Deet ja reet

Ruska pentue o Pinkkitassu D-pentue. Dee-pennut siis. Eli deet.

Poris o ollu vuaskymmenie aja vänkäyst siit, mikä o oikeet Pori murret ja sanotaanko Poris dee vai ree. Nykyää ko murrepiirteet o aika lai himmentyny, ree o varmaa vihroviime hyväksytty Pori murtee tunnusmerkiks, ko se ainaki erottaa Pori murtee yleiskiälest. Aikoinas pakinoitsija Porin Manta pakinoitti Satakunna Kansas "dee pääl". Sit tuli toisii pakinoitsijoit, jokka kirjotti tai kirjottaa "ree pääl". Reelline Pori murre aiheutti ensti paheksuntaa ja miälipahhaa deemurtee kannattajil. Olisko täsä ollu ripaus luakkataisteluuki?

Mun kototaustasani kyl ykselitteisesti puhuttii ree pääl. Isäni kuulusteli rarioo. Vanha vitsi o, ko hän kerra yritti kiäli keskel suut kirjottaa sannaa radio kirjakiälel, ni hän kirjotti dario. Häl meni ärrät ja reet sekasi. Täytyy viäl sanoo ettei ärrä ja ree ol samoi äänteit. Ärrä o särähtävämpi ja ree pehmeempi. Kyl porilaine ne erottaa. Ärrä sanas Pori o erilaine ko ree sanas sare. Sitä lyhkäst pehmeet reet o joskus sanottu ykstäryseks ärräks mukko sil ei ol ommaa kirjainmerkkii ni täytyy tyytyy ärrää eli reehe. Mää ole täsä plokis kumminki yleensä käyttäny deet helppoure tähre vaik ny vaihroinki täsä postaukses reehe.

Piti puhumani dee-pennuist. 

Näil dee-pennuil pitäs varmaanki ol rinnakkaiset ree-nimet porilaisittai. Ne olis syntymäkotohellittelynimiä.

Dodothy sanottas Pori murtees varmaa Rorothy (just niinko kirjotettaa) tai sit Roroti tai Rorofi  - millai kukaki vääntäs tua th-ääntee poriks. Tai jos yritettäs pinnistel ja kääntää Rorothy takasi kirjakiälel niinko mun isäni sano dario, ni nimest vois tul vahinkos Rodothy. Sen vois lyhentää Rodoks. Eiks oliski ihan hiano nimi, Rodo? Se sopis ruskeetäplikkää tyttöpennu ree-nimeks, mää ole funteerannu. Hänest tullee vaikutelma, et o kasvamas tomera ja lunki tyttö. Jos otetaa käyttöö viäl tua äffä antama lisämauste, siit sais hiano hellittelynime: Rodofiina.

Entäs sit punatäplikäs poika Dionysos? Rionyysos? Poris ussei hankalai diftongei vakaalie vällii pakkaa tulemaa ylimääräne j, niinko muuto piänte lastenki kiälee. Yks mun äitini porilaine hoitolaps sano aikoinas mu issääni Lejoks, ko häne nimes oli Leo. Sillo Dionysokse ree-nimi olis Rijonyysos ja lyhennettyn Rijo. Ei ol oikee käypäne nimi. Vai onko? Aikasemmi 1990-luvul mu Sohvi-kisallani oli kans punane pentu, jonka nimeks mää pani Onni. Uudes kodosas Onni sai nime Rufus (Onni Rufus). Puhuttelunimi oli Ruffe. Jospas Dionysokse ree-hellittelynimi tääl syntymäkodos oliski Ruffe muistoks vaik Ruffeli.

Kremetäplikkää Danieli ääntämine porilaisittai riippus siit onko kysymykses enklanni Däniel vai ruatti Daniel tai Daaniel. Räniel tai Raniel tai Raaniel. Räni tai Raani tai Rani. Tai entäs Taneli? Ei Taneli käy, ei se ol ree-nimi! Eikä nämä ol passeleit mu makkuuni. Varsinki Räni o ihan liika rämisevä nimi fiinil kermafärisel poikapennul, jol o pyäreet isot siniset silmät. Jos luanteest voi tehr jottai päätelmii, tämä kreme tuntus rauhallisemmalt ko punane velipoika. Jostai syyst tämä pentu o päässy emos kainalopojaks. Häne imupaikkas o usseimmite ensimmäisen Ruska-emo kainalos. Hänel o hellyttävä hualestunu ilme piänes naamasas. Ehkä hän o prinssi ja häne piänii harteitas painaa jo vastuu prinsessast ja pualest valtakunnast. Tai ehkä hän o piäni jellona ja hän o hualestunu siit, koska se Daniel tullee leijonie lualaa. Hänt vois hellitel nimel Rassuli tai Ressuli.

Veljekset ko ilvekset, Ruffeli ja Rassuli. Nää o tämmesii mu ja pentuje välisii hellittely-nimiä. Ja siin samas ree-nimiä.

Ja sit sinitäplikäs sulone pikku Diana olis poriks Riana. Ei sekkää ol luannikas nimi. Ei kelpaa. Entäs Rina tai Rana? Mää taira tuunat tämä nime Rillaks, tai Rillamaliinaks. Lässytysnimi voi ol Lillamaliina. Se passaaki oikee hyvi, ko tämä Diana o pesuee Lillan. Kyl tämä Rillamaliiniki o oikee tomera tyttö ja o pitäny puales isompai joukos. Mahtasko hän ol tempperamenttisempi ko siskos Rodofiina. Hän o kaikest vaikeempi valokuvattava, ko ei pysy hetkeekää paikallas, varsinaine tärpästikkeli.

Eli Ruska pentuje ree-nimet o Rodofiina, Rillamaliina, Ruffeli ja Rassuli.

Nimie keksimine kissapennuil o hauskaa vaikkei heti keksiskää. Pentuje uudet omistajakki keksii viäl omat nimes pennuil. Semmoset, jokka maistuu oikee hyvält hee suusas. Niät hauskuus o ainaki kolminkertane. 

Kissal täytyy ol monta nimmee. T. S. Elliot runoili et häne miälestäs kolme nimmee kissal o välttämättömii. (Mut mää sano et voi niit ol enämpiki varmuure vuaks, vaik yhreksä, ko kerra kissal o yhreksä henkeeki.) Mää ole ennenki tätä T. S. Ellioti runnoo lainannu.

Kissan nimi

Mikä kissalle nimeksi? Siinäpä pulma!
Kun mietitte sitä, on mielenne pimeä
ja sanotte, että olen hullu ja julma
kun vaadin: KOLME. Kolme eri nimeä
pitää kissalla olla. Ensiksi nimi
kuten Mirri ja Murri ja Pekka ja Pelle
tai Eenokki, Emma, Pimpula ja Pimi.
Ne sopivat arkena jokaiselle.
Tai kenties teillä on herkempi kissi
tai makunne vaatii jotain hienompaa:
Siis Platon, Admetus, Elektra, Zeremissi,
kyllä niilläkin kissaa kutsua saa.
Mutta erityisnimi, jossa tuskin on järkeä,
mutta erityis-erikois-nimi kumminkin
pitää kissalla olla, sillä kissa on tärkeä
ja hännännosto käy hienommin
kun nimenä on jokin Bombaluriina
tai Munkustrappi tai Korrokopatti
ja viiksetkin sukii Fille Meliina
paljon kissamaisemmin kuin pelkkä Katti.
Mutta sitten on Nimi, jota kukaan ei arvaa
jota kissa ei paljasta milloinkaan.
Se ei liikuta edes viiksikarvaa
jos nimeä käytte utelemaan.
Vaan kun tapaatte kissanne aatoksissa,
niin syynä on tämä, se tietäkää:
Se miettii ja pohtii ja nauttii se kissa
omaa nimeänsä se nimeää,
sen pimeää nimeä
kimeänpimeää
sen Salaista Yksityisnimeä.

T.S. Eliot 1959
Suomentanut Kirsi Kunnas, julkaistu teoksessa Aarteiden kirja VII (toim. Kirsi Kunnas), WSOY




* * * * *


Tervetulloo joukkoo, Eija S. ja studiodabere! Welcome, studiodabere!