Tukka

Täsä o mu 50-luvu
tukkamuatiini.

Hiljattai mää oli tääl Viherlaaksos kampaajal tukaleikkuus ja färjäykses. Tätä Espoo Viherlaaksoo paikalliset ussei sannoo Viheriks. Viheri pohjospual o Kauniaine misä mää käy töis, ja sitä sanotaa Graniks.

No ni juu, mut mu piti siit kampaajast puhumani. Mää ole varmaa jo 30 vuat käyny samas naiste kampaamoliikkees. Monet kampaajat o sinä aikan vahettunu. Minnuu o palvellu siäl aika monet kampaajafrouvvat ja -fröökynät. Ny mu tukkaani färjäs ja leikkas taas uus frouvva. Hän o kyl ollu siäl kampaamos jo usseemma vuade, mut em mää ol sattunu häne asiakkaanas olemaa.

Siäl kampaamos ain istutaa oikee aja kans. Puhellaa hiukka mailma asjoist, mitä millonki o tapetil. Kerrotaa kuulumissii puali ja toisinki. Taidetaa kampaaja kans joskus aika koskettavviiki ommii asjoit tuad julki. Ja sit plärätää ja lujetaa plosa naistelehtii. Ja asiakkait hemmotellaa: tarjotaa kaffeet ja tukkaa pestäis hiarotaa päänahkaa.

Täl kampausreissul minul selvis semmonenki et nyte lättätukka o kunnias. Ja ko mul o ollu melkei vaa yks ainoo tärkee asia tuka hoidos, se ettei se olis pitki päät nualtu. Muute ole ollu laiska laittamaa tukkaani, en ol koskaa sitä edes permanentannu enkä tupeerannu enkä pahemmi edes föönannu.

Semmone korkee tupeeraus oli mu nuaruuteni aikan 60-luvul muatii. Ja paljo lakkaa pääl ni et tuperaus kesti. Mut em mää sillo ollu mikkää tuperaaja, taisi ol sillonki jo laiska.

Ain mää ole pitäny ittelläni helppoo tukkaa. Kerra sanoi silti yhdel kampaajal et leikkaa mul tommone peikkotukka ko sullaki o. Mut hän vastas et ei se sovi mul, ko sitä tarttee koko aika laittaa ja hoitaa. Ja mul täytyy ol helppo tukka. Mää taas olsi luullu päivasto et just peikkotukkaa olis helppo pittää ko sitä tarttis vaa pörröttää. Mut ei se sillai kuulemma ol.

No, tämä tämäkertane kampaajafrouvva paljasti minul, et mul o semmone tukka, et se herättää hänes intohimoi. Hän o mont kerttaa kattellu sivust ja ollu katteine ko muut kampaajat o färjänny ja leikannu mu hiuksiini. Ja suunnitellu miälessäs millai hän färjäis ja leikkais.

Mää oli oikee otettu ja immarreltu kampaaja sanoist ja annoi häl ihan vappaat kädet. Em mää ol nii kauhee tarkka ennää millai mu tukkaani leikataa ja laitetaa. Nuarempan oli paljo tarkempi. Ny mää ole pitäny vaa hyvän et jos kampaaja keksii hiukka jottai uut mu vanhal tukalleni. Ole huamannu senki et kampaamine o käsityät ja joka kampaajal kuuluu ol oma käsialas.

Lopputuloksee mää oli taas ihan tytyväine. Vaik em mää huamannu et mu lyhkäseks leikattu tukkani kauheesti olis muatoos muuttanu.

Vai et intohimoi herättävä tukka? Jaaha. Määki heti rupesi funteeraamaa ihmiste tukkii. O kiharaisii ja luantuvii ja piikkisuarii. Vaaleit ja tummii ja punasii ja harmait. Pitkii ja lyhkäsii. Paksui ja ohkasii. Kankeit ja hiäneit. Nii, ja sit viäl miäste tukat.

Mut kyl luanto mu tukkamuatiini o kaikist enämpi muuttanu, vaik muutos onki färjäyksel häivytetty. Mää voisi sillai räväyttää, et antasi vaa ol färjäämäti.



Minu miältäni jäi lämmittämmää seki, et tämä kampaaja puhu nii hianosti omast tyästäs. Et ihmiste tukat herättää hänes intohimoi.