Puutarhakatselmus, osa 2

Yläpihal liki tiät ko tullaa talloo, o tämä iso kukkamaa. Ei pelkästäs kukkamaa, ko siin kassoo kaks korkeet pihtakuustaki ja yks kitukasvune pihlaja.

Keltaset vuahejuuret o ollu viime päivie kaunistus ja piristysruiske. Tulppaanit alkaa vähitelle auvvet, yks lajike toises jälkee.

Tämä kuva o otettu tiä suunnast talloo päi. Keskel tätä kukkapenkkii o vanha kaivo. Tätä voiski sen tähde sannoo kaivopenkiks.

Tähä kukkamaahaa o joskus tuatu vuahekelloo ja se o levinny riasaks astikka. En oikee millää saa sitä kitkettyy.

Täst kuvast näkkyy, et vuahekellot ympäröi joka pualt kurjemiakkoi. Ja ne täyttäs koko kukkamaa, jossen olis niit monta kertaa kaivanu maast.

Nykki meinaa nostaa penkist yllöös koko kurjemiakka- ja vuahekellomättää ja erotel vuahekellot pois ja istuttaa kurjemiakat yksinäs takasi.

Vuahekellot o kyl ihan nättei kukkasii mut levvii liika ahkerasti.

Täsä penkis kassoo aika paljo vanhastas sinist ja vaaleepunast akleijjaa ja uut, mu lissäämääni jaloakleijjaa. Viime suven täsä penkis kasos mu suureks ilokseni rehevä Bordeoux Barlow -akleijja, jonka mää oli siämenest kasvattanu ja istuttanu suvel 2012. Vast 2014 sai varmuude siit, et yks taimi oli menestyny ja asettunu tähä kukkamaahaa. Ny toivo, et se olis tehny uusii siämentaimii.

Ihan talo kivijallaa viäres o ollu vuaskymmenet iso pionipenkki. Ny se ei ol viäl oikee minkää näkköine kaukaa kattottun.

Pionipenkkii vastapäät nurmiko toisel pual o kans iso kukkapenkki. Sitä vois täl hetkel sannoo Suami-penkiks, ko siin kukostaa sinivalkoset kukkaset. Kälyni istuttamat siniset helmililjat o aika reippaasti levinny.

Tämä "Suami-penkki" o rintees, viättää als etelää ja alapihhaa päi. Kukkaste lisäks siin kassoo kummasaki pääs saarni ja keskel penkkii pari syreenii ja punane viinimarjapensas.

Juhannukse aikoihi tämä penkki o ihan toise näköne ja färinenki. Penkis kassoo illakkoo runsaasti ja kesäkuu loppupual illakko kukkii, niät penkki o pelkkää liilaa pilviharsoo.

Tämä o kuva "Suami-penkist" viistosti alarinteest otettun. Siniste talvioitte keskelt nousee rehevii illako alkui.

Pikkukuisti kyljes talo toises kainalos kivijalkaa vaste o mu jorinipenkkini. Täl hetkel täsä ei ol viäl jorineit. Ne tullee ton ihan kivijallaa viäree, viihtyy ja kassoo siin lämpimäs erinomasesti.

Penki etuosa o varsinaine kokoelma eri kukkasii. Yks punane tulppaani o öksyny narsissei joukkoo. Muuto täsä kassoo punast rantakukkaa, joka nousee maast aika myähää, valkost arovuakkoo, vaaleepunast ja valkost myskimalvaa, vaaleit liljoi ja hillittyi punasävysii harjaneilikoit. Ny mää lisäks istuti tähä viäl yhde jaloängelmä ('Elin'). Tämäki kukkamaa muuttaa muatoos ko narsissit kuihtuu. Vaaleepunast, pinkkii, liilaa, valkost - ja vihriäist tiätysti. Ja takan eri färisii jorineit.

Sit tullee jo viides iso kukkamaa. Ensti oli kaivopenkki, ko tullaa tiält talloo, talo oikeepualises kainalos o iso pionipenkki ja sitä vastapäät "Suami-penkki". Talo vasemmas kainalos o jorini- ja vaaleepuna-valkone sekakukkamaa, ja tämä viides penkki o sitä vastapäät mut o paljo isompi (pitempi). Tämä o ollu jo ennestäski iso kukkamaa, mut mää ole tätä viäl pidentäny. Ko me tultii tän, täsä penkis kasos lähinnä oranssei valmui, keltasii päiväliljoi, violetisinisii peurakelloi ja lisäks kevväisii sipulikukkii. Mää ole lisänny tähä aika paljo kasvei.

Täs näkkyy vaa piäni osa pitkäst kukkamaast. Valmut jää kuva ulkopual oikeel.

Kepi viäres o Saaripalsta Sailalt toissa suven saamani sinivalkone ukohattu. Keskel tota tyhjää maat o perhoangervo, jonka viime suven toi tuliaisks kaks ystävääni, Merja ja Tellis. Perhoangervo o hyväs kasvus, vaik kuvas näyttää piänelt. (Kuva ottamise jälkeenki angervo o kasonnu.)

Viime kevvään mää tilasi Korpikankaalt kolme jaloritarikannukse taint, färiltäs kaunii vaaleesinisii ('Magic Fountains Lavender'). Ne oli suve aikan nii kauniit ja komioit ja menesty ihmeekseni hyvi, et ny mää ole innostunu istuttammaa tähä muitaki jaloritarikannuksii. Hankittun o valkone 'Galahad' ja punavioletti 'Astolat'. Mää luuli sitä kylläki sinisemmäks ko mitä se luultavasti o. Tarkotukseni o ollu pittää tämä penki färit keltases, oranssis, sinises, sinivioletis ja valkoses.Mut on tähä tullu lissää ainaki tommone violettii vivahtava punanenki.

Samase pitkä penki toiselt pualt ja toisest pääst. Persikafärine tulppaani ja rehevä jalopähkämö.

Tulppaanit, keltaset ja aprikoosifäriset.

Sit o viäl viimine osa kukkatarhaa, talo länsipäädy takan, tonti pohjospääs tiä viäres. Kokonaisuudes tätä vois sannoo vaik "mettäpuutarhaks". Seki o iso alue, jota tiält päi reunustaa muutama iso kuusi. Ne o tuulesuajan pohjoistuult vastaa.

Kälyni punaset tulppaanit tiävarsipenkis näyttäs lissääntynnee.

Tiävarsipenki yhdes nurkas o yks mu silmäteräni: törmäkatkero, jonka ole ostanu umpimähkää torilt frouvvalt, joka oli näit kasvattanu. Sano et kestää vuasii kasvattaa ne siämenest kunno taimiks. Tämä o viihtyny just siin paikas, mihe mää se istuti.

Mu o vaikeet, tiätää, misä mikäki kasvi viihtyy. On siit ain ohjeitaki lujettavis, muttei täs teoria ain aut. Nii monta kertaa mul o käyny, ettei istuttamani taimi ol viihtyny.

Tääl mettäpuutarhas o mansikkamaa. Ensimmäisen suvenani 2011 tääl mää huamasi, et täsä kohdas oli muutama harva piäni ahomansika (taik jonku vastaava) taimi. Joka vuasi mää ole jättäny mansikat kasvamaa ja kitkeny rikkaruahot. Sillai mansikat o vuas vuadelt levinny ja tuuheutunu.

Mansikoitte takan omenapuu al kassoo parvitulppaaneit.

Täs parvitulppaanit likempää. Kuuse takan näkkyy kylätiä.

Nämä o mu lempitulppaanejani ja soppii färiltäs tummie kuuste kans yhtee.

Mettäpuutarhaa rajottaa pohjosest kuuset ja tiävarsipenkki, eteläst tammi (kuva yläosa vasemmas laidas) ja tamme alapual kassoovat alppiruusut ja varjoliljat. Alppiruusuje takan o viäl samallaine rivi kuuliljoi.

Alppiruut o kotosi Kauniaisist ja on jo vanhoi. Niist tahdottii pääst erroo, ja miäs siirsi ne tän. Ensti me funteerattii päämme puhki, mihe ne oikee voitas istuttaa. Sikko istutettii toho tamme al rinteesee, tuntu, et se oliki oikee hyvä paikka. Näil kasveil ei ole tehty mittää kunnollist kukkamaat, ne o tarkotettu menestymmää vähä niinko luannovarasesti ruahikos koko jono, varjoliljat, alppiruust ja kuuliljat (joit ei kuvas näy ko ne o alppiruusuje takan).

Jos joku tän saakka pääsi ja pysy kärryil, mää nosta hattuu. Mää meni itteki jo nii sekasi täst seloteost, et piirsi ittelleni karta kukkapenkeist ja pihast.

Hyvvää suvist helluntait!