttamaa eurooppalaiskanna geeniperimää. Eurooppalaine rotu o tiätääkseni ainoo, joho voidaa viäl Suames rekisteröid uusii kissoi rodu ulkopualt. Tämä rodu kaikki aikasemmatki kantaemot ja -kollit o ollu tavallissii maatiasikissoi. Mut ei sunkaa kaikkii maatiaiskissoi void rekisteröid rotukissaks. Siin o tarkat määritelmät, mimmone kissa täytyy ol.

Tätä enne Maahisel o ollu jo yks viralline morsein, eurooppalaiskissa Marenki. Eli molemmat oli jo toiskertalaisii.

Näis kuvis tutustututtaa. Ruska o linnottautunu piänee korrii pöydä ja Maahine lähestyy ja kiahnaa ympäril. Ko Ruska tahtoo huilat ja nukkuu tai ainaki o nukkuvanas, Maahine malttaa hiukka kattel ikkunast ullooski.

Samal pöydäl Ruska kuherteli Sinfonianki kans. Ja sammaa korrii asettautu huilaamaa. Ihan rutiinisti näyttää menevä.

Nyt on oltu koton jo pari päivää. Ruska o ollu aika voipunu ja huilannu kaikki päivät.

Viäl ei ol tiatoo, tärppäskö ja onko tulos pikkukisui. Jos on, tytöt voi ol punatäplikkäit ja (puna-ruskeekirjavii) kilpikonnatäplikkäit ja pojat ruskeetäplikkäit ja punatäplikkäit. Kummallaki vanhemmal o diluutiotekijä, mist seuraa, et joukos voi ol diluutio- eli vaalennusfärisii, siniharmait ja kremejä.

Ny taas varrottaa ja jännätää.

*****

Maahisest voi viäl kertoo semmost, et häne emäntäs hakkee häl sijotuskottii. Ko emännäl o kaks muutaki leikkaamatont kollii, hän joutuu pitämää Maahist eri tilas. Hän tykkäis et Maahisel sais ol koto, josa täl olis enämpi ihmisseuaa. Hyvä sijotuspaikka jo oliki mut kävi nii ikävästi et sijotusisäntä kuali. Maahine o kiltti, ystävälline ja siisti kolli, ei merkkail. Just tullu viis vuat täytee. Jos kiinnostaa, kannattaa soittaa Maahise emännäl, 044 350 3868.