Määki yhdy voorostani akileijakuaroo. Jokuset muut o jo kertonu akileijoistas.
Mää ole usiampan vuaten yrittäny kasvattaa siämenist akileijoi, huanol menestyksel. Viime suvenaki yriti.
Oli valla innoissani, ko viimevuatisest taimest kasos tuuhee puska. Mut mu miälestäni tämä o kyl ihan tavalline lehtoakileija, vaik siämenpussi mukkaa nämä oli jotaki jaloakileijoi. Näit vaaleepunaisii meil kassoo vanhastas pitki pihhaa ihan ittestäski.
Vai oliskos nämä hiuka eri sävysii? Ja kukat kerratumpii ko nua perinteiset perusakileijat?
Hyvi menestyny taimi joka tapaukses, täytyy sannoo. Siämenpussis lukkee: Aquilegia hybrida 'Sweet Rainbows'.
Vertailu vuaks tämä akileija taas o piha vanhaa alkuperäiskasvustoo, mut tämä yksilö o muuntunu lähes valkoseks.
Samast pussist kasos sinisiiki, neki näyttäs samallaisilt ko ne perinteiset.
Mää ole usiampan vuaten yrittäny kasvattaa siämenist akileijoi, huanol menestyksel. Viime suvenaki yriti.
Oli valla innoissani, ko viimevuatisest taimest kasos tuuhee puska. Mut mu miälestäni tämä o kyl ihan tavalline lehtoakileija, vaik siämenpussi mukkaa nämä oli jotaki jaloakileijoi. Näit vaaleepunaisii meil kassoo vanhastas pitki pihhaa ihan ittestäski.
Vai oliskos nämä hiuka eri sävysii? Ja kukat kerratumpii ko nua perinteiset perusakileijat?
Hyvi menestyny taimi joka tapaukses, täytyy sannoo. Siämenpussis lukkee: Aquilegia hybrida 'Sweet Rainbows'.
Vertailu vuaks tämä akileija taas o piha vanhaa alkuperäiskasvustoo, mut tämä yksilö o muuntunu lähes valkoseks.
Samast pussist kasos sinisiiki, neki näyttäs samallaisilt ko ne perinteiset.
Eipäs ihan. Toises sinises o kauniit kirjavat lehdet.
Näit lehtii kattelee ihan ilokses.
Toine viimesuvine yritys oli jaloakileija 'Songbird Bluebird'. Pussist tuli aika mont taint, mut yks ainoo o selvinny talve ylitte. Matala, parikymmentsenttine taimi ja jättiläiskukka, kuus, seittämä senttii läpimitaltas.
Jonaki vuan mää yriti kasvattaa 'Bordeaux Barlow' -akileijaa, ja siittäki jäi kukkapenkkii yks ainoo puska. Toissavuan se oli oikee tuuhee ja komia, viime vuan aika vaatimatoin, ja nyte se oli vähinny. Voi suru!
Mut sit huamasinki yllätyksekseni ihan toisel pual pihhaa uude taime, jota varmasti en ol itte kasvattanu enkä istuttanu. Mut viime vuan heitteli kokkoomiini akileijasiämenii eri pual pihhaa. Oliskos käyny nii hyvä tuuri, et maahaa heittämistäni siämenist yks olis itäny? Vaatimatoin, yks ainoo kukkavarsi, siin yks kukkane ja muutama knuppi.
'Bordeaux Barlow'. Ihana mu miälestäni.
Viäres kassoo muitaki Barlow-suvu edustajjii. Ne mää ole tilannu taimin Viherpeukaloilt.
'Nora Barlow'. Hm. Yks ainoo taimi näit o jälliil. Pitkä varsi ja kukkarykelmä pääs. Varsi oli painunu ihan maat myäde, niät mää nosti se pystöö kepi nojal.
'Black Barlow'. Tämä lajike o säilyny paremmi mut osa taimist o yksikertasii.
Näist Barlow-akileijat ei ol mikkää mul erikoise hyvi menestyny. Ei mittää tuuheit kasvustoi eikä siämentaimii. Paitsi ny tua yks miältäni ylentävä 'Bordeaux Barlow'.
Mää olinki vähä katkera siit, minkä tähde mul ei lainkaa ol tullu edes mittää risteytyksii erilaisist akileijoist.
Mut sit huamasi yhde. En tiä edes onko kaunis, pikemminki vähä hassu.
Färi o erikoine, ko mittää just tämäfärist akileijaa ei koko pihas ol. Ja muatoki o valla kummalline. Mu tullee miäleeni täst sarvipäine, isokorvane, naurava lohikäärme, taik siis -kärme pitäs (vanhaks) poriks sannoo. Ei ol varmaa aikasemmi kuultu akileijalajikkeest 'Naurava lohikäärme'. Kiinnostavvaa nähd muut varre kukat, ko ne aukee, onks se kaikki yhtläisii, yht hassui.
Ko mää tarkemmi funteeraa, must tuntuu, et mu lapsuudessani akileijoi sanottii Poris akleijoiks eikä akileijoiks.
Mielettömän ihana akileijakatsaus! Ja mahdottoman upeita nuo kaikki ja sit nuo vaalianpunaisse (meniköhän tuo turuks vai suruks?) ovat mun mielestäni herkkiä kaunottaria kans. Kunniotuksella kattelen näitä uudelleenkin.
VastaaPoistaKiitos. Akileijat o herkkii ja kauniit ja siroi kattel. Niittenki kukinta-aika o vaa aika lyhkäne.
PoistaOlet ehkä jalostanut oman lajikkeen ja sillä on jo hieno nimikin. Hienot akileijakasvustot teillä. Olen kasvattanut siemenestä Black Barlowta, se kasvoi, mutta katosi seuraavana suvena. Blue Barlow kasvaa edelleen siemenestä kasvatettuna, mutta ei ole paljon levinnyt. Perus lehtoakileijat ovat minusta kauniimpia ja varmempia, selvisivät ankarasta talvestakin hyvin.
VastaaPoistaLajike o jalostunu ihan ittekses. Katja tos seuraavas kommentis eppäilee, et virus tai joku ötökkä olis ollu asial. Peruslehtoakileijat meilläki tääl o säilyny talve ylitte parhaite.
PoistaKauniita akileijoja. Minulla on pari taimet tehnyt juuri tuollaiset lohikäärmekukat. Epäilen että asialla on virus tai ötökkä. Ei ole ennen näkynyt tuon muotoisia.
VastaaPoistaAhaa. Joku toinenki Facebooki pualel kyseli, olisko joku sairaus.
PoistaIhania! Upeita! Akileijat ovat niin hurmaavia!!!!!
VastaaPoistaNii o munki miälestäni.
PoistaIhania kukkia, noita akileijoja on nykyään paljon lajeja, kaikki kauniita.
VastaaPoistaKukkii o mailmas nii paljo ja yleensä kaikki kauniit. Ja kestää hetkise vaa ja sit kuihtuu.
PoistaEnpä ole kuullut Naurava Lohikäärme- tai Naurava Lohikärme -akleijasta ennen! Nyt vaan heti rekisteröimään nimi ;-)
VastaaPoistaIhana Bordeaux yllätti! Minullakin mustat Barlowt ovat laihoja ja yksittäisiä kukkavarsia tekeviä, Nora taitaa kasvaa aurinkoisella paikalla, missä silti ei maa kuivu, ehkä siksi se on niin tuuhea.
Kyllä minustakin vaaleanpunaisessasi on enempi terälehtiä, lisäksi siinä on tosi kaunis sävy. Mullakin muuten onnistuu siemenpussista yleensä yksi kappale kukintaan asti. Juuri nyt sellaisia ovat Tower White ja Greenapples, mutta kaipa ne tekevät siementaimia vähitellen. Akileija näyttää menestyvän huomattavasti paremmin sitten, kun saa itse päättää, mihin itää.
Hyvä tiätää et kokeneempiki kasvattaja saa siämenpussist vaa yhde ainokaise taime kukintaa saakka.
PoistaEhkä akileijoist o jottai sammaa mitä idänunikois: ne kassoo siäl misä tykkää.
Tuo nimi akileija on Länsi-Uudellamaalla myös akleija eli varmaan siellä Porissa päin myös.
VastaaPoistaAkileija on minunkin mielestä aika erikoinen kukka ja lehtoakleija on kuitenkin se varmin kukkapenkissä kukkija.
Vaaleepunaset ja siniset lehtoakleijat kuulu kukkapenkkeihi itseoikeutetusti jo 1950-luvul. Senki tähde minul o suuri kiintymys niihii, ko niis o nii paljo nostalgiaa.
PoistaIhania akileijoja, varsinkin nuo tumman purppuraiset :)
VastaaPoistaJuu, nua tummat o eleganttei ja siroja kaunottarrii.
PoistaMun mummu puhu aina akleijoista, joten kait se on Porin seudun murretta :)
VastaaPoistaSiis upeita akleijoja...
Kyl määki luule!
Poista