Rupesin mielessäni kutsumaan näitä upeasti korjattuja kaupunkeja karamellikaupungeiksi. Eisenach oli yksi niitä, tai siis ainakin sen vanha, historiallinen osa, jossa liikuimme. Kaupungeissa on myös DDR:n aikaisia lähiöitä, korkeita kerrostalokolosseja, rumia ja rapistuneita. Niistä minulla ei ole yhtään kuvaa. Ehkä niitäkin kerrostaloja kannattaisi jossain vaiheessa kunnostaa eikä päästää kokonaan rapistumaan? Ovathan ne osa näiden alueiden ja kaupunkien historiaa. Tällä hetkellä historia on kääntänyt selkänsä noille DDR:n aikaisille asuinalueille, ja kokonaisia kerrostaloja on tyhjilläänkin. En tiedä, kuinka paljon noita asuinalueita on juuri Eisenachissa mutta monissa muissa kaupungeissa niitä on.
Kuvissa näkyy myös ristikkorakennetaloja. Vanhojen talojen korjaaminen tulee muutenkin kalliimmaksi kuin uusien rakentaminen. Ristikkotalojen korjaaminen on kuulemma vieläkin kalliimpaa. Paljon niitäkin oli korjattu.
Yksi kaupungin nähtävyys on Cottan lesken talo, nyt Lutherhaus. Talossa on näyttely Lutherin elämästä ja matkamuistomyymälä, talon vieressä Bibel-Cafe. Rakennuksessa oli Lutherin koulukortteeri, kun Luther kävi lukiota Eisenachissa 1498-1501.
Kaupungissa on asiaankuuluvasti Martti Lutherin patsas.
... kuten myös Bachin patsas. Patsaan vieressä on iso Bachhaus, jossa on ainakin museo, kahvila ja myymälä. Johann Sebastian Bach eli 1685-1750.
Bachin museossa saimme pienen yksityisen konsertin, jossa soitettiin Bachin musiikkia Bachin aikaisilla soittimilla. Kuvassa urut, joiden soittaminen tarvitsee palkeiden polkijaa.
Kuvassa on reliefi Pyhän Yrjön kirkon sisältä. Siinä on ristiinnaulitun käsivarsien alla kuvattuna kuu ja aurinko.
Martti Luther oli kouluaikanaan ollut kouropoikana samaisessa kirkossa. Hän on sittemmin myös saarnannut tässä kirkossa.
Pyhän Yrjön kiirkon alttariosa on restauroitu.
Matkalla kuljin samalla myös ihan omillakin jalanjäljilläni. Vierailimme Eisenachissa mieheni kanssa huhtikuussa 2008. Muistin, että jossain Bach-museon lähettyvillä oli pitsikauppa, jossa myytiin ihastuttavia käsitöitä, ikkunaverhoja, pöytäliinoja ja pitsisiä ikkunakuvia. Viisi vuotta minua on harmittanut, miksi en ostanut niitä pitsejä enemmän silloin, kun kaupassa olin. Mutta siellähän se kauppa edelleenkin oli, Lutherstrassen varrella. Nyt kun tuli toinen mahdollisuus, ostin pitsejä lisää... Pitsit ovat hyvin vanhaa käsityöperinnettä, peräisin Plauen-nimisestä kaupungista, ja pitsien valmistus ja arvostus säilyi myös DDR:n aikana.
Kaikista kohteista löytyy netistä lisää tietoa; mm.:
Eisenachin kaupunki
Bachhaus
Lutherhaus
Pyhän Yrjön kirkko, Pyhän Yrjön seurakunta
Plauener Spitzen
Plauener Spitzen -ikkunakuvat
Mahtava juttu että sait palata pitsikauppaan. Tuollaisia putiikkeja harvoin osuu vastaan.
VastaaPoistaOnpa tosiaan kauniita taloja, ainakin Englannissa tuollaisia kutsutaan myös keksipurkkitaloiksi (tai siis yleensä kaikkia somia vanhoja taloja). On kivaa seurata matkaasi näin etapeissa.
Ja oli hauskaa kuulla Ruskan blogikuuluisuudesta!
Saila, jostain syystä hurahdin noihin pitseihin ja halusin saada niitä lisää. Keksipurkkitalo! - sopiva nimitys. Englannissa vanhat talot usein näyttävätkin vanhoilta, patinaisilta ja romanttisilta, itäisessä Saksassa monet talot on korjattu aika lyhyen jakson aikana, ja ne hehkuvat ja kiiltelevät ikään kuin "uutuuttaan".
PoistaMinullekin oli yllättävää huomata, että tuntemattomalle ihmisille Ruska oli blogikuuluisa, niin myös ainakin Musti ja Ransu, Naukulan Mamma, Sijaiskodin Myrsky, Nero ja Herra Harmaa.
Mukavan näköistä, tosiaan aivan eri fiilis kuin Englanninkuvissani kuten totesit!
VastaaPoistaPirkko, sInun kuvissasi useimmat talot ovat "luonnonvärisiä" ja patinaisia. Mutta kyllä Englannissakin maalattuja taloja on, samoin taitaa olla noita ristikkorakenteisia?
PoistaAivan ihania nuo ristikkorakennetalot! Mutta niinhän se tuppaa olemaan, vanhan kunnostaminen tulee kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen. Sääli. Tuommoisissa on enemmän sielua kuin uudenkarheissa.
VastaaPoistaNuo ristikkorakennetalot ovat tosi vanhoja, satojen vuosien ikäisiä. Kyllä niissä on historiaa ja sielua.
PoistaKiitokset vielä terveisistä! Melkoinen yhteensattuma sinulla ja Ruskalla siellä kissaklinikalla. Kyllä Suomi onkin loppupelissä hyvin pieni maa...
PoistaHarmi, että Paluenin pitsit ovat useimmiten polyesteriä. Minulla on pari puseroa "mummoverkkokaupasta", joissa sitä on ja polyesterin kiiltely ei näytä kivalta. Katsoin noita linkkejä. Pitsikaulukset ovat puuvillaa, mutta muuten näyttää polyesteriseltä.
VastaaPoistaIhanko totta? Ei tullut mieleenkään, en edes kysynyt. Minusta ne näyttävät tosi kauniilta. Minulla ei kylläkään ole mitään muita kuin noita ikkunakoristeita.
PoistaOikeassa olet, Eija, kävin nyt katsomassa itsekin tarkemmin. 100 % polyesteriä. Eipä silti, ei polyesteri noissa ikkunakoristeissa haittaa. Ne ovat ikään kuin tärkättyjä. Teollisesti valmistettuja varmaankin myös, vaikka edustavat vanhaa käsityöperinnettä.
PoistaErittäin hyvin ajoitettu matka, saat kokea kaksi kevättä :) Nero kiittää terveisten välittämisestä, hauska sattuma eläinlääkärissä :)
VastaaPoistaKun joskus ajelimme entisen Itä-Saksan puolella, ne tyhjät ja rapistuneet kerrostalot ja kokonaiset kylät olivat aika surullisen näköisiä.
VastaaPoistaHyvä kun taloja kunnostetaan, toivottavasti niitä isompiakin!
Olen ihastellut sellaisia pitsiverhokappoja ja ikkunakoristeita, mutta olen ostanut vain pieniä enkelihahmoja joulukuusen koristeeksi.
Mukavaa kevään jatkoa sinulle!