Kevät tuli Erfurtiin

Tänään viimeistään löytyi kevät Erfurtista, jossa Martti Luther 500 vuotta sitten ensin opiskeli ja sitten oli munkkina augustinolaisluostarissa. Tämä ihana magnolia kasvoi entisen augustinolaisluostarin pihalla lämpimällä seinustalla.

Palaan kuitenkin vielä edelliseen päivään, tiistaihin, jolloin vein runsaasti terveisiä Martille tutustumalla hänen lapsuuden ja nuoruuden paikkoihinsa.

Martti syntyi 1483 Hans ja Margarethe Luderin poikana Eislebenissä. Samoin hän kuoli synnyinkaupungissaan 1546, 62 vuoden ikäisenä.

Martti tuli maailmaan, jossa keski-ikä oli alle 30 vuotta (koska lapsikuolleisuus oli suuri) ja kuolema oli kaikille tuttu. Katolinen kirkko oli suuri pelastuslaitos. Kristillisyys oli kollektiivista ja maagista, ja välittäjinä ihmisten ja Jumalan välillä toimivat papit ja pyhimykset. Raamattu oli kielletty kirja tavalliselle kansalle, sillä vain papit saivat tutkia Raamattua, ja se oli latinaa ja kreikkaa.

Kävimme Eislebenissä Lutherin synnyin- ja kuolintalossa, jotka ovat museoina ja esittelevät Lutherin elämää. Talot sellaisinaan eivät ole alkuperäisiä, mutta toinen taloista on alkuperäisellä paikallaan. Kävimme myös kirkossa, jossa Luther piti viimeisen saarnansa, ja kirkossa, jossa Luther kastettiin.

Lutherin kastekirkko on sisäpuolelta upeasti kunnostettu. Se on valoisa ja samalla lämmin. Siinä on vanhaa ja uutta. Se on juhlava ja loistelias mutta samalla yksinkertainen.

 Alttaritaulu ja krusifiksi ovat vanhat.

Uutta on kaunis symbolinen kasteallas.

Ulkopuolelta kastekirkko on vielä rakennustelineiden peitossa.

Hämmästyttävää oli kuulla, että Martti Lutherin synnyinkaupungin asukkaista ainoastaan 10 % kuuluu kirkkoon - 8 % väestöstä on protestantteja ja 2 % katolilaisia. Kansallissosialismi ja DDR luhistivat kristillisyyden Itä-Saksan alueelta. Koko Saksan väestöstä 30 % on protestantteja ja 30 % katolilaisia.

Lutherin perhe muutti pian Martin syntymän jälkeen Eislebenistä Mansfeldiin. Isä oli vuorityöläinen mutta Mansfeldissa onnistui hankkimaan omistukseensa kaivoksen.

Martti aloitti koulunkäynnin kotikaupungissaan Mansfeldissä 4-vuotiaana. Hän oli heiveröinen ja pieni lapsi, ja välillä hänet kannettiin reppuselässä kouluun.

Martti on itse kertonut elämästään näin:

"Isäni oli nuorena ollut köyhä vuorityöläinen. Äiti kantoi silloin kaikki polttopuut selässään kotiin. Näin he kasvattivat meitä. Olen talonpojan poika, isoisäni ja isäni olivat varsinaisia talonpoikia. Minusta olisi oikeastaan pitänyt tulla kylänvahin tai kylätuomari tai joku muu sen kaltainen. Sitten isäni muutti Mansfeldiin ja rupesi siellä vuorityöläiseksi. Sieltä minä olen kotoisin. Mutta että minusta tuli baccalaureus ja maisteri ja että sitten luovuin ruskeasta baretistani, jätin sen muille ja rupesin munkiksi, sitten tosin saaden osakseni häpeää, mikä katkerasti pahoitti isäni mieltä - ja että minä sitten jouduin tukkanuottasille paavin kanssa ja että otin karanneen nunnan vaimokseni - kuka on sen tähdistä lukenut? Kuka olisi voinut ennustaa sen minulle?

Minut totutettiin jo lapsena siihen, että kalpenin ja pelästyin, kun kuulin Kristuksen nimeä mainittavankaan, sillä minulle ei ollut muuta opetettukaan kuin pitämään häntä kovana ja vihaisena tuomarina."

Koulusta Luther on kertonut:

"On paha, jos nuoret kadottavat luottamuksensa vanhempiinsa ja opettajiinsa. Niinpä on esimerkiksi inhottavia koulumestareita, joiden töykeä olemus turmeli monet kelpo lahjat. Monet opettajat ovat julmia kuin pyövelit. Niinpä minuakin kerran lyötiin eräänä aamupäivänä viisitoista kertaa ilman vähintäkään syytä, sillä minun piti taivuttaa nimi- ja teonsanoja enkä ollut sitä vielä oppinut."

(Lainaukset kirjasta Lennart Pinomaa: Martin Luther, Valitut teokset I, 1983.)

Mansfeldistä vastaani tuli tämä kevään ensimmäinen kunnon kukkatervehdys, ihana lumikellojen rykelmä. (Magnolia yllätti siis vasta seuraavana päivänä.)

Keskiviikkona matkalla Erfurtiin pysähdyimme Stotternheimissa, missä Luther nuorena 1505 patikoidessaan kotoaan Mansfeldista opiskelukaupunkiinsa Erfurtiin joutui kovaan ukkosmyrskyyn, säikähti ja huusi Pyhää Annaa avuksi: "Auta, Pyhä Anna, tahdon ryhtyä munkiksi."

Ja Luther pysyi päätöksessään, vaikka ystävät yrittivät taivutella häntä ja isä oli vihainen. Mitä kaikkea päätös merkitsi? Heittikö hän menemään kaiken sen, minkä siihen mennessä oli saavuttanut, myös sen, mitä hänen vanhempansa olivat saavuttaneet kouluttaessaan häntä?

Saavuimme Stotternheimin jälkeen Erfurtiin, keskiaikaiseen yliopistokaupunkiin, ja nautimme tuomiokirkon aukiolla Thüringin bratwurstia välipalaksi.

Aukion takana kohoaa kaksi kirkkoa: Erfurtin tuomiokirkko (vasemmalla) ja Pyhän Severuksen kirkko (oikealla). Martti Luther on 1507 saanut pappisvihkimyksen Erfurtin tuomiokirkossa.

Torin toisella puolella kirkkoja vastapäätä on toinen toistaan kauniimpia vanhoja rakennuksia. Erfurtiakin on paljon kunnostettu sen jälkeen, kun Saksat yhdistyivät. Erfurtin talot minusta ovat kuin karamelleja, koristeellisia ja värikkäitä.

Päätutustumiskohteemme Erfurtissa oli se augustinolaisluostari, johon Martti Luther 1505 meni noin kaksi viikkoa sen jälkeen, kun oli huutanut avuksi Pyhää Annaa ja luvannut ryhtyä munkiksi. Kun vierailimme täällä viisi vuotta sitten mieheni kanssa, koko alue oli pelkkää rakennustyömaata. Nyt alue oli restauroitu. Rakennuksia on monelta eri ajalta.

Tämä korkeahko rakennus on luostarialueen vanhimpia, sekin nyt kunnostettu.

Tässä luostarin rakennuksia kuvattuna muurien ja portin ulkopuolelta. Tulopäivänämme joku matkalaisista sanoi, että itse kullakin on voinut olla omat luostarinsa ja kipuilunsa ja sitten tie, joka on johtanut ulos luostarista. Se näköala on kiinnostava ja koskettava Martti Lutherissa.

Matkamme ohjelma on ollut niin tiukka, että en ole onnistunut pahemmin plokia päivittämään. Ohjelma on alkanut aamulla ja jatkuu iltamyöhään. Ainoa aika päivittää blogia on yö - niin kuin nyt.

Lupuksi vielä pari keväistä kuvaa Erfurtista.

Kyllä se kevät Suomeenkin tulee!