sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Kevätfiilinkei



















Tänä kauniin kevväisen palmusunnuntain Suame lippu liahu meenki pihas vaalipäivä kunniaks. Taustal oli pääasias sinine taivas, tai sinivalkone.

Tämä kevät o ollu erilaine, ko mää ole kattellu sitä muitte plokie näkökulmast. Ole kattellu kuvia kukist ja silmuist, linnuist ja perhosist ja pysyny ehkä paremmi kevvää fölis ko aikasemmi. Nykki ko lähdi piänel kävelykiarroksel Viherlaakso mettää, mää kuvitteli, et suuri näkymätön plokkaajie armeija kulki mu kansani, ja kaikil meil roikku kamera kaulas ja kaikki me sihtailtii ja tsuumailtii samoi sinivuakkoi ja samoi kurasii mut kovvaa faarttii sulavii lumikasoi.

Mun kansani ristii rastii kulki oikeestiki yks nuari naine kamera fölis. Hän otti kuvia samoist kukist ko hetke pääst määki oti, ja yks ohikulkeva miäs sano et ne kukat o ihan ko jottai julkkiksii.



















Ja nämä krookukset kuulu kans niihii valokuvattuihi julkkiksii.



















Kuraset lumikasat seisoo jökötti viäl paikallas. Luule kyl, et viiko pääst nämä lumiläjät o sulanu.



















Sulavie lumikasoje alt oli paljastunu jos jotaki, ihan kerrostalo seinäviäres kuivettunneel pihanurmel oli isot määrät eläinte jätöksii. Mun silmiini nämä näytti jäneksepapanoilt, tai minkä liä rusako. Ompas ne kesyi, jos uskaltaa tul ihan  ihmiste kulkuväylä viäree ahkerasti papanoimaa.



















Samas pihas muutama metri pääst lumikasoist kivijallaa viärest lykkäs jo näi iso voikuka taimi.



















Minul oli aika suuri yllätys, et jo nyte, huhtikuu 17. päivä, Viherlaakso mettäs kukosti sinivuakkoi kuivie lehtie joukos ja lumialueitte välis.



















Vesi solisi ilosesti ojas.


















Kiarroksellani näi kaks sitruunaperhost lepatteleva ilosesti. Muutama keltanokkane mustarastas juaksi ettiistakasi nokkimas murkinaa maast. Isos kuuses kujersi selpelkyyhky. Niist en saanu yhtää kuvia, onneks muist plokeist niitäki löytyy. 

12 kommenttia:

  1. Olipa taas hauska postaus :)ja niin totta. Minäkin otin tänään kameran mukaan lankille ja kuvailin ihan vaan blogi mielessäni ! (En sitten laittanut niitä näkyviin kuitenkaan) Rauhallista pääsiäisviikkoa.

    VastaaPoista
  2. Rauhallista pääsiäisviikkoa myös sinulle, Daisy! Bloginpito antaa uusia näkökulmia katsella maailmaa ja luoda siitä ja siihen konkreettista kuvakulmaa - silloinkin, vaikkei panisi kuviaan blogiin (niin kuin sinä tänään).

    VastaaPoista
  3. Kaunis postaus, ihanaa aikaa tämä kevät.
    Ihastuttavat sinivuokot sielläkin jo kukkii ja perhoset on ensimmäiset havaittu.
    Minäkin mökille istuttelin syksyllä krookuksia, vielä on paljon lunta, ja saan niitä ootella.
    Kaupungissa täällä on jonkun verran lunta, likaista ja ikävää, kaipaisin maalle, ja pääsiäisenä mennäänkin, vaan ei vielä omalle.

    Iloista, hyvää pääsiäisviikkoa :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Seijastiina. Meil o tulos ihan kotoisa pääsiäine kaupunkis, tai ei tämä Espoo Viherlaakso kyl ihan kaupunkiltakaa tunnu. Nii paljo o luantoo liki. Mukavaa pääsiäisviikkoo ja rauhallist pääsiäist sinulleki!

    VastaaPoista
  5. Kiva ajatus tuo blogiystävien "yhteinen" kevätkierros, ja kivaa myös se, että uusi blogiharrastus on kevättä yhdessä seuraava yhteisö! Niinhän se onkin, en ollut tullut ajatelleeksi. Sitten kun alkavat esimerkiksi pionit kukkia, esittelee jokainen pionin omistaja omaansa blogissaan. On ne vaan niin hienoja, pienet ja suuret kukat, ja ihan syystäkin julkkiksia. Sitä ei voi sanoa kaikista seiskalehden kannen naamoista!

    VastaaPoista
  6. Saila! Sitä pionie rynnistyst plokijulkisuutee mää jo oikee vartoo. Sinunki pihassas taitaa ol juhannuspioni, enkä mää ol ikän enne semmosest kuullukkaa.

    VastaaPoista
  7. Lapsuuteni Porissa oli yksi sinivuokkopaikka, vain yksi. Ruosniemessä.

    VastaaPoista
  8. Catariina! Mää en tiätäny lapsen Poris yhtäkää sinivuakkopaikkaa. Hauskaa kuul, et niit o kumminki Ruasniämes kasonnu. Eikä Yyteris kasonnu valkovuakkojakkaa. Yyteris kasos kyl monia muit kukkii mut ei jostai syys vuakkoi. Ensimmäise kerra elämäsäni mää näi sinivuakkoi kevvääl 1953 Valkeekoskel Keski-Suames. Ko niit oli koko maa täyn sinisenäs, ne oli nii iso elämys et jäi miälee. Mut valkovuakkoi mää näi joskus myähemmi Pori mettäs, ehkä 1960-luvu alvus.

    VastaaPoista
  9. Käyhän Paula blogissani, siellä on sinulle jotain.....

    VastaaPoista
  10. Hei,
    Tupsahdin sivuillesi ikäänkuin vahingossa,ja liityin lukijaksesi...niin hauskasti ja eri tavoin kirjoitettu...kahlasin blogiasi taakse päin ties kuinka kauan...ihanaa...
    Minulla on muutaman viikon vanha sisustus-blogi
    valkoistarustiikkia.blogspot.com
    Piipahda vierailulla,minulla on arvontakin menossa...
    MUKAVA BLOGI:)
    T:Marika

    VastaaPoista
  11. Marika, tervetulloo! Ihanaa et liityit mu lukijakseni.

    VastaaPoista

Tähä voit jättää oma tervetullee puumerkkis eli kommenttis!