Matka jatkuu

Matkani Saksaan päättyi, ja palasin tänään onnellisena ja tyytyväisenä kotiin. Oli hieno matka. Varmaan varhainen kevät on paras mahdollinen vuodenaika matkustaa Saksaan ja Keski-Eurooppaan. Yhden ainoan viikon aikana luonto alkoi silmin nähden vihertää ja puut ja pensaat ja maa kukkia. Siellä täällä harvakseltaan näkyi jo vaaleanpunaisia tai valkoisia kirsikkapuita täynnä kukkia. Magnoliat availivat karvaturkkisia nuppujaan.

Keväässä on sekin hyvä puoli, ettei silloin ole vielä paljonkaan turistiryhmiä liikkeellä. Suomalaiselle Saksan kevät on tarpeeksi lämmin. Kun ei ole liian kuuma, ei tarvitse hikoilla, paitsi jos on poikkeuksellisen lämminverinen.

Kuva on Wittenbergistä. Katharina von Boran patsaan taustalla on entinen luostari, jossa Lutherit asuivat, ja talon ja Katharinan välissä pitkiä oksiaan levittelee valtava magnoliapuu, joka on täynnä aukeamaisillaan olevia nuppuja. Varmaan kukat tällä viikolla avautuvat, jos on yhtä lämmintä kuin viime viikolla. Silloin näky tulee olemaan huumaava.

Tämän juuri avautuneen valkoisen ja hentoisen magnoliankukan kuvasin lähtöaamuna hotellin sisäpihalta Leipzigissa. 

Viimeistä aamua vietettiin bussissa matkalla Leipzigistä Berliiniin. Oli mukava katsella pehmeitä, vihreitä maisemia. Usein maisemaa hallitsivat isot valkoiset tuulimyllyt. En saanut kuvattua hassuja pampulapuita. Vierustoverini Mervi tiesi, että "pampulat" olivat misteleitä, jotka asustavat puissa päällyskasveina. (Terveisiä Merviltä: misteli ei ole päällyskasvi vaan puoliloinen, eli ryystää ravintoa isäntäkasvistaan.)

Lähtöaamun tunnelma bussissa oli tiivis ja haikea, kun ihmiset kertoilivat, mitä matkalta olivat saaneet. Paljon oli saatu tietoa, vaikutelmia, elämyksiä, yksityskohtia, murusia ja uusia oivalluksia - sulateltavaa on pitkäksi aikaa yhdellä jos toisellakin. Ihmiset kertoivat muistoja matkalta, joku luki lapsuuden muiston, joku matkalla syntyneen runon, kolmas puhui lohduttavia, kirkkaita ajatuksia, joku sanoi, että matkalla on syntynyt addiktio matkaryhmäämme...

Matkan tarjonta oli suunniteltu niin runsaaksi ja tiiviiksi, että jokaisen päivän ohjelma alkoi viimeistään yhdeksältä aamulla ja nukkumaan päästiin noin kymmeneltä illalla. Eipä siinä sitten paljon netissä viipyilty eikä plokia pidetty, kun oli houkutus painaa pää pehmeään tyynyyn. 

Kuvassa matkanjohtajamme Raimo ja Seija Marttina ja Katharinana tuhat vuotta vanhassa Torgaun kaupungissa. Matkan virallisena järjestäjänä oli saksalainen matkatoimisto Saga Travel GmbH ja taustajärjestäjinä Suomen Raamattuopisto ja Nurmeksen seurakunta. Oppaana oli Saksassa asuva, suomalaissyntyinen Terttu Busse-Lunkka. 

Etukäteen olin ajatellut, että kertoisin matkan edistymisestä joka ilta, mutta eihän siitä mitään tullut enkä millään ehtinyt. Niinpä matkani jatkuukin jälkikäteen vielä täällä plokissa. Tervetuloa mukaan jatkamaan matkaa!