Mää ole ain pitäny daalioit mummuje kukkin. Ehkä sen tähde, et mu lapsuudesani Yyteris naapuri "mummut", mm. Kaanaa Aune, kassootti kukkasänkes daalioit eli jorineit. Mummu hän oli mu miälestäni vaik oikeesti sihe aikaa 50 ikkäise paikkeil, ei viäl mummuikkää.
No, ei mul tiätääkseni ol mittää mummui vastaa. Mut jostai syyst en ol koskaa erityisemmi ollu kallellas jorineihi päi. En ol edes haaveillu jorinipenkist, vaik itteki ole jo mummu, ainaki piänte laste silmis.
Tänä suven mää sai miähe sukulaisemännält piänii joriniplanttui. Hän oli ne itte siämeneest kassoottanu. Mää pisti ne maahaa kahtee eri paikkaa ja eppäili mahtaaks niist mittää tänä suven kerriit tul. Mut tuli. Istuttaisani en yhtää tiätäny, minkä färisii nämä o, eikä planttuje antaja ittekää tiätäny. Ny must o sit tullu jorineittenki ystävä. Kellarii meinaa pan nämä talveks.
Tämä keltane o mu lempijorinini.
Kretliiniki o kaunis.
Ja punane ja valkonenki, valkone o raikas ja soppii kaikkie kans yhtee. Nämä o tämmesii yksinkertasii perusjorineit.
Saas nähd millai mää onnistu näitte talvettamise kans. Ny mu silmäni o auvvennu jorineil. Siit varmaa seuraa et ens suven mää ruppee kattelemmaa kaupoist ja luetteloist lissää jorineit.
Kuvat o otettu viikko takasi. Sen jälkee o tomaatitki korjattu jorinie takkaa sisäl siin toivos et ne lämpimäs kypsys. Näist kuvist ei yhtää nävy se syksyne tunnelma, mikä tänämpä oli, ko lähdettii Koskelt. Pihanurmi oli täyn syksysii vahteralehtii, ja sade lotisi. Ja tuuli. Oikee hyine ilma. Tuntu et syksy saapu täsä viikovaihtees.
On tosiaan syksyinen ilma! Hienoa että teillä on kellari jossa talvettaa. Sen puute on rajoittanut minua daalioiden kanssa, mutta keväällä en voinut vastustaa tummanpunaisen daalian juurakoita. Toivottavasti vielä näemme niiden kukkia, en esikasvattanut niitä lämpimässä vaan laitoin suoraan kesäkuun alussa maahan, mikä viivästyttää kukkaan tulemista (ja sekin, että peurat ovat popsineet nuppuja).
VastaaPoistaMutta jos minulla olisi hyvä talvetuskellari, niin olisin varmaan hankkinut daalioita jo vaikka kuinka paljon! Niistä tulee niin kivaa väri- ja kukkaloistoa, oikein tuollaisia suuria näyttäviä kukka-väriläiskiä näin syksyllä.
Mullakaa ei ol viäl yhtää kokemust talvettamisest, eli et onko tämä kellari hyvä vai ei. Ainaki hyvä perunakellari se o, semmää tiädä. Jos o liika kosteet, se homehduttaa, sannoo Mummeli myähemmäs kommentis.
PoistaNoi on ihan samanlaisia joriineja kun minun mummollani oli. Polku portilta ulko-ovelle oli reunustettu joriinipenkillä. Sivussa oli resedaa. Penkistä poimin sitten kukkia vaasiin. Mikähän tuo lajike mahtaa olla? Juuri noita haluaisin sentimentaalisista syistä. Joriinikimppujen lisäksi mummolla oli vaasissa hajuhernekimppuja.
VastaaPoistaMul ei ol harmaat aavistustakaa lajikkeest. Viimeks eilä puhuttii mu kälyni (miähe velivainaa leske) kans näist joriineist, joitte taimet hän mul anto alkusuvel. Hän sano, et joskus 20 vuat takasi hän o viimitteeks ostanu jorini juurako kaupast. Sejjälkee hän o ain vaa itte lisänny näit siämenist ja talvettanu juurakot. Hän sano, et kerrotut jorinit vuasie varrel muuttuu yksinkertasiks, jos niit itte vaa lissää. Hänel o vaaleepunastaki, sitä ei ollu näis mun joriineissani, ei ainakaa näis, jokka jo o alkanu kukkimaa. Kaikki ei ol viäl kukas.
PoistaKyllähän joriinit on kauniita, helppoja kasvattaa ja kiitollisia kukkijoita, mutta aika hallanarkoja. Minullakin olisi kellarissa tilaa talvettaa, mutta sielläö ei ole onnistunut, on vähän kostea ja siksi sitten juurakot tahtoo homehtua siellä.
VastaaPoistaOikein hyvää viikkonalkua
Mää ole pitäny jorineit mahdottoma vaikein kasvattaa, ehkä senkää tähde en ol ollu niist kiinnostunu. Se talvettamine o tuntunu mahdottomalt, ko ei ol siit kokemust. Hyvvää viikoalkuu sinullekki!
PoistaOlin ihan unohtanut jo nämä kunnon porilaiset kukkaisnimet. Joriinitkin trekoolissa... Komeitahan ne ovat :)
VastaaPoistaTulin oikeastaan tänne yhteen "kivaan blogiini" kertomaan, että tänä syksynä taas kerran olen hakenut sieniä Kaanaan ja Yyterinkin seuduilta. Kangasrouskuja löysin melkein vain sieltä... Porissa olenkin sienestänyt pääsääntöisesti nyt kun Poikeljärvikin on jo Poria - ja sieltäkin on suora tie Reposaaren ja Mäntyluodon kautta sinne Yyterin seuduille.
Niin ja nyt vasta lueskelin pentukuulumisten viime vaiheista. Elämä onneksi jatkuu, vaikka varmaan vähän haikeatakin on.
Ai, olet siänestäny Yyteris! Mul o lapsuudest astikka siänestysmuistoi Yyterist. Joskus aikaihmisenäki kävi Vähältraumalt, vanhempaini kottoo, Yyteris siänes. Siäl oli joka pual runsaasti noit kankasrouskui. Oltasko me sanottu niit joskus maitosiänikski? Vai muistanko vääri... Sitä mää ussei oikee sure, et 1950-luvul ei tunnettu suppilovahveroit. Mun äitini oli oikee innokas siänestäjä ja tiäsi siänipaikat. Kyl mar siäl Yyteris josaki päi olis suppilovahveroitaki kasonnu. Niitte pääl ei sillo ymmärretty. Äitini noukki pulkkosiäniiki, jokka myähemmi o luakiteltu myrkyllisiks. Mustarouskutki oli enne hyviä siänii, mut neki o muuttunu myrkyllisiks.
PoistaKauniiltahan nuo näyttävät! Toivottavasti saat säilymään talven yli.
VastaaPoistaKiitos, määki ole ihastunu näihi. Jossen saa säilymää, ehkä mää voi toivoo, et saisi ens suven uusii.
PoistaPulkkosienistä tulee mieleeni 70-luvun alku kun asuttiin Olarissa. Menimme mieheni kanssa lähimetsään keräämään sieniä. Löytyikin oikein komeita runsaasti. Heikki nimitti ne Tiikerivahveroiksi. Mentiin kotiin tutkimaan sienikirjaa ja todettin, että Pulkkosieniä ovat ja myrkyllisiä. Roskiin Tiikerivahverot.
VastaaPoistaHauskoi Tiikerivahveroit. Mee äiti käytti niit siänisalaatis ja -färssis, osast oli tiikerivahveroit ja osast muit siänii, mitä millonki hän oli noukkinu ja sualannu. Vast myähemme häl selvis, et ne tiikerivahverot o myrkyllissii. Eikä meil niist kenellekkää mittää oireit tullu. Lapset ny ehkä söiki siäniruakaa aika ennakkoluulosesti ja vähä. Mut kyl äiti ja isä söi. Ehkä se siänte myrkyllisyysaste vähä vaihtelee.
PoistaJoriinit on hienoja ja voimakkaita kukkia. Lapsuus tulee minullekin niistä mieleen. En muista, missä äiti niitä säilytti talven yli. Olisivatko olleet jossakin navetan puolella. Viileitä paikkoja sielläkin oli.
VastaaPoistaSyksyllä taisi pakkanen sitten lopettaa kukinnan.
Sinulla ei ole tuossa sellaista tummaa violettia. Toivottavasti sellainen juurakko löytyy jostakin.
Mul tullee näihii joriineihi koht varmaa ihan vimma. Mää kuuli, et kälylläni, joka taimii mul anto, o vaaleepunasiiki joriineit. Tumma violetti olis hiano! Ja ole muistellu nähneeni sitruunakeltasiiki. Pakkasöitä o jo luvattu, saas nähd, onko jorinit viäl kukas ko seuraava kerra mennää Koskel.
PoistaTääll toine mummuikäne kiittää joriinikirjotuksest, ja kauniist kuvist! Juur pyhä aikan muisteli niit Aune syvätummapunasii, melkei mustapunasii daalioit ja funteerasi äänees, et mahtasko ens suveks kesäpaikkaa hankkii semmosii ja misä ne sit säilyttäs talve yli. Aune vei enstiks pihasaunaa ja siält kellarii, muistasi. Ny olis erilaist kysymist häneltäki - ihmetyst herättäs, jos kysysi kukkasist. Sinul hän sanos, et "viisas, pieni Paula, kyl sää saat joriinit menestymmää talve yli". Paljo lämpimii terveisii!
VastaaPoistaMarja
Ja taas tuli yks färi, joka tarttis saad: melkei mustapunane, sitä en muistanukkaa. En tiätänykkää et Aune vei ne joriinis enstiks pihasaunaa ja sit kellarii. Olisko ollu, et hän anto niitte kuivuu hyvi saunas ja sit vast vei kellarii? Oikee paljo terveisii sinul Marja ja kaikil muilleki kaanaalaisil!
PoistaKiitos paljon terveisist! Mirjalt täyty varmistaa tua daaliajuttu. Juu, enstiks juurakost liika multa pois ja sit puisee laatikkoo ja saunaa kuivumaa ja sit kellarii. Kevvääl sama kaava toist tiät. Kellarist sauna eteisee ja ovi auki lämpimil ilmoil nii, et juurakot sai lämpöö ja valloo aurinkost. Mirja ilostu kovi terveisist ja Aune kukkaperinnö jatkamisajatuksest!
VastaaPoistaMarja
Kiitos vaa Marja evästyksest! Kyl ny kelpaa ko o talvettamisohjeet oikee siält kotopualest Kaanaa maalt ja Pihlavast.
PoistaNo, nyt sain nimen kukille.. joriineita. Ostin tällaisia vuosi-pari sitten joulun aikaan ja puutarhalta sanottiin niiden kestävän kolmisen kuukautta. Nyt jostakin ruukusta on alkanut lykätä näitä kukkia , juurakot jäi purkkiin eikä niitä kasteltu ja sateiden alettua, kukka alkoi uudelleen elää. Yksivuotisiksi luulin.
VastaaPoistaKyl nää o Suamesaki monivuatisii, tääl vaa ei pärjää talvee ulkon ko ne o halla ja pakkase arkoi. Siäl lämpimämmäs ilmastos luulis pärjäävä ympäri vuade. Daalioit nää o, mut Poris ja muallaki päin näit ennevanhaa sanottii joriineiks. Jännää et siäl kaukan kasvatettaa samoi kukkasii ko täälläki. Tääl ne o kyl ihan suvikukkii, jännä et siäl niit o sinul myyty joulun.
PoistaJouluna sen takia, että silloin kuivana aikana kaikki kukat kukkivat parhaiten. Sadekausi on liian märkä useille kukille, varsinkin näille kylmän vyöhykkeen kesäkukille, jotka eivät varmaan etelämmässä viihdykään, koska on liian kuuma.
VastaaPoista