Pori pakareitte herkkui

Tämä juur alkanee vuade kunniaks mää pane ny viäl tälläi pyhäehtoosti oikee pöydä korreeks ja näytä Pori pakareitte herkkui. Minust ne parhaat o Sarpi leivoksii, kakkui ja pikkuleipii. On Poris muitaki pakareit. Mut ko mää oli mukula, mee yks täti, fasteriks mää sanoi hänt piänen, oli töis Sarpil. Välil hän oli Sarpi kahvilas kauppatori varrel, välil hän oli hallis Sarpi tiski takan. Ja silloko me äiti kans käytii Poris, me ussei poikettii tätä tättiiki morjestamas ja oltii kaffeel siäl Sarpil tori syrjäs.

Ja ko tämä täti tuli meil kottii kyllää, hän toi tuliaisiks herkkui. Joskus kokonaise kaaku taik laatikollise leivoksii. Oli mar ne erikoisii herkkui mee perhees 1950-luvul. Hauskannäkköisii vihriäisii ja ruskeit sammakkaleivoksii ja vihriäisii bebeleivoksii ja sulkaa-, marenki- ja hedelmäleivoksii. Ja kyl minnuu varmaa seki vetos, et ne paakelssit oli mahdottoma kauniit ja taiteellise näkösii ja hianostunnee färisii. Eikä oikee tul miäleeni et missää olsi nähny vihriäisii käpykaakkui, niinko Sarpis o ollu mu lapsuudestani astikka.

Jouluaikaa me mukulat saatii ain tätiltämme Sarpi piänii marsipaani- ja suklaakuvioit. Sitä en tiäd onko niit ennää myynnis nykypäivän. En tullu kysyneeks ny joulu ja uudevuade välipäivin Poris käydesäni. Ei ainakaa ollu framil. Mu perhospikkuleipii näky olevas tiskil klasipurkis. Ne marsipaanit oli piänii omenoit, päärynii, ruusui, porkkanoit, herneepalkoi ja siänii. Joskus täti toi meil joulu al hiano pipparkakkotalonki.

Pääsiäise aikaa taas Sarpilt sai semmost erikoist herkkuu mitä sanottii passaks. Mää en ollu missää mual semmost nähny enkä semmosest kuullukkaa.

Oi voi, kyl mar kaikki mu sukulaiseniki taitaa tiätää, et mää ole ihan hullun näihii Sarpi paakelsseihi, niät mum miälestäni täkäläiset Fazeri ja Ekbergi leivonnaiset ei ol mistää kottoisi Sarpi tuatteisii verrattun. Niis Sarpi kaakuis ja paakelsseis ja muis herkuis o aika tärkee lisä, semmone nostalgialisä. Se nostalgia tua hohtoo, mitä ei edes rahal voi ostaa. Pori Sarpist o tyäl ja vaival rahdattu minu juhliini  tuppaatuliaisii ja 50- ja 60 vuatispäivil millo perhospikkuleipii ja millo vihriäisii, vaaleepunasii, ruskeit ja millo valkosii käpykaakkui. Ja kyl mu häisäniki oli Sarpi perhospikkuleivät tärkee osa kaffeleipätarjoiluu.

Mut kyl Sarpi pakarit ihan rehellist ruvisleipääki paakaa. Muutama vuade aja he o myyny Reino-ruvislestileipää. Se on kans semmone herkku mul, minkä mää ota ain mialuisan Pori-tuliaisen vastaa. Ja itteki osta sitä evvääks ja viäl pakastimmee pantavaks. Nyt viimitteeks Poris käydesäni mää löysi kaupast Viksu-nimise mustavarekse leipii. Täs kuvas o viäretyste Pori Leivä Viksu-varekse ruvisleipää ja Sarpi Reino-ruvislestileipää. Niissäki o minul tämä nostalgialisä. Täytyy sannoo, et he hallittee tämä miälikuvamarkkinoinni ja mää ole näköjäs ihan myytyy naist tämmese markkinoinni edes. Ja kaike lisäks viäl makuri.

Nyte täst jäi viäl puuttumaa yks tärkee, Ulla pakari, jonka puari o ollu Tikkulas. Se ei ol kylläkää nii vanha pakari Poris ko nämä Sarpi ja Pori Leipä. Ulla Pakari leipii myydää mualkipäi ko Poris, tääl pääkaupunkiseudullaki. Määki ole ostanu Espoost Ulla pakari kakkoi, junttakakkoo ja kaura- ja ruviskakkoo.

Nettitiatoje mukkaa Pori Leipä o perustettu 1947. Mää oli valla otettu noist Pori Leivä nettisivuist, ko siäl oli julkastu hee "Missio", "Visio" ja "Arvot". Munki tyämaallani Suame Raamattuopistos viime vuan oli semmone strategiatyäryhmä, josa kans kauheesti funteerattii noit visioit ja missioit ja arvoi.

Pori Leivä arvot o lujeteltu tälläi:
- Pullat hyvin uunissa
- Puhtaat jauhot pussissa
- Oppia ikä kaikki
- Anna arvo toisellekin

Sarpi pualestas o perustettu saman vuan 1947. Ja nykypäivän se o Pori Leivä omistukses. Sarpii o aikasemmi yhdistyny Linnaimmaa ja Hiatasalo pakarit.

Ulla o siirtäny pakaris Porrii 1982. Mut Ulla isälläki oli jo ollu pakari ja isoäiti oli leipuriopis Tampereel 1911 ja sen jälkee alkanu paakaamaa ihmisil ja myyny paakauksiis toripäivil, markkinoil ja talost talloo. Niät täl Ulla Pakarillaki o pitkä historia.

Faktatiadot o saatu pakareitte Sarpi, Porin Leipä ja Ullan Pakari nettisivuilt.

Ens viikol mää meinaa viäl jatkaa kiarrostani Pori puarei ja muit paikkoi kattelemas.

Vuasi vaihtu

Hyvvää Uutvuat kaikil! Vuasi vaihtu meil rauhallisesti. Kissaka ei pelläänny pauket eikä räisket mut vähä kyl yli ymmärrykses meni ja villiinty uudenvuadeyän, ko riahu ja juaksi ja hyppeli ympärs huushollii. 

Mää yriti ottaa kuviaki uudevuaderaketeist, mut ei minu taidoillani eikä kamerallani kyl onnistunu. Oli parempi ottaa kuva tommosest ihan paikallas pysyväst jäälyhdyst. 

Ruska-kissaki heilauttaa täsä käpälälläs teil kaikil hyvvää uut vuat.

Pori vanhat kauppapuarit

Nuikkise kankaskauppa o siirtyny Antikadul eri paikkaa ko enne. Oikee kauniis
vanhas puutalos Nuikkine nyte onki. 

Poris joulu ja uudevuade välipäivin ollesani kävi läpitte oikee kamera kans monnii vanhoi porilaisii kauppapuarei, jokka o viäl pitäny pintas ja pysyny porilaisin yrityksin. Kysyi oikee luvanki et saanko ottaa kuvvii. Monet vanhat kaupat o kyl Porist hävinnykki tai sulautunu johonki isompaa kauppaketjuu. Niinko ny esimerkiks Kehitykse kirjakaupast o tullu Info ja Länsikumist tuli Etola ja se siirty valla toisee paikkaanki. Apteekeist mää ole tippunu kärryilt ko nyte huamasi ettei se tori varres oleva olekkaa Toriapteeki ko Keskusapteeki. Ja sitä enttist Toriapteekii ei taid ol enää olemaskaa, sitä joka enne oli  tori toisel syrjäl. Poris o taitanu ol ainaki Tori-, Puisto-, Kirkko- ja Asema-apteeki ain semmukkaa, mikä o sijainti ollu. 

Oli mukava kiärtää Pori kauppoi. Vaik Pori o paljo piänempi kaupunki ko Helsinki, kätevämpää siäl o tehd ostoksii, jos tiätää mitä tarttee. Kaikki kaupat o aika liki toisiis ja helppoi löytää.

Nuikkise kankaskaupas ostokset pannaa ruskeesee paperii eikä tavallisesti mihenkää
muavikassii. Toises yläkuvas o vanha paperiteline, jost otetaa ja revitää oikee levvyist
ruskeet paperii.  

Nuikkise kankaskauppa o melkei sada vuade vanha perheyritys. Katuosote o Antikatu 28.  Liikkee nettisivuil sanotaa, et hee valikoimas o 10 000 erilaist kankast. He myy vaate-, sisustus-, kartiini- ja mööpelikankait ja lisäks neulomistarvikkeit. Heil o semmone palveluki, niät neulovat ihmisil kartiineit ja muit tekstiiteit.

Nuikkise kankaspakkoi

Seuraavaks mää meni sit Pori Villaa ja Peitteesee, joka o ihan liki Antikadu varrel, Antikatu 27. Siäl o vanhastas valmistettu peitot ja täkit porilaisii huusholleisii. Määki ole saanu ylioppilas- ja tuppaatuliaislahjaa kaks villafilttii, jokka o kotosi Villast ja Peitteest. Ja itte ole ostanu siält ohkase puuvillatäki suvipeitoks. Meil o kahde henkenki Villa ja Peittee iso täkki, joka hankittii täält Espoost Sello kauppakeskuksest, ko yks liike välitti niit. Mää suasi ain porilaist ain jos vaa voi.

Tämä porilaine Villa ja Peite o perustettu 1929, ikkää tullee silleki putiikil liki 80 vuat. Hee valikoimaas kuuluu peittoje lisäks sisustuskankaat, tyynyt, patjat ja neulomo, josa valmistettaa asiakkaitte toiveitte mukkaa päiväpeittoi ja verhoi ja muit sisustusjuttui.

Kuvas näkkyy Villa ja Peittee filttei ja täkkei. 

Fiilistelymatka jatku mu sisareeni Auli kans seuraavaks Pori Nauhaa ja Nappii, jol mää ole antanu lempinime Nauha ja Knappi. Mää jo viime syksyn luuli et tämä liike oli lopettanu. Mut onneks minnuu valistettii et ei sunkaa se ol loppunu. Ennevanhaa mu kouluaikoinani tämä Nauha ja Knappi oli Airiokulma sisäpihal. Sit se o siirtyny pari kolmeki kerttaa ja nyte o Antikadul nummeros 18. Nykyisel omistajal liike o ollu vuadest 2000 astikka.

Nauha ja Knapi nimi jo sannoo mitä kannattaa men ostamaa ja kattelemmaa.

Helsinki Stockmanniki kalpenee tämä Nauha ja Napi knappiseinä viäres.

Nauhoi ja knappei färi ja sävy mukases järjästykses ja naiste kukka- ja harsokoristuksii.

Ja lankoi ja knappei....

Tääl Laviko lankapuaris o porilaiset käyny jo usiammas sukupolves.  

Viimine näist tekstiili- ja käsityäaiheisist kauppapuareist täl kerttaa oli Lavikko, seki Antikadu varrel Teljätoril (Antikatu 16). Siält voi ostaa lankoi ja käsityätarpeit ja -välineit, niinko ny esimerkiks saksii, varttait, neuloi ja virkkuukoukkui. Tämä liike o kans melkei 60 vuade vanha perheyritys. Lankoi o heil aljettu myymää heti sotie jälkee, ko niit alko saamaa. Jo enne lankakauppaa samal perheel oli astiakauppa.

Välipäivävisiitil

Olli-kolli o 12 vuade ikkää mennes oppinu suhtaantummaa lunkisti koirii, niät hän
sallii tämä kymmekunna viiko ikkäise pikkuse mäyräkoirapennu ottaa torkut
viäresäs.

Nyte välipäivin mää kävi sukuloimas Poris ja Merikarvial. Treffasi siäl sukulaisiini ja uusii ja vanhoi tuttui. Yks ihan uus tuttavuus oli piäni koirapentu, joka oli otettu mu sisareeni Anna perheesee Merikarvial. Tämä Elsa-nimine koiravauvva oli ollu vast pari viikkoo uudes kodosas ja hän oli nyte siin kymmene viiko ikkäine koira-alku. Voi-voi ko o hellyttävä ja sulone piäni vikkelä pötkylä. Hän o karkeekarvane mäyräkoira. Ennestäs perhees o jo kaks koiraa ja kaks kissaa. Ja kaikki nämät pikkune näytti ottava vallottava mutkattomasti. Ja perhee pojat ja hee kampraatis o valla myytyi täl uudel perheejäsenel. Ei Olli-kolli näyttäny milläälail pahaks uude koira tulloo ottava, niinko kuvist näkkyy.

Jouluautton

JOULUKALENTERI 24/24

Tämä kuva o otettu 2006 Pohjois-
Karjalast Kitteelt. Seimi oli
Kuutostiält Kiitteel päi kääntyvä
tiä varres. 

Jouluyö, juhlayö!
Päättynyt kaik on työ.
Kaks vain valveil on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa
seimi kätkyessään,
seimikätkyessään.

Jouluyö, juhlayö!
Paimenil yksin työ.
Enkel taivaasta ilmoitti heill':
Suuri koittanut riemu on teill'.
Kristus syntynyt on,
Kristus syntynyt on!

Jouluyö, juhlayö!
Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
olkoon suosio suur,
olkoon suosio suur!

(Sanat Joseph Mohr, suom. G.O. Schönemann)

Lähikuva Kittee tiävarre seimest.

Ny aukes viimine luukku. Tuli taas seimi. Seimiasetelmat ei ol mittää oikee suamalaist jouluperinnet. En tiä, kui tual Pohjos-Karjalas o ollu isoje teitte varsil jouluseimii, ainaki kaks muista nähneeni, toise Tohmajärvel ja tämä toise Kitteel.

Nyte jo usiampan vuaten Helsinkisäki o ollu näytteil jouluseimii. Tänä vuan niit o eri pualil keskustaa viistoist kaikekaikkias. Yks o Rantatiäasemal, neljä o kirkois ja loput liikkeitte näyteikkunois. Lisäks o viäl seiminäyttely Tuamiokirko kryptas. Mää oli eilä kattelemas muutamii niist seimist.

Ensimmäist seimee mää meni kattomaa tän Tuamiokirkkoo sisäl. Ulkoopäi
Tuamiokirkko näytti komialt ja huikaseva valkoselt aurinkoisen mut
viimasen pakkaspäivän. Kuvvii ottais sormet meinas jäätyy.

Tuamiokirkos o tämmene italialaine seimi, ei voi sannoo asetelma,
se o maisema, paljo laajempi ko täst kuvast saa selvää. 

Makuasjoist ei voi kiistel mut enämpi ko italialaine seimi mu
makkuuni o tämä puuseimikynttelikkö. Se seisoo yhde ravintola
ikkunas. Se o saksalaine, mahtasko ol peräsi kuuluisast
Ertzgebirgest Itä-Saksa alueelt, misä on tämmene puukäsityätaito
säilyny näihii päivii astikka. Seimikynttelikö tarkempaa
valmistuspaikkaa ei kerrot. Seime takan o peili ja se näkkyy kahten.    

Lyijylasiseimi o kultasepäliikkee
näyteikkunas. Sen valmistajat o
suamalaisii.

Ni et tervetulloo vaa vaik välipäivin kattelemmaa näit ja kolmeetoist muutaki Helsinki seimee! Ja paasteerailemmaa Helsinki lumisil kaduil ja ihmettelemää sitä, et tämä mee pääkaupunki o koko Suame lumisin paikka.

Joulupuu on rakennettu

JOULUKALENTERI 23/24


Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.

Kiitos sulle, Jeesuksemme, kallis Vapahtajamme,
kun sä tulit vieraaksemme, paras joululhajamme.

(Sanat G.O. Schöneman)

Laulu Joulupuu on rakennettu o minul kaikist tutumpii ja rakkaampii joululaului. Sentähde, et mää ole itteki sitä lapsen nii paljo laulanu. Se o tarpeeks helppo minul, ni et määki ossaa sitä laulaa. Varsinki nuarempan oli kovi arka laulamaa, ko mul oli käsitys, etten ossaa.

Tuttuu lauluu soppii tutut namut: Fazeri parhait o ollu ain. Mää luji just, et niit o aljettu myymää 1935. Karkkivalikoimaa o vaa ain välil muuteltu. Ny mää osti yhde pussillise ja siäl oli tuttui karamellei: Kiss-Kiss, Tosca, Rex, Appelsiini (Orange), Lakta ja Jääkarhu (Islanti). Geisha ja Regina ja jokune muuki puuttu ja Suami-karkki oli tullu lajitelmaa uuten. En ainakaa muist ennestäs mittää Suami-karkkei Fazeri Parhais ollee. Karkkie koko oli piänentyny ja imeskelypinta joissaki muuttunu. On se kumma, et nämä Fazeri Parhaat o melkei selkäytimes ja niihii liittyy isoi tunteit, ainaki minul. Varmaa sama toisillaki, ko netist löysi keskustelui siit mikä karkki näist Parhaist o parempi ko muut. Siäl kaivattii Krappuuki ja Pähkinää, joit ei ennää ol siin lajitelmas. Nämä Fazeri karkit o varmaa mummuje ja faarie karkkei, ko niit o ollut jo hee lapsuudesas.

Äitini kansakouluaikane piirustus 1930-luvult: "Laatikko". Laatiko syrjäs lukkee Marmelad. Olisko tämä marmelaadilaatiko nimes piäni painovirhe ni et pitäs lukkee Fazer? Vai mahtaako Zazer ol taitelija vapaut taik miälikuvitust?

Mu lapsuudesani joulupuuhuu pantavii namui oli semmoset hapsupäiset kuusekarkit. Ne hapsut oli silkkipaperii, keskel oli kirkkaa färine tinapaperikääre ja siin tinapaperi pääl kiiltokuva.

Juhla armas lapsien

JOULUKALENTERI 22/24


Koska meillä on joulu,
juhla armas lapsien,
eikä rasita koulu,
syyt on olla iloinen!

Tämä yksvärssyne ilone jouluviisu (jonka sanottajast ei ol tiatoo) muistuttaa laste koulu loppumisest ja joululoma alkamisest.

Mul ei ol paljonkaa kokemust äitie joulustressist ko ei ol ommii lapsii. Me viätetää vähä niinko kissapäivii, miäs, mää ja kissa, ko ei tartte laittaa jouluu lapsil eikä kennellekkää muullekaa ko ittellemme vaa. Eikä meil ol suurii vaatimuksii.

Silti joululoma alkamine minulleki o ihanaa. O tullu viimine aika nauttii joulu valmistelemisest.

Vaik tehdä pari pellillist piparkakkoi ja haistel ja maistel niit.

No ni, ei kai tua kissakaa malttanu ol pistämäst nokkaas piparkakkoihi.

Tänä joulun mää ole taas ihastunu kauniisii lahjapaperehi, pakettikortteihi, kiiltokuvvii ja nauhoihi. Täsä o muutamii papereit.

Mää en pid pahan sitä et annetaa lahjoi ja saadaa ja kääritää niit tämmesii lahjapapereisii. Ko pelkät paperit ja paketitki o nii kauniit, melkei lahjai verosii. Minust lahjoje antamine ja saamine o mukavaa. Mut ei kaikki tykkää ostaa lahjoi eikä ehkä saadakkaa niit.

Mukavaa jouluajas o seki et voidaa käskee muutamii ystävii kyllää, ja men itteki ehkä kyläilemmää.

Minul o yleensä ollu välipäivät lommaa mut tänä talven se ei oikee onnistu ko yks homma o viäl pahasti keske. On silti muutama päivä lommaa ni saa vähä puhaltaa.

Varpuse jouluaamu

JOULUKALENTERI 21/24


Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.
Varpunen pienoinen, syönyt on kesäeinehen,
järven aalto jäätynyt talvipakkasessa.

Pienen pirtin portailla oli tyttökulta:
Tule, varpu, riemulla, ota siemen multa!
Joulu on, koditon varpuseni onneton,
tule tänne riemulla, ota siemen multa!

(Sanat Z. Topelius, suom. K.A. Hougberg)

Kuvitus meni aika vaikeeks. Täyty ottaa lavastettu kuva.
Kuvas oleva lintu ei ol edes varpune. Vaik kukka ei olekkaa
jäätyny talvipakkases, on se kumminki niinko enkeleitte maast. 

Ny tuli luukust pari värssyy viisust Varpunen jouluaamuna. Kerrotaa et Sakari Topelius o kirjottanu tämä runo  omast pikku pojastas, Rafael-nimisest, joka vuade ikkäisen kuali isäs syllyy. Topeliukse perheest kuali kaks muutaki last piänin. Hän kirjotti runo 1859. Hän näkkee piäne kuallee poikas varpusen talvipakkases. Poika oli saanu nimes enkeli Rafaeli mukkaa. Tälläi täst runost kertoo Markus Similä kirjas Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät. K. A. Hougberg o suamentanu runo 1874 ja Otto Kotilainen säveltäny 1900-luvu alvus. Runo oli ollu olemas jo liki pual vuasisattaa enne enneko se sai meil tutu sävelee.

Topeliukse tuatannost kaikist tunnetumpii ja rakkaampii runoi onki muutamat joululaulut: En etsi valtaa loistoa, Varpunen jouluaamuna ja Sylvian joululaulu.

Jostaki syyst mää en muist tätä lauluu lapsuudestani. Eiko sitä ol sillo laulettu, vai onko se ollu vaa nii surulline, ettei sil ol ollu kiinnekohta minu lapsemiäleeni? Joka tapaukses ole huamannu tämä laulu ja alkanu kuulustelemaa se sanoi vast viime vuasin.

Vaikeet oli kuvittaa tätä aihet, kunnen ol nähny nyte talvel varpusii ainakaa kuvaottamisettäisyydelt, ei ol lintulautaa jost vois ottaa kuvia. Mää katteli ensti kuvitust joulukorteistaki. Lintuaihe onki aika tavalline korteis, mut varpune aika harvinaine. Punatulkkui o enämpi joulukorteis ko muit lintui, varmaa punase vatta-aluse tähde. Tiaiset o kans aika tavallisii. Näitte lisäks huamasi pääskysii, närhii ja tilhii ja jonku vareksenki. Ja ihan yks tai kaks varpuskorttii mää löysi. Mut en sit laittanu tähä niit korttei nähtäväks, laiti vaa tua lavastetu kuva.

Yks joululaulu uupuu

JOULUKALENTERI 20/24

Tänäpä aukes semmone luuku, jost tuli puuttuva joululaulu. Ei semmost joululauluu ol. Joululauluis mainitaa josjonkullaisii asjoit helikelloist avaruuksii astikka ja montaa muut siin välis. Mut ainaki yks asja puuttuu: kukat. On ne aika tärkeit joulujuhlas. Enkä mää muist yhtää joululauluu, misä puhuttas kukist. No, Sylvia joululaulu o minu miäleeni tuanu kukkaselline tunnelma, mut ei siin oikee muut mainit ko kuuset ja sypressit. Mut lapsen mää taisi luul, et se sylvia oli joku hiano kukkane, ehkä vähä niinko syklaami.

Olisko se joulune miälikuva lumest, talvest ja pohjosest luannost nii tehokkaasti peittäny kukat laaksosessa, et kukat o jääny joululauluistaki valla unhotuksii vaik muuto kukat joulupyhin onki tärkeit? Kukil muistetaa sukulaisii, ystävii, naapureit, tyäkavereit, opettajjii. Niit annetaa ja niit saadaa. Kukat tua juhla kottii. Mitä olis joulu ilma hyasinttii tai joulutulppaanii piironkipääl? Vai enko mää ny vaa saa päähääni sitä joululauluu, mis ne kaikki kukat mainitaa?

Minu lempijoulukukkiini o piäni ruukkutulppaani ja hyasintti. Mää tykkää kaikefärisist hyasinteist, yhtlai vaaleepunasist, valkosist ko sinisistäki. Minu isäni lempikukkane taisi ol punane tulpaani. "Tulpaani" hän sano eikä mikkää tulppaani. En tiä oliko se tulpaani pori murret vai vaa häne ommaa puhetyyliis. "Kynttylöistäki" hän puhu ja häne muistoos määki ole ny täsä plokis kirjottanu kynttylöist.

Joskus 1950-luvul oli semmosii tosihianoi joulukukkakorei, mis oli punane tulpaani ja kialo. Ja taitaa semmosii joulukialoi viäläki ol, mut ne o harvinaisii eikä niit saa mistää isoist tusinakukkakaupoist.

Joulutähdet ei ol yht paljo mu miäleeni, varmaa sentähde, et niit ei ollu viäl mu lapsuudesani ainakaa 1950-luvul. Ne oli myähempii tulokkait.

Sit o viäl paljo muitaki joulukukkasii nykypäivän: amaryllis, jouluruusu, jonka määki ole kerra hankkinu ittelleni huanol menestyksel, atsalea, punane tulilatva ja muitaki punakukkasellisii kasvei. Aika tavalliseks joulun o tullu valkone orkidea.

Tämä kukkaspaljous jouluaikan o osa mee korkeet elintassoo. Joskus mennein vuaskymmenin joulukuusi taisi ol ainoo joulukukka. Ja sitäki tärkeempi. Vaik ei sitäkää ain joka huushollis ollu.

Viime vuasin minul tärkeeks joulukukas o tullu punane neilikka. Neilikka o siittäki mukava, et se kestää vaasis kauniin kauvva, kauvvemma ko hyasintti tai tulppaani ruukus.

Venuksekenkä eli neidonkenkä. 

Tänä joulun mää sai yhdelt ystävältäni joulukuka, joka ei ol ihan tavalline: neidonkenkä. Se o ykskukkane orkidea. Se oli minul mialuine joulukukka senkitähde, et se muistuttaa minnuu mee äitist ja häne ja minu yhteisist ulkomaamatkoist. Viimise yhteise matka me tehtii Madeiral marras-joulukuu vaihtees 2003. Siäl sanottii sillo, et neidonkenkä o madeiralaiste tavalline joulukukka, semmone kiikutettaa joka joulu joka kottii. Mitä olis joulu ilma neidonkenkää? he varmaa ajattellee.

En ol missää mual nähny nii hianoi jouluvaloi
ko Madeiral. Niit madeiralaisii jouluvaloi oli
täsä joulukalenteris jo eilis- ja toispäivän. 

Madeira-matka jälkee äiti sano et häne passis mennee umpee eikä hän ennää hanki uut. Häne matkas o ny matkustettu. "Älä ny!" mää esteli hänt, "kai sää ny passis voit uusii!" Mut hän piti pääs, eikä uusinu. Se oli outoo, ko hän oli ain tykänny matkustaa. Jo pikkuflikkan hän oli haaveillu, et pääsis matkustammaa viaraisii maihii ja kaupunkeihii. Vaikkei hän edes tiätäny sillo ko yhde ainoo ihmise, joka oli käyny Ruattis. Ei sillo paljoo matkusteltu ko hän oli laps. Minul hän oli välil katkera siit, ko mää teeti kallii köökiremonti ja hassasi rahani siihee, niät ei mul riittäny rahat matkustel hänen kansas nii paljo ko hän oli tykänny. Sit hän kyl matkusti yksinki. Ja yhtäkkii hän sannoo, et se o loppu ny.

Tämä jälkee äiti eli ennää runsaat neljä vuat. Tämä eksoottine joulukukka, neidonkenkä, muistuttaa minnuu äitist ja häne kaukokaipuustas. Sen lisäks et se ny muistuttaa minnuu siit ystäväst, joka sen mul anto.

Kuka keksis joululaulu kukist?!  Jonku pitäs se runoil ja jonku säveltää! Vai onko kukat nii herkkii ja elävii et ne menis piloil jos niist aljettas laulaa lollattammaa? Ei kai. On joulukuusiki kestäny laulamise eikä ol siit mittää myrkytyst saanu.

  

Täsä o kukkakoju kaduvarrel Madeira pääkaupunkis Funchalis joulukuu alvus 2003.

* * *

Täytyy ny jälkikättee viäl lisät tähä loppuu kukkasist jokka jouluviisuist puuttuu. Yks mu ystäväni selliitti se asja mul. Sillai se varmaa onki. Usseimmil joulukukkasil o nii oudot ja epäsuamalaiset nimet, et niit olis vaikee laulaa ja ne näyttäis hassuilt joululauluis: amaryllis, atsalea, hyasintti, orkidea, tulppaani, tasetti – kaikki ulkomaalaisii lainasanoi. Jouluruusu olis kyl kaunis, mut jouluruusust o monil ollu karvait kokemuksii ko ei ol saanu sitä menestymmää. Annasilmäki kelpais lauluu mut moni ihmine ei ajattel et se edes olis mikkää joulukukka. 

Enkeli taivaan

JOULUKALENTERI 19/24

Kuva o Madeira pääkaupunki Funchali jouluvaloist 2003.

Enkeli taivaan lausui näin:
Miks hämmästyitte säikähtäin?
Mä suuren ilon ilmoitan
maan kansoille nyt tulevan.

Herramme Kristus teille nyt
on tänään tänne syntynyt,
ja tää on teille merkiksi:
seimessä lapsi makaapi.

Nyt Jumalalle kunnia,
kun antoi ainoon Poikansa.
Siit enkelitkin riemuiten
veisaavat hälle kiitoksen.

(Sanat Martti Luther, suom. Julius Krohn)

Tämä Martti Lutheri jouluvirsi, jonka kymmenest säkeistöst täs oli muutama, kuulu mu kouluaikanani joka kuusi- ja joulujuhlaa. Se veisataa joulupäivä aamukirkos niinko Hoosiannaa taas veisataa ensimmäisen adventtisunnuntain.

Ny joulual käydää taas keskustelluu Helsinki Sanomis siit, et saadaanko kouluis ja päiväkodeis ja muis julkisis paikois pittää kristillissii joulujuhlii ja veisat virsii ja lukkee raamatukohtii. Kuluneel viikol kaks ateisteiks ilmottautunut otti jyrkästi kantaa kristillise joulu pualest.

Toine heist ihmetteli, et uskonnottomie ja eriuskontoiste miälerauha näyttää oleva pyhempi ko joulurauha. "Herttinen sentään, kun jollekulle voi tulla hyvästä sanomasta paha mieli!" Häne miälestäs ei nyky-yhteiskunnas tartte suvaitsevaisuut perustel ko se o muutonki ihan selvää. Ei kouluje ja päiväkotie tarttis todistel näitte arvoje tosissas ottamist sil, et luapuu omist tärkeist perinteistäs. "Itse en kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, koska olen ateisti. Uskonnottomien tosikkous on kuitenkin niin vastenmielistä, että harkitsen protestiksi liittymistä takaisin kirkon jäseneksi."

Toine ateisti kirjotti Helsinki Sanomis et häne miälestäs o outoo logiikkaa ja tyrmistyttävä ajattelutapa, et demokraattises oikeusvaltios enemmistö täytyy luapuu perinteistäs vähemmistöje tähde. Ei vähemmistöil ol mikkää pakko niihi perinteisii kumminkaa osallistuu. "Seuraavaksi varmaan kielletään leijonatunnus, siniristilippu ja Maamme-laulu", tämä kirjottaja arvailee.

Kolmas otti asjaa kantaa laste pualest, et lapsi o oikeus joulujuhlie rikkaasee perinteesee, jouluseimii, enkelikirkkoihi ja Enkeli taivaan -virtee. Nämä antaa lapsil hyvvää miält ja turvallisuut, jota nykymailmas ei ol liikaa.

Enkeli taivaan -virsi kertoo siit, et enkeli tuli ilmottammaa ilosanomaas semmosil ihmisil joil ei ollu mittää jouluperinnet eikä kristillist kulttuurii. Paimenet oli raskaas yävoorosas tyämaallas, ko enkeli tuli keskekaike heit häirittemmää. "Miks hämmästyitte säikähtäin?" enkeli virres sannoo paimenil. Siit päätelle joulusanoma vissii kuulus niilleki uskonnottomil ja eriuskontoisil maahaamuuttajil ja muil ihmisil kukka ei tiä sitä varrot eikä valmistel. Jokuset heist ossais ehkä hämmästyy ja säikähtää ja ilosesti yllättyy ilosanomast. Me jokka ollaa kuulusteltu jouluevankeliumii joka joulu koko ikämme ei ehkä osat, me ollaa turtuneit.

Muuto ei kaikki maahaamuuttajat sunkaa ol eriuskontoisii. Kyl hee joukosas on paljo kristityitäki. Piänempi osa varmaanki o luterilaisii mut muihii kristillissii kirkkokuntii ja yhteisöihii monet heist o kasvanu. Mu tyäpaikasani Raamattuopistos o kaks vuat ollu maahaamuuttajalinja, joka o tarkotettu just kristityil. Jo kahten lukuvuaten meil o opiskellu ilone joukko ihmisii eri maist ja maaosist. Nykki opiskelijoit o kymmenest eri maast pääosas Aasiast ja Afrikast. He o opiskelemas suame kiält ja tutustumas suamalaisee yhteiskuntaa, elämätappaa, historiaa, perinteisii, luterilaisuutee ja suame kirkkoonki vaikkei olis sen jäsenii eikä meinais liittyykää.